Hei kaikille täältä Ruotsista! En ole ollut linjoilla, kun nyt taloon muuton yhteydessä vaihdettiin nettioperaattoria ja homma tietysti kämmäsi niinkuin AINA...eli ei pitänyt olla taukoa nettiyhteyksissä, mutta niin sitä vaan oltiin ilman nettiä reilut pari viikkoa :-( Loistava ajoituskin - AAAArgh!
Mutta asiaan: kaikki on mennyt oikein hyvin. Sektio oli kuten suunniteltu ma:na 20.8 ja kaikki kävi tosi nopsasti. Sairaalassa oltiin klo 7.00 aamulla ja ekaks vaihdoin sairaalan kuteisiin, katsoivat ultralla että kaikki hyvin ja että vauveli edelleen perätilassa, laittoivat katetrin virtsarakkoon ja tippaneulat käpäliin. Aviomies vaihtoi kanssa sairaalan vihreisiin ja sitten kello olikin jo 8 ja kärräsivät meikäläisen leikkausosastolle.
Siellä sitten odoteltiin leikkaavaa lääkäriä ja jutusteltiin muun henkilökunnan kanssa. Kehuivat, kuinka rauhallisia olimme molemmat; minä ja mies. Lähinnä uteliaina seurattiin mitä salissa tapahtui. Spinaalipuudutus tuntui TOSI oudolle. Neulaaminen ei sattunut, mutta koko vartalon puutuminen ja liikuntakyvyttömyys rinnoista alaspäin oli aika vinhan tuntuista.
Sitten virittelivät verhoa eteen ja kohta hoitsu sanoikin, että maha on jo viilletty auki. Olin ihan äimänä, kun en mitään ollut hoksannut. Sitten alkoivat retuuttamaan ja liikuttamaan koko kroppaa siinä pöydällä ja yhtäkkiä kuului kovia parkaisuja. Miehen kanssa ihmeteltiin, että mistä se kuuluu ja sitten hoksattiin että sehän on meidän vauva... Antoivat vauvelin heti siihen rinnalle ihoa vasten ja miehen kanssa vaivuttiin ihan onnihorrokseen ja tuijoteltiin vaan. Vauva selvisi tytöksi ja rauhoittui melkein heti kun pääsi meidän lähelle.
Minua piti vielä tikata kiinni ja viedä heräämöön tarkkailtavaksi. Mies ja kätilö häippäsivät johonkin ja minä olin johdoissa ja letkuissa ehkä tunnin verran syynättävänä. Kaikki oli hyvin ja vapauttivat sitten osastolle. Kärräsivät perhehuoneeseen ja mies ja vauva ilmaantuivat kohta hekin. Olivat punnineet ja mittaileet vauvelia. 3260g ja 51,5 cm olivat mitat ja niitä pisteitäkin tuli täydet 10.
Sairaalassa saatiin hoitaa tyttöä ihan vaan keskenämme koko ajan ja kävin suihkussa ja käpöttelemässä jo leikkauspäivän iltana. Kipulääkkeitä kyllä kului jokusen tunnin välein, mutta muuten voin yllättävän hyvin. Mielestäni virtsakatetrin laitto oli kaikkein ikävin homma koko reissulla. Se nimittäin sattui!
Haluttiin häippästä kotio jo kahden sairaalapäivän jälkeen. Ja saatiinkin sitten lähteä keskiviikko aamuna kun vähän jututettiin lääkäriä. Ajeltiin tietty edestakas, kun to:na piti käydä 2. lääkärintarkastuksessa ja kuulotestissä, mutta kannatti - oli ihana tulla kotiin vauvan kanssa
Tyttö on aivan ihana, suloinen ja kiltti. Temperamenttiakin toki löytyy - varsinkin kun on ruoka-aika. Mutta naputtelen kotikuulumisia vähän myöhemmin...
Ihana lukea, mitä teille kaikille kuuluu - kommentoin sitten paremmalla ajalla!
Ewa ja Typykkä (2 viikkoa + 2 päivää)