Ollaanko me outoja?

[tiina]

Sitä minäkin mietin, että missä vaiheessa te alatte opettaa lapselle sitä että pitää kysyä lupa toisten omaisuuteen. Jos taaperollekkaan ei voi opettaa luvan kysymistä.
18v. se on jo myöhäistä, jos lasten tavarat on eri arvoisia kuin aikuisten. Näin kärjistettynä.

Jos meillä on lapsia kylässä opetan siinä vaiheessa taaperolleni JAKAMISTA, eli leluilla leikitään yhdessä, ja toisen kädestä ei viedä mitään. Näin oletan ystäväpiirissäni muillakin olevan ja luojan kiitos onkin.
Sitten kun olemme puistossa eikä esim. omaa lapparia olekaan mukana ja siellä on yksi vapaana, kysymme lapparin omistajalta/äiditltä saako sitä lainata. Näin.

 

[vieras]

Minä kohtelen lapsia samalla ihmisarvolla kuin aikuisia.
Minä en pitäisi siitä, että joku ottaisi vaikka meidän rattaat puistossa, ja olettaisi, että ne ovat tottakai hänen yhtä paljon kuin minun. (lainaisin niitä, ehkä, jos joku tarvitsisi niitä ja kysyisi lainaan)
En ymmärrä mikä ero on lasten tavaroilla ja aikuisen tavaroilla.
OLen kyllä huomannut aika paljon muillla palstoilla vanhempien ihmisten kirjoittelua, että nykyajan lapset käyttäytyvät huonosti, tarkoittaen juuri sitä, että koko kämppä pitää siivota kun ovat lähteneet, eli vanhemmat eivät tee eroa sen suhteen, että kylässä ei kosketa kuin niihin leluihin /tavaroihin, joita on lapsille annettu katseltavaksi. Vanhemmat eivät sano lapselleen EI.
Lapsethan eivät kotona ollessaan ehkä vedä tavaroita eivätkä sotke yhtä paljon kuin kylässä koska koti on tutumpi. Kun taas kylään mennessä kaikki on outoa, ja normaali lapsi (taapero) saattaa vetää aivan kaiken, jos ei kielletä. En voi ymmärtää tällaista käytöstä. eikä moni muukaan vanhempi ihminen.

Lapset ja aikuiset eivät ole sama juttu! Varsinkaan taaperot eivät ole vielä ihmisiä jotka osaavat kaikki sosiaaliset säännöt.

Jos lapsi ottaa käteen lapion, joka ei ole kenenkään käytössä, asia on valovuosien päässä siitä jos aikuinen ottaa luvatta toisen tavaran, vaikka rattaat! Aikuiselta voi odottaa hänen ymmärtävän niin sosiaaliset tavat kuin omistussuhteet, taaperolta ei!

Koska lapset eivät vielä osaa, on olemassa vanhemmat, jotka opettavat. Miksi sinä et opeta heti pienestä? Missä vaiheesa alat opettaa, että mikä on toisen, ei ole sinun?

Hiljalleen, asia kerrallaan. Opetus tulee luonnollisesti ja IÄN myötä sopivin annoksin. En koe tärkeäksi esimerkiksi, että taaperona osaisi sujuvasti kotona luetella mikä tavara kuuluu kenellekin perheenjäsenelle. Tai että hän ajatuksissaan liittää jokaiseen tavaraan omistuksen ajatuksen.

Mielestäni se opettaa lasta materialistiksi. Hän oppii arvostamaan materiaa väärin, jos hänelle koko sitä toitotetaan.

Mun lapsi käyttäytyy aivan hyvin. Haluan tässä sanoa nimenomaan että ymmärrätkö mitä oikein vaadit taaperolta?

 

[piina]

Minä kohtelen lapsia samalla ihmisarvolla kuin aikuisia.
Minä en pitäisi siitä, että joku ottaisi vaikka meidän rattaat puistossa, ja olettaisi, että ne ovat tottakai hänen yhtä paljon kuin minun. (lainaisin niitä, ehkä, jos joku tarvitsisi niitä ja kysyisi lainaan)
En ymmärrä mikä ero on lasten tavaroilla ja aikuisen tavaroilla.
OLen kyllä huomannut aika paljon muillla palstoilla vanhempien ihmisten kirjoittelua, että nykyajan lapset käyttäytyvät huonosti, tarkoittaen juuri sitä, että koko kämppä pitää siivota kun ovat lähteneet, eli vanhemmat eivät tee eroa sen suhteen, että kylässä ei kosketa kuin niihin leluihin /tavaroihin, joita on lapsille annettu katseltavaksi. Vanhemmat eivät sano lapselleen EI.
Lapsethan eivät kotona ollessaan ehkä vedä tavaroita eivätkä sotke yhtä paljon kuin kylässä koska koti on tutumpi. Kun taas kylään mennessä kaikki on outoa, ja normaali lapsi (taapero) saattaa vetää aivan kaiken, jos ei kielletä. En voi ymmärtää tällaista käytöstä. eikä moni muukaan vanhempi ihminen.

tottakai lasta kielletään koskemasta kylässä tavaroihin, mutta edelleen ne lelut on kyllä eri asia.
Ei ole minulle koskaan lapsena opetettu noin kuin teillä, mutta siltikin ymmärrän näin aikuisena etten voi ottaa toisten tavaraoita ilman lupaa!!
Ja toki me vanhemmat jotka ollaan sinun kanssasi tässä asiassa erimieltä niin osataan sanoa omalle lapselle ei jos siihen on tarvetta!

Hyvin harvoin kiellän lapsiani koskematta mihinkään, mutta opetan miten niihin kosketaan. Esim. kaapin oveen saa koskea, muttei avata. Koriste-esineeseenkin saa koskea, mutta varovasti eikä niitä kuleteta paikasta toiseen, kukkaa voi varovasti hipaista, muttei ottaa sormien väliin, yleensä kuitenkin kukkia vain nuuhkastaan eikä niitä ole tarvetta sorkkia, ellei halua vain pikkaisen kokeilla onko sileä vai karvainen pinta yms.

No, sen mitä kiellän on esim. akvaarion lääppimisen tai peilin lääppimisen, koska siihen jää muuten jäljet, toki tutummassa paikassa voimme akvaariosta ne tulevat jäljet pyyhkiäkin, joten sekään ei ole iso ongelma.

 

[Wide]

Sitä minäkin mietin, että missä vaiheessa te alatte opettaa lapselle sitä että pitää kysyä lupa toisten omaisuuteen. Jos taaperollekkaan ei voi opettaa luvan kysymistä.
18v. se on jo myöhäistä, jos lasten tavarat on eri arvoisia kuin aikuisten. Näin kärjistettynä.

Ei tarvi, ymmärtävät kyllä itsekkin kun kasvavat
Älä aliarvioi lapsiasi!

 

[vieras]

Sitä minäkin mietin, että missä vaiheessa te alatte opettaa lapselle sitä että pitää kysyä lupa toisten omaisuuteen. Jos taaperollekkaan ei voi opettaa luvan kysymistä.
18v. se on jo myöhäistä, jos lasten tavarat on eri arvoisia kuin aikuisten. Näin kärjistettynä.

Taaperolle vasta opetetaan, hänen ei siis voi olettaa jo osaavan! Lisäksi lapsi voi tehdä arviointivirheitä. Joka mahdollista tilannetta omistussuhteiden selvittämiseksi en todellakaan käytä, se on usein toisarvoista.

 

[Välillä meren ja maan]

Sitä minäkin mietin, että missä vaiheessa te alatte opettaa lapselle sitä että pitää kysyä lupa toisten omaisuuteen. Jos taaperollekkaan ei voi opettaa luvan kysymistä.
18v. se on jo myöhäistä, jos lasten tavarat on eri arvoisia kuin aikuisten. Näin kärjistettynä.

Meillä ainakin opetetaan ettei toisten tavaroita saa luvatta ottaa.....siis vieraiden tavaroita.
Kyse olikin tilanteesta, että lapsi kysyy lupaa leikkimään ja lupa tulee ja sitten pitäisi joka rojusta (paitsi ettei teillä ole rojuja) lupa kysyä.
Aika omituista on se, että kun lapsi ottaa vaikka sieltä avohyllystä (ihana paikka pitää muuten esillä niitä hienoja leluja.....ihan kun näyttely) niin se jatkuvasti riuhtastaan pois sanomatta mitään.

 

[M Y R K K Y]

Sitä minäkin mietin, että missä vaiheessa te alatte opettaa lapselle sitä että pitää kysyä lupa toisten omaisuuteen. Jos taaperollekkaan ei voi opettaa luvan kysymistä.
18v. se on jo myöhäistä, jos lasten tavarat on eri arvoisia kuin aikuisten. Näin kärjistettynä.

Omaisuus,omaisuus....ei todellakaan raha ja tavara merkkaa kaikkea!
Todellakin kärjistettynä kirjoitat.

Lapsi osaa arvostaa toisten tavaroita kyllä vaikkei joka pirun leluun kysy lupaa,taikka lapsi osaa kyllä käyttäytyä vaikkei istu kuin patsas tuolilla oottaen lupaa liikkua.

 

[LisaMarie]

Meidän lapset ei edes tiedä suurimmasta osasta leluja kenen ne on. Jos jollain on joku todella oma juttu, on oma velvollisuus pitää se poissa kaikkien saatavilta, pitää huolehtia että se on jossain muualla kun olohuoneen lattialla.
Kyllä meillä vieraat saa lukea mun lehtiä olohuoneen pöydältä tai jopa ottaa kirjahyylystä, laittaa tv:n päälle kaukosäätimellä jne...koskea tavaroihin, jotka eivät ole kaapissa tallessa.

 

[peesailen]

Kun meillä ei mennä toisten tavaroille luvatta, ei perheenjäsenet eikä vieraat, ja kylässä lapset istuvat kiltisti, ja leikkiä saa ja katsella toisten tavaroita, jos kysyy luvan.

Meillä ei edes sisarukset leiki toistensa leluilla kysymättä lupaa.

Tuntuu, että meillä käyvät suuttuvat mielessään, kun lapset sanovat heidän pienokaisilleen, että se on minun. ja ottavat pois. Antaisivat kyllä heti, jos lupa kysytään.

Minä en pitäisi siitä, jos meille tulisi vieraita, jotka menisivät minun kaapeille, korurasioille, tai keittiön kaappeja katselemaan, kysymättä lupaa. En ymmärrä, miksi lasten pitäisi sallia se.

Meillä lisäksi se tilanne, että lapsilla ei ole omia huoneita, eli jos jollakin on kaveri, ei oikein saisi mennä koskemaan joka paikkaan kysymättä mihin koskee.

Meillä on käynyt perheitä, joissa taaperoiden ja isompien annetaan mennä ihan joka paikkaan, vaikka meillä lapset jo isompia, ja lelut ei todellakaan sovellu esim. taaperoille.

Toiset antavat myös esim. leikkipuistoissa lastensa leikkiä kaiklla tavaroilla kuin omillaan. Sitten esim. saatetaan jättää toisten tavaroita minne sattuu.

elämä menee aika stressaavaksi, jos jokaista romua kyttää ja vartioi. Meillä koitetaan nauttia toistemme seurasta, ja käyttää vähä yhteinen vapaa-aika yhdessäoloon, eikä tavaroiden kanssa puljaamiseen. Vieraiden lapset saa katsella, omat koruni laitan jemmaan ja jos on omilla lapsilla salaista, laittavat pois ennen vieraiden tuloa.

Miksi lapset pitää opettaa tavarataivaiden ihmeisiin ja opettamalla opettaa omistushimoa? Sitä ihmisrodulla on jo synnynäisenä "lahjana"?

Olen niin samaa mieltä!! Omistukseen keskittyminen nostattaa lapsessa helposti omistushimoa.

 

[piina]

Ihan eriasia on varastaa luvatta tavaraa, kuin esim. alkaa harvaoimaan meidän pihaa sillä haravalla. Toinen on meillä sallittua ja toinen ihan laissakin kielletty asia.

Miten se eroaa siitä ottaako lapsi puistossa lapion lupaa kysymättä leikkii sillä ja jättää paikoilleen siitä että naapuri hakee haravan lupaa kysymättä ja haravoi ja tuo sen sitten takaisin. Minusta nuo kummatkin on lainaamista ilman lupaa.

Suuri ero on siinä, että toinen on kokoajan siinä samassa paikassa tai näköyhteyden pääsä, mutta toinen on viety pois, vaikkakin edes hetkeksi. Toki yleisillä paikoilla ei toiseten tavaroihin mennä lupaa kysymättä, mutta kaverin hiekkalaatikolla saa mielestäni leikkiä, jos sinne on vieraaksi tultu.

 

[vieras]

Sitä minäkin mietin, että missä vaiheessa te alatte opettaa lapselle sitä että pitää kysyä lupa toisten omaisuuteen. Jos taaperollekkaan ei voi opettaa luvan kysymistä.
18v. se on jo myöhäistä, jos lasten tavarat on eri arvoisia kuin aikuisten. Näin kärjistettynä.

Omaisuus,omaisuus....ei todellakaan raha ja tavara merkkaa kaikkea!
Todellakin kärjistettynä kirjoitat.

Lapsi osaa arvostaa toisten tavaroita kyllä vaikkei joka pirun leluun kysy lupaa,taikka lapsi osaa kyllä käyttäytyä vaikkei istu kuin patsas tuolilla oottaen lupaa liikkua.

No missään tuossa en sano että raha ja tavara merkkaa kaikkea. Tuolla vaan tarkoitan että meillä ainakin on jo taaperolle alettu opettaa luvan kysymistä toisten tavaroihin.
Ja omat tavarat antavat leikkeihin mielellään. Minusta on vaan ihmeellistä että jotkut sanovat täällä että lapsten leluja saa ottaa luvattakin kun ne on vaan leluja. Mutta ne voi olla lapselle todella tärkeitä!!! aivan kun se auto aikuiselle.... enkä ole ap. enkä vaadi ikinä meillä olevia lapsi vieraita istumaan kuin patsaat.

 

[vieras]

Sitä minäkin mietin, että missä vaiheessa te alatte opettaa lapselle sitä että pitää kysyä lupa toisten omaisuuteen. Jos taaperollekkaan ei voi opettaa luvan kysymistä.
18v. se on jo myöhäistä, jos lasten tavarat on eri arvoisia kuin aikuisten. Näin kärjistettynä.

Omaisuus,omaisuus....ei todellakaan raha ja tavara merkkaa kaikkea!
Todellakin kärjistettynä kirjoitat.

Lapsi osaa arvostaa toisten tavaroita kyllä vaikkei joka pirun leluun kysy lupaa,taikka lapsi osaa kyllä käyttäytyä vaikkei istu kuin patsas tuolilla oottaen lupaa liikkua.

No missään tuossa en sano että raha ja tavara merkkaa kaikkea. Tuolla vaan tarkoitan että meillä ainakin on jo taaperolle alettu opettaa luvan kysymistä toisten tavaroihin.
Ja omat tavarat antavat leikkeihin mielellään. Minusta on vaan ihmeellistä että jotkut sanovat täällä että lapsten leluja saa ottaa luvattakin kun ne on vaan leluja. Mutta ne voi olla lapselle todella tärkeitä!!! aivan kun se auto aikuiselle.... enkä ole ap. enkä vaadi ikinä meillä olevia lapsi vieraita istumaan kuin patsaat.

Lapselle lelu merkitsee paljon vain jos aikuinen on opettanut -suoraan tai esimerkillään- että sitä lelua kannattaa rakastaa. Että siis materia olisi niin tärkeää.

Miksi kutsut lapsia teille leikkimään sitten jos et kestä sitä että lapset eivät osaa kysyä lupaa aina kun koskevat leluun?

Miten se menee? Lapset tulevat teille, menevät lastenhuoneeseen ja mitä sitten? Sinä istut vieressä katsomassa, että kaikki käyttäytyvät korrektisti koko ajan? Vai olet olkkarissa ja lapsesi juoksevat luonasi sanomassa että 'äiti, toi koski mun pikkuautoon ilman lupaa'?

MIKSI kutsut lapsia leikkimään jos eivät saa leikkiä?

Usein leikissä on vaikka kaksikymmentä pientä lelua. Joka kerta kun koskee yhteen, pitää pyytää lupa?

Uuvuttaa jo ajatuskin. Ristin käteni etten joudu kaltaisianne vanhempia kohtaamaan. Hassua että meillä ja meidän kaveripiirillä ei ole ollut asian suhteen mitään ongelmia ja sulla niitä näyttää olevan...

 

[vieras]

Sitä minäkin mietin, että missä vaiheessa te alatte opettaa lapselle sitä että pitää kysyä lupa toisten omaisuuteen. Jos taaperollekkaan ei voi opettaa luvan kysymistä.
18v. se on jo myöhäistä, jos lasten tavarat on eri arvoisia kuin aikuisten. Näin kärjistettynä.

Omaisuus,omaisuus....ei todellakaan raha ja tavara merkkaa kaikkea!
Todellakin kärjistettynä kirjoitat.

Lapsi osaa arvostaa toisten tavaroita kyllä vaikkei joka pirun leluun kysy lupaa,taikka lapsi osaa kyllä käyttäytyä vaikkei istu kuin patsas tuolilla oottaen lupaa liikkua.

No missään tuossa en sano että raha ja tavara merkkaa kaikkea. Tuolla vaan tarkoitan että meillä ainakin on jo taaperolle alettu opettaa luvan kysymistä toisten tavaroihin.
Ja omat tavarat antavat leikkeihin mielellään. Minusta on vaan ihmeellistä että jotkut sanovat täällä että lapsten leluja saa ottaa luvattakin kun ne on vaan leluja. Mutta ne voi olla lapselle todella tärkeitä!!! aivan kun se auto aikuiselle.... enkä ole ap. enkä vaadi ikinä meillä olevia lapsi vieraita istumaan kuin patsaat.

Lapselle lelu merkitsee paljon vain jos aikuinen on opettanut -suoraan tai esimerkillään- että sitä lelua kannattaa rakastaa. Että siis materia olisi niin tärkeää.

Miksi kutsut lapsia teille leikkimään sitten jos et kestä sitä että lapset eivät osaa kysyä lupaa aina kun koskevat leluun?

Miten se menee? Lapset tulevat teille, menevät lastenhuoneeseen ja mitä sitten? Sinä istut vieressä katsomassa, että kaikki käyttäytyvät korrektisti koko ajan? Vai olet olkkarissa ja lapsesi juoksevat luonasi sanomassa että 'äiti, toi koski mun pikkuautoon ilman lupaa'?

MIKSI kutsut lapsia leikkimään jos eivät saa leikkiä?

Usein leikissä on vaikka kaksikymmentä pientä lelua. Joka kerta kun koskee yhteen, pitää pyytää lupa?

Uuvuttaa jo ajatuskin. Ristin käteni etten joudu kaltaisianne vanhempia kohtaamaan. Hassua että meillä ja meidän kaveripiirillä ei ole ollut asian suhteen mitään ongelmia ja sulla niitä näyttää olevan...

Ja taas, lue tarkemmin en ole ap, meillä lapset antavat vierailulla olevien lasten leikkiä leluillaan. Meillä lapset saa leikkiä, missään en ole sanonut ettei saisi.
Minulla ei ole ongelmia asian suhteen, mutta minusta vanhempien velvollisuus on kasvattaa lapsia ja kysymään lupa toisten tavaroihin, omat lapset luvan kysyy, enkä tällä tarkoita että kysyisivät jokaisen eri värisen legon kohdalla että saako ottaa.
Lapselle lelu voi olla tärkeä ilman että olisi opetettu että kyseinen lelu pitää olla rakas. Miten sellainen edes opetetaan.
Miksi ei saisi olla mitään omaa ja rakasta lelua?

 

[Kowalski]

Lapselle lelu voi olla tärkeä ilman että olisi opetettu että kyseinen lelu pitää olla rakas. Miten sellainen edes opetetaan.
Miksi ei saisi olla mitään omaa ja rakasta lelua?

Tottakai saa olla.
Mutta se oma ja rakas lelu, mihin kukaan muu ei saa koskea, laitetaan piiloon silloin, kun tulee lapsivieraita. Jos ja kun sitä ei kerran voi jakaa. Jos toinen lapsi ei kerran saa siihen koskea.
Eikö?

 

[näin]

Kommentti:
Meillä kaikki saa leikkiä toistensa leluilla. Joku uusi esim. kummilta saatu lahja voi joskus olla oma, mutta silläkin saa toinen tietysti leikkiä, kun leikkii nätisti. Meillä on erittäin harvoin mitään kiistaa leluista tai itsekkyyttä niiden suhteen.


lainaus:
Tuntuu, että meillä käyvät suuttuvat mielessään, kun lapset sanovat heidän pienokaisilleen, että se on minun. ja ottavat pois. Antaisivat kyllä heti, jos lupa kysytään.
kommentti:
eipä ihme, minusta tuo on omien lelujen omimista, ja omiltani pitäisin tuollaista itsekkäänä ja epäkohteliaana käytöksenä
lainaus:
Minä en pitäisi siitä, jos meille tulisi vieraita, jotka menisivät minun kaapeille, korurasioille, tai keittiön kaappeja katselemaan, kysymättä lupaa. En ymmärrä, miksi lasten pitäisi sallia se.
kommentti:
hieman eri asia, lasten lelut on leikkikaluja, ei näyttelyesineitä, mukavampihan leluilla on leikkiä yhdessä kuin yksin. Leikkikalu on vain väline leikkiin ja usein leikki sujuu hienosti ilman mitään erityisiä leikkikalujakaan...

Lainaus:
Meillä lisäksi se tilanne, että lapsilla ei ole omia huoneita, eli jos jollakin on kaveri, ei oikein saisi mennä koskemaan joka paikkaan kysymättä mihin koskee.
Kommentti:
ei meilläkään ole lapsilla omia huoneita, mutta ei koskaan ole ollut ongelmaa tämän asian suhteen. Kaappeihin ei vieraat lapset menekään koskemaan, mutta näkösällä olevat lelut on leikittäviksi tarkoitettuja.

 

[vieras]

Sinä ap sotket alkuperäiseen aloitustekstiisi ketjun mittaan ihan uskomattomia asioita. Ensin puhutaan siitä, että jos teille tulee vieraita, niin mihinkään (lattialla tyhjän panttina olevaan) leluun eivät vieraat lapset saa koskea ilman lupaa. Ja jos koskee lattialla olevaan leluun, oma lapsesi repii sen toiselta pois kädestä sanoen, että tämä on minun.

Ketjun edetessä rupeat sitten väittämään, että ne, jotka toimivat eri tavalla tuon nimenomaisen lupa-asian kanssa:
- antavat lastensa penkoa kaikki paikat ja ottaa puistossa luvatta toisten tavaroita
- eivät komenna lapsiaan tai sano lapselleen koskaan ei
- antavat lastensa sotkea koko huushollin, eivätkä käske lasta siivoamaan jälkiään vierailun loppuessa
- antavat lastensa mennä vieraiden korurasioille jne jne

Kyse on hieman eri asioista!!! Vaikkei meillä olekaan tuollaista "natsisääntöä" lattialla olevien lelujen kanssa, niin kyllä silti sekä omat lapsemme että ystäviemme lapset hallitsevat käytöstavat. Eivätkä ota puistossa omin lupineen vieraiden leluja tai muitakaan vieraiden tavaroita. Lapset siivoavat jälkensä, eivät riehu kylässä jne. Ja me vanhemmat kyllä määräämme tahdin.

Mun mielestä on idioottimaista verrata pieniä lapsia aikuisiin ja jos heitä kohdellaan jo pienestä pitäen aikuisina, niin silloin varastatte lastenne lapsuuden. Käsittämätöntä, jos lapset tulevat kylään luoksenne leikkimään teidän lastenne kanssa, niin sitten pitäisi jokaisen lelun ottamiseen pyytää lupa erikseen. Mahtaa Legolinnan rakentaminen olla aikaavievää puuhaa....

Älä vääristele. Missään vaiheessa en ole puhunut lattialla olevista leluista.

 

[vieras]

Lapselle lelu voi olla tärkeä ilman että olisi opetettu että kyseinen lelu pitää olla rakas. Miten sellainen edes opetetaan.
Miksi ei saisi olla mitään omaa ja rakasta lelua?

Tottakai saa olla.
Mutta se oma ja rakas lelu, mihin kukaan muu ei saa koskea, laitetaan piiloon silloin, kun tulee lapsivieraita. Jos ja kun sitä ei kerran voi jakaa. Jos toinen lapsi ei kerran saa siihen koskea.
Eikö?

Joo, meillä ne lelut mitä ei haluta antaa muiden leikkeihin laitetan silloin pois näkyvistä.
Mutta yhä edelleen ajan takaa sitä että minun mielestä niitä lasten lelujakin pitää kunnoittaa lapselle tärkeinä asioina ja lapsille pitää opettaa käytöstapoja ja luvan kysymistä...

 

[vieras]

Kyllähän tuo nyt vähä typerältä kuulostaa että joka asiaan pitää kysyä lupa, yritäppä sitten leikkiä jollain mihin tarvitsee useamman lelun kun aina pitää kysyä että saanko ottaa tämän ettei toinen vedä kilareita. Keittiönkaapit ym. kaapit on asia erikseen, niille ei mennä ilman lupaa penkomaan, mutta leluilla saa kyllä leikkiä. Myös ne sisarukset. Ei meillä ainakaan jaella neljän lapsen kesken että tuo on sun, toi on ton, hitto kuka noita enää 2vuoden päästä muistaa mitä kukakin sai kun yhteiset huoneet vielä on Kuulostaa siltä että ap:n perheessä on myös sinun ja minun rahat sekä laskut, mitään ei jaeta.

Meillä ei tarvitse jokaiseen leluun erikseen kysellä lupaa. Esim. yhdessä voidaan leikkiä leikkejä eikä lupaa kysellä, kun on sovittu että leikitään.

Esim. jos on sovittu, että rakennetaan legoilla, ei tietenkään kysellä lupaa.

Mutta meillä ei voi mennä ilman lupaa yksinään ottamaan hyllyistä tavaroita. Ei miun tavaroita, eikä lasten tavaroita.

Meillä aikuiset ja lapset ovat yhtä arvokkaita.

 

[vieras]

Sitä minäkin mietin, että missä vaiheessa te alatte opettaa lapselle sitä että pitää kysyä lupa toisten omaisuuteen. Jos taaperollekkaan ei voi opettaa luvan kysymistä.
18v. se on jo myöhäistä, jos lasten tavarat on eri arvoisia kuin aikuisten. Näin kärjistettynä.

Jos meillä on lapsia kylässä opetan siinä vaiheessa taaperolleni JAKAMISTA, eli leluilla leikitään yhdessä, ja toisen kädestä ei viedä mitään. Näin oletan ystäväpiirissäni muillakin olevan ja luojan kiitos onkin.
Sitten kun olemme puistossa eikä esim. omaa lapparia olekaan mukana ja siellä on yksi vapaana, kysymme lapparin omistajalta/äiditltä saako sitä lainata. Näin.

Et vastaa kysymykseen. Eli ette opeta missään vaiheessa, että mikä on toisen, ei ole sinun?

 

[vieras]

Minä kohtelen lapsia samalla ihmisarvolla kuin aikuisia.
Minä en pitäisi siitä, että joku ottaisi vaikka meidän rattaat puistossa, ja olettaisi, että ne ovat tottakai hänen yhtä paljon kuin minun. (lainaisin niitä, ehkä, jos joku tarvitsisi niitä ja kysyisi lainaan)
En ymmärrä mikä ero on lasten tavaroilla ja aikuisen tavaroilla.
OLen kyllä huomannut aika paljon muillla palstoilla vanhempien ihmisten kirjoittelua, että nykyajan lapset käyttäytyvät huonosti, tarkoittaen juuri sitä, että koko kämppä pitää siivota kun ovat lähteneet, eli vanhemmat eivät tee eroa sen suhteen, että kylässä ei kosketa kuin niihin leluihin /tavaroihin, joita on lapsille annettu katseltavaksi. Vanhemmat eivät sano lapselleen EI.
Lapsethan eivät kotona ollessaan ehkä vedä tavaroita eivätkä sotke yhtä paljon kuin kylässä koska koti on tutumpi. Kun taas kylään mennessä kaikki on outoa, ja normaali lapsi (taapero) saattaa vetää aivan kaiken, jos ei kielletä. En voi ymmärtää tällaista käytöstä. eikä moni muukaan vanhempi ihminen.

Lapset ja aikuiset eivät ole sama juttu! Varsinkaan taaperot eivät ole vielä ihmisiä jotka osaavat kaikki sosiaaliset säännöt.

Jos lapsi ottaa käteen lapion, joka ei ole kenenkään käytössä, asia on valovuosien päässä siitä jos aikuinen ottaa luvatta toisen tavaran, vaikka rattaat! Aikuiselta voi odottaa hänen ymmärtävän niin sosiaaliset tavat kuin omistussuhteet, taaperolta ei!

Koska lapset eivät vielä osaa, on olemassa vanhemmat, jotka opettavat. Miksi sinä et opeta heti pienestä? Missä vaiheesa alat opettaa, että mikä on toisen, ei ole sinun?

Hiljalleen, asia kerrallaan. Opetus tulee luonnollisesti ja IÄN myötä sopivin annoksin. En koe tärkeäksi esimerkiksi, että taaperona osaisi sujuvasti kotona luetella mikä tavara kuuluu kenellekin perheenjäsenelle. Tai että hän ajatuksissaan liittää jokaiseen tavaraan omistuksen ajatuksen.

Mielestäni se opettaa lasta materialistiksi. Hän oppii arvostamaan materiaa väärin, jos hänelle koko sitä toitotetaan.

Mun lapsi käyttäytyy aivan hyvin. Haluan tässä sanoa nimenomaan että ymmärrätkö mitä oikein vaadit taaperolta?

En vaadi taaperolta mitään . Vaadin, että vanhemmat vahtivat ja pikkuhiljaa opettavat lapsellensa käyttäytymistä. Vaadin, että vanhemat vahtivat että lapsi leikkii kylässä silä mitä on hänen katseltavakseen annettu, eikä mene omin luvin ottamaan tavaroita mistän.

Lapset eivät meillä rakasta tavaraa. En ymmärrä miten siihen johtopätökseen voi tulla, jos on sitä mieltä, että on kohteliasta kysyä lupa, ennen kuin menee koskemaan toisten tavaroihin.

 

[vieras]

Sitä minäkin mietin, että missä vaiheessa te alatte opettaa lapselle sitä että pitää kysyä lupa toisten omaisuuteen. Jos taaperollekkaan ei voi opettaa luvan kysymistä.
18v. se on jo myöhäistä, jos lasten tavarat on eri arvoisia kuin aikuisten. Näin kärjistettynä.

Jos meillä on lapsia kylässä opetan siinä vaiheessa taaperolleni JAKAMISTA, eli leluilla leikitään yhdessä, ja toisen kädestä ei viedä mitään. Näin oletan ystäväpiirissäni muillakin olevan ja luojan kiitos onkin.
Sitten kun olemme puistossa eikä esim. omaa lapparia olekaan mukana ja siellä on yksi vapaana, kysymme lapparin omistajalta/äiditltä saako sitä lainata. Näin.

Et vastaa kysymykseen. Eli ette opeta missään vaiheessa, että mikä on toisen, ei ole sinun?

Kyllä opetamme, koko ajan. Kun sopiva tilanne tulee. Mutta en ala sitä alleviivaamaan joka tilanteessa ja minusta tärkeämpiäkin opetettavia asioita on. Jos mun luona on taapero kylässä ja hän koskee tavaraan, sanon itse vain ystävällisesti ettei sitä ole tarkoitettu leikkimiseen enkä todellakaan ole tuohtunut vanhemmille. En todellakaan odota niin omieni kuin muidenkaan ihmisten taaperoiden osaavan jo tietää täsmälleen sosiaaliset säännöt..

 

[v]

Kyllähän tuo nyt vähä typerältä kuulostaa että joka asiaan pitää kysyä lupa, yritäppä sitten leikkiä jollain mihin tarvitsee useamman lelun kun aina pitää kysyä että saanko ottaa tämän ettei toinen vedä kilareita. Keittiönkaapit ym. kaapit on asia erikseen, niille ei mennä ilman lupaa penkomaan, mutta leluilla saa kyllä leikkiä. Myös ne sisarukset. Ei meillä ainakaan jaella neljän lapsen kesken että tuo on sun, toi on ton, hitto kuka noita enää 2vuoden päästä muistaa mitä kukakin sai kun yhteiset huoneet vielä on Kuulostaa siltä että ap:n perheessä on myös sinun ja minun rahat sekä laskut, mitään ei jaeta.

Meillä ei tarvitse jokaiseen leluun erikseen kysellä lupaa. Esim. yhdessä voidaan leikkiä leikkejä eikä lupaa kysellä, kun on sovittu että leikitään.

Esim. jos on sovittu, että rakennetaan legoilla, ei tietenkään kysellä lupaa.

Mutta meillä ei voi mennä ilman lupaa yksinään ottamaan hyllyistä tavaroita. Ei miun tavaroita, eikä lasten tavaroita.

Meillä aikuiset ja lapset ovat yhtä arvokkaita.

Vai niin. No kannatta varmaan katsoa ketä kutsut kotiisi.

Meilläkin on lapset ja aikuiset yhtä arvokkaita, mutta lapsilta ei silti vaadita samaa aikuisilta.

Aikuisen tulee opettaa lastaan, mutta on ihan ok jos vielä taaperona ei ol opit menneet perille asti.

 

[meillä]

Meillä lapset menevät vieraiden lasten kanssa yleensä heti kohta leikkihuoneeseen leikkimään ja aikuiset ovat olohuoneessa/keittiössä. Kaikki lapset saavat siellä leikkiä millä haluavat, kunhan toisen kädestä ei revitä mitään. Meillä ei ainakaan vieraiden tarvi vahtia ovella lapsiaan että jos ne nyt sattuisivat ottamaan ilman kysymättä hyllystä jotain. Eikä myöskään tarvitse aluksi keskustella jokaisesta lelusta erikseen leikkiluvista.
Näin onneksi myös tuttavaperheissä.

 

[meillä]

Meillä lapset menevät vieraiden lasten kanssa yleensä heti kohta leikkihuoneeseen leikkimään ja aikuiset ovat olohuoneessa/keittiössä. Kaikki lapset saavat siellä leikkiä millä haluavat, kunhan toisen kädestä ei revitä mitään. Meillä ei ainakaan vieraiden tarvi vahtia ovella lapsiaan että jos ne nyt sattuisivat ottamaan ilman kysymättä hyllystä jotain. Eikä myöskään tarvitse aluksi keskustella jokaisesta lelusta erikseen leikkiluvista.
Näin onneksi myös tuttavaperheissä.

Lisäisin vielä että kaikilla on myös tapana siivota lelut ennen lähtöä takaisin eikä jätetä paikkoja sikin sokin.

 

[se toinen täti harmaantui]

Kuten moni onkin sanonut, ettei joka f*cking leluun tarvitse pyytää lupaa. Hanaklaksi se menne jos jokakerta pitää pyytää: "saanko leikkiä nukeilla? Saanko leikkiä autolla? Saanko ottaa nukenrattaat? jne.