A
ap.
Vieras
Olen kyllä niin typerä tämän tunteeni kanssa, mutta en voi sille silti mitään.
Mies nukkuu tämän yön sohvalla lapsen huoneessa ja minä lapsen kanssa meidän makkarissamme. Mies on menossa tosi aikaisin töihin eikä ole nukkunut kunnolla koko viikkona, joten siksi tämä ratkaisu.
No, varsinainen pahan olon aiheuttaja ei ole tämä nukkumajärjestely, vaan se mitä tapahtui tuossa aiemmin. Mies meni nukkumaan jo kahdeksan aikaa ja minä jäin katselemaan televisiota olohuoneeseen. Meillä on nämä huoneet niin vierekkäin, että kaikki äänet yms kuuluvat eikä mieskään sulkenut ovea nukkumaan mennessä.
Television äänen läpi satuin sitten kuulemaan, että mies runkkasi. En tiedä luuliko, että menin jo nukkumaan ja unohdin tv:n päälle, eikä vain tajunnut että äänet kuuluu kyllä olohuoneeseen vai eikö yksinkertaisesti ajatellut ollenkaan. Uskomattoman paha olo tuli, siis henkisesti!
Tää on tosi epäreilu tunne, tiedostan sen kyllä itsekin. Siksi tuntuukin naurettavalta, että pahoitin mieleni. Tuntuu etten osaa olla kertomatta olostani (oletan, että mieskin sen huomaa, ellen saa koottua itseäni ennen huomista), mutta toisaalta - voiko tällaista ottaa edes puheeksi tekemättä itsestään naurettavaa?
Kai minä sitten ajattelen, etten kelvannut miehelle, vaan hoiti mieluummin puutteensa itse. Meillä siis todellakin on ihan ns. sallittua masturboida eikä mielestäni sellaista voi toiselta ihmiseltä kieltää, mutta pahalta se silti tuntuu noin tehtynä. Sen kun olisi tullut kanssani olohuoneeseen, mutta ilmeisesti ei sitten huvittanut kuitenkaan.
Mitä tässä nyt tehdään, nielenkö pahan oloni ja annan olla? Vai pitäisikö tästä yrittää jotenkin puhua? Kaikkea sitä joutuukin ihminen miettimään.
Mies nukkuu tämän yön sohvalla lapsen huoneessa ja minä lapsen kanssa meidän makkarissamme. Mies on menossa tosi aikaisin töihin eikä ole nukkunut kunnolla koko viikkona, joten siksi tämä ratkaisu.
No, varsinainen pahan olon aiheuttaja ei ole tämä nukkumajärjestely, vaan se mitä tapahtui tuossa aiemmin. Mies meni nukkumaan jo kahdeksan aikaa ja minä jäin katselemaan televisiota olohuoneeseen. Meillä on nämä huoneet niin vierekkäin, että kaikki äänet yms kuuluvat eikä mieskään sulkenut ovea nukkumaan mennessä.
Television äänen läpi satuin sitten kuulemaan, että mies runkkasi. En tiedä luuliko, että menin jo nukkumaan ja unohdin tv:n päälle, eikä vain tajunnut että äänet kuuluu kyllä olohuoneeseen vai eikö yksinkertaisesti ajatellut ollenkaan. Uskomattoman paha olo tuli, siis henkisesti!
Tää on tosi epäreilu tunne, tiedostan sen kyllä itsekin. Siksi tuntuukin naurettavalta, että pahoitin mieleni. Tuntuu etten osaa olla kertomatta olostani (oletan, että mieskin sen huomaa, ellen saa koottua itseäni ennen huomista), mutta toisaalta - voiko tällaista ottaa edes puheeksi tekemättä itsestään naurettavaa?
Kai minä sitten ajattelen, etten kelvannut miehelle, vaan hoiti mieluummin puutteensa itse. Meillä siis todellakin on ihan ns. sallittua masturboida eikä mielestäni sellaista voi toiselta ihmiseltä kieltää, mutta pahalta se silti tuntuu noin tehtynä. Sen kun olisi tullut kanssani olohuoneeseen, mutta ilmeisesti ei sitten huvittanut kuitenkaan.
Mitä tässä nyt tehdään, nielenkö pahan oloni ja annan olla? Vai pitäisikö tästä yrittää jotenkin puhua? Kaikkea sitä joutuukin ihminen miettimään.
