M
Monsku79
Vieras
Ei ei ei... ei synnyttämässä.
Eilen iltayöstä vierailtiin äitiyspolilla päivystyksessä. Tajusin yhtäkkiä illalla etten ole tuntenut Villin liikkeitä sitten iltapäivän... söin, join, yritin kaikin keinoin herätellä... mutta ei mitään! Sitten parin tunnin päästä mies sanoi, että nyt lähdetään. Onneksi Naistenklinikalle on vain 10 minuutin ajomatka... siitä tosin en muista juuri mitään. Perillä olin jo niin hysteerinen ja itkuinen, etten enää eteeni nähnyt. Päivystyksessä oli meidän sinne tullessa onneksi hiljaista ja kätilö laittoi käyrään varmaan 30 sekunnin kuluttua meidän saapumisesta. Siellä se Villi uinui - syke ole alhainen, mutta kun heräsi ja alkoi liikkua niin nousi ihan normaalilukemiin. Otettiin käyrää ihan parin tunnin ajan - välillä syke oli taas hyvin alhainen, mutta johtui ilmeisesti supistuksista. Lääkäri katsoi käyrän ja vaikutti niin normaalilta, ettei lähtenyt tutkimaan tarkemmin. Ilmeisesti Villi on aiemmin majaillut ns. avosuutarjonnassa ja siksi tunnen potkut juuri ulospäin mahaan niin hyvin. Nyt oli kai vähän käännähtänyt ja siksi potkut tuntuvat huomattavasti vaimeammin. Päästiin kotiin mutta liikkeitä pitää nyt seurata tarkemmin ja kuulostella tomerammin. Yöllä ihan heräsin pariin kertaan siihen kun tuntui oudolta, kun mahassa ei juuri liikuttu.
Toivon niin, että Villi tajuaisi tulla ulos, eikä tarvitsisi enää huolehtia! Olen entistä enemmän täynnä tätä odotusta ja haluan vain saada synnytetyksi ja Villin kainaloon!
On tää raskausaika ollut kyllä sellaista kärsimystä välillä, että kyllä ihailen tuollaisia Entuja, jotka lähtevät toista tekemään!!! Ja Entullakaan tuo ensiraskaus ei ollut mistään helpoimmasta päästä!
Tästä tuli kovin omanapainen ja sekava rustaus. Jatkan myöhemmin jahka olen syönyt jotain...
T. Monsku & Villi 39+5
Eilen iltayöstä vierailtiin äitiyspolilla päivystyksessä. Tajusin yhtäkkiä illalla etten ole tuntenut Villin liikkeitä sitten iltapäivän... söin, join, yritin kaikin keinoin herätellä... mutta ei mitään! Sitten parin tunnin päästä mies sanoi, että nyt lähdetään. Onneksi Naistenklinikalle on vain 10 minuutin ajomatka... siitä tosin en muista juuri mitään. Perillä olin jo niin hysteerinen ja itkuinen, etten enää eteeni nähnyt. Päivystyksessä oli meidän sinne tullessa onneksi hiljaista ja kätilö laittoi käyrään varmaan 30 sekunnin kuluttua meidän saapumisesta. Siellä se Villi uinui - syke ole alhainen, mutta kun heräsi ja alkoi liikkua niin nousi ihan normaalilukemiin. Otettiin käyrää ihan parin tunnin ajan - välillä syke oli taas hyvin alhainen, mutta johtui ilmeisesti supistuksista. Lääkäri katsoi käyrän ja vaikutti niin normaalilta, ettei lähtenyt tutkimaan tarkemmin. Ilmeisesti Villi on aiemmin majaillut ns. avosuutarjonnassa ja siksi tunnen potkut juuri ulospäin mahaan niin hyvin. Nyt oli kai vähän käännähtänyt ja siksi potkut tuntuvat huomattavasti vaimeammin. Päästiin kotiin mutta liikkeitä pitää nyt seurata tarkemmin ja kuulostella tomerammin. Yöllä ihan heräsin pariin kertaan siihen kun tuntui oudolta, kun mahassa ei juuri liikuttu.
Toivon niin, että Villi tajuaisi tulla ulos, eikä tarvitsisi enää huolehtia! Olen entistä enemmän täynnä tätä odotusta ja haluan vain saada synnytetyksi ja Villin kainaloon!
On tää raskausaika ollut kyllä sellaista kärsimystä välillä, että kyllä ihailen tuollaisia Entuja, jotka lähtevät toista tekemään!!! Ja Entullakaan tuo ensiraskaus ei ollut mistään helpoimmasta päästä!
Tästä tuli kovin omanapainen ja sekava rustaus. Jatkan myöhemmin jahka olen syönyt jotain...
T. Monsku & Villi 39+5