M
Miehille+naisille
Vieras
Kertokaapa miehet, miksi teille on niin vaikea olla rehellinen.
Nyt oletan saavani myös kurinpalautusta siinä mielessä, että kuinkahan paljon tässä on vika minussa itsessäni.
Sanotaan, että hyvässä parisuhteessa on kyettävä jakamaan toisen kanssa oma elämänsä, olla rehellinen ja luottaa toinen toiseen.
Ongelma: Minkähän takia joskus tulee vaikutelma, että miehet eivät kestä sitä, että nainen kertoo esimerkiksi koko totuuden aiemmista seksikumppaneistaan. Sanon ""Miehet"", koska näin on ollut aikaisemmissakin suhteissa.
En ole itse niinkään tuputtanut graafisia yksityiskohtia tällaisista asioista, ihan jo siksi että minusta on väärin kuvailla toisten ihmisten munankokoja heille täysin vieraalle ihmiselle, jolle se ei kuulu.
Ainoa ohjenuorani on ollut, että kysyttäessä olen vastannut mahdollisimman rehellisesti. Silti on joka kerta ollut havaittavissa se, että mies ei hyväksy kuulemaansa, ja ilmapiiri menee jotenkin nihkeäksi.
Esim. ""Oletko koskaan ollut anaaliseksissä?"" Vastaus kyllä tai ei. Helppoa on silloin ainoastaan, jos vastaus todella on EI, en ole koskaan tehnyt niin.
Mies itse kertoo hyvinkin avoimesti, hän on jotenkin vapaa. Rehellisyyshän vapauttaa ihmisen..kun ei ole valehdellut, ei tarvitse olla huono omatunto, ja pallo on kumppanilla. Kumppani joko kestää sen että miehellä on menneisyys (jopa nykyisyys) tai sitten ei.
Minulla taas on eräänlainen ""sensuuri"" päällä kokoajan.
Eli en kerro miehelle sitä, kuinka paljon itseasiassa tulen kertoneeksi meidän parisuhteestamme tyttöystäville..
enkä sitä, että olen muutaman kerran ollut kolmantena pyöränä, enkä koko totuutta siitä kuinka, no, en viitsi kaikkea käydä läpi, tajuatte varmaan pointin.
Onko miehillä vastaavanlaisia kokemuksia, onko joitain asioita, joissa te koette joutuvanne sensuroimaan itseänne?
Olenko elänyt pumpulissa, eli voiko olla että mieheni sensuroi vastaavalla tavalla minulta asioita? Jos hän esim. väittää, että hänellä ei ole ollut naimasuhdetta johonkin naispuoliseen kaveriinsa, voinko uskoa? Vai valehteleeko jotta en kokisi itseäni uhatuksi.
Kertooko tämmöinen ongelma teidän mielestänne siitä, että suhteessa on jotain pielessä?
Haluaisin että minua rakastettaisiin sellaisena kuin olen. Haluan jakaa elämäni toisen kanssa, ilman että minun täytyy leikkiä pyhää neitsyt mariaa.
Tällaiset asiat nimittäin tulevat varmaan jossain vaiheessa vastaan. se, että kykenen avautumaan toiselle on minulle erittäin tärkeää. Sehän vahvistaa meitä, sillä silloin ei ole ketään joka voi ulkopuolelta tulla kertomaan miehelleni mitään mitä hän ei jo tiedä.
Silti pidättelen itseäni jostain syystä.
Ja joka ikinen kerta, kun olen ollut rohkea ja sanonut mitä olen mieltä ja miten asiat on, on palkkiona ollut pari viikkoa ilman seksiä, jännittynyt ilmapiiri, ja miehen pakeneminen.
Hirveintä on, kun mies menee jonkin sanomani jälkeen vain hiljaiseksi, ja vasta monen päivän kärvistelyn jälkeen selviää mistä kenkä puristaa.
Tätä ei siis tapahdu usein, sillä olen lakannut avautumasta miehelleni. Aina ei ole edes kyse seksistä, vaan ihan vain jostain esim, jos olen epävarma tai tunteellinen. Se pitää salata, koska tunnen että arvostus vain ropisee pois kun kerron esim. että minulla on korkeanpaikan kammo, tai jotain ns. järjettömiä inhimillisiä asioita.
Tai esim. jos olen joskus kännännyt itseni oksennuskuntoon ja ns. nolannut itseni totaalisesti. Ihan kuin mies ei koskaan tekisi niin. Tai miksi en koe voivani esim. nauttia hurtista huumorista tyttöjen kanssa, niin että miestä ei tarvitse ajaa ensin pois kotoa?
MIes ja hänen kaverinsa nauravat röhönaurua ja kertovat sikamaisia juttuja. Ei heitä tunnu haittaavan se että minä ""paheksun"", päin vastoin, he vain yltyvät, ja minusta tulee ""Justiina"" pekasta ja pätkästä, joka yrittää pilata pokien ilon.
MInä taas koen, että jos nauran heidän kanssaan esim. seksistisille vitseille, muutun heti huoraksi.
Jos nauran naisten kanssa, olen kana ja räpättäjä.
Pitääkö minun odottaa, että olen lihava ja keski-ikäinen nainen,ennenkuin minut hyväksytään ihmisenä, ilman että esim. härskit vitsit ovat kiellettyjä koska ne eivät sovi nuorelle naiselle. Voiko miehen kanssa ylipäätään olla hauskaa parisuhteessa?
Olen reilusti alle 30 v. vielä.
Nyt oletan saavani myös kurinpalautusta siinä mielessä, että kuinkahan paljon tässä on vika minussa itsessäni.
Sanotaan, että hyvässä parisuhteessa on kyettävä jakamaan toisen kanssa oma elämänsä, olla rehellinen ja luottaa toinen toiseen.
Ongelma: Minkähän takia joskus tulee vaikutelma, että miehet eivät kestä sitä, että nainen kertoo esimerkiksi koko totuuden aiemmista seksikumppaneistaan. Sanon ""Miehet"", koska näin on ollut aikaisemmissakin suhteissa.
En ole itse niinkään tuputtanut graafisia yksityiskohtia tällaisista asioista, ihan jo siksi että minusta on väärin kuvailla toisten ihmisten munankokoja heille täysin vieraalle ihmiselle, jolle se ei kuulu.
Ainoa ohjenuorani on ollut, että kysyttäessä olen vastannut mahdollisimman rehellisesti. Silti on joka kerta ollut havaittavissa se, että mies ei hyväksy kuulemaansa, ja ilmapiiri menee jotenkin nihkeäksi.
Esim. ""Oletko koskaan ollut anaaliseksissä?"" Vastaus kyllä tai ei. Helppoa on silloin ainoastaan, jos vastaus todella on EI, en ole koskaan tehnyt niin.
Mies itse kertoo hyvinkin avoimesti, hän on jotenkin vapaa. Rehellisyyshän vapauttaa ihmisen..kun ei ole valehdellut, ei tarvitse olla huono omatunto, ja pallo on kumppanilla. Kumppani joko kestää sen että miehellä on menneisyys (jopa nykyisyys) tai sitten ei.
Minulla taas on eräänlainen ""sensuuri"" päällä kokoajan.
Eli en kerro miehelle sitä, kuinka paljon itseasiassa tulen kertoneeksi meidän parisuhteestamme tyttöystäville..
enkä sitä, että olen muutaman kerran ollut kolmantena pyöränä, enkä koko totuutta siitä kuinka, no, en viitsi kaikkea käydä läpi, tajuatte varmaan pointin.
Onko miehillä vastaavanlaisia kokemuksia, onko joitain asioita, joissa te koette joutuvanne sensuroimaan itseänne?
Olenko elänyt pumpulissa, eli voiko olla että mieheni sensuroi vastaavalla tavalla minulta asioita? Jos hän esim. väittää, että hänellä ei ole ollut naimasuhdetta johonkin naispuoliseen kaveriinsa, voinko uskoa? Vai valehteleeko jotta en kokisi itseäni uhatuksi.
Kertooko tämmöinen ongelma teidän mielestänne siitä, että suhteessa on jotain pielessä?
Haluaisin että minua rakastettaisiin sellaisena kuin olen. Haluan jakaa elämäni toisen kanssa, ilman että minun täytyy leikkiä pyhää neitsyt mariaa.
Tällaiset asiat nimittäin tulevat varmaan jossain vaiheessa vastaan. se, että kykenen avautumaan toiselle on minulle erittäin tärkeää. Sehän vahvistaa meitä, sillä silloin ei ole ketään joka voi ulkopuolelta tulla kertomaan miehelleni mitään mitä hän ei jo tiedä.
Silti pidättelen itseäni jostain syystä.
Ja joka ikinen kerta, kun olen ollut rohkea ja sanonut mitä olen mieltä ja miten asiat on, on palkkiona ollut pari viikkoa ilman seksiä, jännittynyt ilmapiiri, ja miehen pakeneminen.
Hirveintä on, kun mies menee jonkin sanomani jälkeen vain hiljaiseksi, ja vasta monen päivän kärvistelyn jälkeen selviää mistä kenkä puristaa.
Tätä ei siis tapahdu usein, sillä olen lakannut avautumasta miehelleni. Aina ei ole edes kyse seksistä, vaan ihan vain jostain esim, jos olen epävarma tai tunteellinen. Se pitää salata, koska tunnen että arvostus vain ropisee pois kun kerron esim. että minulla on korkeanpaikan kammo, tai jotain ns. järjettömiä inhimillisiä asioita.
Tai esim. jos olen joskus kännännyt itseni oksennuskuntoon ja ns. nolannut itseni totaalisesti. Ihan kuin mies ei koskaan tekisi niin. Tai miksi en koe voivani esim. nauttia hurtista huumorista tyttöjen kanssa, niin että miestä ei tarvitse ajaa ensin pois kotoa?
MIes ja hänen kaverinsa nauravat röhönaurua ja kertovat sikamaisia juttuja. Ei heitä tunnu haittaavan se että minä ""paheksun"", päin vastoin, he vain yltyvät, ja minusta tulee ""Justiina"" pekasta ja pätkästä, joka yrittää pilata pokien ilon.
MInä taas koen, että jos nauran heidän kanssaan esim. seksistisille vitseille, muutun heti huoraksi.
Jos nauran naisten kanssa, olen kana ja räpättäjä.
Pitääkö minun odottaa, että olen lihava ja keski-ikäinen nainen,ennenkuin minut hyväksytään ihmisenä, ilman että esim. härskit vitsit ovat kiellettyjä koska ne eivät sovi nuorelle naiselle. Voiko miehen kanssa ylipäätään olla hauskaa parisuhteessa?
Olen reilusti alle 30 v. vielä.