Omasta kotikodistani muistan, että vanhempien sängyssä pomppiminen alkoi heti, kun jäätiin ilman vanhempia kotiin ja loppui kun auto kartoi pihaan, joten kyllä ne lapset tekevät tuolliaisia asioita sitten vaikka salaa, jos eivät muuten saa. Meillä saa kiivetä olkkarin pöydälle, mutta siinä pitää varoa, ettei pöytä kippaa, keittiön pöydälle en alla kivetä, koska siinä on yleensä mukeja ja lattia on kovempi kuin olkkarissa ja pöytä korkeampi. Olkkarin sohvat meillä on jo sen verran vanhat, että pomppimine ei enää kovasti haittaa, mutta jos lapset oikein kovasti alkavat pomppimaan, niin se kiellän. Meillä lapset teke aika usein ratoja ja mevevät pitkin sohvia ja pöytiä ja annan mennä, kunhan homma pysyy asioissa ja suht' turvallisena.
Järkevämmät rajat lapsille on mun mielestä sellaiset, että toisia tai itseään ei saa satuttaa, leluja ja tavaroita ei rikota (tähän kuuluu tuo seiniin piirtely) ja järjetön riehuminen jätetään pihalle. Se ettei lapset saisi kiivetä kotona minnekään ja kokeilla miten hyvin sohvan jousitus toimii yms. mikä nyt on lapsille luonnolista ja kivaa olisi kiellettyä. Aikanaan tuo kausi jää taakse ja olkkariin voi ostaa uudet paraatisohvat, joilla ei kukaan hypi ja olkkarin pöydälle voi laittaa kukkamaljakon ilman että tarttee pelätä sen tippumista lattialle. Tässä vaiheessa kun lapset on alle kouluikäisiä, niin lapset saa meillä olla lapsia eikä heidän luovuuttaan ja liikkumishaluja kovasti rajoiteta, päin vastoin välillä meillä koko perhe menee yhdessä ympäri lasten rakentamaa rataa, konttaa pitkin lattioita ja ryömii pöydän alla. Ja lapset nauttii.