Eilen riideltiin, kun mies tuli kotiin illalla kymmeneltä.
Ehdotin, että mitä jos tehtäisiinkin sillain, että kun uusi vauva syntyy, minä olen noin kuukauden kotona, jonka jälkeen menen töihin, ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia (ennestään yksivuotias tyttö, joka vauvan synnyttyä olisi puolitoistavuotias).
Mies siihen samantien sanoi, että "En jää! Töissä on nykyään paljon mukavempaa"
Minä jäin suu auki, koska aina ennen kun ollaan juteltu asiasta, niin mies on sanonut, että hän voisi koska vain jäädä kotiin lapsen kanssa (siis esikoisen).
Mies sanoi, että ihan hyvin sen kuukauden vanhan lapsen voi viedä tarhaan hoitoon!
Minä pimahdin ja sanoin, että no eihän mulla ole mitään muita vaihtoehtoja, kuin jäädä kotiin lasten kanssa vielä vuodeksi, koska noin pientä en hoitoon todellakaan tule laittamaan!
Mies siihen tokaisi, että onhan vielä vaihtoehtoja. Pyysin antamaan yhden, johon mies tokaisi "adoptio"
Ja sitten toinen ihmetteli, kun aloin pillittämään.
Tein itsestäni kuulemma taas marttyyrin.
Diktaattorikin kuulemma olen..
Käskin miehen painua v*ttuun ja olemaan tämän päivän missä haluaakin. Kunhan ei kotona näytä naamaansa.
Eilen se sitten jäi norkoilemaan olohuoneeseen keskellä yötä, eikä nukkunut ollenkaan.
Seisoskeli keittiössä ja istui olohuoneen sohvalla, muttei kehotuksista huolimatta mennyt nukkumaan, vaikka aamulla töihin piti herätä jo puoli kuudelta.
Periaatteessa ei siinä kotona olemisessa mitään kauheata le, mutta ei mua ole tehty kotiäidiksi.
Ja kun mies on aina antanut ymmärtää, että hän voi jäädä koska vain kotiin hoitamaan lasta, oletin, että hän sitä tekee mielellään myös toisen synnyttyä.
Informaatiokatkos siis kyseessä
No nyt sitten mietin, että voisin väsätä miehelle ruuan eilisen sovitteluksi, sillä sammakot lentelivät molempien suusta taas..
Ja yllätys se olisi siksi, etten koskaan aikaisemmin ole ruokaa miehelle tehnyt. (hän on meidän perheen kokki)
Mutta kertokaas te mielipiteitä lapsen viemisestä hoitoon kuukauden ikäisenä.
Eli en kaipaa kommentteja miehen käyttäytymisestä, koska itse tiedän, että hän sanoi todella pahasti :headwall:
Kuka siis pystyy kuvittelemaan, että veisi oman lapsensa hoitoon neliviikkoisena?
Oli se hoitopaikka sitten mummula, tarha, yksityinen tai mitä vaan.
Kuka raaskii laittaa niin pienen hoitoon?
Itse en pysty, uskalla tai halua.
Ei löydy luottamusta ketään hoitajaa kohtaan, kun noin pienestä vauvasta on kyse =)
Ehdotin, että mitä jos tehtäisiinkin sillain, että kun uusi vauva syntyy, minä olen noin kuukauden kotona, jonka jälkeen menen töihin, ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia (ennestään yksivuotias tyttö, joka vauvan synnyttyä olisi puolitoistavuotias).
Mies siihen samantien sanoi, että "En jää! Töissä on nykyään paljon mukavempaa"
Minä jäin suu auki, koska aina ennen kun ollaan juteltu asiasta, niin mies on sanonut, että hän voisi koska vain jäädä kotiin lapsen kanssa (siis esikoisen).
Mies sanoi, että ihan hyvin sen kuukauden vanhan lapsen voi viedä tarhaan hoitoon!
Minä pimahdin ja sanoin, että no eihän mulla ole mitään muita vaihtoehtoja, kuin jäädä kotiin lasten kanssa vielä vuodeksi, koska noin pientä en hoitoon todellakaan tule laittamaan!
Mies siihen tokaisi, että onhan vielä vaihtoehtoja. Pyysin antamaan yhden, johon mies tokaisi "adoptio"
Ja sitten toinen ihmetteli, kun aloin pillittämään.
Tein itsestäni kuulemma taas marttyyrin.
Diktaattorikin kuulemma olen..
Käskin miehen painua v*ttuun ja olemaan tämän päivän missä haluaakin. Kunhan ei kotona näytä naamaansa.
Eilen se sitten jäi norkoilemaan olohuoneeseen keskellä yötä, eikä nukkunut ollenkaan.
Seisoskeli keittiössä ja istui olohuoneen sohvalla, muttei kehotuksista huolimatta mennyt nukkumaan, vaikka aamulla töihin piti herätä jo puoli kuudelta.
Periaatteessa ei siinä kotona olemisessa mitään kauheata le, mutta ei mua ole tehty kotiäidiksi.
Ja kun mies on aina antanut ymmärtää, että hän voi jäädä koska vain kotiin hoitamaan lasta, oletin, että hän sitä tekee mielellään myös toisen synnyttyä.
Informaatiokatkos siis kyseessä
No nyt sitten mietin, että voisin väsätä miehelle ruuan eilisen sovitteluksi, sillä sammakot lentelivät molempien suusta taas..
Ja yllätys se olisi siksi, etten koskaan aikaisemmin ole ruokaa miehelle tehnyt. (hän on meidän perheen kokki)
Mutta kertokaas te mielipiteitä lapsen viemisestä hoitoon kuukauden ikäisenä.
Eli en kaipaa kommentteja miehen käyttäytymisestä, koska itse tiedän, että hän sanoi todella pahasti :headwall:
Kuka siis pystyy kuvittelemaan, että veisi oman lapsensa hoitoon neliviikkoisena?
Oli se hoitopaikka sitten mummula, tarha, yksityinen tai mitä vaan.
Kuka raaskii laittaa niin pienen hoitoon?
Itse en pysty, uskalla tai halua.
Ei löydy luottamusta ketään hoitajaa kohtaan, kun noin pienestä vauvasta on kyse =)
