Miten sait anopin ulos elämästänne?

["vierailulla"]

Voi ap vaihdetaanko anoppeja, meillä anoppia ei oikeasti kiinnosta lapsenlapset. Tai siis meidän lapset, miehen sisaruksen lapsia hoidetaan ja paijataan. Anoppi on itse sanonut että tyttären lapset ovat aina läheisempiä, tätä esimerkkiä noudattaen luonut tilanteen näin. Olemme kyllä yrittäneet, lasten takia. Mutta eipä ole hirveän kiva lasten kuulla kuinka paljon paremmin serkku tekee jotain tai halaa niin kivasti. Lapsille on keksinyt jos jonkilaista käytöshäirötä ja ongelmaa, vaikka todellisuudessa juurikin siinä suosikkiperheessä on lapsilla näitä ongelmia.Hyväksyy täysin lasten serkun huonon käytöksen, ja keksii vain jonkun syyn ettei siihen tarvitse puuttua kun lapsella oli niin huono päivä vaikka. Meidän lapset ovat liian lällyjä, kun eivät siedä lyömistä, lelujen repimistä ja nimittelyä ja äitinä olen antanut huonoa esimerkkiä kun en ole tarpeeksi ankara. Lapsilta tentataan harrastus, koulu yms menestyksen ja selvästi vain hyvät asiat hyväksyy ja kehuskelee niillä perheen ulkopuolisille. Lupaa lapsille kaikkea, että yökylään pääsette jotka sitten petetään, kun ei ole muistanutkaan. Minussa hän on nähnyt oikeastaan vikaa aivan kaikessa, arvostelu alkoi siitä hetkestä kun aloimme seurustella ja hän saattaa myös keksiä asioita joita olen tehnyt tai sanonut ja kasvattanut olen ainakin ihan väärin. Hän on itse aikanaan hoidattanut omat lapsensa äidillään, eikä siis ole ymmärrä miksi lasten kanssa siivotaan, käydään kaupassa, tehdään pihatöitä, ja kodin puuhasteluja eli suomeksi eletään yhteistä arkea, ja pitää minua marttyyrina joka pakottaa miehen elämään näin. Enkä nyt valitettavasti kärjistä asioita yhtään.

 

["daa"]

No voi vitsi ap! :O Jos mulla oli tuollainen anoppi joka välittää ja on kiinnostunut lapsistamme välinpitämättömyyden sijaan niin mä olisin onnellinen ja kiitollinen.

 

["höh"]

Yleensä tällaisilla ihmisillä itsellään on etäinen tai muutoin huono suhde omiin vanhempiinsa ja se on yksi syy, miksi puolison läheiset välit vanhempiinsa ärsyttää tavallistakin enemmän. Ihmiset, jotka itse pitävät tiiviisti yhteyttä omiin vanhempiinsa ja jotka kokevat tämän yhteydenpidon tärkeänä sekä itselleen että lapsilleen, eivät kiellä puolisoaan toimimasta samoin.

En usko. Jos äiti rakastaa lapsiaan, kuten suurin osa vanhemmista tekee, rakastaa omia lapsiaan, niin silloin toivoo omille lapsilleen parasta.

Ja se lasten paras on että heillä on välittäviä aikuisia elämässään. Jos siis se anoppi on kiva tyyppi, toivoo parasta perheelle, ehkä tukee ja auttaa, ei arvostele tai valita tai ole epätasapuolinen serkusten välillä, niin kyllä anoppi on toivottu ihminen perhee elämään. Aivan sama miten usein nainen omille vanhemmiilleen soittelee.

 

["höh"]

eikä se tarvitse olla edes kiva tyyppi. Kunhan toivoo omalle pojalleen ja tämän perheelle hyvää, eikä pahaa, eikä väheksy pahasti lapsia, puhu päälle anteeksi pyytämättä jatkuvasti,väheksy, suosi tiettyä sukupuolta...

 

[Hiekkalaatikon reunalta]

Nyt tuli kyllä suru puseroon tuon lasten mummin puolesta. Aikuinen ihminen ymmärtää oman arvonsa perheelleen, eikä silloin ole keneltäkään pois se, että joku muukin hänen miestään ja lapsiaan rakastaa, taikka vaikka ihan hemmotteleekin. Jestas AP, nyt olisi peiliin katsomisen ja itsetutkiskelun paikka!

 

["hohho"]

Eivät toki, mutta en minä muutamassa tunnissa muutu läsnäolevaksi heidän arjessaan.
Kovasti odottavat ja ilahtuvat kun tulen ja mukavaa meillä on, mutta en tunne rutiinejaan, iltasatujaan, kavereitaan, lempiruokiaan, inhokkejaan, pelkojaan jne. Eli en ole osa heidän arkeaan.
Mukava, ja syvästi rakastava, bonus vain.

Tähän oli pakko tarttua.
Näen itse hyvän ystäväni lapset muutaman kerran kuussa ja tiedän kummankin rutiinit, iltasadut, kaverit, inhokkiruoat ja pelot. Ei se läheisyys ja tieto vaadi jatkuvaa läsnäoloa, vaan oikeaa kuuntelemista ja myötäelämistä. Tosi viivyn kyläillessäni yleensä vähintään 8 tuntia eli menen koko päiväksi. Silloinkin kun menen vaan vähäksi aikaa, viivyn pidempään ihan huomaamatta.

Ihmetyttää kyllä, ettei kerran viikossa ehdi oppimaan samaa kuin minä harvemmilla väleillä.

 

["vieras"]

[QUOTE="hohho";27391882]Tähän oli pakko tarttua.
Näen itse hyvän ystäväni lapset muutaman kerran kuussa ja tiedän kummankin rutiinit, iltasadut, kaverit, inhokkiruoat ja pelot. Ei se läheisyys ja tieto vaadi jatkuvaa läsnäoloa, vaan oikeaa kuuntelemista ja myötäelämistä. Tosi viivyn kyläillessäni yleensä vähintään 8 tuntia eli menen koko päiväksi. Silloinkin kun menen vaan vähäksi aikaa, viivyn pidempään ihan huomaamatta.

Ihmetyttää kyllä, ettei kerran viikossa ehdi oppimaan samaa kuin minä harvemmilla väleillä.[/QUOTE]

Jos on sellainen touhottajaluonne, että on vaikeaa olla aloillaan, rauhoittua ja tarttua hetkeen, olla aidosti läsnä...

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="hohho";27391882]Tähän oli pakko tarttua.
Näen itse hyvän ystäväni lapset muutaman kerran kuussa ja tiedän kummankin rutiinit, iltasadut, kaverit, inhokkiruoat ja pelot. Ei se läheisyys ja tieto vaadi jatkuvaa läsnäoloa, vaan oikeaa kuuntelemista ja myötäelämistä. Tosi viivyn kyläillessäni yleensä vähintään 8 tuntia eli menen koko päiväksi. Silloinkin kun menen vaan vähäksi aikaa, viivyn pidempään ihan huomaamatta.

Ihmetyttää kyllä, ettei kerran viikossa ehdi oppimaan samaa kuin minä harvemmilla väleillä.[/QUOTE]

Hienoa että sinulla toimii.
Minä itse huomaan selkeän eron niihin lapsiin joita tapaan päivittäin ja joiden kanssa käyn säännöllisesti uimassa ja ratsastamassa jne.