Olemmeko ainoat vanhemmat, jotka tahtovat hoitaa lapsensa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Löytyykö muita?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Löytyykö muita?

Vieras
Lapsemme isovanhemmat ovat jo edesmenneitä. Kun lapsemme oli pieni, isovanhemmat eivät tuputtaneet itseään ikinä hoitamaan lastamme. Jos he olisivat sen tehneet, olisin ollut raivoissani. Me halusimme lapsen ja me olemme halunneet hoitaa lapsemme, joka ikinen päivä, kun saamme olla hänen vanhempansa. Meidän lapsemme on meidän lapsemme. Olen ollut jo ennen kuin lapsi osasi kävellä joka pv hiekkiksellä hänen kanssaan ja aktiivisesti etsineet hänelle _lapsi_seuraa. - Muut sukulaiset ovat hieman joissakin tilanteissa tuppautuneet, mutta ihan siedettävästi häipyneet huomattuaan, mikä on meidän kantamme. Hyvänen aika, meidän lapsemme on meidän. Me emme bailaa, emmekä kisko kotona viinaa, me emme käy vieraissa, me elämme meidän elämää, perhe-elämää. Meidän lapsemme etu on, että hänellä on vapaa-aikana kavereita ja niitä on ollut vuosien mittaan vaihtelevasti. Pidämme huolen siitä, että kavereiden seuraa on sopiva määrä, koska läksyt on tehtävä kunnolla. - Minusta tämä on normaalia perhe-elämää. Tällä palstalla olemme poikkeus.
 
Ok.
Minusta normaalia perhe-elämää on myös se, että eri sukupolvet ovat keskenään tekemisissä. Eli osallistuvat isovanhemmat ja kyläilyt eivät tee kenenkään perhe-elämästä epänormaalia.
En oikein ymmärrä, mitä vaahtoat. Sinä olet tyytyväinen elämääsi ja se kai on tärkeintä. Mekin ollaan tyytyväisiä vaikka saadaan isovanhemmilta hoitoapua noin kerran kahdessa kuussa ja kerran kuussa kyläillään koko perhe. Ja lapset ovat kotihoidossa ainakin toistaiseksi ja kavereita on paljon.
 
no kyllää lapsen kuuluu saada tuntea muitakin aikuisia kuin omat vanhempansa, ihan samalla tavalla kun tarvii nähdä muitakin lapsia kuin sisaruksensa. jos ei halua antaa lasta hoitoon niin sitten kannattaa tavata niitä muita aikuisia yhdessä lapsen kanssa.
 
Pienten lasten vanhempien elämän tasapaino

Voit tarkastella elämääsi jakamalla sen neljään osa-alueeseen, jotka ovat kuin neljä pöydänjalkaa:

•Minä itse
•Parisuhde
•Vanhemmuus
•Yhteisöllisyys
Oman hyvinvoinnin takia on tärkeää pitää huolta siitä, että eri elämänalueet ovat tasapainossa. Lasten ollessa pieniä varsinkin äidit tavoittelevat helposti täydellistä vanhemmuutta ja unohtavat muun elämän.

Yritä huolehtia siitä, että kaikki neljä pöydänjalkaa ovat vahvoja elämässäsi. Silloin pöytälevy on suorassa ja tukevana paikallaan, eivätkä kriisitilanteet saa pöytää horjumaan. Edes yhden jalan katkeaminen ei ole katastrofi, vaan muut vahvat jalat kannattavat pöytää.

http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/
 
En minä ole sitä mieltä, että en hoida itse lapsiani, vaikka yksi viidesosa lähtikin kyläilemään mummunsa luo. Kyllä mielestäni hoidan lapseni aivan itse, koska olen heidän kanssaan nyt puolitoista vuotta ollut 24 tuntia vuorokaudessa. Tästä pois tietenkin esikoisen muutama yökyläily ja muutama hammaslääkäri ja fysioterapiakäynti, mihin en olisi millään voinut koko katrasta ottaa. Vai oletko sitä mieltä, että en hoida itse lapsiani, koska olen jonkun yksittäisen lapsen vastaanottoajan takia joutunut jättämään loppuosan katraasta hoitoon? Nyt tietysti joku ajattelee, että miksi täytyy olla niin monta lasta, ettei voi kulkea koko katraan kanssa...
 
Miten..koetko sitten että lapsi ei tarvitse muita läheisiä aikuisia ympärilleen kuin vanhempansa?

Itse jotenkin ajattelen näin, että mitä enemmän välittäviä aikuisia lapsen ympärillä on niin sen parempi. Lisäksi itse olen ollut lapsena vailla mummoja ja ukkeja. Olen aina pitänyt tärkeänä että kun kerta lapsillani on elossa olevat isovanhemmat, lapset saavat myös heidän kanssa viettää aikaa ja luoda heihin suhteen.

Ei mekään bailata tai ryypätä. Vietämme ihan tavallista lapsiperheen elämää.
Mutta meillä kyllä lapset käy joskus mummolassa ihan siksi että lapset itse haluavat mennä ja myöskin mummot ja papat haluavat nähdä rakkaita lapsenlapsiaan ja seurata heidän kasvua.
 
  • Tykkää
Reactions: Squawe
Niin en oikein tajunnut pointtia. Joillakin on ehkä useampia lapsia ja vaikka joskus antaisikin hoitoon, ei se tarkoita etteikö haluaisi lastaan hoitaa. Meillä 7kk ikäinen ei ole ollut hoidossa kuin 2 kertaa noin 2h, mutta olen sitä mieltä että kyllä on hyvä tottua ihan joskus siihen että lasta ei aina hoida omat vanhemmat.
Taidat olla kateellinen niille perheille joilla on mahdollisuus antaa joskus tarvittaessa lapsi/lapset hoitoon vähäksi aikaa/kauemmaksikin aikaa.
On meidänkin lapsi meidän eikä meillä käydä vieraissa eikä juoda alkoholia ja todellakin eletään ihan tavallista perhe-elämää mutta siihen kyllä mielestäni kuuluu se että lapsi saa tavata sukulaisiaan ja varsinkin isovanhempiaan. En ymmärrä, luuletko olevasi jotenkin parempi ihminen kun lapsesi ei saa tutustua sukulaisiinsa eikä saanut tuntea isovanhempiaan? Säälittävää, mielestäni lapsen kuuluu tutustua ja meillä ainakin isovanhemmat odottavat vähintään viikottain että näkevät lapsenlapsensa koska on heillekin todella tärkeä.
 
Tää on tietty provo, mutta musta tuossa on outo idea... ihankuin isovanhemmat olsiivat haitaksi lapselle.
Minä haluan lasteni saavan hyvät suhteet isovanhempiinsa ja sukulaisiinsa, he ovat osa sukua. Rakkautta ja kiintymystä ei koskaan voi saada liikaa. Isovanhemmat ja muut sukulaiset tuovat rikkautta perhe-elämäämme. Haluan, että lapseni tuntee kuuluvansa isoon välittävään yhteisöön, perheeseen!
 
  • Tykkää
Reactions: Squawe
Se on vaan rikkaus lapselle, että on useita aikuisia jotka välittää ja esim. isovanhempiin läheiset välit. Teidän maailmanne pyörii ehkä liikaakin ainokaisenne ympärillä, ei sekään kovin terveitä tuloksia tuota.
 
No pakko sanoa, että mulla hajoaisi pää, jos minä joutuisin viettämään 24/7 lasten kanssa päivästä toiseen viikosta toiseen. Isompi käy pari kertaa viikossa kerhossa ja tänäänkin kävin hammaslääkärissä ja mun vanhemmat hoiti lapsia sillä aikaa. Enhän minä voisi tehdä mitään omaa, jos pitäisi aina olla lasten kanssa.
Huomennakin lähden käymään kaverin luona sadonkorjuujuhlissa ja sillä aikaa lapset on mun vanhemmilla.
 
Olette. Ihan ihka ainoat, muut ei halua.

Kyllä mekin haluamme pääsääntöisesti hoitaa lapsemme itse, mutta onneksemme heillä on molemmin puolin välittävät isovanhemmat. jotka ovat auttaneet lasten hoidossa. Ja nytkin teini on mun vanhemmilla yötä, ihan koska itse halusi mennä.

Samoin lapset on monesti olleet siskollani yötä, samoin miehen siskolla. Ihanaa, että on sukulaisia jotka myös välittävät lapsistamme! Kuten myös me välitämme heidän lapsistaan. Apua saa aina kun tarvitsee, samoin apua annetaan jos joku pyytää/tarvitsee. Meillä on iso suku, ja olemme aina tottuneet auttamaan toisiamme kaikissa asioissa. Enkä koe itseäni yhtään huonoksi äidiksi sen vuoksi. Päinvastoin, tunnen onnistuneeni vanhempana kun mulla on tarjota lapsille paljon välittäviä sukulaisia :)
 
Onko lapselle sitten ap mielestäsi pahasta, jos hän oppii olemaan mm. isovanhempiensa, tätiensä, enojensa yms. kanssa ilman omia vanhempiaan? Ja siis onko valittava lapselle kaverit tai mummi tms.?

En oikein ymmärrä tuota aloituksesi pointtia, koska siihen olet sekoittanut niin paljon erilaisia asioita, joilla ei ole tekemistä toistensa kanssa. Lapsella voi olla kavereita, mutta siltä läheiset ja hyvät välit isovanhempiinsa tai ainakin meillä on näin.

Jokainen saa mielestäni kasvattaa ja hoitaa lapsensa niin kuin itse haluaa eikä siinähään asiassa tarvitse mitään kilpailua ottaa. Mielestäni lapsi saa kuitenkin rikkautta elämäänsä, jos hänellä on _mahdollisuus olla välillä mummilla yökylässä ja samalla vanhemmat saavat kahdenkeskistä laatuaikaa ilman, että pitäisi alkaa ryyppäämään, lähteä bailamaan tms, mitä ap ajatteli aloituksessaan.
 
Ette ole, mutta olette kyllä ihmeellisiä siinä että jotka luulette muka olevanne jotain suurta ja hienompaa. Kaikki varmasti haluavat hoitaa itse lapsensa, mutta yleensä muut eivät jaksa noin surkeasti mollata muita ja korostaa omaa erinomaisuuttaan. oksettaa.
 
Säälittää lapsenne, jolta kielletään muiden aikuisten (sukulaisten ym.) läheisyys ja halutaan paapoa neljän seinän sisällä. Sen kuvan ainakin tekstistäsi sain. Mieleen tulee 40+ vanhemmat jotka joutuivat pitkään odottamaan lasta ja nyt sitä sitten vaalitaan tukehduksiin saakka. Ei kovin tervettä siis. Toivottavasti ymmärrätte olla eristämättä sitä lasta kokonaan muusta maailmasta. Lapset meinaan itsekin kaipaavat välillä vaihtelua ja jopa lomaa vanhemmistaan. He ihan haluavat yökylään sukulaisille ja kummeille ym. tutuille välittäville aikuisille. Toivon, että heräätte joskus ajattelemaan sitä lapsen parasta, ja unohdatte sen oman älyttömän tarpeen omia lapsi kokonaan itsellenne. Se ei kuitenkaan ole perjaatteessa teidän omaisuutta vaan tunteva ja ajatteleva oma yksilönsä.
 
Minusta se olisi vain ihanaa, että lapselle olisi tarjota muitakin läheisiä aikuiskontakteja kuin omat vanhemmat. Itse lapsena vietin paljon aikaa kumpienkin isovanhempien luona sekä serkkujeni kanssa, ja koen saaneeni siitä paljon. Nähdäkseni vanhempani myös minut mielellään päästivät, eivätkä olleet vanhempina yhtään sen huonompia.

Toki jos isovanhemmat ovat kuolleet, asia on eri, mutta tokihan muitakin sukulaisia ja ystäviä voi myös tavata!
 

Yhteistyössä