Miten sait anopin ulos elämästänne?

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";27388483]Ja tämä on nyt sitten se toinen ääripää... oletko jotenkin vaikeasti lähestyttävä tai virastavatko lapset voimakkaasti?

"Minulla on kaksi lapsenlasta joita tapaan vain kerran viikossa.
Äitinsä suree sitä että näin mummi jää väkisinkin vieraaksi noille."[/QUOTE]

Eivät toki, mutta en minä muutamassa tunnissa muutu läsnäolevaksi heidän arjessaan.
Kovasti odottavat ja ilahtuvat kun tulen ja mukavaa meillä on, mutta en tunne rutiinejaan, iltasatujaan, kavereitaan, lempiruokiaan, inhokkejaan, pelkojaan jne. Eli en ole osa heidän arkeaan.
Mukava, ja syvästi rakastava, bonus vain.

 

[Mummeliisa]

mies vähän yrittää salailla ongelmaa. Ollaan yhdessä sovittu, että jatkossa vaan perheen kesken. Sitten kun olen tyytyväisenä todennut, että kerrankin meni viikko ilman puheluita, niin kävi ilmi, että mies salaa soittanut autosta töistä palatessa. Miehen varmaan käy anoppia sääliksi, kun ainut lapsi. Kuitenkin olisi syytä jo katkaista se napanuora ja yhdessä tosiaan ollaan päätetty näin myös tehdä.

Mitä jos miehesi ja lapsenne muuttaisivat anopin luokse?
Onnellisin ratkaisu kaikille ja sinäkin pääsisit aloittamaan niiden napanuorien katkaisun ajoissa...

 

[Tuntematon anoppi]

Mieheni äiti ei kuulu perheeseemme. Hän on itse ulkoistanut itsensä. Ei soittele, ei käy kylässä, ei koskaan.
Ei ole ollut pojanpoikansa syntymäpäivillä, vaikka on kyllä kutsuttu. Näkee poikaansa ja lastamme parin kuukauden välein toisen lapsensa luona. Minä käyn anoppilassa pari kertaa vuodessa.
Välimme ei varsinaisesti ole huonot, ne vain ovat olemattomat.

Minua asia ei kyllä suuremmin edes sureta. Eipä miehenikään tunnu asiasta pahoillaan olevan.

 

[a.p.]

Mitä jos miehesi ja lapsenne muuttaisivat anopin luokse?
Onnellisin ratkaisu kaikille ja sinäkin pääsisit aloittamaan niiden napanuorien katkaisun ajoissa...

Oletkohan anoppini. Tuo jeesusteleva tyyli ja totaalinen kyvyttömyys ymmärtää, että aikuisella lapsella oma perhe.

 

[Mummeliisa]

Oletkohan anoppini. Tuo jeesusteleva tyyli ja totaalinen kyvyttömyys ymmärtää, että aikuisella lapsella oma perhe.

En ole.

 

[Phoebsi]

Oletkohan anoppini. Tuo jeesusteleva tyyli ja totaalinen kyvyttömyys ymmärtää, että aikuisella lapsella oma perhe.

Miten sinun omat vanhempasi muuten?
Saako isäsi ja äitisi soitella sinulle viikottain?
Tapaatteko usein?
Onko tapanasi puuttua myös siihen, miten omat vanhempasi ovat lastenlastensa kanssa?

Ja mikä parasta, mitä, jos lapsesi tykkää mummostaan? Mitä sinä aiot hänelle sanoa kun hän vähän kasvaa, että miksi mummon luokse ei saa mennä eikä mummon puheluihin vastata?

 

["vieras"]

En näe anoppisi toiminnassa mitään väärää. Oletko mustasukkainen miehestäsi/lapsistasi? Viikko ilman puheluita kuulostaa pitkältä ajalta, saatikka sitten että VAIN kerran kuukaudessa lapset tapaavat mummiaan. Anoppisi on miehesi ÄITI! Mienasitko itse katkaista välit (ts. napanuoran) lapsiisi, kun he ovat aikuisia ja tavata heitä vain kerran kuukaudessa, vaikka useamminkin olisi mahdollista?

Nuo herkut ja pullat ymmärrän, vanhemmat päättävät niistä, varsinkin jos liian usein saavat sellaisia. Teillä sitä ongelmaa ei olekkaan. Mutta lahjoista päättää antaja!

 

["Mii"]

Prooovooo!!!

 

[Rockwood]

[QUOTE="Elina";27388285]Meidän anoppi todella rasittava. Aina olisi pullaa, karkkia ja lahjoja lapsille ja yökylässä pitäisi lasten olla jatkuvasti. Lisäksi soittelee miehelleni jatkuvasti. Tuntuu, että ei kunnioita yksitytisyyttämme lainkaan. Lisäksi mielestäni vanhemmat päättävät lasten herkut ja lahjat.

Olen hienovaraisesti jo pidemmän aikaa puhunut anopillekorostetusti MEIDÄN perheestä ja sitten ulkokaaresta. Antanut ymmärtää, että me perheenä kyllä hoidamme omamme ja hän voisi keskittyä miehensä kanssa eläkelläisen elämään. Tapaamisista olemme miehen kanssa sopineet, että jatkossa kerran kuussa tarpeeksi. Silti anoppi on jatkuvasti iholla. Homma mennyt aivan naurettavuuksiin. Esimerkiksi tuon soittelun takia laitan mieheni kännyn aina äänettömälle, kun ollaan kotona. Muuten puhelin pirisisi ja anoppi siellä haluaa haastella kuulumisia, jutella lasten kanssa jne.[/QUOTE]

Olisipa minullakin tuollainen anoppi!=) Anopissani siis ei ole mitään muuta vikaa kun pitkä välimatka, asuu eri maassa, Joten tuollainen yökyläily ei ole mahdollista! Nähdään tosi harvoin, mikä on valitettavaa lasten kannalta. : /

 

["mei"]

Meillä on hiukkasen huonot välit anoppiin, kun hän ei anna meille omaa rauhaa vaikka sitä pyydetään kauniisti. saattaa siis kyläillä joka päivä, ja arki on ongelmallista...Meillä on työt,lasten harrastukset,lääkärireissut..:ja on myös muita vieraita ,jotka eivät arvosta anopin suonikohju-jutustelua..
Ongelmat alkoivat kun ostettiin miehen kotipaikka,anoppi käytti tilaisuutta sumeilematta hyväkseen.saattoi olla aamulla herätessämme pihaa haravoimassa.

valitettavasti välit eivät meinaa enää korjaantua,vaikka anoppi on nyt tajunnut miten väärin hän meitä (ja varsinkin minua) kohti on tehnyt.Kyläillyt yölläkin.

 

["vieras"]

Mä en näe apn ongelmaa?
Mä ulkoistin ilkeän anopin muuttamalla hänet ilmaksi itselleni. Mies ja lapsi saivat toki jatkaa kuten ennenkin mutta minä poistin itseni kuviosta. Muuta mahdollisuutta ei ollut. En alkanut sanasotaan tai kuuntelemaan loukkauksia.

 

["vieras"]

Eivät toki, mutta en minä muutamassa tunnissa muutu läsnäolevaksi heidän arjessaan.
Kovasti odottavat ja ilahtuvat kun tulen ja mukavaa meillä on, mutta en tunne rutiinejaan, iltasatujaan, kavereitaan, lempiruokiaan, inhokkejaan, pelkojaan jne. Eli en ole osa heidän arkeaan.
Mukava, ja syvästi rakastava, bonus vain.

Mistä oikein juttelet lapsen kanssa? Syökö hän koskaan teillä?

Iltasadut meillä kyllä vaihtuu joka ilta.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";27388675]Mistä oikein juttelet lapsen kanssa? Syökö hän koskaan teillä?

Iltasadut meillä kyllä vaihtuu joka ilta.[/QUOTE]

Juttelemme kaikesta mahdollisesta - mihin nyt kieli riittää (lapset 8 kk ja 2 v).
Kyläilevät meillä todella harvoin ja minäkin siis heillä vain kerran viikossa.

Muihin lapsenlapsiin on läheisempi suhde.
Mutta haluan nyt vielä kerran painottaa, että se että on vain "kyläilevä mummo" ei tarkoita sitä, että rakastaisi yhtään sen vähempää. Joissain aiemmissa keskusteluissa kun on osa käsittänyt tuon tuolla tapaa väärin.

 

["vieras"]

Siis sullahan on tosi kiva anoppi! Me tavataan mun ja miehen vanhempia kerran viikossa tai parissa ja soitellaan kanssa viikottain. Lapset saa isovanhempien luona nauttia herkuista jos niitä tarjotaan - en ole missään vaiheessa nähnyt syytä rajoittaa. Lahjan antaja päättää mitä antaa, musta se nyt ei varsinkaan ole vanhempien kontrolloitava asia..

Miksi ihmeessä kontrolloit sun miehesi yhteyksiä äitiinsä? Ymmärrän jos sinua ei anoppi kiinnosta, voit vaikka jättää menemättä kylään, mutta päästä nyt mies ja lapset sentään mummilaan. Toi "laitan mieheni puhelimen äänettömälle" kuulostaa jo ihan naurettavalta. Eihän se sulle soita?

Mä olen kokenut anoppini vähän tuppautuvaksi sillon kun tulee yllättäen kylään tai alkaa siivoilemaan meidän kaappeja käydessään. Niistä olen yrittänyt kohteliaasti huomauttaa ja viimeistään miehen kautta on selvinnyt missä meidän (tai mun) yksityisyyden raja kulkee. Joskus oon jättänyt anopin luona kyläilyjä väliin ja mies on mennyt lapsen kanssa kahdestaan jos on tuntunut että läheisyys ahdistaa. Ymmärtäisin sun ongelman jos anoppi olisi päivittäin iholla ja niitä puheluita tulvisi monta päivässä. Vaikka enpä sillonkaan pitäis sitä sun ongelmana jos puhelut tulee sun miehelle.

 

[=O]

Voi,kun olisikin ihanaa jos anoppia kiinnostaisi lapsenlapset! Isomman lapsista nähnyt n.4krt,keskimmäisen 3krt ja pienimmän kerran... Ja myös omat vanhempani näkevät lapsiamme n. 1-2krt vuodessa. Joten minusta tuo kuulostaa todella omituiselta!

 

["Linda"]

Vaikka tämä ei varmaan totta ollutkaan niin vastaanpa ihan varmuuden vuoksi että sinä ap kuulostat aika kusipäältä ihmiseltä

 

[Neydan]

Lapsillasi on ihana mummo. En tajua yhtään, miksi hänet pitäisi saada ulos heidän elämästään??

Ja millasista teillä kotona on, jos miehesi "jää kiinni" siitä, että soittaa OMALLE ÄIDILLEEN!
Varmaankaan et toivo, että joku tulevaisuudessa kieltää sinun lapsiasi soittamasta sinulle?

Voin varmuudella sanoa, että tiedän mistä puhun. Anoppini on täsmälleen samanlainen, ellei jopa pahempikin. Kun seurustelun alussa selvisi, että se soittelee miehelleni useita kertoja päivässä, olin tosi ihmeissäni.
Silti ymmärrän, ettei hän minua ärsyttääkseen sellainen ole, vaan ihan vilpittömästä rakkaudesta poikaansa ja lapsenlapseen. Ja että miehelleni äiti on tärkeä, tottakai!
Melkein joka kerta tavatessamme lasken kymmeneen useita kertoja, koska ärsyttää, mutta siitäkään huolimatta mulla ei ole yhtäkään todellista syytä yrittää vieroittaa häntä elämästämme.

Ja täytyy rehdisti todeta, etten minäkään vikoineni mikään unelmaminiä ole
Kyllä tämä vika on tosiaankin niin minun kuin sinunkin korvien välissä, ei niinkään niissä anopeissa. Kontrollitarpeen tunnistan itsessänikin..

 

["vieras"]

Huh, onneksi en ole päässyt anopista eroon. Onneksi mulla on anoppi, joka välittää lapsistamme ja haluaa heidät luokseen. Haluaa tarjota heille herkkujakin. Hän haluaa lapset luokseen jopa lomilla ja joskus viikonlopuiksi. Tarjoaa ruokaa, leipoo ja puuhastelee lasten kanssa. Soittelee kyllä aika harvoin.

 

[Vitsailetko?]

Kuulostaa ihanalle anopille.
Ja ongelmaiselle miniälle... joka ei oikein lapsiensakaan edusta välitä.

Kuulostaako? Minusta kuulostaa omalle anopille, ihan mukava muuten, mutta jokapäiväinen soittelu (monta kertaa), aikuisessa lapsessa roikkuminen ja joka asian tietoonsa onkiminen on rasittavaa! Ei tajua että ei kuulu perheen sisäpiiriin, ja se on kyllä anopin oma ongelma kun ei sitähienovaraisesta vihjailusta (emme halua toki vanhaa ihmistä loukata liian rajuin ottein) huolimatta tajua.

Miniää on hyvä syyttää katsos mummeliisa ja muut samanlaiset, kaiki eivät halua laajentaa perhettään koskemaan joka serkunkumminkaimaa, eikä anopinkaan tarvitse jatkuvasti nurkissä pyöriä.

 

[lucifer]

kauhea lukea tälläistä panettelua anopista, itselläni ei ole ikinä ollut anoppia ja se kyllä oikeasti harmittaa.

 

[VS]

Kuulostaako? Minusta kuulostaa omalle anopille, ihan mukava muuten, mutta jokapäiväinen soittelu (monta kertaa), aikuisessa lapsessa roikkuminen ja joka asian tietoonsa onkiminen on rasittavaa! Ei tajua että ei kuulu perheen sisäpiiriin, ja se on kyllä anopin oma ongelma kun ei sitähienovaraisesta vihjailusta (emme halua toki vanhaa ihmistä loukata liian rajuin ottein) huolimatta tajua.

Miniää on hyvä syyttää katsos mummeliisa ja muut samanlaiset, kaiki eivät halua laajentaa perhettään koskemaan joka serkunkumminkaimaa, eikä anopinkaan tarvitse jatkuvasti nurkissä pyöriä.

Peesailen, ja tähän kun vielä lisätään välinpitämättömyys lapsia kohtaan, paskanjauhaminen selän takana, kaksinaamaisuus, "oikeus" kävellä yli lastenkasvatus-asioissa, yleinen hankaluus kaikkia kohtaan, katkeruus jne, on soppa valmis, ja minä ainakin pesin käteni siitä sopasta. Mies katsokoon niin kauan, kuin jaksaa. En pakota irrottautumaan, on hänen äitinsä kuitenkin, mutta minulla ei ole velvollisuuksia anoppiani kohtaan.

 

["vieras"]

Kuulostaako? Minusta kuulostaa omalle anopille, ihan mukava muuten, mutta jokapäiväinen soittelu (monta kertaa), aikuisessa lapsessa roikkuminen ja joka asian tietoonsa onkiminen on rasittavaa! Ei tajua että ei kuulu perheen sisäpiiriin, ja se on kyllä anopin oma ongelma kun ei sitähienovaraisesta vihjailusta (emme halua toki vanhaa ihmistä loukata liian rajuin ottein) huolimatta tajua.

Miniää on hyvä syyttää katsos mummeliisa ja muut samanlaiset, kaiki eivät halua laajentaa perhettään koskemaan joka serkunkumminkaimaa, eikä anopinkaan tarvitse jatkuvasti nurkissä pyöriä.

Todella sääli, että anoppi ei kuulu perheen sisäpiiriin

 

[Neydan]

Kuulostaako? Minusta kuulostaa omalle anopille, ihan mukava muuten, mutta jokapäiväinen soittelu (monta kertaa), aikuisessa lapsessa roikkuminen ja joka asian tietoonsa onkiminen on rasittavaa! Ei tajua että ei kuulu perheen sisäpiiriin, ja se on kyllä anopin oma ongelma kun ei sitähienovaraisesta vihjailusta (emme halua toki vanhaa ihmistä loukata liian rajuin ottein) huolimatta tajua.
.

Rasittavaa se toki on ja ärsyttävää, mutta ei varmastikaan syy yrittää saada lasten mummoa pois elämästä. Perheen perustettuaan ei ole enää kyse vain minusta, eivätkä lapsetkaan tosiasiallisesti ole minun (omaisuuttani) vaikka heidän äitinsä olenkin.

Mä kadehdin monellakin tapaa espanjalaiskavereiden perheitä, joissa heillä on esim. hirmu läheiset välit sisarusten lapsiin isovanhemmista puhumattakaan. Ja on tehty onnellisuustutkimuksia, joiden perusteella isot ja läheiset perheet lisää sitä onnellisuutta:

 

["vieras"]

Ei hänessä mitään varsinaista vikaa ole, mutta ei hän ole perheen jäsen. Liika on liikaa. Mielestäni kerran kuussa on jo tosi usein ja kuulumiset voisi vaihtaa vielä päälle puhelimitse kerran viikossa.

No mun mielestä taas anoppi todellakin on perheenjäsen, onhan hän miehesi äiti!
Voi hyvä luoja minkälaisia akkoja maailmasta löytyy...

 

["vierastus"]

Toihan on törkeyden huippu ettei mies saisi perheensä kanssa edes puhelimessa puhua. Mitä vattua se sulle kuuluu ylipäätään? Ja sinä päätät että anoppi pitää saada ulos elämästänne, lasten mummo ja miehesi äiti. Kontrollifriikkejä ei yleensä miehet loppuelämäänsä katsele.