Monet sanovat, että meillä on helppo vauva (3 kk) ja olen alkanut pelkäämään autismia vaikka ei kai aina tarkoita sitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kattinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kattinen"

Vieras
Meillä on siis 3 kk vauva ja monet sanovat kuinka helppo ja tyytyväinen vauva meillä on. Esikoinen kyseessä niin ei ole vertailu kohdetta enkä kehtaa keneltäkään suoraankaan kysyä näiltä vaikuttaako jotenkin huolestuttavasti liian tyytyväiseltä ja helpolta vauvalta. Satuin lukemaan jonkun artikkelin mikä oli suunnattu kai neuvolan henkilökunnalle ja käsitteli autismin toteamista. Siinä lastenlääkäri sanoi, että hälytyyskellojen pitäisi aina soida jos vanhemmat/muut vauvan kanssa tekemisissä olevan kertovat vauvan olevan helppo vauva. Itsekin koen ettei vauvan kanssa oleminen ole todellakaan raskasta vaikka kaikki varoittelivat etukäteen kuinka väsynyt tulisin olemaan ja kuinka raskasta vauvan kanssa kotona oleminen on. Mutta minä en ole missään vaiheessa vauvan syntymän jälkeen, että kotona olisi raskasta. Toki aluksi yöimetykset sujuivat silmät ristissä ja silloin nukuin välillä päiväunia kun vauvakin nukkui tai mieheni oli vauvan kanssa olohuoneessa ja sovimme, että tuo jos vauva vaikuttaa nälkäiseltä. Mutta päiväuniakaan en ole kaivannut enää pitkään aikaan. Minusta on vain ollut ihanaa olla kotona vauvan kanssa, elää vauvan rytmin mukaan, tehdä pitkiä vaunulenkkejä, köllötellä vauvan kanssa lattialla, nähdä kavereita ja käydä vauvakerhossa tai vaikka kierrellä kirpputorilla ilman mitään kiirettä. Eli olen elänyt nämä kolme kuukautta ilman mitään aikatuluja ja vauvan rytmissä ollaan sitten lähdetty johonkin sen mukaan mitä milloinkin huvittaa. Ihanaa vastapainoa aikataulutetulle työelämälle ja harrastuksille missä pitää olla ajoissa ja tiettyynaikaan.

Mutta nyt kun lähes kaikki sanovat kuinka helppo ja tyytyväinen vauva meillä on alan aina miettiä onko siinä jotain merkkejä autismista tai vastaavasta. Valittaa kyllä erittäin tomerasti jos vaippa on likainen, on nälkäinen tai haluaa syliin, hymyilee ja jokeltelee usein meille vanhemmille sekä satunnaisesti muillekin (mummolleen eniten "vieraista"). Tarkkailee kovasti ympäristöä ja seuraa muiden tekemisiä mutta välillä kaipaa selvästi yksinoloa ja haluaa katsella lattialle pystyyn laitettuja kuvakirjoja, verhoja yms. yksin eikä kaipaa muiden seuraa vaan kääntää katseen pois. Välillä kun aukoo suutaan ja imeskelee sormiaan tai kuuntelee minun puhettani saattaa minua katsoessaan liikutella kieltä ulos suusta ennen kun alkaa jokeltelemaan. Tuo kielen liikuttelu oli mainittu myös autismin varhaisissa oireissa. Välillä vaan katselee minua totisena eikä vastaa mitään jutteluuni tai tuijottelee jotain kuvaa tai esinettä hyvin totisena pitkään ja se saa minut aina huolestumaan. Vaunuissa viihtyi alkuun hyvin vaikka olisikin ollut hereillä mutta nykyään huonommin mutta edelleen saattaa makailla tyytyväisenä vaunuissa vaikka olisikin hereillä varsinkin jos otan harson pois ja juttelen niin sillä saa monta lisäminuuttia.

Minua häiritsee myös tuo lattialla yksin viihtyminen, jos laitan kirjoja ja leluja sopivan matkan päähän saattaa niitä katsella ja viihtyä hyvin itsekseen sen aikaa kun esim. syön ja välillä vain juttelen jotain edes nousematta ylös. Toisaalta sitten jos on nälkäinen tai vaippa häiritsee ei malta millään odottaa, että käyn vessassa tai pääsemme kaupasta ulos mahdollisimman nopeasti vaan huuto on todella kovaa siihen asti kunnes pääsee syliin tai pääsee likisesta vaipasta eroon.

Suurin murhe on kuitenkin sylissä viihtyminen nykyisin viihtyy aina vain huonommin sylissä ja olisi mielellään olalla josta kurkottelee ja katselee ympärilleen kaulapitkänä tai jos on väsynyt nukkuu poski olkaa tai rintaani vasten. Mutta välillä (nykyisin aina vaan useammin) ei olisi millään sylissä vaan mielummin viltillä vaikka sitten usein kaipaakin jonkun seurakseen lattialle makailemaan. Lähes poikkeuksetta kylläkin rauhoittuu jos esim. vaunuissa alkaa itkemään ja otan syliin.

Ehkä sekin vaikuttaa jaksamiseeni ettei vauvalla ole ollut vatsavaivoja kuin silloin jos erehdyn syömään muutamia tiettyjä ruoka-aineita ja rotarokotteen jälkeen oli todella kipeä koko illan. Yöunet ovat pidentyneet jatkuvasti ja nykyisin on nukkunut 8-9 tuntia ennen kun herää syömään ja sitten nukkuu vielä 2-4 tuntia ennen kun noustaan aamupesuille.

Mutta miltä siis kuulostaa teistä? Onkohan vauva ihan normaali vai olisiko syytä tarkkailla/ pyytää neuvolaa tarkemmin arvioimaan tilannetta? 4 kk tarkastukseen on vielä aikaa ja siellä varmaan otan asian puheeksi mutta olisi kiva kuulla mielipiteitä ennen sitä. Neuvolan tarkastusten näkökulmasta vauva on kehittynyt kaikin puolin hyvin ja normaalisti eli kasvu, heijasteet ymv. ovat aina olleet ikäisensä tasolla. Ainoastaan hymyä ja jokeltelua neuvolan terkkari sai 2 kk tarkastuksessa maanitella pitkään. Epäilen, että johtui siitäkin kun vauvani heräsi kesken unien/ oli väsynyt vielä ja kaiken huomion tuntui vievän hoitopöydän päällä roikkuva mobile sekä seinällä olevat kuvat.
 
Luulen kans että kaikki on tosi hyvin :D Ehkä olet nyt turhan paljon lukenut sairauksista ja alat näkemään niitä oireita lapsessasi, esim. kielen työntäminen ulos on varmaan tavallista vauvoille välilä? mutta jos asia huolestuttaa, mene ihmeessä lääkärille vaan.. :)
Anyway jos todetaan autismi, niin sekään ei ole maailmanloppu, olen hoitanut aivan ihanaa pikkupoikaa kellä oli autismin piirteitä - ja he on todella todella hellyttäviä! Ja älykkäitä, muistiltaan käsittämättömän hyviä jne. :)
 
Empä ole edes ajatellut, että voisin huolestua koska vauvani on suht helppo tapaus :)

Meillä siis kohta 4 kk vauva, ei turhia itkeskele, viihtyy itsekseenkin välillä, on iloinen ja sosiaalinen :) Väsymystä, nälkää tai turhautumista itkee välillä ja sylissä olisi mieluiten. Meillekin monet sanovat että on oikein helppo. Älä turhia huolehdi vaan ole onnellinen, että teillä on ihana vauva ja jaksat hienosti vauva-ajan.. Monilla ei näin helppoa sitten olekaan, koliikkivauvat ym!
 
Kiitos ok :) Tuntuu vaan, että kaikki aina odottavta, että minun pitäisi valittaa kuinka väsyttää ja kuinka raskasta on ja kuinka vauva ei viihdy muualla kuin sylissä tai huutaa kaikki yöt jne. Nyt sitten alkaa jo epäilyttämään onko vauva normaali kun nautin tästä vauva-ajasta sekä olen iloinen ja virkeä. Virkeämpi kuin töissäollessa.
 
Ei kai autismia edes diagnosoida ennen kuin joskus 4-vuotiaana tms. Aivan turhaa miettiä jonkun pikkuvauvan jokaista päänheilautusta, että mistäköhän tää kertoo. :)

Tosin ymmärrän sinua, mä mietin aikanaan että johtuuko oman vauvan tuttavia hitaampi motorinen kehitys siitä, kun alkuraskaudesta kerran saunoin niin kovasti, että alkoi heikottaa. :)
 
Meillä pitäisi sitten olla kaksi autista lasta tuon helppouden perusteella... Meillekin aina päivitelty sitä kuinka voi olla näin aurinkoisia ja tyytyväisiä lapsia. Viihtyneet lattialla hyvin itsekseen kun minä teen kotitöitä, ja sylistä aina pyrkineet takaisin tutkailemaan maailmaa. Molemmat lapset nukkuneet todella hyvin aina, 2kk iässä 10-12t saattoivat nukkua yöllä yhtä kyytiä. Sormia ja käsiä imeskelty vaikka miten perin ja kieli sojottanut milloin mitenkin:)

Ymmärsit pointin varmaan... Itse en ole ikinä miettinyt edes mitään autismia! Olen nähnyt molempien lapsien silmistä sen tietyn kujertavan hymyn pilkkeen ja minut se on vakuuttanut täysin normaaleista lapsista!
 
:D Anteeksi, en todellakaan jaksa lukea koko viestiä. Ole onnellinen helposta vauvastasi, ei TODELLAKAAN aina tarkoita autismia! :hug:

Koliikki/ + hyvin temperamenttisen vauvan äitinä on pakko sanoa samaa :) Vauvasi kuulostaa täysin normaalilta ja kadehdittavan helpolta. Nauti ja heitä turhat huolet pois :) Ja kun mä kyselen muilta että väsyttääkö vauvan kanssa ja lopuksi totean ihastellen että onpa teidän vauva helppo, niin yritän vaan epätoivoisesti etsiä itselleni jonkinlaista kohtalontoveria ja vertaistukea :D Minulla jostain syystä käynyt niin että kaveripiirissä kaikilla muilla on helpot vauvat, ja minusta taas tuntuu että ne ei varmaan tajua mistä aina valitan/olen valittanut :D
 
On ihan normaalia, älä huoli. Meillä esikoinen huusi refluksin takia pää punaisena jos hetkeksi erehtyi johonkin laskemaan, ja sylissä viihtyi vain tietyssä asennossa hytkytettävänä, nukuttaminen oli yhtä huutoa jne. - oli siis todella haastavaa ja uuvuttavaa aikaa. Kun toinen syntyi, kyselin neuvolasta, että onkohan tuo vauva kunnossa kun se on aina niin tyytyväinen eikä itke :D Pelkäsin, ettei se osaa vaatia tarvitsemaansa huomiota, mikä nyt tuntuu vähän hölmöltä, eihän sitä tarvitse paljon vaatia kun palvelu pelaa ja huomiota tulee koko ajan ilmankin :) Mulle sanottiin, että kuulostaa ihan normaalilsta vauvalta, jollla on asiat hyvin eikä ole kipuja tai muita vaivoja. Ja vauva alkaa tuossa iässä kiinnostua ympäristöst' ja siksi yleensä haluaa olla sylissä niin että voi katsella ympärilleen.

Nauti siitä että pääset helpolla ja jaksat, älä murehdi tai yritä analysoida kaikkea mitä vauva tekee tai ei tee.
 
Myönnän että as- lapseni oli vauvana kaikista tyytyväisin, mutta hän myös kohdisti hymynsä ja naurunsa mm. valkoiselle seinälle, tuntui katsovan aina jonnekin ohi, kaukaisuuteen eikä hakenut tai kaivannut kontaktia.
Eikä hän vienyt mitään suuhun, vaan hieroi esineitä vatsaansa vasten, kuten taaperona myös ihmisten käsiä, hän vei ne vatsaansa vasten.
<enemän vauvasi kuullostaa samalta kuin kaksi nuorinta lastani jotka ovat ns. normaaleja
 
Hm. Enemmänkin vuorovaikutussuhteen luulisi häiriintyvän, jos kovin tarkkailet "silmä kovana" vauvaa. Silloin et ole herkkänä vastaamaan hänen aloitteisiinsa etkä itsekään tee niin paljon aloitteita, ethän? - Tuo kielen liikuttelu on tietääkseni normaalia puheyritystä. Vauvat lähtevät herkästi matkimaan näkemiään suunliikkeitä, ja siitä on hyötyä puheliikkeiden hallinnan opettelussa. En ole koskaan kuullutkaan kielen liikuttelusta erityisenä poikkeavuuden merkkinä.

Minun esikoiseni oli kuvaamasi vauva, olisin halunnut vain pidellä häntä sylissä, mutta ei - hän viihtyi itsekseen lattialla ja sängyssä, ja lähti varhain liikkeelle, pois minun luotani. En ajatellut (onneksi) että hänessä voisi olla jotain vikaa, vaan tuputin itseäni niin usein kuin vain vauvalle kelpasi. - Hän on nyt luonteeltaan riippumaton, vahvatahtoinen, älykäs, täysin normaali poika.
 
Mulla on ollut kolme hyvinnukkuvaa, hyvin syövää ja oikein perustyytyväistä rauhallista vauvaa joita muutkin ovat sanoneet helpoiksi. Kaikista on kasvanut täysin normaaleja lapsia.
 
Meillä on ollut kaksi todella rauhallista, hyväntuulista, hyvin nukkuvaa ja hyvin syövää vauvaa. Koulut ovat sujuneet hyvin ja kavereita on riittänyt. Vanhempi opisekelee nyt yliopistossa ja nuorempi odottaa pääsykoetuloksia. Ihan normaaleja aikuisia lapsista tuli.
 
Kuulostaa aika samantapaiselta kuin meidän nyt 7kk vauva. Meillä tosin vauvalla refluksia, mutta siitäkään ei ole vaivaa ollut sen jälkeen kun saatiin hoitoa siihen parin kuukauden ikäisestä. On melkein alusta asti nukkunut yöt yhdellä heräämisellä ja viihtyy hyvin yksinkin jonkun aikaa. Saa itse käydä vessassa ihan rauhassa ja syödäkin. Vauvalle vaan lelu käteen ja sitterissä tuo istuu tyytyväisenä sen aikaa kun syön tai teen jotain nopeampia kotihommia. Nyt on alkanut vähän tulla eroahdistusta ja saattaa parahtaa hetkeksi itkuun jos jompikumpi vanhemmista häviää näkyvistä. Ihan normaalisti kehittynyt ja kovasti juttua tulee. Eikä itke muuten kuin nälkäänsä, vaippa saa olla märkäkin ja ei valita. Nyt on tullut tuota pientä kiukuttelua mukaan kun on isommaksi tullut ja hoksaa paremmin asioita. Turhautuu välillä lattialla kun ei vielä kunnolla osaa liikkua, mutta silti se on aina vaan mahalleen käännyttävä. Nyt oppinut kääntymään takaisinkin selälleen. Kieltä meilläkin näytellään, mutta en siitä huolissani ole.

Itsellänikin vauva on ensimmäinen ja ymmärrän huolen. Kyllähän sitä välillä miettii kuuluuko tuo ikään vai onko jotain muuta. Esimerkiksi meillä on pari kuukautta ollut herkkä äkkinäisille äänille ja etenkin väsyneenä helposti sitten parahtaa itkuun. Mutta olen ajatellut sen liittyvän ikään ja siihen että vauva on alkanut tiedostaa ympäristöään enemmän. Ja nyt se onkin jo jonkunverran helpottanut kun on jo tottunut tiettyihin ääniin täällä. Kun eihän meillä täällä kauheasti meteliä ole, kun ei muita lapsia ole. Neuvolasta en ole tuosta kysellyt, tosin kerran vauva sielläkin säikähti jotain ääntä ja ei neuvolantäti siihen puuttunut tai noteerannut sitä juurikaan. Ja muutenkin ihan ikätasollaan tuo kehittyy.

Välillä huolettaa kun ei vielä juurikaan liiku, kun vissiin tottunut näihin aikaisiin liikkujiin mitä itsekin olin vauvana samoin kuin sisarukseni. Kuitenkin nyt kääntyilee molempiin suuntiin ja mahallaankin pyörii akselinsa ympäri ja jalat menee jo pepun alle. Tyytyväinen vaan olen kun on iloinen ja tyytyväinen lapsi. Pari ekaa kuukautta oli hankalammat refluksin ja imetysvaikeuksien takia, joten sai senkin kokea ja nyt sitten on tyytyväinen kun toinen nukkuu hyvin ja muutenkin helppo. Nytkin tyytyväisenä keinuttaa itse sitteriään ja jokeltaa ja nauraa. Sitä ennen toki piti kiukuta lattialla, kun ei vieläkään eteenpäin päässyt :D
 
Kuulostaa ihan normaalilta vauvalta! Hymyilee ja jokeltelee sinulle, viihtyy itsekseen lattialla hetken katsellen leluja, pääsääntöisesti tyytyväinen mutta ilmoittaa selkeästi jos on nälkä tms. Sellaisia ne vauvat on!!!

Sinulla on myös hyvä asenne äitiyteen. Et ole odottanut että mikään ei muutu vauvan myötä, vaan olet elänyt vauva rytmin mukaan. Se varmasti vaikuttaa myös omaan jaksamiseesi. Nyt vaan unohdat turhat huolet ja nautit!

Minun ensimmäinen lapseni oli melko samanlainen ja nautin ihan tavallisesta puuhailusta vauvan kanssa. Sitten syntyi toinen ja kahden eri-ikäisen lapsen rytmien yhteensovittaminen yms. saivat minut todella väsyneeksi. Ei toinenkaan lapsi vaikea ollut, mutta ei ollut mahdollisuutta elää vaan vauvan rytmin mukaan ja isompi lapsi vaati oman huomionsa. Silloin väsytti ja vauva tuntui vaativalta vaikka ei ollutkaan.
 
Minulla useita lapsia ja mielestäni tuossa iässä hankala vauva on koliikkivauva. Lapsellasi kupu toimii ja ihanaa niin. Yhden koliikkivauvan suoraa huutoa jatkuvasti kuunnelleena ja vauvaa kantaneena en osaa nähdä mitään hienoa siinä, että pieni kärsii eli on ns. Hankala. Koliikki ei katsone, onko autistinen tai ei, joten noin pienen lapsen kohdalla en jaksa uskoa, että kukaan voisi tollaista diagnoosia tehdä.
 
Kiva löytää muitakin! Minä olen ollut huolissani, että lapsessa on jotain vikaa, kun on näin helppo. Nukkuu 11h yössä, syö, jatkaa unia vielä hetken. Sitten leikitään tovi ja syödään ja nukutaan taas. Ei koskaan oikeastaan itkeskele (paitsi rokotusten jälkeen) ja hymyilee ja "juttelee" jatkuvasti. Ehkä pelko on ihan naurettava, mutta olin varautunut valvottuihin öihin ja rääkymiseen. Lisätään vielä että kasvaa oikein hyvin ja on sosiaalinen pikkukaveri ja SILTI jostin syystä tätä äitiä mietityttää onko lapsi normaali. Kaikkea se äitiys teettääkin :)
 
kaksi helppoa tapausta. Esikoinen nyt 3 v, nukkunut 6-viikkoisesta asti 6-tuntisia ja parikuisesta asti 10-tuntisia öitä. Kakkonen nyt 3 kk, ja molemmat lapset nukkuu n. klo 22-9 heräilemättä. Molemmat ihan terveitä normaaleja lapsia. Huoli pois ja nauti helposta vauva-arjesta :)
 

Yhteistyössä