K
"kattinen"
Vieras
Meillä on siis 3 kk vauva ja monet sanovat kuinka helppo ja tyytyväinen vauva meillä on. Esikoinen kyseessä niin ei ole vertailu kohdetta enkä kehtaa keneltäkään suoraankaan kysyä näiltä vaikuttaako jotenkin huolestuttavasti liian tyytyväiseltä ja helpolta vauvalta. Satuin lukemaan jonkun artikkelin mikä oli suunnattu kai neuvolan henkilökunnalle ja käsitteli autismin toteamista. Siinä lastenlääkäri sanoi, että hälytyyskellojen pitäisi aina soida jos vanhemmat/muut vauvan kanssa tekemisissä olevan kertovat vauvan olevan helppo vauva. Itsekin koen ettei vauvan kanssa oleminen ole todellakaan raskasta vaikka kaikki varoittelivat etukäteen kuinka väsynyt tulisin olemaan ja kuinka raskasta vauvan kanssa kotona oleminen on. Mutta minä en ole missään vaiheessa vauvan syntymän jälkeen, että kotona olisi raskasta. Toki aluksi yöimetykset sujuivat silmät ristissä ja silloin nukuin välillä päiväunia kun vauvakin nukkui tai mieheni oli vauvan kanssa olohuoneessa ja sovimme, että tuo jos vauva vaikuttaa nälkäiseltä. Mutta päiväuniakaan en ole kaivannut enää pitkään aikaan. Minusta on vain ollut ihanaa olla kotona vauvan kanssa, elää vauvan rytmin mukaan, tehdä pitkiä vaunulenkkejä, köllötellä vauvan kanssa lattialla, nähdä kavereita ja käydä vauvakerhossa tai vaikka kierrellä kirpputorilla ilman mitään kiirettä. Eli olen elänyt nämä kolme kuukautta ilman mitään aikatuluja ja vauvan rytmissä ollaan sitten lähdetty johonkin sen mukaan mitä milloinkin huvittaa. Ihanaa vastapainoa aikataulutetulle työelämälle ja harrastuksille missä pitää olla ajoissa ja tiettyynaikaan.
Mutta nyt kun lähes kaikki sanovat kuinka helppo ja tyytyväinen vauva meillä on alan aina miettiä onko siinä jotain merkkejä autismista tai vastaavasta. Valittaa kyllä erittäin tomerasti jos vaippa on likainen, on nälkäinen tai haluaa syliin, hymyilee ja jokeltelee usein meille vanhemmille sekä satunnaisesti muillekin (mummolleen eniten "vieraista"). Tarkkailee kovasti ympäristöä ja seuraa muiden tekemisiä mutta välillä kaipaa selvästi yksinoloa ja haluaa katsella lattialle pystyyn laitettuja kuvakirjoja, verhoja yms. yksin eikä kaipaa muiden seuraa vaan kääntää katseen pois. Välillä kun aukoo suutaan ja imeskelee sormiaan tai kuuntelee minun puhettani saattaa minua katsoessaan liikutella kieltä ulos suusta ennen kun alkaa jokeltelemaan. Tuo kielen liikuttelu oli mainittu myös autismin varhaisissa oireissa. Välillä vaan katselee minua totisena eikä vastaa mitään jutteluuni tai tuijottelee jotain kuvaa tai esinettä hyvin totisena pitkään ja se saa minut aina huolestumaan. Vaunuissa viihtyi alkuun hyvin vaikka olisikin ollut hereillä mutta nykyään huonommin mutta edelleen saattaa makailla tyytyväisenä vaunuissa vaikka olisikin hereillä varsinkin jos otan harson pois ja juttelen niin sillä saa monta lisäminuuttia.
Minua häiritsee myös tuo lattialla yksin viihtyminen, jos laitan kirjoja ja leluja sopivan matkan päähän saattaa niitä katsella ja viihtyä hyvin itsekseen sen aikaa kun esim. syön ja välillä vain juttelen jotain edes nousematta ylös. Toisaalta sitten jos on nälkäinen tai vaippa häiritsee ei malta millään odottaa, että käyn vessassa tai pääsemme kaupasta ulos mahdollisimman nopeasti vaan huuto on todella kovaa siihen asti kunnes pääsee syliin tai pääsee likisesta vaipasta eroon.
Suurin murhe on kuitenkin sylissä viihtyminen nykyisin viihtyy aina vain huonommin sylissä ja olisi mielellään olalla josta kurkottelee ja katselee ympärilleen kaulapitkänä tai jos on väsynyt nukkuu poski olkaa tai rintaani vasten. Mutta välillä (nykyisin aina vaan useammin) ei olisi millään sylissä vaan mielummin viltillä vaikka sitten usein kaipaakin jonkun seurakseen lattialle makailemaan. Lähes poikkeuksetta kylläkin rauhoittuu jos esim. vaunuissa alkaa itkemään ja otan syliin.
Ehkä sekin vaikuttaa jaksamiseeni ettei vauvalla ole ollut vatsavaivoja kuin silloin jos erehdyn syömään muutamia tiettyjä ruoka-aineita ja rotarokotteen jälkeen oli todella kipeä koko illan. Yöunet ovat pidentyneet jatkuvasti ja nykyisin on nukkunut 8-9 tuntia ennen kun herää syömään ja sitten nukkuu vielä 2-4 tuntia ennen kun noustaan aamupesuille.
Mutta miltä siis kuulostaa teistä? Onkohan vauva ihan normaali vai olisiko syytä tarkkailla/ pyytää neuvolaa tarkemmin arvioimaan tilannetta? 4 kk tarkastukseen on vielä aikaa ja siellä varmaan otan asian puheeksi mutta olisi kiva kuulla mielipiteitä ennen sitä. Neuvolan tarkastusten näkökulmasta vauva on kehittynyt kaikin puolin hyvin ja normaalisti eli kasvu, heijasteet ymv. ovat aina olleet ikäisensä tasolla. Ainoastaan hymyä ja jokeltelua neuvolan terkkari sai 2 kk tarkastuksessa maanitella pitkään. Epäilen, että johtui siitäkin kun vauvani heräsi kesken unien/ oli väsynyt vielä ja kaiken huomion tuntui vievän hoitopöydän päällä roikkuva mobile sekä seinällä olevat kuvat.
Mutta nyt kun lähes kaikki sanovat kuinka helppo ja tyytyväinen vauva meillä on alan aina miettiä onko siinä jotain merkkejä autismista tai vastaavasta. Valittaa kyllä erittäin tomerasti jos vaippa on likainen, on nälkäinen tai haluaa syliin, hymyilee ja jokeltelee usein meille vanhemmille sekä satunnaisesti muillekin (mummolleen eniten "vieraista"). Tarkkailee kovasti ympäristöä ja seuraa muiden tekemisiä mutta välillä kaipaa selvästi yksinoloa ja haluaa katsella lattialle pystyyn laitettuja kuvakirjoja, verhoja yms. yksin eikä kaipaa muiden seuraa vaan kääntää katseen pois. Välillä kun aukoo suutaan ja imeskelee sormiaan tai kuuntelee minun puhettani saattaa minua katsoessaan liikutella kieltä ulos suusta ennen kun alkaa jokeltelemaan. Tuo kielen liikuttelu oli mainittu myös autismin varhaisissa oireissa. Välillä vaan katselee minua totisena eikä vastaa mitään jutteluuni tai tuijottelee jotain kuvaa tai esinettä hyvin totisena pitkään ja se saa minut aina huolestumaan. Vaunuissa viihtyi alkuun hyvin vaikka olisikin ollut hereillä mutta nykyään huonommin mutta edelleen saattaa makailla tyytyväisenä vaunuissa vaikka olisikin hereillä varsinkin jos otan harson pois ja juttelen niin sillä saa monta lisäminuuttia.
Minua häiritsee myös tuo lattialla yksin viihtyminen, jos laitan kirjoja ja leluja sopivan matkan päähän saattaa niitä katsella ja viihtyä hyvin itsekseen sen aikaa kun esim. syön ja välillä vain juttelen jotain edes nousematta ylös. Toisaalta sitten jos on nälkäinen tai vaippa häiritsee ei malta millään odottaa, että käyn vessassa tai pääsemme kaupasta ulos mahdollisimman nopeasti vaan huuto on todella kovaa siihen asti kunnes pääsee syliin tai pääsee likisesta vaipasta eroon.
Suurin murhe on kuitenkin sylissä viihtyminen nykyisin viihtyy aina vain huonommin sylissä ja olisi mielellään olalla josta kurkottelee ja katselee ympärilleen kaulapitkänä tai jos on väsynyt nukkuu poski olkaa tai rintaani vasten. Mutta välillä (nykyisin aina vaan useammin) ei olisi millään sylissä vaan mielummin viltillä vaikka sitten usein kaipaakin jonkun seurakseen lattialle makailemaan. Lähes poikkeuksetta kylläkin rauhoittuu jos esim. vaunuissa alkaa itkemään ja otan syliin.
Ehkä sekin vaikuttaa jaksamiseeni ettei vauvalla ole ollut vatsavaivoja kuin silloin jos erehdyn syömään muutamia tiettyjä ruoka-aineita ja rotarokotteen jälkeen oli todella kipeä koko illan. Yöunet ovat pidentyneet jatkuvasti ja nykyisin on nukkunut 8-9 tuntia ennen kun herää syömään ja sitten nukkuu vielä 2-4 tuntia ennen kun noustaan aamupesuille.
Mutta miltä siis kuulostaa teistä? Onkohan vauva ihan normaali vai olisiko syytä tarkkailla/ pyytää neuvolaa tarkemmin arvioimaan tilannetta? 4 kk tarkastukseen on vielä aikaa ja siellä varmaan otan asian puheeksi mutta olisi kiva kuulla mielipiteitä ennen sitä. Neuvolan tarkastusten näkökulmasta vauva on kehittynyt kaikin puolin hyvin ja normaalisti eli kasvu, heijasteet ymv. ovat aina olleet ikäisensä tasolla. Ainoastaan hymyä ja jokeltelua neuvolan terkkari sai 2 kk tarkastuksessa maanitella pitkään. Epäilen, että johtui siitäkin kun vauvani heräsi kesken unien/ oli väsynyt vielä ja kaiken huomion tuntui vievän hoitopöydän päällä roikkuva mobile sekä seinällä olevat kuvat.