Nyt sitten on enää vain minä ja vauva.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 3(4) tärkeää puuttuu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
3

3(4) tärkeää puuttuu

Vieras
Mies ja hänen lapsensa muuttivat viime viikolla pois...
Erosimme kuitenkin ihan ok väleissä ja hän päätti jättää minulle talon ja suurimman osan kalusteista. Lasten vaatteet lajittelin minä. Säästin kaikki ihanimmat ja söpöt, sekä ne rakkaimmat, pienemmälle. Mies sanoi, että tytön siirtyessä noihin kokoihin käy heiltä hakemassa. Ja aina, kun talous ei anna periksi voin kääntyä heidän puoleensa vaikka ruokaostoksissa. Mulla ei sellasta oo vielä käynyt, mutta olin kuitenkin kiitollinen.
Mutta ehkäpä tietämättään vei multa melkein kaiken. Kaiken muun paitsi meidän ainoa yhteisen. Silti, lapsia oli 3, kaksoset ja seuraavana vuonna syntynyt poika. Tavatessani heidät kaksoset olivat 2 vuotiaita ja poika vuoden. Nyt kaksoset ovat 3 ja poika 2.
He tuntuivat aivan omilta, kutsuivat minua äidikseenkin. Kaksosista toinen lähtiessä, miksi äiti ja sisko ei muuta.
Minä vastasin, että minä ja isi emme enää rakasta toisiamme niin paljon.
Miksi me lähdetään mutta sisko ei? Nähdäänkö me enää koskaan? Nähdäänkö me sinua äiti enää?
Ja siinä vaiheessa minulta pääsi itku, halasin kaikkia ja sanoin että toivottavasti nähdään ja jos ei nähdä äiti muistaa aina teidät.
Lapset vilkuttivat auton ikkunasta onnellisen näköisinä.
Kaikkein eniten ärsyttää, että ihan varmasiti kohta joku menee ja vie minun paikkani. Varmasti joku botox-blondi yrittää ruveta lapsilleni äidiksi.
Ja todennäköisesti onnistuu vielä. Joka toinen viikonloppu minun tyttöni menee heille yöksi, kun täyttää 3 vuotta.
Mies sanoi, että on parempi kun minä ja lapset ei enää nähdä. Aion kuitenkin yrittää vaikka niin että ensin tyttö on isällään viikon tai kaksi, sen jälkeen miehen lapset on meillä viikon tai kaksi.
Tänään herättelin neitiä ja hänet herätetettyäni kävelin lastenhuoneeseen. Ensin säikähdin, missä lapset ovat. Sitten muistin ja itku taas pääsi.
Tosin, olen eronnut kerran ja ikävä oli valtava alusta saakka mutta nyt se on ainakin kolminkertainen. Uskon että tästä lasten menetyksestä en pääse yli vaan suremalla.
Miten tästä eteenpäin menetellä?
 
Voimia menetyksestä selviämiseen. Tuska on varmasti kova.
Jos siltä tuntuu, hae apua. Esim. Perheneuvola, tai kerrot neuvolassa ollessasi tuosta ja minkälainen tilanteesi on juuri nyt.
Neuvolassa ei itellä toiminut, sanoi vaan että ei tuolle oikein voi mitään. Perheneuvolassa ottivat asian paremmin.
 
Outoa...jos/kun xmiehesi lapset pitävät sinua äitinään on mieheltäsi julmaa lapsia kohtaan estää tapaamiset. Kannattaisiko jutella jonkun sosiaalityöntekijän/perheneuvola ihmisen kanssa asiasta?
 
Kamalan surullista. :( Mutta kyllä sinä selviät. :hug: Eikö miehesi lapsilla ole äitiä? Teillä on musta ollut aika hurja vauhti, vuodessa olette saaneet jo uuden vauvankin. Tuntuuko sinusta että etenitte liian nopeasti?
 
Ne on exän lapset, ei sun?
Mitä sinä siihen sanomaan? Kai itsekkin ottaisit tyttäresi erossa mukaan.
Ne on käytännössä hänen omaisuuttaan. Tyttäresi on sun ja ne ovat hänen. Turha alkaa mitään yhteyttäkään pitämään, kun eivät oo edes biologisia.
 
[QUOTE="vieras";24988229]Ne on exän lapset, ei sun?
Mitä sinä siihen sanomaan? Kai itsekkin ottaisit tyttäresi erossa mukaan.
Ne on käytännössä hänen omaisuuttaan. Tyttäresi on sun ja ne ovat hänen. Turha alkaa mitään yhteyttäkään pitämään, kun eivät oo edes biologisia.[/QUOTE]

JOs lapset äidikseen kutsuivat, niin ehkä lapsille asialla on merkitystä... Onko oikeuden mukaista lapsia kohtaan riistää heiltä kenties se heistä oikein äiti?
 
Kamalan surullista. :( Mutta kyllä sinä selviät. :hug: Eikö miehesi lapsilla ole äitiä? Teillä on musta ollut aika hurja vauhti, vuodessa olette saaneet jo uuden vauvankin. Tuntuuko sinusta että etenitte liian nopeasti?

Lasten äiti on alkoholisti. Kyllä tuolla oli ees senverran järkeä että katkaisi lasten ja tämän äidin välit. Sain tosin suostutella siihen jonkun aikaa.
No, onhan se aika nopeaa, mutta ei se siltä tunnu. En kadu tätä juttua olleskaan.
Kivempi se on vauvan kanssa asua kuin yksin.
 
Jotenkin järkyttävää! Minusta myös aivan liian nopeasti edetty jos vuoden aikana olette yhteen muuttaneet, uusi vauva ja nyt ero...mutta ihmiset on nykyään nopeita. Harmi, koska lapset tuossa kärsivät.
 
miks IHMEESSÄ teidän itsekkäiden ihmisten pitää hommata noita lapsia kärsimään ..taas on sydämiä särjetty pieniltä ihmisiltä, jotka eivät voi asioihin vaikuttaa. Ja tässä sitä nähdään, miten lapset reagoi..ne oppii hetken päästä olemaan tunteettomia, kun tarpeeksi monta kertaa vaihtuu..Vitsit, että aikuiset voi olla itsekkäitä. "minä minä minä..kun ei rakasteta enää niin voi lähteä sitte ja jättää" sitte etsitään taas uusi hoito ja lapsia raahataan suhteesta toiseen ja taas sulla yksi on siinä kasvamassa ja sitte pitäis olla vain taputtelemassa ja säälimässä!!

Hankkikaa terapiaa ja sitoutukaa suhteeseen. vaikeuksia tulee ja menee...liian helposti erotaan ja sitte vain hoetaan "lapsille parempi näin "ja katin paskat itselle on parempi, et pääsee taas ettimään uutta!!
 
Ei taida olla jutun pääpointti miten kauan on miehen ja ap:n suhde kestänyt tai onko siinä edetty liian nopeasti. Kuten joku neuvoikin, apua saat varmasti parhaiten perheneuvolasta. Siellä saat purkaa tuntojasi ja saada apua omaan suruusi ja eron käsittelyyn.

Eksäsi lapset sen sijaan tarvitsisivat minusta apua myös asian käsittelyyn, sillä jos tosiaan samaistivat sinut jo äidiksi, se kertoo heidän vahvasta tunnesiteestään sinuun. Olkoon kesto vuoden tai kymmenen, ja sanottakoon mitä vaan siitä että "ei niin pieni muista" niin se jättää jälkensä lapsen tunne-elämään taatusti. Ehkä voisit kysyä perheneuvolasta apua myös sen suhteen ja pohtia, olisiko näiden eksäsi lastenkin syytä tulla käymään perheneuvolassa - vaikka edes muutama kerta.
Terapia ei tee hallaa kellekään vaan on hyvä saada apua hyvissä ajoin ja ei sitä sieltä kyllä "turhaan" kellekään tarjota. Tsemppiä vaan, kyllä elämä näyttää vielä valoisampaakin puolta!
 
[QUOTE="vieras";24988229]Ne on exän lapset, ei sun?
Mitä sinä siihen sanomaan? Kai itsekkin ottaisit tyttäresi erossa mukaan.
Ne on käytännössä hänen omaisuuttaan. Tyttäresi on sun ja ne ovat hänen. Turha alkaa mitään yhteyttäkään pitämään, kun eivät oo edes biologisia.[/QUOTE]

Huoh! Lapset ei todellakaan ole kenenkään omaisuutta. Biologia ja vanhemmuus eivät aina kulje käsi kädessä.
 
Anteeksi, mutta en voi kun ihmetellä! Siis ette tunteneet kuin vuoden? Ja siinä ajassa olette kuitenkin muuttaneet yhteen ja hankkineet vielä yhteisenkin lapsen? Ja sit kun on (yllätys yllätys) vähän vaikeaa, niin heti erotaan? En voi kuin sääliä lapsiparkoja, joita pompotellaan ihan miten sattuu. Missä näiden lasten biologinen äiti on? Miksi pitivät sinua äitinä eikä häntä? E vähättele sinun rakkauttasi lapsia kohtaan, mutta ihmettelen kuinka aikuiset ihmiset voivat toimia noin, olla ajattelematta ollenkaan niiden lasten parasta??
 
Te olette tehneet niin väärin ja sinä varsinkin, kun painostit isää katkaisemaan välit lasten äitiin! Tapaamisethan olisi voineet olla valvottuja. Huhhuh!

Kyllä meilläkin on ollut vaikeaa mieheni kanssa, mutta lapset menee kaiken edelle! Me ei erottu, vaikka tuli ISOJA ongelmia, vaan haettiin apua ja selvittiin YHDESSÄ perheenä.

Että suututtaa tuollaiset ihmiset, joiden on pakkosaadakaikkinyt heti ja kun tulee pikkuisia vastoinkäymisiä niin erotaan ja lapset kärsii!
 
[QUOTE="ttt";24992028]Te olette tehneet niin väärin ja sinä varsinkin, kun painostit isää katkaisemaan välit lasten äitiin! Tapaamisethan olisi voineet olla valvottuja. Huhhuh!

Kyllä meilläkin on ollut vaikeaa mieheni kanssa, mutta lapset menee kaiken edelle! Me ei erottu, vaikka tuli ISOJA ongelmia, vaan haettiin apua ja selvittiin YHDESSÄ perheenä.

Että suututtaa tuollaiset ihmiset, joiden on pakkosaadakaikkinyt heti ja kun tulee pikkuisia vastoinkäymisiä niin erotaan ja lapset kärsii![/QUOTE]


Vaikka ap:n tapauksessa olisikin "pakkosaadakaikkinytheti" ja "pikkuisia vastoinkäymisiä" niin olisit voinut jättää kommenttisi kirjoittamatta, sinä pikkusieluinen mustavalkoinen akka!
 
Voi niitä pieniä. Olisko joku paikka joka voisi järjestää niin että voisitte tavata ja lapset vierailla luonasi? Tietenkin isällä on (kai) valta päättää, mutta tuntuu niin väärältä noita lapsia kohtaan jos kerran pitivät sinua äitinään.
 
Täytyy sanoa, että vaikka sinulla kurja olo onkin, niin paljon enemmän tässä käy viattomia lapsia sääliks, ja säälipisteet menevät kyllä siis pikkuväelle. Harmittaa myös se, että tosiaan lapsia käytetään nykyään pelinappuloina. Ihan kun he kestäisivät kaikkea. Kyllä aikuisten pitäisi osata olla vähän epäitsekkäämpia ja ajatella, ennekuin sääntäävät suin päin uuteen suhteeseen.
 

Similar threads

Yhteistyössä