Onko teilläkin pakkoajatukset!!!!!!!!!???

[vieras]

Kiitos!ehkä kannata keskustella ei ne oo niin pahoja mut kuitenkin voivat mennä pahemaks siitä mä en halua,ehkä pahoja ajatuksia mull oli koko elämään ajan eli pelkoja ,mut nyt en pysty edes lukea jotain mitä lityy vauvaan esim. jos joku kirjoitta että heidän lapsilla on joku vakava sairaus sit must myös tunttu että ehkä mun lapsilla tulee jotain samanlaista ja yritän koko ajan löydä jotain poikeava eli huhh huhh...aika rankka olla äitinä

 

[MUlla]

Mulla on samanlaista. Pelkään nimenomaan vainoharhaisesti, että lapsilla on joku tai niille tulee joku... Tosi ahdistavaa. :ashamed:

Mulla on samankaltaisia ajatuksia ja pelkoja. Pelkään aina että tapahtuu jotain pahaa..Milloin kaatuu johonkin terävään kulmaan, nielee jotain ja tukehtuu/saa myrkytyksen, jää auton alle, ajetaan paha kolari, hukkuu, polttaa itsensä kiukaaseen..jne..
Mä nään jotenkin mielessäni nää kauhukuvat..Se ei tunnu todellakaan hyvältä ja on TODELLA ahdistavaa.
Lääkärissä en ole käynyt, enkä todennäköisesti menekään jollei tää muutu viel pahemmaksi. Kyllä tää rassaa välillä miestäkin, mutta päivä kerrallaan mennään etiäpäin.
Yritän oppia rennommaksi ja vähän huolettomammaksi..

Ja sen viel sanon, että tää EI todellakaan ole NAURUNASIA!!
Toiset ottaa rennommin ja toiset stressaa kaikista asioista!
Voimi teille/meille pelkääjille/stressaajille, kyllä me selvitään!!

 

[Viblsp]

Mulla oli esikoisen vauva-aikana tosi pahat pelot. Pelkäsin vaunujen kanssa ulkona ollessa esim. sitä, että jostain autosta ammutaan tai että se ajaa päälle tahallaan. Ja jos vastaan käveli muita kuin pikkulapsia tai vanhuksia, olin erittäin paniikkissa, pelkäsin että hyökkäävät kimppuun. Kävin läpi ajatuksia että mitä jos mut puukotetaan kadulle, miten vauvan käy, mitä jos joku tappaa vauvan, mitä jos vaunut kaatuu ku joku ryöstää mun laukun, mitä jos, mitä jos, mitä jos... Kävin juttelemassakin tuosta ja olisin saanut lääkkeet jos oisin imetyksen lopettanut, en halunnut lopettaa, joten en lääkkeitäkään aloittanut. Meni onneksi suht nopeasti ohi.

 

[vieras]

Ja mun siskokin sanoi mulle kun hän on lääkäri että meillä kaikilla on pahoja ja hyviä ajatuksia ja kun vielä laps tulee sitten kaikki alkaa......ja mikään lääkitys ei auta niin hyvin jos sä et auta itse omien ajatuksien kans...ja sit kun laps kasvaa se lieviä pikku hilja mut koskaan ei mee ohi kun me kaikki olemme ihmiset ja meill on tuntet, hän jopa sanoi että se ei oo totta että joku osaa nautia äitiydestä ilman pelkoa ......sanokaa jos hän on väärässä

 

[mää vaan]

Sekavaa kirjoitusta.... Mulla meni ihan ohi?

 

[Aaban]

Totta kai LIEVÄ huolestuneisuus ja pelko kuuluvat asiaan. Mutta jos ajatukset/ pelot ovat kovin voimakkaita ja ahdistavia, se ei enää ole hyvä asia ja ei välttämättä mene itsestään ohi vaan voi pahentua.

 

[vieras]

niin kun mä kirjoitin ei ne oo kovia eikä ne häiritsevät joka päivästä elämää,mut olisi kyll ehkä helpompi ilman turhia pelkoja

 

[Nalletar]

Vaikka paljon puhutaankin nykypäivänä masennuksesta, ahdistuksesta ja paniikkihäiriöistä niin liian vähän siitä mitä ne oikeasti saattavat pitää sisällään. Ja vaikeaa se niistä olisi mitään yleispätevää ohjetta tehdäkkään. Esiintyy niin eri tavoin eri ihmisillä. Ja tosiaan kaikenlaiset tunteet ovat ihan normaalejakin. Mutta edelleenkin korostan, että kannattaa niistä puhua. Ei ole mikään häpeä apua hakea, jos siltä tuntuu. Terveydenhoitajallakin pitäis jonkunlainen ymmärrys löytyä ja jos ei niin osaa ainakin ohjata eteenpäin.

 

[Viblsp]

Ja mun siskokin sanoi mulle kun hän on lääkäri että meillä kaikilla on pahoja ja hyviä ajatuksia ja kun vielä laps tulee sitten kaikki alkaa......ja mikään lääkitys ei auta niin hyvin jos sä et auta itse omien ajatuksien kans...ja sit kun laps kasvaa se lieviä pikku hilja mut koskaan ei mee ohi kun me kaikki olemme ihmiset ja meill on tuntet, hän jopa sanoi että se ei oo totta että joku osaa nautia äitiydestä ilman pelkoa ......sanokaa jos hän on väärässä

Uskon että jokaisella on jonkinlainen huoli ja pelko. Esim. että onko lapsi terve, tuleeko se olemaan koulukiusattu jne... Mieki tiiän että ihan ns. normaaleilla äideillä voi olla pahoja ajatuksia, mutta siinä vaiheessa kun se alkaa kontrolloida tekemisiä ja ajatuksia liikaa, on asiat huonosti...

 

[pelokas]

mulla on tullu hirvee pelko autolla ajoa kohtaan. oli pitkä aika etten päässyt ajamaan ja nyt kun pääsisin, en uskalla.
pelkään, että ajan jonkun päälle. kun lopulta uskaltaudun ajamaan, sydän hakkaa hulluna ja päässä pyörii. perille päästyäni käyn matkan mielessäni läpi ja mietin teilasinko jonkun.

 

[vieras]

pitäisikö mun kertoa tää miehille tai hän sano että mä oon hullu

 

[vieras]

Mulla on aika samansuuntaisia pelkoja/pakkoajatuksia, koskee yleensä aina lapsia. Pitkille ajomatkoille lähteminen lasten kanssa on yhtä sisäistä tuskaa, varmistelen ovia ja istuimia sataan kertaan. Pelkään vastaan tulevia autoja viime aikaisten kolarien vuoksi ja kun ollaan päästy perille, mulla on hartiat aina ihan lukossa kun jännitän. Parvekkeelle en uskalla mennä vauva sylissä koska pelkään että esim kompastun ja vauva lentää kaiteen yli. Lapsen sieppaajia pelkään hysteerisesti Madeleinen jutun vuoksi, lasten on oltava pihassa ja muuallakin niin että näen heidät koko ajan...Että mulla näitä kyllä riittää ja "huvittavinta" kaikessa on se, että ennen ä-lomalle jäämistä työskentelin vastaavista peloista kärsivien parissa. Ei ole suutarin lapsella kenkiä!

 

[vieras]

Mulla on aika samansuuntaisia pelkoja/pakkoajatuksia, koskee yleensä aina lapsia. Pitkille ajomatkoille lähteminen lasten kanssa on yhtä sisäistä tuskaa, varmistelen ovia ja istuimia sataan kertaan. Pelkään vastaan tulevia autoja viime aikaisten kolarien vuoksi ja kun ollaan päästy perille, mulla on hartiat aina ihan lukossa kun jännitän. Parvekkeelle en uskalla mennä vauva sylissä koska pelkään että esim kompastun ja vauva lentää kaiteen yli. Lapsen sieppaajia pelkään hysteerisesti Madeleinen jutun vuoksi, lasten on oltava pihassa ja muuallakin niin että näen heidät koko ajan...Että mulla näitä kyllä riittää ja "huvittavinta" kaikessa on se, että ennen ä-lomalle jäämistä työskentelin vastaavista peloista kärsivien parissa. Ei ole suutarin lapsella kenkiä!

kiitos että vielä vastasitte mut tää kuulosta niin kun mun suusta