Alkuperäinen kirjoittaja Annaliisa:
Jos avoparilla on yhteistä omaisuutta molempien nimissä, silloin ei mitään ongelmia omaisuuden jakamisessa olekaan. Ja aina voi tehdä toisen hyväksi testamentin. On ihan omituista, jos tällaista vaivaista paperia ei saada aikaiseksi, kun kerran otetaan yhteistä lainaa ja hankitaan omaisuutta. Kyllä siinä lainsäädäntö ihan asiallisesti vastaan tulee.
Jos jotkut avoliittotapaukset ovat sellaisia, että niissä pitäisi ottaa tämä perimys- ym asiat huomioon, ja jotkut taas eivät ole sellaisia, niin missäköhän kohdassa se raja pitäisi olla? Aina, kun hankitaan jotain yhteisiin nimiin? Vaikka televisio?
Ymmärtänet, että joku konkreettinen "rajanveto" on voitava olla. Kiistatapauksissa voi tulla niin kirjavaa jälkeä, että kukaan ei ota selvää. Totta kai tuntuu hirveän selkeältä, että jos pari on asunut yhdessä jo kauan ja hankkinut yhteisen omakotitalon ja auton jne, se kuulostaa vakiintuneelta avoparilta. Mutta entä jos pinnan alla näin ei olekaan? Millä todistat?
Kuvittele tilanne, jossa olisit itse vaikkapa veljesi ainoa perillinen. Veljelläsi olisi omakotitalo hankittuna avovaimonsa kanssa. Avokki lähtenyt omille teilleen ja ottanut osuutensa ajat sitten. Veljesi kuolee naimattomana, ja nyt ilmestyykin ex-avovaimo paikalle ilmoittaen olevansa veljesi perillinen, koska talo aikoinaan hankittiin yhdessä. Avovaimo ilmoittaa olevansa yhä avovaimo ja vain olleensa olosuhteitten pakosta muualla, tosiasiassa heidän avoliittonsa on edelleen voimassa. Millä todistat, onko vai ei?
Ja näitä tapauksia olisi sitten miljoonin eri variaatioin. Oikein mukavaa vai. Lainsäätäjällä on tähän yksi hyvä neuvo: menkää naimisiin.
Lähinnä tuo ongelma noissa avoparin keskeisissä perimisasioissa onkin perintövero, joka on avoparin kohdalla suurin mahdollinen. Ongelmaan olisi toki helppo ratkaisu, eli avoparien perintövero tulisi olla sama kuin avioparilla. Tämä ihan vain siksi, että elämän aikana avopari rinnastetaan kyllä aviopariin joissain tapauksissa, kuten esim. puolison tulot vaikuttavat toisen saamaan työttömyyskorvaukseen, asumistukeen, opintotuen asumislisään, toimeentulotukeen, jne. Eli tässähän yhteiskunta selvästi ottaa kantaa siihen, että avoparit ovat pariskuntia, joilla on keskinäinen elatusvelvollisuus - kuten aviopareillakin (mielestäni näin ei tulisi olla, mutta se on eri asia). Joten koska avoparit ovat lainsäädännöllisesti pariskunta elämän aikana, tulisi heitä pitää pariskuntana myös kuoleman kohdatessa.
Erotilanteissa minusta on ihan OK, että avoparit pitävät kumpikin oman omaisuutensa. Itse asiassa minusta niin pitäisi olla avioparienkin kohdalla. En lainkaan ymmärrä, miksi toisen pitää olla kärkkymässä ex-kumppaninsa vaikka vanhemmiltaan perimää omaisuutta! Tilanne on tietysti kimurantti, jos jompi kumpi on ollut kotona hoitamassa pariskunnan yhteisiä lapsia, mutta tällöinkin omaisuuden jaossa tulisi huomioida vain suhteen aikana puolison itse työllään kartuttama osuus omaisuudesta.
Voihan olla, että vaikka avoparilla on yhteistä omaisuutta, on suhde pinnan alla ollutkin tyhjää ja kuollutta - näin voi kuitenkin olla myös avioparin kohdalla. Eli tällaisessa tilanteessa avioleski perii, vaikka olisi pettänyt puolisoaan ja vaikka ajanut ilkeällä käytöksellään tämän itsemurhaan. Oikeudenmukaista? Ei minusta. Laillista? Kyllä. Mutta milläs tuotakaan todistaa? Ei millään. Sekä avio- että avoliitto aivan samoin kuin "pelkkä" seurustelusuhde voi olla syvä ja aidosti rakastava ja huolehtiva. Mutta aika moni suhde on myös melko huono ja ongelmainen. Sellaista elämä vaan ikävä kyllä on, kun ihmiset eivät osaa hoitaa suhteitaan.
Itseasiassa tuo kysymys televisiosta onkin mielenkiintoinen. Ei kai tuollaisesta irtaimistosta kukaan tiedä, kenen "nimissä" se on. Avopuolison kuoltua jäljelle jäävähän voi vaikka piilottaa kaiken irtaimiston, mikäli pelkää niin kovasti menettävänsä sen. (voi jestas noita esimerkkejä!)
Tuo esimerkki veljen omakotitalostakin... voi jestas, sittenhän he EIVÄT olleet enää avopari, jos toinen kerran asui muualla! Avopariksihan ei katsota esimerkiksi seurustelevaa pariskuntaa. Kannattaa olla sen verran omavarainen, ettei tarvitse kärkkyä veljiltä ja muilta sukulaisilta joskus ehkä perittävää omaisuutta. Mutta mites itse, ajatteletko, että on oikein, että aviopuoliso perisi tapauksessa, jossa tiet ovat eronneet, vaikkei vielä ole ehditty pistää avioeroa vireille? Minusta se ei olisi oikein.
