O
onnellinen
Vieras
Yhdessä mutta erilaiset
Miehet ja naiset eivät ole samasta puusta veistettyjä. Aivokemian voi silti valjastaa toimimaan suhteen puolesta.
Voiko kahdesta ihmisestä tulla niin läheisiä, että siitä on kummallekin haittaa? Voiko liika läheisyys rikkoa parisuhteen? Uuden aivotutkimuksen mukaan voi.
Aivomme nimittäin sanelevat parisuhteen luonnollisen kehityskulun, ja se, miten me näihin yhteiselämän eri vaiheisiin suhtaudumme, saattaa ratkaista liittomme kohtalon. Ellei pariskunta sopeudu suhteen muutoksiin, on mahdollista ja usein jopa aivan väistämätöntä, että liitto ennen pitkää hajoaa.
Olen kahden vuosikymmenen ajan tutkinut, millä tavoin sukupuolten erilainen aivotoiminta vaikuttaa parisuhteen dynamiikkaan rakastumisen ensihuumasta yhdessäolon seuraaviin vaiheisiin. Elinikäisen parisuhteen salaisuus voikin olla juuri siinä, että puolisot oppivat elämään erilaisina ja erillisinä, mutta silti yhdessä.
Vaihe 1 Rakastuminen
Kun kaksi ihmistä löytää toisensa, heidän molempien aivoissa alkaa rakastumisprosessi. Kumpikin erittää runsaasti feromoneja eli kemiallisia viestejä, jotka toinen ottaa vastaan aisteillaan. Kun rakastuneet ihmiset tuntevat toistensa tuoksun tai katsovat toisiaan silmiin, he ikään kuin sulautuvat yhteen.
Oksitosiini-hormoni saattaa myötävaikuttaa siihen, että kumppanin ärsyttävät piirteet jäävät kummaltakin huomaamatta. Kun lemmenhuumaa on kestänyt aikansa, suhde kuitenkin siirtyy uuteen vaiheeseen.
Vaihe 2 Todellisuuden kohtaaminen
Muutaman kuukauden kuluttua, tai parhaassa tapauksessa vasta vuoden päästä, rakastavaisten hormonitoiminta ja aivokemia muuttuu. Siinä vaiheessa isoaivokuori eli aivojen ajatteleva osa alkaa rekisteröidä kumppanin vikoja. Nyt ennen niin täydellinen kumppani ärsyttää, suututtaa ja saattaa jopa pelottaakin.
Ne, jotka ovat romanttisessa vaiheessa muuttaneet yhteen tai menneet peräti naimisiin, saattavat tässä vaiheessa tulla toisiin ajatuksiin. Vaimo voi ruveta pohtimaan, miksi ihmeessä mies vain lojuu sohvalla ja tuijottaa televisiota. Nainen tuntee itsensä hylätyksi, varsinkaan kun puoliso ei enää puhu hänelle tunteistaan.
Mies puolestaan ei tajua, miksi vaimo nalkuttaa hänelle pikkuasioista. He ovat eläneet yhdessä jo muutaman vuoden, ja perheessä saattaa olla lapsikin. Mitä vaimo vielä haluaa? Miehestä tuntuu, että hän tekee jotain väärin, mutta hän ei tiedä, miten tilanteen voisi korjata.
Kemikaalit, joita aivot erittävät ihastumisvaiheessa ja seurustelun alussa, ovat haihtuneet. On kuin matto olisi kiskaistu rakkauden alta, ja tulee helposti epäilleeksi, että itsessä tai kumppanissa on jotain vikaa. Tuntuu, ettei toinen enää ole sama ihminen kuin naimisiin mennessä. Ilmiö johtuu kuitenkin kemiallisista muutoksista aivoissa ja on täysin normaali. Tämä on välttämätön välivaihe, joka auttaa kahta erilaista aivojärjestelmää sopeutumaan yhteen loppuiäkseen.
Vaihe 3 Valtataistelu
Kun harhakuvat kumppanista ovat haihtuneet, pariskunta alkaa usein mitellä voimiaan. Kumpikin reagoi omaan pettymykseensä yrittämällä muuttaa toisen sellaiseksi kuin tämä oli rakastumisvaiheessa tai pikemminkin sellaiseksi kuin tätä silloin luuli. Lisävaikeuksia (ja -panoksia) toisiaan rakastavien ihmisten kaksinkamppailuun tuo se, että miehen ja naisen hermorakenteet eroavat kovasti toisistaan. Heidän tapansa ajatella, käyttäytyä ja jopa rakastaa ovat erilaiset.
Tämä on tuskallista aikaa. Erilaisuuttaan säikähtänyt ja valtataisteluun jumittunut pariskunta kun ei huomaa, että juuri heidän välisensä erot ovat pitkän parisuhteen onnistumisen edellytys.
Romantiikan hiipuessa mies voi kaivata itsenäistä toimintaa ja nainen enemmän yhteyttä ystäviinsä. Nämä ovat opittuja käyttäytymismalleja ja pohjautuvat sukupuolirooleihin, mutta testosteroni, estrogeeni ja muut niiden kaltaiset hormonit vielä vahvistavat malleja.
Miten tämä vaikuttaa parisuhteeseen? Itse asiassa yksi armottoman valtataistelun pääsyy on puolisoiden erilainen käsitys siitä, miten läheisiä heidän tulisi olla.
Usein avioparit päätyvätkin eroon 78 vuotta naimisissa oltuaan eli juuri sinä aikana, jolloin kumpikin osapuoli yrittää muuttaa toista.
Vaihe 4 Herääminen
Monelta pariskunnalta jää myös huomaamatta, että ennen erilleen ajautumista on välivaihe, jossa suhde muuttaa luonnettaan. Rakkauden huumassa, todellisuuden valjetessa ja keskinäisistä valtasuhteista miteltäessä mies ja nainen ovat joutuneet liian lähelle toisiaan. Kummankin yksilöllisyys uhkaa pyyhkiytyä pois.
Mies voi pitää vaimonsa herkkätunteisuutta, kommunikoinnin tarvetta, aistillisen romantiikan kaipuuta ja jopa suhtautumista taloustöihin silkkana ajanhukkana. Vaimo taas saattaa kokea miehensä pinttyneet tavat, työhön uppoutumisen, erilaiset harrastukset, sekä riippumattomuuden uhkaksi suhteelle. Mies vaikuttaa itsekkäältä.
Neljännessä vaiheessa kumpikin tajuaa olleensa epäterveellä tavalla riippuvainen toisesta ja tiedostaa tarvitsevansa etäisyyttä. Se ei tarkoita eroamista vaan ymmärtämistä. Tässä uudessa vaiheessa järki voittaa tunteet, jotka aiheuttavat niin helposti konflikteja. Pari lakkaa suremasta menetettyä ensirakkauttaan.
Mies ei ehkä enää sanokaan mitään, kun vaimo tekee jotain ärsyttävää, vaan ohittaa asian vähin äänin. Yhtä lailla vaimo ymmärtää miestään, kun tämä ärsyttää häntä.
Loppujen lopuksi miehet huomaavat naisten olevan oikeassa: parisuhde on tuhoon tuomittu ilman riittävää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Miehetkin ovat silti oikeassa: ilman riittävää itsenäisyyttä parisuhteen käy melko varmasti kalpaten. Jos olemme liian kaukana toisistamme, huumaava ensirakkaus alkaa tehdä kuolemaa. Jos sitä vastoin olemme niin lähellä toisiamme, ettei kummallekaan jää tilaa olla oma itsensä, liitto ei pysy koossa. Kummankin sukupuolen vahvuuksien ymmärtäminen on avain onnistuneeseen yhteiselämään.
Vaihe 5 Pitkä parisuhde
Kutsun parisuhteessa vallitsevaa maskuliinisen ja feminiinisen aivokemian tasapainoa läheiseksi erillisyydeksi. Kolmannen vaiheen kamppailu vallasta laantuu, ja tilalle tulee kypsä rakkaus, joka ruokkii sekä läheisyyttä että erillisyyttä. Pariskunta elää yhdessä, kasvattaa lapsia, antaa rakkautta ja saa sitä kumppaniltaan. Yhteiselämä tyydyttää molempia, ei sen vuoksi, että mies ja vaimo olisivat sulautuneet toisiinsa, vaan päinvastoin siksi, että he ovat oppineet iloitsemaan erilaisuudestaan.
Läheisyyden säilyttäminen
Onnellinen pari luo suhdetta ylläpitäviä rituaaleja, käy esimerkiksi säännöllisesti ulkona, aterioi yhdessä kotona tai pitää yhteyttä, kun toinen on matkoilla. Elämänkumppaneiden ei tarvitse nyhjätä joka hetki kylki kyljessä, sillä yhteiset rituaalit pitävät rakkauden voimissaan silloinkin, kun elämänmeno on muuten kiireistä ja rasittavaa.
Hyvä parisuhde vaatii hyviä tapoja. Kukaan ei ole ansainnut parempaa kohtelua kuin oma puoliso, mutta valtataistelun tuoksinassa moni tulee purkaneeksi kaikki paineet kumppaniinsa. Kypsät aikuiset osaavat kohdella toisiaan ystävällisesti ja huomaavaisesti.
Kiistat sovitaan, eikä minkään anneta jäädä kalvamaan mieltä. Toki onnellinenkin pari suuttuu toisilleen ja riitelee, mutta muistaa aina pyytää anteeksi ilkeyksiä ja ratkaista konfliktit. Tarpeen tullen kannattaa hakea apua ystäviltä, sukulaisilta tai ammattiauttajilta.
Yksilöllisyyden varjeleminen
Kummankin puolison tulee arvostaa toisen erilaisuutta ja omaleimaisuutta, varsinkin sukupuolesta johtuvia eroja. Voi olla, että televisiota katsottaessa mies omii kaukosäätimen. Vaimo ei siitä nipota vaan tyytyy vain naurahtamaan. Kun vaimo haluaa puhua miehen kanssa tunteistaan, mies ymmärtää, miten tärkeää se vaimolle on, ja kuuntelee kärsivällisesti.
Molemmilla on oma ystäväpiiri. Kumpikin kannustaa toista vaalimaan omia ystävyyssuhteitaan. Vuosien mittaan pariskunta voi huomata, että vaikka puoliso onkin paras ystävä, muutkin ihmissuhteet ovat tärkeitä tasapainoisen tunne-elämän kannalta. Yksi ihminen kun ei voi täyttää kaikkia tarpeita.
Kumpikin antaa toiselle tilaa parisuhteessa. Puolisot saavat liitossa oman paikkansa, omaa aikaa ja omat aktiviteetit.
On tavattoman tärkeää tiedostaa , että ihmisen tunteet toista kohtaan muuttuvat ajan myötä ja että se on parisuhteessa täysin normaalia. Muutoksen käynnistää aivokemia, jota vastaan on turha yrittää taistella. Anna biologian opastaa sinut ymmärtävään, luonnolliseen ja kestävään rakkauteen. Ihmisethän ovat tunnetusti osa luontoa, ja luonto on tehtävässään hyvin viisas.
Miehet ja naiset eivät ole samasta puusta veistettyjä. Aivokemian voi silti valjastaa toimimaan suhteen puolesta.
Voiko kahdesta ihmisestä tulla niin läheisiä, että siitä on kummallekin haittaa? Voiko liika läheisyys rikkoa parisuhteen? Uuden aivotutkimuksen mukaan voi.
Aivomme nimittäin sanelevat parisuhteen luonnollisen kehityskulun, ja se, miten me näihin yhteiselämän eri vaiheisiin suhtaudumme, saattaa ratkaista liittomme kohtalon. Ellei pariskunta sopeudu suhteen muutoksiin, on mahdollista ja usein jopa aivan väistämätöntä, että liitto ennen pitkää hajoaa.
Olen kahden vuosikymmenen ajan tutkinut, millä tavoin sukupuolten erilainen aivotoiminta vaikuttaa parisuhteen dynamiikkaan rakastumisen ensihuumasta yhdessäolon seuraaviin vaiheisiin. Elinikäisen parisuhteen salaisuus voikin olla juuri siinä, että puolisot oppivat elämään erilaisina ja erillisinä, mutta silti yhdessä.
Vaihe 1 Rakastuminen
Kun kaksi ihmistä löytää toisensa, heidän molempien aivoissa alkaa rakastumisprosessi. Kumpikin erittää runsaasti feromoneja eli kemiallisia viestejä, jotka toinen ottaa vastaan aisteillaan. Kun rakastuneet ihmiset tuntevat toistensa tuoksun tai katsovat toisiaan silmiin, he ikään kuin sulautuvat yhteen.
Oksitosiini-hormoni saattaa myötävaikuttaa siihen, että kumppanin ärsyttävät piirteet jäävät kummaltakin huomaamatta. Kun lemmenhuumaa on kestänyt aikansa, suhde kuitenkin siirtyy uuteen vaiheeseen.
Vaihe 2 Todellisuuden kohtaaminen
Muutaman kuukauden kuluttua, tai parhaassa tapauksessa vasta vuoden päästä, rakastavaisten hormonitoiminta ja aivokemia muuttuu. Siinä vaiheessa isoaivokuori eli aivojen ajatteleva osa alkaa rekisteröidä kumppanin vikoja. Nyt ennen niin täydellinen kumppani ärsyttää, suututtaa ja saattaa jopa pelottaakin.
Ne, jotka ovat romanttisessa vaiheessa muuttaneet yhteen tai menneet peräti naimisiin, saattavat tässä vaiheessa tulla toisiin ajatuksiin. Vaimo voi ruveta pohtimaan, miksi ihmeessä mies vain lojuu sohvalla ja tuijottaa televisiota. Nainen tuntee itsensä hylätyksi, varsinkaan kun puoliso ei enää puhu hänelle tunteistaan.
Mies puolestaan ei tajua, miksi vaimo nalkuttaa hänelle pikkuasioista. He ovat eläneet yhdessä jo muutaman vuoden, ja perheessä saattaa olla lapsikin. Mitä vaimo vielä haluaa? Miehestä tuntuu, että hän tekee jotain väärin, mutta hän ei tiedä, miten tilanteen voisi korjata.
Kemikaalit, joita aivot erittävät ihastumisvaiheessa ja seurustelun alussa, ovat haihtuneet. On kuin matto olisi kiskaistu rakkauden alta, ja tulee helposti epäilleeksi, että itsessä tai kumppanissa on jotain vikaa. Tuntuu, ettei toinen enää ole sama ihminen kuin naimisiin mennessä. Ilmiö johtuu kuitenkin kemiallisista muutoksista aivoissa ja on täysin normaali. Tämä on välttämätön välivaihe, joka auttaa kahta erilaista aivojärjestelmää sopeutumaan yhteen loppuiäkseen.
Vaihe 3 Valtataistelu
Kun harhakuvat kumppanista ovat haihtuneet, pariskunta alkaa usein mitellä voimiaan. Kumpikin reagoi omaan pettymykseensä yrittämällä muuttaa toisen sellaiseksi kuin tämä oli rakastumisvaiheessa tai pikemminkin sellaiseksi kuin tätä silloin luuli. Lisävaikeuksia (ja -panoksia) toisiaan rakastavien ihmisten kaksinkamppailuun tuo se, että miehen ja naisen hermorakenteet eroavat kovasti toisistaan. Heidän tapansa ajatella, käyttäytyä ja jopa rakastaa ovat erilaiset.
Tämä on tuskallista aikaa. Erilaisuuttaan säikähtänyt ja valtataisteluun jumittunut pariskunta kun ei huomaa, että juuri heidän välisensä erot ovat pitkän parisuhteen onnistumisen edellytys.
Romantiikan hiipuessa mies voi kaivata itsenäistä toimintaa ja nainen enemmän yhteyttä ystäviinsä. Nämä ovat opittuja käyttäytymismalleja ja pohjautuvat sukupuolirooleihin, mutta testosteroni, estrogeeni ja muut niiden kaltaiset hormonit vielä vahvistavat malleja.
Miten tämä vaikuttaa parisuhteeseen? Itse asiassa yksi armottoman valtataistelun pääsyy on puolisoiden erilainen käsitys siitä, miten läheisiä heidän tulisi olla.
Usein avioparit päätyvätkin eroon 78 vuotta naimisissa oltuaan eli juuri sinä aikana, jolloin kumpikin osapuoli yrittää muuttaa toista.
Vaihe 4 Herääminen
Monelta pariskunnalta jää myös huomaamatta, että ennen erilleen ajautumista on välivaihe, jossa suhde muuttaa luonnettaan. Rakkauden huumassa, todellisuuden valjetessa ja keskinäisistä valtasuhteista miteltäessä mies ja nainen ovat joutuneet liian lähelle toisiaan. Kummankin yksilöllisyys uhkaa pyyhkiytyä pois.
Mies voi pitää vaimonsa herkkätunteisuutta, kommunikoinnin tarvetta, aistillisen romantiikan kaipuuta ja jopa suhtautumista taloustöihin silkkana ajanhukkana. Vaimo taas saattaa kokea miehensä pinttyneet tavat, työhön uppoutumisen, erilaiset harrastukset, sekä riippumattomuuden uhkaksi suhteelle. Mies vaikuttaa itsekkäältä.
Neljännessä vaiheessa kumpikin tajuaa olleensa epäterveellä tavalla riippuvainen toisesta ja tiedostaa tarvitsevansa etäisyyttä. Se ei tarkoita eroamista vaan ymmärtämistä. Tässä uudessa vaiheessa järki voittaa tunteet, jotka aiheuttavat niin helposti konflikteja. Pari lakkaa suremasta menetettyä ensirakkauttaan.
Mies ei ehkä enää sanokaan mitään, kun vaimo tekee jotain ärsyttävää, vaan ohittaa asian vähin äänin. Yhtä lailla vaimo ymmärtää miestään, kun tämä ärsyttää häntä.
Loppujen lopuksi miehet huomaavat naisten olevan oikeassa: parisuhde on tuhoon tuomittu ilman riittävää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Miehetkin ovat silti oikeassa: ilman riittävää itsenäisyyttä parisuhteen käy melko varmasti kalpaten. Jos olemme liian kaukana toisistamme, huumaava ensirakkaus alkaa tehdä kuolemaa. Jos sitä vastoin olemme niin lähellä toisiamme, ettei kummallekaan jää tilaa olla oma itsensä, liitto ei pysy koossa. Kummankin sukupuolen vahvuuksien ymmärtäminen on avain onnistuneeseen yhteiselämään.
Vaihe 5 Pitkä parisuhde
Kutsun parisuhteessa vallitsevaa maskuliinisen ja feminiinisen aivokemian tasapainoa läheiseksi erillisyydeksi. Kolmannen vaiheen kamppailu vallasta laantuu, ja tilalle tulee kypsä rakkaus, joka ruokkii sekä läheisyyttä että erillisyyttä. Pariskunta elää yhdessä, kasvattaa lapsia, antaa rakkautta ja saa sitä kumppaniltaan. Yhteiselämä tyydyttää molempia, ei sen vuoksi, että mies ja vaimo olisivat sulautuneet toisiinsa, vaan päinvastoin siksi, että he ovat oppineet iloitsemaan erilaisuudestaan.
Läheisyyden säilyttäminen
Onnellinen pari luo suhdetta ylläpitäviä rituaaleja, käy esimerkiksi säännöllisesti ulkona, aterioi yhdessä kotona tai pitää yhteyttä, kun toinen on matkoilla. Elämänkumppaneiden ei tarvitse nyhjätä joka hetki kylki kyljessä, sillä yhteiset rituaalit pitävät rakkauden voimissaan silloinkin, kun elämänmeno on muuten kiireistä ja rasittavaa.
Hyvä parisuhde vaatii hyviä tapoja. Kukaan ei ole ansainnut parempaa kohtelua kuin oma puoliso, mutta valtataistelun tuoksinassa moni tulee purkaneeksi kaikki paineet kumppaniinsa. Kypsät aikuiset osaavat kohdella toisiaan ystävällisesti ja huomaavaisesti.
Kiistat sovitaan, eikä minkään anneta jäädä kalvamaan mieltä. Toki onnellinenkin pari suuttuu toisilleen ja riitelee, mutta muistaa aina pyytää anteeksi ilkeyksiä ja ratkaista konfliktit. Tarpeen tullen kannattaa hakea apua ystäviltä, sukulaisilta tai ammattiauttajilta.
Yksilöllisyyden varjeleminen
Kummankin puolison tulee arvostaa toisen erilaisuutta ja omaleimaisuutta, varsinkin sukupuolesta johtuvia eroja. Voi olla, että televisiota katsottaessa mies omii kaukosäätimen. Vaimo ei siitä nipota vaan tyytyy vain naurahtamaan. Kun vaimo haluaa puhua miehen kanssa tunteistaan, mies ymmärtää, miten tärkeää se vaimolle on, ja kuuntelee kärsivällisesti.
Molemmilla on oma ystäväpiiri. Kumpikin kannustaa toista vaalimaan omia ystävyyssuhteitaan. Vuosien mittaan pariskunta voi huomata, että vaikka puoliso onkin paras ystävä, muutkin ihmissuhteet ovat tärkeitä tasapainoisen tunne-elämän kannalta. Yksi ihminen kun ei voi täyttää kaikkia tarpeita.
Kumpikin antaa toiselle tilaa parisuhteessa. Puolisot saavat liitossa oman paikkansa, omaa aikaa ja omat aktiviteetit.
On tavattoman tärkeää tiedostaa , että ihmisen tunteet toista kohtaan muuttuvat ajan myötä ja että se on parisuhteessa täysin normaalia. Muutoksen käynnistää aivokemia, jota vastaan on turha yrittää taistella. Anna biologian opastaa sinut ymmärtävään, luonnolliseen ja kestävään rakkauteen. Ihmisethän ovat tunnetusti osa luontoa, ja luonto on tehtävässään hyvin viisas.