H
Hiljaa onneton
Vieras
Avioliittomme on mennyt tasaista tahtia alamäkeen. Tulista ja palavaa rakkautta ei ollut alussakaan, ehkä mieheni puolelta. Nyt tunteet ovat viilenneet. Mieheni ei osaa työstää parisuhdetta, hänellä ei ennen tapaamistani ollut kokemusta parisuhteesta. Hän on enemmän tunteidensa vietävissä.
Saimme lapsen hiljattain, ja koko liitto on muuttunut olemattomaksi. Mies sai kiireisen ja stressaavan työn, ja on paljon pois kotoa. Minä olen kotona lapsen kanssa enkä pääse ulos saati harrastamaan koska mies ei ole kotona työhön vedoten.
Onneton liittomme ei sisällä lainkaan seksiä, ja mieheni matkustelee paljon. Hän vannoo olevansa uskollinen ja että haluaa jatkaa liittoamme. Olen painanut villaisella kurjan suhteemme tilan kiireiseen miehen työhön vedoten.
Onneton mielentila on kuitenkin saanut minusta otteen, ja olen alkanut syödä suruuni. Olematon seksielämä saa minut tuntemaan rumaksi. En pääse urheilemaan kuten ennen, koska lapsi vaatii aina 100% itselleen. Minulla on myös oma ura jota haluaisin edistää. Toisinaan tuntuu kuin lapsi olisi virhe. Olemme mieheni kanssa molemmat uraorientoituneita, ja nyt tuntuu että se olinkin minä joka joutui luopumaan omista haaveistaan. Lapsen hankinnasta keskustellessa mies vielä sanoi osallistuvansa lapsenhoitoon, todellisuudessa kävi toisin.
Pelkään mieheni pettävän minua, vaikka hän sanoo ettei asia ole niin. Meillä on ollut seksiä viimeksi 9 kuukautta sitten. Vietämme yhdessä vain muutaman yön kuukaudessa jolloin olemme molemmat liian väsyneitä seksiin.
Soitan miehelleni päivittäin, mutta hän ei soita takaisin. Hän vastaa mutta jonkin aikaa kuunneltuaan sanoo lopettavansa koska työasiat ovat kesken. Kun hän lupaa soittaa myöhemmin takaisin, soittoa ei välttämättä koskaan tule. Hän ei tunnu olevan kiinnostunut asioistani, ja suhtautuu ympäripyöreästi asioihin joita jaan hänen kanssaan. Omista asioistaan ei puhu, vain työasioista ja miten työ vaatii niin paljon.
Onko lapsi syy jatkaa tällaisessa liitossa? Miten jatkaa liittoa jossa mies ei ymmärrä tehdä töitä suhteen eteen, vaan on enemmän tunteiden vietävissä? Viime riidassa mies sanoi ettei rakasta minua enää. Minulle rakkaus voisi tulla takaisin jos vain tekisimme työtä sen eteen ja luopuisimme liian vaativista uratavoitteista.
Olen luopunut monesta asiasta tässä liitossa, ja se alkaa näkyä mm. lihomisena ja siinä etten jaksa enää pitää itsestäni huolta. Olen väsynyt lapsen ainaiseen hoitamiseen ja kodin asioiden pyörittämiseen, hänen työasioidensa järjestelyyn, ym. Pelkään että hän ei osaa arvostaa mitä teen, vaan pettää minua koska kokee ettei rakasta minua, muttei halua erotakaan jostain syystä.
Lapsemme on siis alle 1vuotias.
Saimme lapsen hiljattain, ja koko liitto on muuttunut olemattomaksi. Mies sai kiireisen ja stressaavan työn, ja on paljon pois kotoa. Minä olen kotona lapsen kanssa enkä pääse ulos saati harrastamaan koska mies ei ole kotona työhön vedoten.
Onneton liittomme ei sisällä lainkaan seksiä, ja mieheni matkustelee paljon. Hän vannoo olevansa uskollinen ja että haluaa jatkaa liittoamme. Olen painanut villaisella kurjan suhteemme tilan kiireiseen miehen työhön vedoten.
Onneton mielentila on kuitenkin saanut minusta otteen, ja olen alkanut syödä suruuni. Olematon seksielämä saa minut tuntemaan rumaksi. En pääse urheilemaan kuten ennen, koska lapsi vaatii aina 100% itselleen. Minulla on myös oma ura jota haluaisin edistää. Toisinaan tuntuu kuin lapsi olisi virhe. Olemme mieheni kanssa molemmat uraorientoituneita, ja nyt tuntuu että se olinkin minä joka joutui luopumaan omista haaveistaan. Lapsen hankinnasta keskustellessa mies vielä sanoi osallistuvansa lapsenhoitoon, todellisuudessa kävi toisin.
Pelkään mieheni pettävän minua, vaikka hän sanoo ettei asia ole niin. Meillä on ollut seksiä viimeksi 9 kuukautta sitten. Vietämme yhdessä vain muutaman yön kuukaudessa jolloin olemme molemmat liian väsyneitä seksiin.
Soitan miehelleni päivittäin, mutta hän ei soita takaisin. Hän vastaa mutta jonkin aikaa kuunneltuaan sanoo lopettavansa koska työasiat ovat kesken. Kun hän lupaa soittaa myöhemmin takaisin, soittoa ei välttämättä koskaan tule. Hän ei tunnu olevan kiinnostunut asioistani, ja suhtautuu ympäripyöreästi asioihin joita jaan hänen kanssaan. Omista asioistaan ei puhu, vain työasioista ja miten työ vaatii niin paljon.
Onko lapsi syy jatkaa tällaisessa liitossa? Miten jatkaa liittoa jossa mies ei ymmärrä tehdä töitä suhteen eteen, vaan on enemmän tunteiden vietävissä? Viime riidassa mies sanoi ettei rakasta minua enää. Minulle rakkaus voisi tulla takaisin jos vain tekisimme työtä sen eteen ja luopuisimme liian vaativista uratavoitteista.
Olen luopunut monesta asiasta tässä liitossa, ja se alkaa näkyä mm. lihomisena ja siinä etten jaksa enää pitää itsestäni huolta. Olen väsynyt lapsen ainaiseen hoitamiseen ja kodin asioiden pyörittämiseen, hänen työasioidensa järjestelyyn, ym. Pelkään että hän ei osaa arvostaa mitä teen, vaan pettää minua koska kokee ettei rakasta minua, muttei halua erotakaan jostain syystä.
Lapsemme on siis alle 1vuotias.
