3
3(4) tärkeää puuttuu
Vieras
Mies ja hänen lapsensa muuttivat viime viikolla pois...
Erosimme kuitenkin ihan ok väleissä ja hän päätti jättää minulle talon ja suurimman osan kalusteista. Lasten vaatteet lajittelin minä. Säästin kaikki ihanimmat ja söpöt, sekä ne rakkaimmat, pienemmälle. Mies sanoi, että tytön siirtyessä noihin kokoihin käy heiltä hakemassa. Ja aina, kun talous ei anna periksi voin kääntyä heidän puoleensa vaikka ruokaostoksissa. Mulla ei sellasta oo vielä käynyt, mutta olin kuitenkin kiitollinen.
Mutta ehkäpä tietämättään vei multa melkein kaiken. Kaiken muun paitsi meidän ainoa yhteisen. Silti, lapsia oli 3, kaksoset ja seuraavana vuonna syntynyt poika. Tavatessani heidät kaksoset olivat 2 vuotiaita ja poika vuoden. Nyt kaksoset ovat 3 ja poika 2.
He tuntuivat aivan omilta, kutsuivat minua äidikseenkin. Kaksosista toinen lähtiessä, miksi äiti ja sisko ei muuta.
Minä vastasin, että minä ja isi emme enää rakasta toisiamme niin paljon.
Miksi me lähdetään mutta sisko ei? Nähdäänkö me enää koskaan? Nähdäänkö me sinua äiti enää?
Ja siinä vaiheessa minulta pääsi itku, halasin kaikkia ja sanoin että toivottavasti nähdään ja jos ei nähdä äiti muistaa aina teidät.
Lapset vilkuttivat auton ikkunasta onnellisen näköisinä.
Kaikkein eniten ärsyttää, että ihan varmasiti kohta joku menee ja vie minun paikkani. Varmasti joku botox-blondi yrittää ruveta lapsilleni äidiksi.
Ja todennäköisesti onnistuu vielä. Joka toinen viikonloppu minun tyttöni menee heille yöksi, kun täyttää 3 vuotta.
Mies sanoi, että on parempi kun minä ja lapset ei enää nähdä. Aion kuitenkin yrittää vaikka niin että ensin tyttö on isällään viikon tai kaksi, sen jälkeen miehen lapset on meillä viikon tai kaksi.
Tänään herättelin neitiä ja hänet herätetettyäni kävelin lastenhuoneeseen. Ensin säikähdin, missä lapset ovat. Sitten muistin ja itku taas pääsi.
Tosin, olen eronnut kerran ja ikävä oli valtava alusta saakka mutta nyt se on ainakin kolminkertainen. Uskon että tästä lasten menetyksestä en pääse yli vaan suremalla.
Miten tästä eteenpäin menetellä?
Erosimme kuitenkin ihan ok väleissä ja hän päätti jättää minulle talon ja suurimman osan kalusteista. Lasten vaatteet lajittelin minä. Säästin kaikki ihanimmat ja söpöt, sekä ne rakkaimmat, pienemmälle. Mies sanoi, että tytön siirtyessä noihin kokoihin käy heiltä hakemassa. Ja aina, kun talous ei anna periksi voin kääntyä heidän puoleensa vaikka ruokaostoksissa. Mulla ei sellasta oo vielä käynyt, mutta olin kuitenkin kiitollinen.
Mutta ehkäpä tietämättään vei multa melkein kaiken. Kaiken muun paitsi meidän ainoa yhteisen. Silti, lapsia oli 3, kaksoset ja seuraavana vuonna syntynyt poika. Tavatessani heidät kaksoset olivat 2 vuotiaita ja poika vuoden. Nyt kaksoset ovat 3 ja poika 2.
He tuntuivat aivan omilta, kutsuivat minua äidikseenkin. Kaksosista toinen lähtiessä, miksi äiti ja sisko ei muuta.
Minä vastasin, että minä ja isi emme enää rakasta toisiamme niin paljon.
Miksi me lähdetään mutta sisko ei? Nähdäänkö me enää koskaan? Nähdäänkö me sinua äiti enää?
Ja siinä vaiheessa minulta pääsi itku, halasin kaikkia ja sanoin että toivottavasti nähdään ja jos ei nähdä äiti muistaa aina teidät.
Lapset vilkuttivat auton ikkunasta onnellisen näköisinä.
Kaikkein eniten ärsyttää, että ihan varmasiti kohta joku menee ja vie minun paikkani. Varmasti joku botox-blondi yrittää ruveta lapsilleni äidiksi.
Ja todennäköisesti onnistuu vielä. Joka toinen viikonloppu minun tyttöni menee heille yöksi, kun täyttää 3 vuotta.
Mies sanoi, että on parempi kun minä ja lapset ei enää nähdä. Aion kuitenkin yrittää vaikka niin että ensin tyttö on isällään viikon tai kaksi, sen jälkeen miehen lapset on meillä viikon tai kaksi.
Tänään herättelin neitiä ja hänet herätetettyäni kävelin lastenhuoneeseen. Ensin säikähdin, missä lapset ovat. Sitten muistin ja itku taas pääsi.
Tosin, olen eronnut kerran ja ikävä oli valtava alusta saakka mutta nyt se on ainakin kolminkertainen. Uskon että tästä lasten menetyksestä en pääse yli vaan suremalla.
Miten tästä eteenpäin menetellä?
Mutta kyllä sinä selviät. :hug: Eikö miehesi lapsilla ole äitiä? Teillä on musta ollut aika hurja vauhti, vuodessa olette saaneet jo uuden vauvankin. Tuntuuko sinusta että etenitte liian nopeasti?
