Toggle sidebar

Oletko uskossa tai haluaisitko olla uskossa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jesus is King!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja Queen of Nothing:
Saanko udella, ihan hyväntahtoisesti enkä missää nimessä pahoin aikein. Minkälaisia riittejä sinulla on? Jos niitä on, en siis tiedä. Uskotko siis Ukkoon, Tapioon jne (ymmärsinkö oikein)?
Click to expand...

Minen nyt pitkästi jaksa kirjottaa kun oon ympäripyöreitä päiviä töissä tehnyt ja kohta nukkumatti kutsuu mutta lyhyesti.

Eli kyllä Ukkoon, Tapioon jne.
Minä rukoilen, minä uhraan Jumalille, Yritän pitää kodin haltijat tyytyväisenä :) .
Uskoni perustuu hyvin pitkälle esivanhempien kunnioittamiseen, heidän jotka ovat manan majoilla. Yritän olla luonnon kanssa tasapainossa, en ketään enkä mitään halua vahingoittaa. Metsä on minulle semmoinen temppeli jossa voi hiljentyä, rukoilla, uhrata ja löytää rauhan.

Uhrauksessa on negatiivinen kaiku ( kiitos kristittyjen opin ) mutta uhraamiseen ei mitään "pimeää" liity vaan se on esimerkiksi sitä että uhripaikalle viedään esim. ruokaa, koruja jne.
Minun asuin seudullani ei ole tunnettuja vanhoja uhripaikkoja joten minulla on oma uhripaikka.
Minä olen yksin tämän uskoni kanssa, en tunne ketään henk.koht. joka samoin uskoo. Joten välttämättä tapani harjoittaa uskoani ei ole "oikea" mutta uskoni ja riittini tulevat suoraan sisältäni ja sydämmestäni.

Olen ateisti perheestä, olen yrittänyt uskoa kristittyjen jumalan, kuitenkin olen aina jotenkin tiennyt oman polkuni. mikään kriisi tai elämän muutos ei minusta "horhoä" tehnyt vaan usko on ollut minussa aina. Jo lapsena minä vaeltelin tunteja metsässä päivittäin ja vein ulkosaunaan saunatontulle evästä, mutta kukaan ei ole minua koskaan opettanut, vaan sisäsyntyistä tämä on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Echo:
Toistan taas itseäni näissä keskusteluissa, mutta: näitä asioita pitää katsoa iankaikkisuusnäkökulmasta käsin. Jos jonkun toisen usko ei kanna tätä elämää pidemmälle niin sillä uskolla ei tee mitään, vaikka se auttaisi tässä elämässä esim. rakentamaan tätä elämää.
Väärän uskomusjärjestelmän tuomitsen, mutta mulla ei ole lupaa sanoa jonkun ihmisen "loppusijoituspaikasta" kuoleman jälkeen mitään, koska jokin ateistikin voi viimeisellä sekunnillta tulla uskoon. Mä en tiedä ketkä on pelastunut ja ketkä ei, se on Jumalan tiedossa (onneksi).
Semmoista yleistä, kaikille kohdistettua ehdollista lausetta Jeesus käytti, eli "JOS ette tee parannusta niin hukutte". Mä ajattelen samoin eli tuommoisena yleisenä nyrkkisääntönä, mutta käytännössä en tiedä mikä kunkin YKSITTÄISEN ihmisen sydämen tila on kuoleman hetkellä. Eli en voi sanoa jälkikäteen kenestäkään että pelastuiko se vanhainkodissa kuollut Pirkkopertti vai ei, sen tietää Jumala (no, lapset pelastuvat aina).
Click to expand...

Rakas ihminen, sina et tieda tuota, sina uskot.
 
Papan mummo oli suomenuskoinen, se hoiti pappaa, koska papan äiti kuoli kai lapsivuodekomplikaatioihin. Pappa kertoi paljon erikoisia tarnoita, väitti nähneensä kaikenlaista ja isä jatkoi niiden kertomista. Se mummo vei ruokaa johonkin uhripaikoille. Mä olen kokemut että sitä kautta mun elämään on tullut pelkoja ja painolastia ja olen sanoutunut siitä irti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuiretuinen:
Minen nyt pitkästi jaksa kirjottaa kun oon ympäripyöreitä päiviä töissä tehnyt ja kohta nukkumatti kutsuu mutta lyhyesti.

Eli kyllä Ukkoon, Tapioon jne.
Minä rukoilen, minä uhraan Jumalille, Yritän pitää kodin haltijat tyytyväisenä :) .
Uskoni perustuu hyvin pitkälle esivanhempien kunnioittamiseen, heidän jotka ovat manan majoilla. Yritän olla luonnon kanssa tasapainossa, en ketään enkä mitään halua vahingoittaa. Metsä on minulle semmoinen temppeli jossa voi hiljentyä, rukoilla, uhrata ja löytää rauhan.

Uhrauksessa on negatiivinen kaiku ( kiitos kristittyjen opin ) mutta uhraamiseen ei mitään "pimeää" liity vaan se on esimerkiksi sitä että uhripaikalle viedään esim. ruokaa, koruja jne.
Minun asuin seudullani ei ole tunnettuja vanhoja uhripaikkoja joten minulla on oma uhripaikka.
Minä olen yksin tämän uskoni kanssa, en tunne ketään henk.koht. joka samoin uskoo. Joten välttämättä tapani harjoittaa uskoani ei ole "oikea" mutta uskoni ja riittini tulevat suoraan sisältäni ja sydämmestäni.

Olen ateisti perheestä, olen yrittänyt uskoa kristittyjen jumalan, kuitenkin olen aina jotenkin tiennyt oman polkuni. mikään kriisi tai elämän muutos ei minusta "horhoä" tehnyt vaan usko on ollut minussa aina. Jo lapsena minä vaeltelin tunteja metsässä päivittäin ja vein ulkosaunaan saunatontulle evästä, mutta kukaan ei ole minua koskaan opettanut, vaan sisäsyntyistä tämä on.
Click to expand...

Kiitos paljon vastauksestasi. :)

Tuosta uhripaikoista tuli mieleen, että joskus vuonna rusina kävin tutustumassa kuppikiviin samalla kun kierrettiin tutkailemassa muinaislinnoja ja etsimässä muinaisasutuspaikoilta arkeofyyttejä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Queen of Nothing:
Kiitos paljon vastauksestasi. :)

Tuosta uhripaikoista tuli mieleen, että joskus vuonna rusina kävin tutustumassa kuppikiviin samalla kun kierrettiin tutkailemassa muinaislinnoja ja etsimässä muinaisasutuspaikoilta arkeofyyttejä.
Click to expand...

Yleensa esivanhempien kunnioittaminen ei siis ole esivanhempien palvomista, vaan tapa muistaa oma paikkansa maailmoissa ja kunnioittaa aiempien polvien keraamaa viisautta. Ruokauhri tms on vain ulkoinen muoto sille.

Shamanistinen maailmankasitys on melko vastaava: kaikki on yhteydessa kaikkeen, on olemassa enemman, kuin naemme. Itseasiassa kaikissa uskonnoissakin on sama perusta, eiko?
 
V[QUOTE="vieras";27870392]Mitä tuo tarkoittaa? Varsinkin tuo valtakunta murtatautuu, ja mikä valtakunta se on?[/QUOTE]

No niinkuin että huolimatta mikä valtiomuoto missäkin maassa on, mikä presidentti, mitkä puolueet yms. On olemassa Taivaan valtakunta, kuningaskunta, jossa Jeesus on kuningas. Käikki ei näe sitä tai tiedä siitä, eikä se olekaan vielä näkyvä, vaan vähän niinkuin päällekäinen todellisuus, muttei se tarkoita että se olis yhtään vähemmän todellinen. Jumala on luvannut että valtakunta tulee. On jo osaksi tullut, siitä asti, kun Jeesus aloitti sen, eli se tarkoittaa, että tulee koko ajan enemmän. Tää on mulle hiukan uusi ajatus itsellenikin, niin olen vähän ehkä innoissaan tästä.

Jos tuosta haluaa enemmän tietää, niin kannattaa kysyä joltain muulta, googlettaa vaikka valtakuntaoppi. Mutta siis ei ole sinänsä mikään uusi ihmekeksintö, vaan sisältyy ihan siihen mitä Jeesus puhui ja mistä raamattu kertoo. Painotus vaan on tietysti erilainen kristinuskossakin ollut varmasti sen mukaan mitä missäkin ajassa tarvitaan. (Siis Jeesus ja syntien anteeksisaaminenhan on toki ihan ykköshommeli aina, tai pitäs olla)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peyote:
V

No niinkuin että huolimatta mikä valtiomuoto missäkin maassa on, mikä presidentti, mitkä puolueet yms. On olemassa Taivaan valtakunta, kuningaskunta, jossa Jeesus on kuningas. Käikki ei näe sitä tai tiedä siitä, eikä se olekaan vielä näkyvä, vaan vähän niinkuin päällekäinen todellisuus, muttei se tarkoita että se olis yhtään vähemmän todellinen. Jumala on luvannut että valtakunta tulee. On jo osaksi tullut, siitä asti, kun Jeesus aloitti sen, eli se tarkoittaa, että tulee koko ajan enemmän. Tää on mulle hiukan uusi ajatus itsellenikin, niin olen vähän ehkä innoissaan tästä.

Jos tuosta haluaa enemmän tietää, niin kannattaa kysyä joltain muulta, googlettaa vaikka valtakuntaoppi. Mutta siis ei ole sinänsä mikään uusi ihmekeksintö, vaan sisältyy ihan siihen mitä Jeesus puhui ja mistä raamattu kertoo. Painotus vaan on tietysti erilainen kristinuskossakin ollut varmasti sen mukaan mitä missäkin ajassa tarvitaan. (Siis Jeesus ja syntien anteeksisaaminenhan on toki ihan ykköshommeli aina, tai pitäs olla)
Click to expand...

Kiitos vastauksesta, ihan uusi juttu mulle. :)
 
Mut on kastettu luterilaiseen kirkkoon, olen kasvanut sen kerhoissa ja leireillä, käynyt leireillä, avioitunut, kastanut omat lapseni, vienyt kerhoon jne. En ole varma, mitä ajattelen uskonasioista, mutta uskon kuitenkin ja jätän tilaa myös tuonpuoleiselle todellisuudelle. Olenko uskossa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja annette79:
Mut on kastettu luterilaiseen kirkkoon, olen kasvanut sen kerhoissa ja leireillä, käynyt leireillä, avioitunut, kastanut omat lapseni, vienyt kerhoon jne. En ole varma, mitä ajattelen uskonasioista, mutta uskon kuitenkin ja jätän tilaa myös tuonpuoleiselle todellisuudelle. Olenko uskossa?
Click to expand...

Usko on henkilökohtainen. Ja uskoon tulolla tarkoitetaan perinteisesti sitä, että ihminen ottaa Jeesuksen elämäänsä syntien sovittajana ja Vapahtajana. Itse olen tullut uskoon ilman mitään lahkoja tai seurakuntia ihan yksin. Ja siitä on aikaa yli kymmenen vuotta. Pyysin Jeesusta tulemaan elämääni, JOS Hän on olemassa. Ja Hän tuli. Siinä hetkessä sisimpääni tuli syvä rauha joka on pysynyt. Siinä hetkessä Pyhä Henki, joka on Jumalan Henki, tuli minun sisimpääni ja Jumalalla ei ollut enää "mitään minua vastaan", ts synti joka erotti minut Jumalasta, oli sovitettu Jeesuksen kautta. Jeesuksesta tuli ystäväni, Hän ei ollut enää tuomarini. Se, että kuulumme johonkin yhteisöön tai seurakuntaan, ei vielä tee ihmisestä uskovaa. Henkilökohtainen ratkaisu Jeesuksen puolee tekee.
Tästä Jeesus puhuu Johanneksen evankeliumissa 3. luku 3. jae eteenpäin. Ihmisen tulee syntyä uudesti, ylhäältä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja BootyPeppi:
Minä en puhu jos ei asiasta puhuta voin kyllä toivottaa uudet vuodet syksyllä yms. Mutta eipä muuta.
Minusta tuo lähetyskäsky muuttaa koko hommaa. Minua on koitettu käännyttää monet kerrat. Eikä kukaan voi sanoa toiselle, että se minun tie on se oikea. Ei se toimi niin.
Click to expand...

Tuo on juuri se mikä liiallisuuksiin mennessään oikeasti pelottaa, uskonnollinen fanatismi. Kun ollaan sokeasti sitä mieltä että vain minun tapani on se oikea, saadaan todella pahoja sotia näennäisesti saman uskontokunnan sisälläkin.

Minua jaksaa aina ihmetyttää se, mistä niin fanaattinen usko tulee. Millainen pohja pitää olla että siihen voi kylveä siemenen joka kasvaa liian kovaksi kantaa ilman että sitä alkaa sylkeä ulospäin verbaalisen tai jopa fyysisen väkivallan siivittämänä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja aappee:
Usko on henkilökohtainen. Ja uskoon tulolla tarkoitetaan perinteisesti sitä, että ihminen ottaa Jeesuksen elämäänsä syntien sovittajana ja Vapahtajana. Itse olen tullut uskoon ilman mitään lahkoja tai seurakuntia ihan yksin. Ja siitä on aikaa yli kymmenen vuotta. Pyysin Jeesusta tulemaan elämääni, JOS Hän on olemassa. Ja Hän tuli. Siinä hetkessä sisimpääni tuli syvä rauha joka on pysynyt. Siinä hetkessä Pyhä Henki, joka on Jumalan Henki, tuli minun sisimpääni ja Jumalalla ei ollut enää "mitään minua vastaan", ts synti joka erotti minut Jumalasta, oli sovitettu Jeesuksen kautta. Jeesuksesta tuli ystäväni, Hän ei ollut enää tuomarini. Se, että kuulumme johonkin yhteisöön tai seurakuntaan, ei vielä tee ihmisestä uskovaa. Henkilökohtainen ratkaisu Jeesuksen puolee tekee.
Tästä Jeesus puhuu Johanneksen evankeliumissa 3. luku 3. jae eteenpäin. Ihmisen tulee syntyä uudesti, ylhäältä.
Click to expand...

minä en usko! sori!!!! minä uskon mutta siihen mikä on minusta mielestä oikea! ja ei väkivalta! minä uskon eri uskontoon!
 
Alkuperäinen kirjoittaja aapppee:
Mä olen ajatellut asian niin, että ei meidän tulisi keskittyä noihin pedon merkkeihin yms, vaan Jeesukseen ja Jumalan rakkauteen.
Click to expand...

Minä opin jo lapsena rukoilemaan, vaikka vanhempani kävivät kirkossa vain häissä, hautajaisissa ja konfirmaatiotilaisuuksissa. Olen aina turvannut Jumalaan, häntä myös rukoillut, mutta Jeesus tökkii. Sukuumme kuuluu jehovia, helluntalaisia ja mormoneja. Olen elämäni varrella kuunnellut heitä, mutta minä haluan pitää vain Jumalani, ikioman Jumalani. En halua kierrellä ovelta ovelle sanaa julistamassa, en halua luopua rakastamastani kahvista, en missään nimessä halua kieltää verensiirtoa, jos sitä vielä tarvitsen. Kerran tarvitsinkin, ja petikaverinani oli jehova. Pyysin saada verensiirron päiväsalissa, johon suostuttiin. Veriryhmäni verta sain odottaa todella pitkään, mutta yhä hengitän ja olen elossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja La Paset:
Minä opin jo lapsena rukoilemaan, vaikka vanhempani kävivät kirkossa vain häissä, hautajaisissa ja konfirmaatiotilaisuuksissa. Olen aina turvannut Jumalaan, häntä myös rukoillut, mutta Jeesus tökkii. Sukuumme kuuluu jehovia, helluntalaisia ja mormoneja. Olen elämäni varrella kuunnellut heitä, mutta minä haluan pitää vain Jumalani, ikioman Jumalani. En halua kierrellä ovelta ovelle sanaa julistamassa, en halua luopua rakastamastani kahvista, en missään nimessä halua kieltää verensiirtoa, jos sitä vielä tarvitsen. Kerran tarvitsinkin, ja petikaverinani oli jehova. Pyysin saada verensiirron päiväsalissa, johon suostuttiin. Veriryhmäni verta sain odottaa todella pitkään, mutta yhä hengitän ja olen elossa.
Click to expand...
mutta mitä on tuo loppu...kahvi ja veren siirto? huomasitko itse?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Echo:
Ok. Sori kun jauhan, ei ole pakko vastata seuraavaan...
Kristinuskoa ei voi käsitellä vain paperilla, sen täytyy näkyä myös käytännössä, muuten se ei olisi varteenotettava. Perustelut:
Syiden ja seurausten miettiminen on ok, mutta sitä ei voi minkään uskonnon tai uskomusjärjestelmän kohdalla tehdä loputtomiin, koska sekä kristinusko että muut uskonsuunnat sisältävät ainakin näennäisiä ristiriitaisuuksia. Jos ruotisimme jokaisen palstalaisen uskomisia läpi, niin jokaisen kohdalta löytyisi hankalia kysymyksiä ja epäloogisuuksia, myös ateisteilta.

No mikä sit auttaa? Se, että ihminen rukoilee mielessään sinnikkäästi, vaikka kuukausien ajan vain sitä ainoaa, oikeaa jumaluutta, pyytää tätä ilmestymään omaan sisimpään ja pyytää että muut äänet hiljenevät. No, en paljasta että Keneen tulee törmänneeksi...:saint:

Pohjimmiltaan on kyse eri voimista yliluonnollisessa maailmassa. Jumalan voima peittoaa muut voimat, silloin kun uskovat rukoilevat täysillä jonkin asian puolesta. Aina ei ehdi ja pysty semmoista rukoustaistelua tekemään ja parhaatkaan rukoukset eivät saa jotakuta uskoon (koska se on loppuun asti sen ihmisen oma valinta), mutta yleensä nämä esirukousten kohteena olevat ihmiset vähän ihmettelevät että mikähän on kun heidän omassa uskonnossaan ei tunnu oikein mikään voima virtaavan.

Mulla on haaveena ottaa joskus joku Dalai Lama tai Äiti Amma rukousten kohteeksi, olisi hauskaa seurata sitä mitä heille tapahtuisi. Mutta se tarvitsisi kuukausien intensiivisen rukoilun. Ei ole itsellä mahdollisuutta, ja arjen takia ei ole proppuja.
Click to expand...
Ai rukoiluihin on aikataulut, ja eikö rukoilla voi missä vain?
 

Similar threads

O
Mikä uskonnoissa on niin kamalaa ettei niille voi lapset altistua edes hitusen?
Viestiä
269
Luettu
6K
Aihe vapaa
yksi näkökulma aiheesen
Y
K
Kyllä nykypäiävn "suvaitsevaiset" ihmiset sitten osaa olla tyhmiä!
Viestiä
10
Luettu
280
Aihe vapaa
.
?
R
Mitä kehittelisin tuosta valmiiksi keitetystä riisistä huomiseksi ruoaksi?
Viestiä
13
Luettu
2K
Aihe vapaa
Hankey
H
UniQuePopPy
Haluan nyt täälläkin tunnustaa julkisesti
Viestiä
252
Luettu
11K
Aihe vapaa
oikea ammatvalittaja
O
P
Kateus
Viestiä
20
Luettu
1K
Aihe vapaa
siitä olisin kade
S

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa