mummu käy hermoille :(

["tirlittan"]

Miten te selviätte tilanteista, joissa anoppi laukoo typeryyksiä? Viimeksi kun oltiin niin sanoi 3 kk pojastamme, että "jäätkin kohta tänne hoitoon, eikä sitten kerrotakkaan äidille mitä me täällä tehdään". Siis mitä ihmettä, mikä heitto tuo tuollainen on? Ensimmäisen kerran kun näki lapsemme puhui miehelleni kuinka ottaa poikamme sitten kesiksi itselleen hoitoon, siis pitkiksi ajoiksi. Olin toisessa huoneessa imettämässä ja ihan kysymysmerkkinä moisesta.

Onko normaalia, että anoppi ensimmäisen lapsenlapsen saatuaan (lapsemme on toinen) osti kotiinsa vaunut, vauvansängyn, syöttötuolin, vaipat, potat, siis aivan kaikki, ihan kuin hänelle olisi syntynyt vauva.

Anopilla ei ole ollenkaan muuta elämää kuin lapset ja lapsenlapset. Mieheni veli vaimoineen ja lapsineen lähes asuvat anoppilassa, käyvät syömässä siellä noin 4-5 kertaa viikossa. Anoppi tekee ruoat ja passaa viimeisen päällä. Veli vaimoineen ei osallistu ruoanlaittoon tai tiskauksiin, ovat täysihoidossa. Anoppi itse siis mahdollistaa tämän ja uskon, että mielellään passaa heitä koska haluaa, että ovat kiinni hänessä. Olen esim. jouluisin ihmetellyt sitä, että minä olen ainoa henkilö joka on tarjonnut anopille apua askareissa.

Meillä on enemmän välimatkaa, joten emme käy anoppilassa ihan noin usein. Minä en edes haluaisi noin tiiviitä välejä heihin, eikä miehenikään, onneksi. Olemme keskustelleet asiasta koska appivanhemmat tuppautuvat silti liikaa meille/meidän elämään. Miten saada heidät ymmärtämään, että kaikki eivät ole samanlaisia, eli vaikka miehen veljen perhe lähes asuu heillä niin se ei velvoita meitä tekemään samoin tai ottamaan heitä jatkuvasti meille kylään heidän omalla ilmoituksellaan.

 

[ddddd]

No ei tuohon yhteen kommenttiin kannata takertua?

 

["vieras"]

Kirjoituksesi perusteella ongelma on vain ja ainoastaan aloittajan päässä. Anoppiparka. Ja lapsiparka.

 

[astrolabe]

Lainaus aapeen tekstistä:

"Viimeksi kun oltiin niin sanoi 3 kk pojastamme, että "jäätkin kohta tänne hoitoon, eikä sitten kerrotakkaan äidille mitä me täällä tehdään". Siis mitä ihmettä, mikä heitto tuo tuollainen on?"

Minusta tuo kuulostaa aivan normaalilta. Meillä olis ihan normaalia, että mummi vaikka luettelis vauvalle kuinka pääsee yökylään ja saa kovat löylyt, limpparia ja makeisia samalla pelaten pokeria yömyöhään. Tosiasiassa näin ei tapahtuisi, tietenkään, vaan kyseessä on ns. huumoria.

 

["vieras"]

No ei tuohon yhteen kommenttiin kannata takertua?

Niin ja ainoa outo asia tuossa oli aapeen reaktio siihen...

 

[boguspogus]

Ensimmäisen lapsen syntymä sekoittaa sekö anopin, että tuoreen äidin päätä...

Haluaisin vakuuttaa sinulle, että anoppi, joka neuloo tulevalle lapselle, on kiinnostunut, valmis hoitamaan jne on aivan mahtava.

Haluaisin saada sut uskomaan, että hyvät, lämpimät välit miehen perheeseen on myös sinun ja etenkin lapsen etu.


Et sä mua usko, tulet oppimaan kantapään kautta Ja huom. olen tavallinen pienten lasten äiti, en ole anoppi

 

["tiina"]

Hei sulla on vain yksi anoppi, pidä siitä kiinni äläkä päästä menemään.
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Huomenna on päivä uusi!

 

[Normaalia]

Vaunujen ostamisesta en osaa sanoa mutta potan, syöttötuolin ym roippeiden ostaminen on ihan normaalia. Meidän anoppilassa on lapsille omat sängyt vaikka yökyläilevät harvoin.

 

["vieras"]

Ootko kotosin eri murrealueelta?
Tuo on vain tietyntyyppistä juttelua/tyyli puhua. Ei kannattis ottaa niin henk kohtaisesti. Olisit onnellinen että teillä on jatkossa paikka mihin lapset on tervetulleita aina kun haluavat. Ei mummon tarvi hoitaa lapsia just samalla kaavalla kuin sinä. Onhan tuota miehesikin ilmeisesti ihan kunnon ihmiseksi mummon hoidossa kasvanut.
Ja minusta mummoilla on jonkinlainen oikeus lelliä lapsenlapsiaan jos perusjutut kuitenkin hoituu kans.

Meillä on lapsilla kaksi mummolaa. Toinen parin km:n päässä toinen n 50 km:n päässä. Molemmat mummot ja papat vielä hyvässä fyysisessä kunnossa jne. Mutta kumpaankaan mummolaan ei lapset ole tervetulleita. Mitä nyt käydään molemmissa ne pakolliset juhlapyhät.
Eli ole kiitollinen siitä mitä sinulla on äläkä valita.

 

[Porho]

Miten sitä tuntuu, että lähes kaikilla palstalaisilla on hullu anoppi ja miehellä pilalle lellitty sisarus joka vie anopin huomion? Jännä yhtälö.

 

[No jaa]

Tuntuu oudolta että noin vahvasti haluaa omia eikä ole mitään omaa elämää. Kiva kun iloitsee lastenlapsista ja haluaa hoitaa ja tavata, mutta ei hänenkään kannattaisi koko elämää rakentaa muiden varaan. Jos joutuu vaikka riitoihin niin sitten on kauheaa. Mitäs appi vai onko kuollut tai eronneet, ottaao kantaa?

 

["Lucy"]

Vuosikymmenet ja vuosisadat kuluvat, kehitys menee eteenpäin ja joka suuntaan muka kehitytään, mutta Suomalaiset sen kun vain erakoituvat, syrjäytyvät ja muuttuvat kummallisemmiksi koko ajan.

Ennen oli aivan normaalia, että perheet, jopa kokonaiset kylät, pitivät tiiviisti yhtä niin lastenhoidossa kuin melkeinpä arkiaskareissakin, monesti useampi sukupolvi jopa asui saman katon alla... Ja mihin on tultu: MINÄ, MINÄ, MINÄ, minä itse ja minä yksin.

Ihmiset aloittavat sen kummallisen erakoitumisen jo seurusteluaikana, kaikki muu unohdetaan, puhumattakaan siitä kun perhe perustetaan. Sulloudutaan sinne kotiin ja kaikki koetaan uhkana ja kummallisena ja sen oman egon koetteluna, jopa se että isovanhemmat tahtovat olla lapsenlapsen elämässä mukana ja tavata heitä.

Sitten kun sattuukin niin, että pitkästä parisuhteesta/avoliitosta/avioliitosta erotaan, aletaan itkeä sitä kun kukaan ei soita, vanhat kaverit eivät välitä ja tukiverkosto puuttuu. Onko se nyt ihme kun eletään tällä minä- ihan- itse- menkää- tee- muut- helvettiin- en- tarvitse- teitä- asenteella.

 

[nooh]

aika iso osa ihmisistä on hiukan hulluja vanhemmiten, eikä tämä vaikuta mitenkään hullummalta. en minä ottaisi noita anopin juttuja ollenkaan pahakseni. paljon huolestuneempi olisin, jos anoppi omisi lasta eikä sanoittaisi haaveitaan ääneen. hyväntahtoiseksi kiusoitteluksi minä tuon katsoisin. anoppihan kertoo siinä, että hän on sinut haaveittensa kanssa ja tunnistaa haaveiden ja todellisuuden eron.

jos kerran jo yksi miniä on todennut anopin läheisyyden turvalliseksi, luottaisin siihen ettei tuo lohikäärmeeksi nyt enää osoittaudu.

 

["vieras"]

Munkin lapsuudesta on tuttu toi sanonta että tuut mummille ja ei kerrota äidille mitä kaikkea me tehdään joka sitten tarkoitti että mummi tahtoi mummimaiseen tyyliin antaa paljon huomiota mulle ja tehtiin kaikkia kivoja juttuja mitä kotona ei saanut tehdä: syödä pipareita sängyssä, tehtiin pitkä mato wc-paprurullista jotka mummi oli säästänyt ja kaikkea muuta lystiä.

Nämä erikoiskivat sitten oli niitä meidän salaisuuksia ja äitiä nauratti meidän supatus kun mummille menin yökylään.

En vieläkään ymmärrä tätä erittän yleiseksi tullutta " merkityksen etsintää" jostain ihan vaarattomasta lauseesta, ylitulkintaa ja ylireagointia, tarvetta näyttää mummeille että sä et ole tän lapsen perhettä tai äiti, mä olen.

 

["tirlittan"]

Appi ei ota kantaa, menee anopin perässä ja on täysin tossun alla. Olen kyllä kiitollinen, että haluavat olla osana lapsenlapsensa elämää, kultaisesta keskitiestä tässä vain haaveilen . Olisitteko itse valmiit näkemään omaa anoppianne useita kertoja viikossa ja ottamaan hänet kylään, niin että hän vain yksipuolisesti ilmoittaa tulostaan? Hyvä se on täällä huudella mutta olisitteko tuohon valmiit ihan käytännössä ja omassa elämässänne?

 

["vieras"]

Kivalta kuulostaa miehesi veljeen perheen ja anopin suhde. Kumpikin osapuoli ja lapsenapset varmasti nauttiivat siitä. Jos veljen perhe kyläilee siellä 4-5 kertaa viikossa, niin lastentarvikkeiden hankkiminen paikan päälle anoppilaan on ollut järkevää.

 

[Echo]

Tuohan oli anopilta vaan hauska läppä, voisin hyvin kuvitella oman anoppini sanovan noin.

 

["vieras"]

[QUOTE="tirlittan";28257300]Appi ei ota kantaa, menee anopin perässä ja on täysin tossun alla. Olen kyllä kiitollinen, että haluavat olla osana lapsenlapsensa elämää, kultaisesta keskitiestä tässä vain haaveilen . Olisitteko itse valmiit näkemään omaa anoppianne useita kertoja viikossa ja ottamaan hänet kylään, niin että hän vain yksipuolisesti ilmoittaa tulostaan? Hyvä se on täällä huudella mutta olisitteko tuohon valmiit ihan käytännössä ja omassa elämässänne?[/QUOTE]
En olisi itse valmis noin läheiseen suhteen (johtuen pitkälti anopin ja apen alkoholiongelmasta), mutta minusta on hienoa, jos muilla on hyvät välit. Facebook-kavereissa on yksi tuttu, jolla tuntuu olevan aivan ihanat välit miniänsä ja lapsenlapsen kanssa. Kyläilevät toistensa luona jatkuvasti. Olen onnellinen heidän puolestaan.

 

["vieras"]

Ei ole ollut tilaisuutta ottaa anoppia mukaan noin läheisesti eikä ilmeisesti sunkaan tarvitse joten kuka täällä huutelee.

Ensimmäisen anoppiehdokkaan kanssa olisin kyllä voinut ottaa tiiviisti elämääni, mies vaan oli väärä.
Nykyinen ja virallinen anoppi ei ole sitä sorttia joten ei ole tullut ongelmaa siitäkään, lapsia tykkää kyllä pyytää yökylään ja hoitoon ihan muuten vaan ja sehän meille sopii. Mummi on lapsille todella rakas ja tärkeä, vaikka itse en ole kovin läheinen anopin kanssa mutta lapsille se sallittakoon silti.

 

[minnee]

No ensinnäkin: anoppisi suhde toiseen poikaansa ja miniäänsä on eri asia kuin hänen suhteensa teidän lapseenne. Ikävä juttu, jos he käyttävät anoppiasi hyväkseen, hyvä jos sinä et niin tee.

Mutta kuulostaa kyllä ihan normaalilta "höyrähtämiseltä" tuo anoppisi juttelu. Meillä kun tyttö syntyi, mun siskoni lässytti tytölleni, että "tuut sitten tädin luo pitämään tyttöjen iltaa, saunotaan ja laitetaan kasvonaamiot ja kynsilakat ja kampaukset" ja sitä rataa. Voi olla pidemän päälle ihan helpotus, että anoppi hoitaa lastanne ihan mielellään.

 

["tirlittan"]

niin, enhän minä missään vaiheessa ole ollut estämässä mummua luomasta suhdetta lapseemme. Hän vain myös tuppautuu liikaa asioihimme, utelias kun on. Kovasti neuvoo ja sanoo mielipiteensä viimeisenä sanana ja lakina, se on välillä kovin raskasta. Täällä moni sanoo, että olisi kiva jos olisi anopin kanssa läheiset välit mutta että se heidän tapauksessaan ole mahdollista, just. Ihan samassa veneessä tässä minäkin olen. Niin ja siedän kyllä appivanhempia kohtuudella ja jopa ihan mielelläni näen silloin tällöin, en vain halua muuttaa heille asumaan

 

["juupajuu"]

Mun nykynen anoppi asuu ikävä kyllä sen verran kaukana ettei ole kunnolla päässyt tutustumaan. Mutta ensimmäisen anopin (lasteni mummon) kanssa oltiin aina hyvissä väleissä, kyläiltiin siellä monta kertaa viikossa yms. eikä koettu ongelmaksi. Meidät haluttiin sinne, tulin anopin kanssa hyvin toimeen ja kaikki viihtyivät...

 

[aaxaAXa]

Mun anoppi oli samanlainen, se olis vienyt lapset multa koko kesäksi kysymättä lupaa. Mulle puhui vaan viikonlopusta, mutta oli ottanut töistä koko kesän lomaa, kuulin ihan muualta, että "onpa kiva kun annat lapset koko kesäksi mummin mukaan mökille". Kysyin silloin suoraan ja sitten anoppi myönsi, että olisi tosiaan "kaapannut" mun lapset. Lapsilla ei ollut mummin luona mitään sääntöjä ja olin ihan ongelmissa kun lapset tulivat kouluikään. Mummi soitteli lapsille ja lupaili ties mitä, ja sanoi aina "jos vaan äitinne antaa luvan". Sanoin, ettei hän voi sanoa tuollaista, kaikista menoista pitää sopia mun, ei lasten kanssa, että mä vaikutan ihan kusipäältä kun sitten kiellän jos meillä on omia suunnitelmia. Anopin vastaus oli "mutta sähän olet kusipää kun et päästä lapsia". Mummin luona olisi pitänyt käydä vähintään kerran viikossa, tai anoppi soitti sukulaiset ja tuttavat läpi ja itki etten anna tavata lapsia.
Lopulta jouduin viemään kouluikäiset lapset psykologille, joka suositteli välien katkaisemista isoäitiin jos puhe ei tehoa. Lapset tarvitsevat lähelleen aikuisia, joilla on samankaltaiset säännöt. Silloin pistin välit poikki anoppiin, eikä hän ole nähnyt lapsia sen jälkeen.

 

["vieras"]

[QUOTE="tirlittan";28257072]
Onko normaalia, että anoppi ensimmäisen lapsenlapsen saatuaan (lapsemme on toinen) osti kotiinsa vaunut, vauvansängyn, syöttötuolin, vaipat, potat, siis aivan kaikki, ihan kuin hänelle olisi syntynyt vauva. [/QUOTE]

Mun anopilla on vaunut, vauvansänky, syöttötuoli, vaippoja, potta ihan sitä varten, kun lapsivieraita tulee, niin on helpompaa kun ei vanhempien tarvitse kantaa kaikkea mukanaan. Suvussa on paljon pieniä lapsia joten käyttäjiä on.

 

[hallittu kaaos]

[QUOTE="tirlittan";28257300]Appi ei ota kantaa, menee anopin perässä ja on täysin tossun alla. Olen kyllä kiitollinen, että haluavat olla osana lapsenlapsensa elämää, kultaisesta keskitiestä tässä vain haaveilen . Olisitteko itse valmiit näkemään omaa anoppianne useita kertoja viikossa ja ottamaan hänet kylään, niin että hän vain yksipuolisesti ilmoittaa tulostaan? Hyvä se on täällä huudella mutta olisitteko tuohon valmiit ihan käytännössä ja omassa elämässänne?[/QUOTE]

Olisin. Jos en olisi kotona kun tuppaavat kylään niin jäisivät oven taakse, mutta kun olemme kotona meillä on aina ovet avoimet kyläilijöille. Ihan viikon jokaisena päivänä. Meillä kaikki ystävät ja sukulaiset kulkee lyhyellä varoitusajalla kylään ja niin kuljetaan mekin. Itse olen sitä onnellisempi mitä enemmän näen ihmisiä

Ymmärrän toki ettei kaikki ole yhtä sosiaalisia kuin minä ja nykyajan kyläilykulttuuri taitaa olla enemmän sitä muodollisempaa sorttia, että pitää olla sovittu viikko etukäteen jne. Meillä se on lähinnä niin että ollaan ihan yhtä kotona toistemme luona kuin omassa kotonakin

Meidän elämäntyyliin kuvailemasi anoppi sopisi kuin nenä päähän oma anoppini käy lähinnä juhla-aikoina ja viipyy kovin vähän aikaa, haluaisivat lapsenlastaan enempikin nähdä, mutta töitä tekevät milloin missäkin puolella suomea ja muutenkin velvoitteita joka suuntaan niin eivät kerkiä vaan enempää :/ omia vanhempiani näemme vähintään kerran viikossa.