Pinnasängyt vs. perhesängyt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tuleva äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
meillä toimi hyvin kultainen keskitie, eli otettiin häkkisängystä toinen reuna irti, ja siirrettiin se meidän sänkyyn kiinni minun puolelle. siitä oli helppo napata vauva yöllä tissille, joskus nukahettiin siihen molemmat, ja hetken päästä sitten nostin tytön takaisin omaan sänkyyn. näin oli myös helppo hyssytellä vauvaa omasta sängystä itse makoillen, ei tarvinnut esim. kättä lykätä vaikeasti pinnojen välistä, kun niitä ei ollut :) kaikilla oli riittävästi tilaa ja vauva samalla oppi omaan sänkyyn. sitten, kun tämä alkoi ryömiä sieltä ylle joka yö, niin siirrettiin häkkis irti meidän sängystä, ja edelleen nukkuu hyvin :) suosittelen!
 
Sanoivat myös, että vauvan ei olisi hyvä antaa nukahtaa tissille vaan pitäisi herättää ennen kuin laittaa sänkyyn, niin ettei oppisi siihen, että nukahtaa vain tissi suussa. Nämä siis eivät ole mun mielipiteitä vaan valmennuksessa kuultua.

Kertoiko ne myös kuka herättää sen kesken imetyksen nukahtaneen äidin? Mulla oli huonosti nukkuva vauva, jonka kanssa uni yllätti väkisinkin. Ja hyvä, että yllätti, muuten olisin ollut itse pian sairaalahoidossa valvomisesta. Ryömivät vauvat sitä paitsi saattavat itse ryömiä "sivuvaunusta" tissille ilman, että herättävät äitiä. Eli pitäisikö kotona olla kaiken yötä hereillä joku yövahti, joka pitää huolta vauvan herättämisestä aina syömisen päätteeksi?

Minä olin aluksi huolissani lapsen päälle kierähtämisestä, mutta sitten totesin huolen omalla osallani turhaksi. Meillä ei ollut upottava vaan aika kova sänky, peittoa en vetänyt kuin omalle vyötärölleni saakka, joten kumpaankaan lapsi ei voinut tukehtua. Lisäksi en nukkuessani liikkunut. Vielä pitkään imetyksen jälkeen heräsin yöllä joka kerta, kun meinasin vaihtaa asentoa. Joskus mietinkin opinko enää itse koskaan nukkumaan heräilemättä öisin, mutta onneksi se taito tuli takaisin.
 
Kuten tosissaan huomattu, suosituksetkin muuttuvat.

Itse pidän perhepetiä vauvalle parhaana ja luonnollisimpana nukkumapaikkana ja nykyisinkin nukun itse parhaiten vauvan vieressä. Silti tärkeimmäksi näen sen että koko perhe nukkuu hyvin, eli ei kannata olla fanaattinen vaan mennä sen mukaan mikä omalle perheelle sopii. Meilläesikoinen nukkui pinnasängyssä ja kolme seuraavaa perhepedissä, aina kulloisen tilanteen mukaan. :) Mikäli ystäväsi on kovin yksioikoinen näissä miten kaikkien pitää toimia niin en hirveästi kuuntelisi häntä. Toki omista positiivisista kokemuksista voi ja kannattaakin kertoa, mutta jos näkee kaiken muun olevan suurin piirtein saatanasta niin silloin ihminen on varmaan tuossa ehdottomuudessaan jo sulkenut silmänsä monilta ihan oleellisilta asioilta eikä enää ole kovin luotettava.
 
Kaikki riippuu tosi paljon vauvasta. Esikoinen oli hidas syömään ja saattoi puolikin tuntia imeä maitoa, joten siitä syystä usein nukahdin itsekin imetykseen ja näin ollen jäi vauvan siirto pinnikseen tekemättä. Siirsin kyllä, jos olin hereillä ja ei ollut pelkoa, että vauvakin heräisi siirtoon. En olisi uskaltanut edes imettää istuen, sillä pelkäsin nukahtavani siihen istuma-asentoon, kun vauva tosiaan söi niin pitkään (ja myös melko usein).

Kuopus sen sijaan hörppi maidon muutamassa minuutissa, joten päätin sitten aina öisinkin imettää istuen ja sitten siirsin omaan sänkyynsä.
 
Kaikki riippuu tosi paljon vauvasta. Esikoinen oli hidas syömään ja saattoi puolikin tuntia imeä maitoa, joten siitä syystä usein nukahdin itsekin imetykseen ja näin ollen jäi vauvan siirto pinnikseen tekemättä. Siirsin kyllä, jos olin hereillä ja ei ollut pelkoa, että vauvakin heräisi siirtoon. En olisi uskaltanut edes imettää istuen, sillä pelkäsin nukahtavani siihen istuma-asentoon, kun vauva tosiaan söi niin pitkään (ja myös melko usein).

Kuopus sen sijaan hörppi maidon muutamassa minuutissa, joten päätin sitten aina öisinkin imettää istuen ja sitten siirsin omaan sänkyynsä.

Sepä. Mä nukahdin jopa jakkaralle imettäessä yöllä joten turvallisempaa oli pysyä sängyssä. Nukahdin usein imettäessä ja vauva syötyään. Se ei ollu este oppimiselle että nukahti tissi suussa, se loppu samalla kun yösyöminenkin ja omaan sänkyyn siirto.Ihan helposti. Kamalasti pitäs aatella sitä ettei vauva vaan opi sitä ja tätä.
 
Minä koin perhesängyn heti alkuun vaaralliseksi johtuen rintojeni koosta. Siinä vaiheessa, kun vauvan pää alkoi olla samaa kokoa kuin rintani niin uskalsin ottaa viereen nukkumaan. Tosin vain osan yötä, sai aina alku yön nukkua omassa sängyssä ja loppu yön tissillä.
5kk iässä siirsin pysyvästi omaan sänkyyn. Omaan huoneeseen menee, kun alkaa nukkumaan yöt läpeensä.
 
Minulla myös imetys vaikutti todella unettavasti, nukahdin usein kesken imetyksen. Ja erittäin katkonaisten unien takia olin muutenkin aika zombi. Ne oli hirveitä hetkiä, kun heräsi keskellä yötä siihen kauhuun, että missä vauva on... Sitten hulluna myllään ympäri sänkyä etsimässä kadonnutta vauvaa, joka nukkuikin pinnasängyssä eikä itsellä mitään muistikuvaa että olisin sinne siirtänyt. huh. Ja nukahdin kerran sohvalle istualleen imettäessäni vauvaa, ei kovin turvallista sekään. Mutta jotkut vaistot pelaa kuitenkin, vauvaa en koskaan pudottanut enkä kierähtänyt päälle tms.

Pinnasänky sivuvaununa on aika hyvä kompromissi, vauva oppii omaa sänkyyn mutta on kuitenkin vieressä kuten perhepedissä, helppo hoitaa yölliset lohduttelut ja imetykset. Ja sitten on se pinnasänky turvana siinä, ettei vauva helposti putoa vaikka itse nukahtaisikin kesken imetyksen ym.
 
Kiinnostaa vielä kysyä, että miten teillä on isät suhtautuneet perhesänkyyn tai siihen, että vauva nukkuu samassa huoneessa pinnasängyssään? Voisin kuvitella, että ehkä nuoremmat miehet eivät näe niitä hyötyjä asiassa ja omat tarpeet vaikuttavat jonkin verran.

Sanoivat myös, että vauvan ei olisi hyvä antaa nukahtaa tissille vaan pitäisi herättää ennen kuin laittaa sänkyyn, niin ettei oppisi siihen, että nukahtaa vain tissi suussa. Nämä siis eivät ole mun mielipiteitä vaan valmennuksessa kuultua.
Näin minäkin jostain kuulin, ettei pitäisi antaa nukahtaa siksi, että herätessään vauva pelästyy, kun tissi ei olekaan enää suussa ja alkaa itkeä. Että vauvan voi opettaa tällaiseen huonoon tapaan ja sitte kaikki kärsii tuosta yöheräilystä vieläkin enemmän. Tiedä sitten, että onko tuo totta.

Mä en kyllä tiedä miten voisin litistää vauvaa, yleensä öisin herään siihen että olen liikkunut toiselle puolelle sängyä ja mies meinaa tippua omalta puolelta alas.
Minä herään joka aamu eri asennosta kuin mihin nukahdin. Paitsi nyt raskausaikana, kun tuo kääntyminen ei käy niin helposti. Nukun myös yleensä aika leveästi kyljellään, että hyvä kun mies mahtuu toiselle puolelle.

Mikäli ystäväsi on kovin yksioikoinen näissä miten kaikkien pitää toimia niin en hirveästi kuuntelisi häntä. Toki omista positiivisista kokemuksista voi ja kannattaakin kertoa, mutta jos näkee kaiken muun olevan suurin piirtein saatanasta niin silloin ihminen on varmaan tuossa ehdottomuudessaan jo sulkenut silmänsä monilta ihan oleellisilta asioilta eikä enää ole kovin luotettava.
Näin minäkin olen ajatellut.
 
Meillä mies varmaan hommaisi kaksi tuplaleveää sänkyä vierekkäin ja nukkuisi koko pesueen kanssa häiriintymättä, mutta ei häntä sekään ole pahasti häirinnyt, että aion nukuttaa vauvan pinnasänkyyn meidän huoneessa.
 
Itselle ei vierekkäin nukkuminen vauvan kanssa sovi. Nukun sikeästi (mies herää helpommin vauvan ääniin) ja pyörin paljon unissani. Yliväsyneenä imettäessä nukahtelin ja mielestäni ätkähtelin hereille, kun käsi tai muu oli jo painamassa vauvan kättä, jalkaa tai muuta. Onneksi heräsin näihin, mutta ei se rohkaissut vieressä nukkumiseen.

Meidän vauvalle sopi siis pinnasänky parhaiten. Yhten niksinä: syöttäessä vauva oli peittoonsa käärittynä. Siitä kun nosti nukkuvan tai puoliksinukkuvan vauvan sänkyynsä, tämä ei havahtunut lämmönmuutokseen. Lämpimästä sylistä viileille lakanoille meno suoraan herättäisi kenet tahansa protestoimaan.

Omaan huoneeseen en raaski laittaa, vaan pinnis on aikuisten sängyn vieressä.

Perhepetiläiset, menevätkö lapsenne yksin perhepetiin nukkumaan, vai nukuttaen? Uteliaisuuttani utelen.
 
[QUOTE="vieras";28803264]
Perhepetiläiset, menevätkö lapsenne yksin perhepetiin nukkumaan, vai nukuttaen? Uteliaisuuttani utelen.[/QUOTE]

Nukuttaen. Nukahtaa 5 minuutissa.
 
Ja meillä oli pojan kanssa ja on edelleen se hankaluus että on todella kosketusherkkä unessakin ja tosi hankalaa oli vauvanakaan siirtää mihinkään. Ei onnistunu kapalossakaan. Yöunille imetin sänkyyn kapaloon ja jätin siihen nukahdettua. Ei pelästyny herätessä kun olin siinä vaikkei se unitissi ollukaan suussa. Isompana alko onnistua omaan sänkyyn hereillä.
 
Meillä on vauvan pinnasänky aivan meidän sängyssä kiinni ja pinnasängyn laita laskettu niin alas, että nukutaan tavallaan samassa sängyssä.
Ei tarvitse varoa kellahtavansa vauvan päälle, mutta ei tarvitse yöllä nousta hakemaan vauvaa pinniksestä rinnalla.
 
Meillä mies on alusta asti ollut sitä mieltä, että vauva nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa. Ja vaikka samassa sängyssäkin jos tarve vaatii.
Mutta vauvat on nukkuneet omassa pinniksessä, ihan meidän sängyssä kiinni.
Esikoinen nukkui meidän makkarissa 4vuotiaaksi asti. Kuopus on nyt 4kk, eli nukkuu vielä pitkään meidän kanssa =)

Esikoisen syntyessä mies oli 22v.

Ja kyllä me seksiä harrastetaan omassa sängyssä, vaikka vauvan pinnis meidän makkarissa onkin. Sitten kun vauva kasvaa, niin me etsitään muita paikkoja lempeä varten ;)
 
Sekä minulle että miehelleni oli jo raskausaikana selvää että lapsi ei meidän sängyssä nuku muuta kuin hätätapauksessa. Ekat 2kk nukkui meidän sängyn vieressä ja sen jälkeen omassa huoneessaan. Nyt ikää 1v 2kk ja tainnut 2 yötä nukkua mun vieressä kun ollut kipeänä. Mies nukkui ne yöt sohvalla.
 
Minä olin ihan varma raskausaikana, että lapsi nukkuu yöt omassa sängyssä, koska juuri pelkäsin ottaa viereen nukkumaan. No, aluksi yritin sitä, mutta kun vauva heräili vähän väliä syömään ja koska maitoa ei tullut tarpeeksi, ei tullut kauheasti nukuttua. Aika pian aloin nukkumaan vauva vieressä, mutta olohuoneessa, jotta mies sai nukuttua paremmin. Mutta vieläkin yöt oli aika huutoa, kun maitoa ei tullut vieläkään tarpeeksi, joten aloimme sitten antamaan iltaisin korviketta isomman määrän ja sen jälkeen saimme nukuttua parempia öitä. Siirryimme samalla takaisin meidän sänkyyn. Eli tuolla tavalla meillä vauva alkoi nukkumaan perhepedissä. Siirsin pinnasängyn meidän sängyn viereen, niin vauva pystyi nukkumaan siinä reunan puolella, että ei ollut vaaraan, että mies olisi unissaan vahingossa kädellä osunut vauvaan.

Oma asento oli kyllä todella huono ja oli todella ahdasta, joten tuossa kun vauva alkoi enemmän liikkumaan, eikä öisin enää niin syönyt, siirsin hänet nukkumaan pinnikseen, joka on edelleen meidän sängn vieressä ja sängyn viereinen laita alhaalla. Imetän hänet ennen kuin siirrän omaan sänkyyn ja menee siihen jonkin aikaa ennen kuin nukahtaa, mutta ei ole tähän mennessä kauheasti itkenyt, kunhan olen vieressä nukahtamiseen asti. Reissuissa hän kyllä nukkuu vieressä, koska emme ole hankkineet matkasänkyä ja nyt kun mennään kotiin, saamme taas totutella pinnikseen. En ole kyllä huolissani etteikö taas tottuisi yksin nukkumaan omassa sängyssä.
 
Juuri näin, että mikä sopii yhdelle perheelle, ei sovi kaikille :)

Meidän vauva oli pätkänukkuja alusta pitäen. Mitään oikeaa selitystä minulla ei sille ole, mutta äidinvaisto väittää, että tämä kyseinen lapsi tarvitsi hyvin paljon fyysistä läheisyyttä kokeakseen olonsa turvalliseksi. Ei nukahtanut muualle kuin syliin ja nukkui ihan onnettomia pätkiä (tyyliin 10min.), jos hänen viereltään lähti. Lisäksi hitaasti kasvava, pienikokoisena syntynyt vauva joutui syömään todella tiheään, että sai näistä huonosti varastoivista ja hitaasti heruvista rinnoista tarvitsemansa - yhdessä nukkuminen paitsi helpotti imetystä ja paransi mun unensaantia myös auttoi maidontulon lisäämisessä (hormonit reagoi vauvan läheisyyteen). Kun imetti tunnin välein, niin sitä seksiä ei kyllä olisi ollut yhtään missään jos olisin joka kerta joutunut nousemaan pystyyn ja heräämään oikeasti sitä varten :) Ihan alussa yhdessä nukkuminen oli lähes välttämätöntä, koska sektiohaavan kanssa minun liikkeelle lähtö aamuyön tunteina oli kohtuuttoman hidasta ja kivuliasta (tuo ongelma ei tietysti vaivannut kuin ensimmäiset viikot).

Seksiä meillä harrastetaan muuallakin kuin sängyssä. Kun lapsi oppi nukkumaan päiväunet rattaissa, saimme sängyn esimerkiksi viikonloppuisin päikkäriaikaan käyttöön. Ja iltaisin meillä on mm. takkahuoneen vuodesohva tai olkkarin sohva, jolla muuten molemmat lapsemme ovat saaneet alkunsa. Oman sängyn lapsi sai meidän sänkymme jatkeeksi 1-vuotissynttäreillä. Sinne oppi nukahtamaan kivuttomasti. Nyt 2-vuotiaana nukkuu yönsä enimmäkseen oman sängyn puolella, mutta aina välillä kömpii aamuyöllä kainaloon. Koska se ei meitä häiritse, ei sille tarvitse tehdä mitään, mut toki ihmiset on erilaisia nukkujia ja jollekin tuo voisi olla ongelma.

Nyt tosiaan odotetaan toista lasta. Sänkykompleksimme on 320cm leveä, ja siihen kyllä mahtuu neljä ihmistä :) Mies siirtyy esikoisen ja minun väliin tässä jossain välissä ennen vauvan syntymää.

Meillä oli kyllä pinnasänky valmiina ja aikomus nukuttaa lasta ainakin enimmäkseen siinä ihan alusta asti. Mutta lapsi ei kyllä ole nukkunut siinä sängyssä yhtä ainoaa kertaa, vaikka joskus päikkäreille yritettiin :) (Ja tämä ei tarkoita että minä kokeneena väittäisin teille käyvän samoin, sanoin vain, että meillekin pinnasänky oli vaihtoehto, mutta meidän tapauksessa tilanne valitsi toisin.)
 
[QUOTE="vieras";28804246]Juuri näin, että mikä sopii yhdelle perheelle, ei sovi kaikille :)

Meidän vauva oli pätkänukkuja alusta pitäen. Mitään oikeaa selitystä minulla ei sille ole, mutta äidinvaisto väittää, että tämä kyseinen lapsi tarvitsi hyvin paljon fyysistä läheisyyttä kokeakseen olonsa turvalliseksi. Ei nukahtanut muualle kuin syliin ja nukkui ihan onnettomia pätkiä (tyyliin 10min.), jos hänen viereltään lähti. Lisäksi hitaasti kasvava, pienikokoisena syntynyt vauva joutui syömään todella tiheään, että sai näistä huonosti varastoivista ja hitaasti heruvista rinnoista tarvitsemansa - yhdessä nukkuminen paitsi helpotti imetystä ja paransi mun unensaantia myös auttoi maidontulon lisäämisessä (hormonit reagoi vauvan läheisyyteen). Kun imetti tunnin välein, niin sitä seksiä ei kyllä olisi ollut yhtään missään jos olisin joka kerta joutunut nousemaan pystyyn ja heräämään oikeasti sitä varten :) Ihan alussa yhdessä nukkuminen oli lähes välttämätöntä, koska sektiohaavan kanssa minun liikkeelle lähtö aamuyön tunteina oli kohtuuttoman hidasta ja kivuliasta (tuo ongelma ei tietysti vaivannut kuin ensimmäiset viikot).

Seksiä meillä harrastetaan muuallakin kuin sängyssä. Kun lapsi oppi nukkumaan päiväunet rattaissa, saimme sängyn esimerkiksi viikonloppuisin päikkäriaikaan käyttöön. Ja iltaisin meillä on mm. takkahuoneen vuodesohva tai olkkarin sohva, jolla muuten molemmat lapsemme ovat saaneet alkunsa. Oman sängyn lapsi sai meidän sänkymme jatkeeksi 1-vuotissynttäreillä. Sinne oppi nukahtamaan kivuttomasti. Nyt 2-vuotiaana nukkuu yönsä enimmäkseen oman sängyn puolella, mutta aina välillä kömpii aamuyöllä kainaloon. Koska se ei meitä häiritse, ei sille tarvitse tehdä mitään, mut toki ihmiset on erilaisia nukkujia ja jollekin tuo voisi olla ongelma.

Nyt tosiaan odotetaan toista lasta. Sänkykompleksimme on 320cm leveä, ja siihen kyllä mahtuu neljä ihmistä :) Mies siirtyy esikoisen ja minun väliin tässä jossain välissä ennen vauvan syntymää.

Meillä oli kyllä pinnasänky valmiina ja aikomus nukuttaa lasta ainakin enimmäkseen siinä ihan alusta asti. Mutta lapsi ei kyllä ole nukkunut siinä sängyssä yhtä ainoaa kertaa, vaikka joskus päikkäreille yritettiin :) (Ja tämä ei tarkoita että minä kokeneena väittäisin teille käyvän samoin, sanoin vain, että meillekin pinnasänky oli vaihtoehto, mutta meidän tapauksessa tilanne valitsi toisin.)[/QUOTE]

Lisään vielä, että meillä minä olin se joka hankin lapselle 1v sen sängyn ja aloin hätistää sille puolelle nukahtamaan, miehellä ei ollut mikään hoppu asian suhteen :) Ja lapsi nukahtaa nykyään sekä päivä- että yöunille niin, että luetaan lyhyt satu ja sen jälkeen odotetaan vieressä se pari minuuttia että lapsi nukahtaa. Koskaan ei oikeastaan ole nukahtanut yksin, niin kuin sanoin, jo vastasyntyneenä parahti itkuun heti jos yritti sylistään laskea.
 
Itse hankin aikoinaan esikoiselle pinnasangyn (tai oikeastaan sain), mutta han ei siina sitten kuitenkaan kertaakaan nukkunut. Vieressa meni ja imetys sujui katevasti ja saatiin kaikki hyvin nukuttua. Pikkusiskonsa kun syntyi, niin samaan petiin tuli hankin. Nyt meilla on tytot 4v ja 7v ja itseasiassa heilla ei edes ole sankyja. Ei tosin meillakaan. Olkkariin ilmestyy iltaisin iso siskonpeti (kahden levean parivuoteen kokoinen) ja siina nukutaan koko sakki. Meilla ei ole tassa mitaan sen kummempaa periaatetta tai suunnitelmaa takana. Se nyt on vaan mennyt nain. Vauvoina oli kovin luonollista pitaa rinnalla, ja nyt on kiva nukkua yhdessa koko porukka. Mita seksiin tulee, niin sita voipi harjoittaa muissa huoneissa. Tytot on kyselleet kerrossankya ja tarkoituksena on tassa lahiaikoina sellainen hommata. Mutta viereen saa aina tulla, musta siina ei ole mitaan kummallista. Nukkuminen on vaan nukkumista, ei sen kummempaa, miksi pitaisi valttamatta tahda se yksin omassa sangyssa?
Nain siis meilla. Muilla mennaan niinkuin parhaaksi ja sopivaksi katsotaan :)
 
No meidän perheessä perhepedissä nukkuminen on ollut edellytys sille että olen itsecsaanut nukuttua riittävästi. Esikoisen kanssa yritin sitä pinnasängyssä nukuttamista muttaxse veti mut burn outin partaalle kun en saanut nukuttua riittävästi. Yöt alkoi heti sujua hyvin kun otin vauvan viereeni. Kaks nuorempaa onkin sit olleet alusta asti vieressä..

Sama täällä. Tosin mä nukuin aluksi aina syliin ja sitten kannoin pinnasänkyyn, ja pinnasänkyyn laskiessa vauva heräsi, niimpä jouduin nukuttamaan aina uudestaan ja uudestaan.

Sitten lopulta olin niiiiin väsynyt, tuntui ettei silmät pysy enää auki. Menin sänkyyn makaamaan, otin hereillä olevan vauvan kainaloon, ja kappas vaan, nukahdettiin molemmat siihen silmän räpäyksessä :)

Vielä kun onnistuisi imetyskin sängyssä maatessa, mutta ei kun meillä tuo vauva on pulauttelevaa sorttia, niin pitää aina kuitenkin nousta pysty asentoon röyhtäyttämään ja puklauttamaan... :( sen takia meillä on siltikin yöt aika katkonaisia..
 

Uusimmat

Yhteistyössä