On se jännää, miten maailman perhe- ja lapsikeskeisin "pehmomamma" voi muuttua itsekkääksi ja

[Sarin kaveri]

ettei enää juuri pidäkään lapsista!

Tässä olen vierestä seurannut ystävän muodonmuutosta. Hänellä on neljä lasta. Ekan sai 27v ja siitä tiheästi sitten muut. Oli mitä perhekeskeisin äiti. Lapset kaikki kaikessa ja "vapaallakin" jutteli oikeastaan vain lapsista ja oli kiire kotiin lasten ja miehen luo. Harrastukset oli lastenvaatteet ja äiti-lapsijumpat ym. Omien lasten hoidon ohella auttoi perhekahvilan pyörittämisessä, oli mukana lastenvaatekeräyksissä, toimi imetystukihenkilönä ym. Arvot oli, että mahdollisimman pitkään lasten kanssa kotona, luomua, kestovaippaa, perhepetiä, pitkää imetystä sun muuta.

Kun kuopus oli jotain 4v, niin mamma meni töihin, vaihtoi samalla alaa. Ensin teki osapäiväistä, mutta aika pian alkoi tekemään kokopäiväistä (vaikka kotiaikoina suunnitteli miten tekee osa-aikaista aina jos vain mahdollista), vaikka kuopus oli pian aloittamassa koulua... Kuopuksen ollessa jotain 5v alkoi mamma haalia itselleen harrastusta ja opiskelemaan töiden ohella. Alkoi olla iltoja pois harrastusten ja opintojen parissa ja lapset pitkään hoidossa/ip-kerhossa/keskenään/isän kanssa. Huimalareissut vaihtui äidin omiin hömpötyksiin. Nyt on usein sellainen "kunhan vaan saan lapset johonkin siksi aikaa niin voisin sitä ja tätä" -äiti. Viihteellä ei juttele enää lapsista, vaan omista harrastuksistaan, opiskeluistaan ja työstään ja kavereistaan. Aina jos mahdollista, hän nykyään lomailee ilman lapsia. Miehensä kanssa juuri kävi kylpyläreissullakin ja lapset mummolassa sillä välin...

Jotenkin....tosi....tosi...erikoista. Kiintiö tuli täyteen lastenhoidosta vaiko eikö sitten muka isommat lapset enää ole niin tärkeitä kuin vauvat?

 

[Blue]

Mun kuopus on nyt viisi, ja mä olen jo pari vuotta tehnyt tietoisesti tilaa itselleni ja omille menoilleni ja harrastuksilleni ja miehelleni ja meidän parisuhteelle.

En ole itsekeskeiseksi muuttunut, olen tullut vain itsetietoiseksi.

Lapset ovat yhä (ja tulevat olemaan) tärkeimpiä. Mutta en missään nimessä elä vain heitä varten.

 

[....]

Mä olen nyt viimeiset 8-vuotta elänyt vain ja ainoastaan lasten ja kodin ehdoilla ei mitään itselleni ole suonut. Ja nyt kun lapset ovat hieman isompian aijon todellakin ruveta keskittymään enemmän itseeni ja parisuhteeseen joka on myös kärsinyt kovasti pikku lapsi ajasta. tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö halua olla lasteni kanssa tai etten enää välitä heistä.

 

[Gloria Mundi]

Ehka vanha sanontan - aika aikaansa kutakin - voisi sopia tahan. Jos nelja lasta ja kuopus nyt 5v niin on siina monta vuotta vierahtanyt lasten ehdoilla. Ja kun lapset kasvaa, niille tulee niita omia juttuja - ja aidille myos. Kun on monta vuotta ollut mukana aiti/lapsi kerhoissa, osallistunut ja tehny vapaaehtois hommia erilaisten lapsi juttujen kanssa niin kylla se ikuinen kakkavaipoista puhuminen ja valikausipuku keskustely alkaa tokkimaan.

Tammoisia ajatuksia..

 

[Bambula]

taitaa olla kyse enemmänkin oman vanhan persoonan löytymisesta ja siitä pitämisestä. Eikä siinä oo mitään pahaakaan. Jos on antanut lapsilleen kaiken monta vuotta on varmaan ihan ok ottaa välillä itsellleenkin. Ja tuskimpa ne lapset siitä kärsii, jos on ollut aikaisemmin kovin lapsikeskeinen ajattelee tod. näköisesti edelleen kuitenkin lapsiakin niitä omia menoja suunniteltaessa.

Itsekkin kuulun varmaan tälläiseen kastiin. Ensin annoin 8v muiden lapsille, sitten 5v omille lapsille jonka jälkeen löysin urheilun kautta itseni uudelleen. Nyt käyn urheilemassa 5-8krt viikossa useita tunteja kerralla, opiskelen ja teen töitäkin kun ehdin. ja jopa lomailen ilman lapsia, ihan kaveriporukalla niin että ukko tai mummo hoitaa lapsia.
Ja mieluusti viettäisin viikonlopun ihan vaan miehenkin kanssa jos vaan pystyisin.

Kyllä meillä lomaillaan ja touhutaan lastenkin kanssa eikä tunnu siltä että ne jäis jostain paitsi vaikkei enää 100% pullantuoksuinen kotiäiti kotona odotakkaan

 

[Keittiönoita]

Juuri noin eli aikansa kutakin. Lasten kasvaessa elämäntilanne muuttuu ja tulee aikaa ja mahdollisuuksia omillekin jutuille, kun ei tarvitse enää olla 24/7 lapsissa kiinni.

 

[ansarikukka]

Kaverisi kuulostaa huomattavasti mukavammalta tai ainakin kiinnostavammalta nykyisellään.

 

["Vieras"]

Oli varmaan vaan unohtanut että elämässä on muutakin kun lapset. Hyvä että on tajunnut etsiä muutakin sisältöä tasapainottamaan arkea.

 

["vieras"]

En minäkään aikonut ikuisesti täällä kotona olla, veikkaan palaavani aikaisemmin takaisin työelämään kuin kaverisi, haluaisin opiskella vielä jos vain töiden ohessa se on mahdollista, mutta tällä hetkellä olen kotona ja elän aikastalailla lapsilleni.

 

["vieras"]

Tuohan on ihan luonnollista, aikansa kutakin. Olisi jotenkin hassua jos kaverisi vieläkin pyörittäisi elämäänsä ainostaan imetyksen, kestovaippojen ym. ympärillä, jos kerran kuopuskin on jo 5 vuotias. Vihdoinkin kaverillasi on aikaa myös itselleen.

 

["hmmm"]

Mä en toisaalta ymmärrä tällästä. Nykyään kyllästytään niin nopeasti kaikkeen. Vaihdetaan työtä, miestä ja elämäntyyliä ihan lennossa.
Jos lapsia on peräti neljä tehnyt, niin onhan se selvää, että niihin pitäis paneutua lopun ikänsä tai ainakin 18v...
Sitten tulee näitä masentuneita, syömishäiriöisiä teinejä kun vanhemmat luo uraa ja harrastaa eikä lapset enää kiinnosta.
Tai uusia ampujia