;
;)
Vieras
Ninni, vielä enemmän asiaa toisinpäin, jos toinen ei haluaisi mennä naimisiin, niin pitäisikö sinun olla menemättä naimisiin?
T
tuli
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mette:
Kun ihminen rakastuu, on hän iätön. Aivan samalla tavalla luottaa ja uskoo ja on varma tunteistaan -jopa toisenkin tunteista, ollessaan 18 tai 80-vuotias. Hyvää ihmistuntemusta ei ole olemassakaan silloin kun puhutaan rakastuneesta ihmisestä. Onnea kuitenkin
A
Avioliitto
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Minni:
Totta puhut! Juuri tämän vuoksi avioerot tulisi kieltää lailla. Vain avioliitto on oikea suhteen muoto, ja kun on kerran vannottu valat, ei niitä saa rikkoa enää. Se, että on mahdollista erota, tekee avioliitosta AIVAN LIIKAA avoliiton oloisen - avoliittohan on mahdollista purkaa. Naimisiin mennään siksi, että halutaan pistää se takaovi lopullisesti kiinni.
M
minä vaan
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Avioliitto:
Kummasti niitä AVIOeroja sitten tulee vaikka ovet on kiinni.... Ja sekin on kummallista että suurin osa ystävistä/ tuttavista miehistä on sanonut että ei kai sitä naimisiin oltaisi menty mutta kun vaimo niin halusi tai että jos saisi valita niin ei enää menisi naimisiin....
Eikö se ole ihan sama mikä on sen liiton muoto. Jos on ihan ok kaikkien juridisten asioiden kanssa eikä tarvitse miehen omaisuutta erotilanteessa niin väliäkö sillä onko avo vai avio.
V
vaimo
Vieras
Kyllä avioliitto on aina avioliitto. Miheni sanoi minulle eilen, että menisi kanssani uudelleen naimisiin koska vain, jos emme jo olisi naimisissa
Voiko tuon kauniimmin enää vaimolleen sanoa, kymmenen avioliittovuoden jälkeen? Rakastan, edelleen.
Voiko tuon kauniimmin enää vaimolleen sanoa, kymmenen avioliittovuoden jälkeen? Rakastan, edelleen.
V
vaimo
Vieras
Ai niin. Ei kuulostaisi yhtään samalta, jos mies sanoisi, että muuttaisin kanssasi samaan asuntoon yhä vieläkin..
O
Onnellisesti yhdessä
Vieras
Mutta. "Rakastun sinuun koko ajan uudestaan" voi sanoa toiselle ihan suhteen virallisesta muodosta huolimatta....
Kyllähän naimisiin voi mennä tai yhteen muuttaa vaikkei oikeita tunteita olisikaan.
Kyllähän naimisiin voi mennä tai yhteen muuttaa vaikkei oikeita tunteita olisikaan.
A
Avoliitto on syvältä
Vieras
Kuten jo on mainittukin:
No tarkistin asian. Olit aivan oikeassa: avoleski ei saa leskeneläkettä eikä hän saa myöskään perhe-eläkettä oli hänellä vainajan kanssa lapsia tai ei.
Minä olen samaa mieltä siitä, että aviopuoliso on paljon enemmän kuin avopuoliso. Itse olen aikaisemmin ollut avoliitossa ja tiesin koko ajan etten sen ihmisen kanssa naimisiin halua, että se on vain väliaikaista. Hän olisi kyllä halunnut minun kanssani naimisiin. Luulin aina etten halua naimisiin lainkaan. Sitten kohtasin nykyisen kumppanini ja parin vuoden sisällä minulle oli selvää, että haluan hänen vaimokseen. Ei silloin epäröi, jos tietää olevansa oikean ihmisen kanssa.
Eli aika hepposiin kantimiin (vaikuttaa että pelkkien rakkaudenvalojen vannomisen varaan) jää avoparin huolenpito toisistaan. Rakkaus on muutakin kuin ihanista silmistä lässyttämistä, se on myös sitä että varmistaa käytännön toimin ettei toinen jää pulaan, tapahtui yhteisellä taipaleella sitten mitä tahansa, se kuuluisa avioero mukaanlukien. Avioerossakin puolisoilla on tiettyjä lakisääteisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, avoparit taas ovat täysin toistensa armoilla.
Ja kyllä ne naimakammoiset avoliittoja harrastavat ihmiset kummasti vaan avioliittoja lopulta solmivat kunhan sattuu se oikea ihminen viimein kohdalle.
No tarkistin asian. Olit aivan oikeassa: avoleski ei saa leskeneläkettä eikä hän saa myöskään perhe-eläkettä oli hänellä vainajan kanssa lapsia tai ei.
Minä olen samaa mieltä siitä, että aviopuoliso on paljon enemmän kuin avopuoliso. Itse olen aikaisemmin ollut avoliitossa ja tiesin koko ajan etten sen ihmisen kanssa naimisiin halua, että se on vain väliaikaista. Hän olisi kyllä halunnut minun kanssani naimisiin. Luulin aina etten halua naimisiin lainkaan. Sitten kohtasin nykyisen kumppanini ja parin vuoden sisällä minulle oli selvää, että haluan hänen vaimokseen. Ei silloin epäröi, jos tietää olevansa oikean ihmisen kanssa.
Eli aika hepposiin kantimiin (vaikuttaa että pelkkien rakkaudenvalojen vannomisen varaan) jää avoparin huolenpito toisistaan. Rakkaus on muutakin kuin ihanista silmistä lässyttämistä, se on myös sitä että varmistaa käytännön toimin ettei toinen jää pulaan, tapahtui yhteisellä taipaleella sitten mitä tahansa, se kuuluisa avioero mukaanlukien. Avioerossakin puolisoilla on tiettyjä lakisääteisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, avoparit taas ovat täysin toistensa armoilla.
Ja kyllä ne naimakammoiset avoliittoja harrastavat ihmiset kummasti vaan avioliittoja lopulta solmivat kunhan sattuu se oikea ihminen viimein kohdalle.
H
heh hehe
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Onnellisesti yhdessä:
Ja yleensä tätä hokemaa toitotetaan sitten kenelle tahansa kun vaimon korvikkeen eli vaimokkeen silmä välttää. Nämä muut rakkauden tunnustusten vastaanottajat tietävät ettei ko. mies ole naismisissa...
N
näin meillä
Vieras
Minun mies joskus sanoi, että avoliittohan se vasta sitoutumista vaatiikin, koska siitä voi lähteä niin helposti......
Eli siis niin kauan kun mieheni on kanssani avoliitossa, niin tiedän että hän on siinä vapaaehtoisesti.
Eli siis niin kauan kun mieheni on kanssani avoliitossa, niin tiedän että hän on siinä vapaaehtoisesti.
A
avoliitossa minäkin
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Avoliitto on syvältä:
No, minä en niitä eläkkeitä kaipaa. Tulen toimeen omillanikin jos miehelleni jotain sattuisi. Tärkeämpää on että lapsemme pärjäävät.
N
niin
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja näin meillä:
Juuri niin kauan. Ja kun hän joskus menee jonkun kanssa naimisiin, hän tekee senkin vapaaehtoisesti. Naimisiin kun ei voi ketän pakottaa nykypäivänä.
N
nainen
Vieras
ottamatta kantaa kummankaan vaihtoehdon ylemmyyteen totean vaan että avopuoliso ei ole "lähiomainen" juridisessa mielessä, kun taas aviopuoliso on. esim. sairauden tai kuoleman sattuessa sillä voi olla merkitystä.
E
Ei aina kannata
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vaimo:
Joskus vaan ei avioliitto "kannata". Jos toinen on jo kerran jäänyt leskeksi niin hän saa leskeneläkettä kunhan ei mene uusiin naimisiin. Vaikka asuisi avoliitossa ja rahat olisi yhteisiä. Jokin siis mättää Suomen laissa pahasti.
H
Höh
Vieras
Paitsi jos menee naimisiin vasta yli 50-vuotiaana, jolloin ei uudesta avioliitosta synny eläkeoikeutta ja saa pitää vanhan eläkkeensä. Aika outoa tämäkin, minusta? Toisaalta taas uuden avioliiton solmiessaan alle 50v:na saa kolmen vuoden eläkkeet kerralla. Saattaa olla jo ihan hyödyllinen summa..
Eiköhän näitä syitä löydy molempiin niin puolesta kuin vastaankin. Tuskin se kenenkään suhdetta huonontaa että avoliitossa eletään eikä se avioliitto sitä myöskään paranna. Ihmeen mustavalkoisia ajatusmaailmoja ihmisillä...
Eiköhän näitä syitä löydy molempiin niin puolesta kuin vastaankin. Tuskin se kenenkään suhdetta huonontaa että avoliitossa eletään eikä se avioliitto sitä myöskään paranna. Ihmeen mustavalkoisia ajatusmaailmoja ihmisillä...
M
mie
Vieras
O
Onnellinen puoliso
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Avoliitto on syvältä:
Älä kuitenkaan yleistä omaa kokemustasi muihin. Jos sinä et ole ollut jonkun aiemman kumppanisi kanssa tosissasi, ei se tarkoita sitä, että näin on muidenkin kohdalla.
Mutta siinä olet oikeassa, rakkaus on muutakin kuin kauniita sanoja. Toisen huomioiminen ja toisesta huolehtiminen ei kuitenkaan vaadi avioliittoa. Aika monella avoparilla on myös lapsia, yhteinen asuntolaina, yhteistä omaisuutta, yms. Ovat nämä aika paljon isompia sitoutumisia kuin joku nimi paperissa.
Itse en ajattele eläväni avoliitossa, ajattelen vain että elän rakastamani ihmisen kanssa. En ole miettinyt eroasioita, mutta harmi jos jotkut menevät naimisiin sillä perusteella että erossa on sitten selvät oikeudet ja velvollisuudet... En toki tarkoita että kaikki niin tekisivät, mutta on vähän outoa että avioliittoa perustellaan Siksi Ainoaksi Oikeaksi Rakkauden Muodoksi nimenomaan sillä, että ERO on juridisesti helpompaa...?!
Jotkut avoparit toki menevät naimisiin - osittain varmaan siksi, että nykyisin on tapana elää pitempään yhdessä ennen naimisiin menoa. Kaikki avoparit eivät kuitenkaan näin tee, ja luulen että tulevaisuudessa vielä vähemmän, kun avioliiton "moraalinen" merkitys heikkenee entisestään.
Ja jotkut avioparit eroavat, jotkut eivät. Sama avoparien kohdalla. Että ei se, että ihminen on avioliitossa, tarkoita, että hän on löytänyt "sen oikean ihmisen" - ei sen enempää kuin avoliiton kohdalla. Joskus se on oikea, joskus ei. Mikäli avioliitto tarkoittaisi Sen Oikean löytymistä, ei kai kukaan silloin eroaisi? Kyllä avioliitto on vain yksi meidän kulttuurimme tapa, joka joillekin on merkityksellinen asia ja tärkeä perinne, toisille ei.
O
Onnellinen puoliso
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja heh hehe:
Niinkin voi tietysti käydä. Mutta jos vilkaiset pettämistilastoja noin yleisesti, niin avioliitto ei todellakaan estä miestä tai naista hokemasta rakkauttaan myös muille kuin Sille Oikealleen... ette heh hehe vaan itselles.
H
hehhee
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Onnellinen puoliso:
Eipä tietenkään, mutta avoliittojen eroista ja pettämisistä ei ole edes tehty tilastoja, koska evoliitot eivät ole niin merkittäviä että niistä kukaan pitäisi lukua, kuinka paljon niitä on ollut kenelläkin...
U
ulkopuolinen
Vieras
Eipä tietenkään, mutta avoliittojen eroista ja pettämisistä ei ole edes tehty tilastoja, koska evoliitot eivät ole niin merkittäviä että niistä kukaan pitäisi lukua, kuinka paljon niitä on ollut kenelläkin...[/quote]
Ei vakuuttanut tämä kommentti.
Ei vakuuttanut tämä kommentti.
O
Onnellinen puoliso
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hehhee:
Itseasiassa jos tutustuisit aiheeseen vähän tarkemmin, joutuisit toteamaan, että tilastoja on tehty lähinnä pettämisistä yleensä - kaikissa suhteissa.
Mutta nimimerkki Hehhee taitaa yrittää provoilla siellä. Taitaakin jo loppua panokset ja "oikeat" argumentit...
M
morsian
Vieras
Uskollisuus on yksi "tahdon" asioista. Rakastaminen toinen... Kyllä minä ainakin tahdon kuulla mieheni sanovan ääneen kaikkien kuullen tämän tahtomisen.. Ja kuulenkin ensi kuussa ))))
))))
T
tahdon
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja morsian:Uskollisuus on yksi "tahdon" asioista. Rakastaminen toinen... Kyllä minä ainakin tahdon kuulla mieheni sanovan ääneen kaikkien kuullen tämän tahtomisen.. Ja kuulenkin ensi kuussa
Aivan, ja siihen tahtomiseen ei vaikuta sanotko sen tahdon sanan 100 ihmisen kuullen vai ihan kahdenkesken. Kyllä se tahtominen tulee pään sisältä ja siihen ei sanoja tarvita
A
annaliisa
Vieras
Se, joka ehdotti että avoliittoa pitäisi lainsäädännöllisesti muuttaa samanarvoiseksi kuin avioliitto, ei kyllä tullut yhtään ajatelleeksi asiaa tarkemmin. Johan nyt vallan.
Miten avoliitto ensinnäkin määriteltäisiin? Nykyään ihmiset asuvat vähän aikaa jonkun kanssa, muuttavat pois, asuvat jonkun toisen luona, saattavat palata takaisin entisen avopuolison luokse jne. Kuka on kenenkin avopuoliso? On naisia, jotka majoittavat luonaan milloin ketäkin miestä, kenen virallinen avopuoliso hän oikein on, jos sattuu vaikka kuolemantapaus? Voi ilmaantua montakin avopuolisoa vaatimaan osuuksiaan. Voi väittää olleensa vain tilapäisesti muissa maisemissa. Voihan aviopuolisoillakin olla työn tai välirikon takia eri osoite, ei se vielä liittoa mitätöi.
Entä jos asutaan ydessä muuten vaan, vaikka ystävyyspohjalta? Toinen kuolee, ja toinen alkaakin vaatia itselleen osuutta kuolinpesästä, vaikka olisi ollut vain saman katon alla asuva ystävä. Mistä näitä tietäisi ja miten näitä sitten selviteltäisiin?
Ai juu, pitäisi tietenkin olla jonkinlainen virallinen vahvistus avoliitosta. Avopuolisot ilmoittaisivat jollekin taholle olevansa virallisesti avopari. Sillä lailla. Eli täsmälleen sama asia kuin avioliiton solmiminen. Sitten voitaisiinkin luopua avioliitoista. Olisi kahdenlaisia avoliittoja, niitä löyhiä, joista ei kukaan tiedä mitään varmaa, ja sitten näitä virallisia. Jonkun ajan kuluttua tätä "virallista avoliittoa" alettaisiin kutsua avioliitoksi, mikä se käytännössä ja paperilla jo olisikin. Että sillä lailla. Ja taas alkaisi sama avoliitto / avioliitto -systeemi.
Voi vaan kuvitella, minkälaista rumbaa joittenkin "Matti ja Mervi" -tyyppisten ihmisten kohdalla tämä virallinen/epävirallinen avoliittosysteemi olisi. Riittäisikö se, että toinen ilmoittaisi muuttaneensa pois avoliitosta, vai pitääkö kummankin ilmoittaa? Entä jos toinen ilmoittaa, mutta toinen piruuttaankaan ei? Entä jos palataan takaisin yhteen, mutta ei muistetakaan ilmoittaa siitä viranomaiselle? Voi hemmetti mitä pyörittelyä tällaisestakin seuraisi.
Kun näistä avioliiton eduista puhutaan, käytännössähän ne eivät näy muulloin kuin ero- tai kuolemantapauksien kohdatessa. Erosta ja kuolemastahan taas ihmiset eivät halua puhua eivätkä tietää mitään, joten ne työnnetään mielellään taka-alalle ja ajatellaan, että se on sitten eri tilanne ja sen ajan murhe. No, kuolemantapaus joka tapauksessa koskettaa jokaista paria kerran. Jompikumpi kuolee ensin ja toinen jää leskeksi. Jäämistöasiat on helpompi hoitaa, jos ollaan avioliitossa. Kyllä Suomen lainsäädäntö on aivan oikeassa jättäessään avoliitot kokonaan ulkopuolelle. Joku tolkku tässä on oltava.
Itse menin aimisiin vasta yli 50-vuotiaana, koska halusin säilyttää leskeneläkkeeni. Myönnän, että tässä laskelmoimme. Kolmen vuoden eläkkeet kertaheitolla, no eipä se suuria olisi tehnyt, kun siitä olisi jättiveron maksanut. Mieluummin otan tämän eläkkeen joka kuukausi. Myönnän senkin, että se ei tässä tilanteessa oikeastaan perustu mihinkään järkevään, mutta minä en ole ollut näitä lakeja laatimassa. Nykyisestä miehestäni en sitten tietenkään mitään leskeneläkettä tule saamaan, jos hän ennen minua menehtyy, mutta mitäpä merkitystä sillä on. Entisen mieheni kuolemasta on jo kohta kolmekymmentä vuotta. No, enpähän ainakaan unohda häntä, kun joka kuukausi siitä muistutetaan.
Miten avoliitto ensinnäkin määriteltäisiin? Nykyään ihmiset asuvat vähän aikaa jonkun kanssa, muuttavat pois, asuvat jonkun toisen luona, saattavat palata takaisin entisen avopuolison luokse jne. Kuka on kenenkin avopuoliso? On naisia, jotka majoittavat luonaan milloin ketäkin miestä, kenen virallinen avopuoliso hän oikein on, jos sattuu vaikka kuolemantapaus? Voi ilmaantua montakin avopuolisoa vaatimaan osuuksiaan. Voi väittää olleensa vain tilapäisesti muissa maisemissa. Voihan aviopuolisoillakin olla työn tai välirikon takia eri osoite, ei se vielä liittoa mitätöi.
Entä jos asutaan ydessä muuten vaan, vaikka ystävyyspohjalta? Toinen kuolee, ja toinen alkaakin vaatia itselleen osuutta kuolinpesästä, vaikka olisi ollut vain saman katon alla asuva ystävä. Mistä näitä tietäisi ja miten näitä sitten selviteltäisiin?
Ai juu, pitäisi tietenkin olla jonkinlainen virallinen vahvistus avoliitosta. Avopuolisot ilmoittaisivat jollekin taholle olevansa virallisesti avopari. Sillä lailla. Eli täsmälleen sama asia kuin avioliiton solmiminen. Sitten voitaisiinkin luopua avioliitoista. Olisi kahdenlaisia avoliittoja, niitä löyhiä, joista ei kukaan tiedä mitään varmaa, ja sitten näitä virallisia. Jonkun ajan kuluttua tätä "virallista avoliittoa" alettaisiin kutsua avioliitoksi, mikä se käytännössä ja paperilla jo olisikin. Että sillä lailla. Ja taas alkaisi sama avoliitto / avioliitto -systeemi.
Voi vaan kuvitella, minkälaista rumbaa joittenkin "Matti ja Mervi" -tyyppisten ihmisten kohdalla tämä virallinen/epävirallinen avoliittosysteemi olisi. Riittäisikö se, että toinen ilmoittaisi muuttaneensa pois avoliitosta, vai pitääkö kummankin ilmoittaa? Entä jos toinen ilmoittaa, mutta toinen piruuttaankaan ei? Entä jos palataan takaisin yhteen, mutta ei muistetakaan ilmoittaa siitä viranomaiselle? Voi hemmetti mitä pyörittelyä tällaisestakin seuraisi.
Kun näistä avioliiton eduista puhutaan, käytännössähän ne eivät näy muulloin kuin ero- tai kuolemantapauksien kohdatessa. Erosta ja kuolemastahan taas ihmiset eivät halua puhua eivätkä tietää mitään, joten ne työnnetään mielellään taka-alalle ja ajatellaan, että se on sitten eri tilanne ja sen ajan murhe. No, kuolemantapaus joka tapauksessa koskettaa jokaista paria kerran. Jompikumpi kuolee ensin ja toinen jää leskeksi. Jäämistöasiat on helpompi hoitaa, jos ollaan avioliitossa. Kyllä Suomen lainsäädäntö on aivan oikeassa jättäessään avoliitot kokonaan ulkopuolelle. Joku tolkku tässä on oltava.
Itse menin aimisiin vasta yli 50-vuotiaana, koska halusin säilyttää leskeneläkkeeni. Myönnän, että tässä laskelmoimme. Kolmen vuoden eläkkeet kertaheitolla, no eipä se suuria olisi tehnyt, kun siitä olisi jättiveron maksanut. Mieluummin otan tämän eläkkeen joka kuukausi. Myönnän senkin, että se ei tässä tilanteessa oikeastaan perustu mihinkään järkevään, mutta minä en ole ollut näitä lakeja laatimassa. Nykyisestä miehestäni en sitten tietenkään mitään leskeneläkettä tule saamaan, jos hän ennen minua menehtyy, mutta mitäpä merkitystä sillä on. Entisen mieheni kuolemasta on jo kohta kolmekymmentä vuotta. No, enpähän ainakaan unohda häntä, kun joka kuukausi siitä muistutetaan.
O
Onnellinen puoliso
Vieras
Annaliisa, on ihan eri asia asua kämppiksenä kaverin kanssa vaikka opiskeluasunnossa kuin ottaa puolison kanssa yhteinen asuntolaina ja ostaa yhteinen talo! Kyllä tilanteessa, jossa pariskunnalla on selkeästi yhteistä omaisuutta (ts. esim. asunto kummankin nimissä) tulisi esim. perintökäytäntöä kohtuullistaa ja tasa-arvoistaa. Tietenkään avopareiksi ei tule lukea ketä tahansa yhdessä asuvaa, mutta joissain tapauksissa avopareja kyllä syrjitään. Kun kerran pariskunta katsotaan pariskunnaksi elämän aikana (esim. puolison tulot vaikuttavat työttömyyskorvaukseen ja muihin tukiin), pitäisi heidät katsoa pariskunnaksi myös kuoleman jälkeen. Ja toisaalta kaikenlaisia kavereiden kimppakämppiä ei tule sotkea avoparina elämiseen, kuten nyt virheellisesti tehdään!
Erotilanteessa minusta on ihan OK, että kumpikin avopari pitää oman omaisuutensa. Itse asiassa minusta näin tulisi olla avioeron kohdallakin, paitsi ehkä tapauksissa, joissa toinen on jättänyt työelämän hoitaakseen kotona pariskunnan yhteisiä lapsia tai muuttaakseen kumppaninsa kanssa tämän työn siirryttyä toiselle paikkakunnalle tai jopa toiseen maahan. En kuitenkaan ymmärrä, miksi avioerossa toisen osapuolen pitäisi kärkkyä toiselta sellaista omaisuutta, jonka tämä on saanut vaikka perintönä omalta suvultaan!
En kannata sitä, että avoparien pitäisi "rekisteröityä", koska minusta parisuhde on kahden välinen asia. Mutta tiettyihin tilanteisiin tarvitaan lisää oikeudenmukaisuutta. Maailma muuttuu, eikä virallinen avioliitto ole enää ainoa tapa elää parisuhteessa toisen kanssa.
Erotilanteessa minusta on ihan OK, että kumpikin avopari pitää oman omaisuutensa. Itse asiassa minusta näin tulisi olla avioeron kohdallakin, paitsi ehkä tapauksissa, joissa toinen on jättänyt työelämän hoitaakseen kotona pariskunnan yhteisiä lapsia tai muuttaakseen kumppaninsa kanssa tämän työn siirryttyä toiselle paikkakunnalle tai jopa toiseen maahan. En kuitenkaan ymmärrä, miksi avioerossa toisen osapuolen pitäisi kärkkyä toiselta sellaista omaisuutta, jonka tämä on saanut vaikka perintönä omalta suvultaan!
En kannata sitä, että avoparien pitäisi "rekisteröityä", koska minusta parisuhde on kahden välinen asia. Mutta tiettyihin tilanteisiin tarvitaan lisää oikeudenmukaisuutta. Maailma muuttuu, eikä virallinen avioliitto ole enää ainoa tapa elää parisuhteessa toisen kanssa.