rupes tympäsemään synnytyksen vierihoito-aika jo etukäteen

[shihtzu]

Mulla oli onneksi oma huone, kun tehtiin sektio, niin sain oman huoneen, eipä tarvinnut kärsiä huonekavereista.
Toisaalta olen ap:n kanssa samaa mieltä, että en ymmärrä miksi ne miehet siellä on aamusta iltaa, meillä mies kävi joka päivä piipahtamassa, mutta muuten teki töitä ja en minä sillä miehellä olisi siellä laitoksella mitään tehnytkään, kun vauva vaan nukkui ja söi.

 

[=0]

Meillä oli ekalla kerralla perhehuone. Ihan ok, mutta jännä systeemi että perhehuoneita saa esikoistaan hoitavat ja sit jätetään aika omilleen heti. Vaikka just silloin sitä vertaistukea ehkä eniten kaipaisi
Tokalla kerralla oltiin ryhmähuoneessa. Aluksi kauhistelin juuri sen takia että kehtaako vessassa ravata, verihyytymien valahtaminen ym. Mutta kävikin niin, että meillä oli tosi kiva porukka. Yksi oli ensisynnyttäjä ja toinen oli toista kertaa. Kaikki meni hyvin. Ketään ei häirinnyt mikään toiminta. Ja itellä oli sen verran tajua, että jos lapsi huusi 2 h yöllä, niin mä lähdin kävelee ja poistuin huoneesta vauvan kanssa.
Kyllä se porukastakin on kiinni. Kaikkien miehet kävi usein ja viipyi samoihin aikoihin ja niille muodostui kivoja juttutuokioita keskenään.

 

[Saraldo]

Kannattaisko ap:n harkita kotisynnytystä... Mä kyllä ymmärrän sen, jos tupa on jatkuvasti täynnä kaikenmaailman serkunkaimoja, mutta jos isä ja/tai vauvan sisarukset viettää siellä aikaa, niin luulisi hiukan ymmärtävän. Monilla muilla osastoilla on kipeämpiäkin ihmisiä ja siellä yleiset vierailuajat on tunteja.

Muoks: ja kaikki nuo vessassakäymiset ynnä muut on ihan normaalia ihmisen toimintaa. Mitä väliä sillä on, jos suoliston äänet kuuluu huoneen puolelle? Ne on kuitenkin sulle vieraita ihmisiä, joita et todennäköisesti edes tapaa enää sen jälkeen. Ja jokainen vähänkään fiksu ihminen tajuaa, että juuri synnyttäneellä on vähän erilaisia tarpeita ja vaivoja kuin terveillä.

 

[piina]

Mulla 5 synnytystä ja aina on ollut ihan kivat huonekaverit. Yksi tosin lörpötteli koko yön (hänen ensimmäinen ja mun viimeinen) kanssani ja siinä jäi omat unet vähän turhankin vähiin. Kenenkään miehet ja muut vieraat eivät onneksi vierailleet kuin säädyllisen ajan eikä turhia puhelinlörppöjäkään kukaan ole ollut.

 

[minä ja minä]

Kannattaisko ap:n harkita kotisynnytystä... Mä kyllä ymmärrän sen, jos tupa on jatkuvasti täynnä kaikenmaailman serkunkaimoja, mutta jos isä ja/tai vauvan sisarukset viettää siellä aikaa, niin luulisi hiukan ymmärtävän. Monilla muilla osastoilla on kipeämpiäkin ihmisiä ja siellä yleiset vierailuajat on tunteja.

Muoks: ja kaikki nuo vessassakäymiset ynnä muut on ihan normaalia ihmisen toimintaa. Mitä väliä sillä on, jos suoliston äänet kuuluu huoneen puolelle? Ne on kuitenkin sulle vieraita ihmisiä, joita et todennäköisesti edes tapaa enää sen jälkeen. Ja jokainen vähänkään fiksu ihminen tajuaa, että juuri synnyttäneellä on vähän erilaisia tarpeita ja vaivoja kuin terveillä.

Mä taas ajattelen niin, että hirveän moni nykyään ei ajattele muuta kuin sitä omaa napaa. Mun mies-minä-me-mä haluan. Vierailuajat synnyttäneiden osastolla myös isälle ja sisaruksille ois ihan jees siinä missä muuallakin niin kauan kun joutuu jakamaan huoneen toisten kanssa. En minä ainakaan kaipaa kauheaa härdelliä ja vieraita ihmisiä ympärilleni, jos yritän imettää ja vaikka kätilö yrittää ohjata ja avustaa tai kuikata alapään tikkejä tms. Ja kysellä suolentoimintaa.
Isä on toki tärkeä vauvalleen ja äidille, mutta ellei perhehuonetta tai omaa huonetta ole saatu, niin ehkä sen pari päivää selviytyy ihan niiden vierailuaikojen turvin.

 

[minä ja minä]

Kannattaisko ap:n harkita kotisynnytystä... Mä kyllä ymmärrän sen, jos tupa on jatkuvasti täynnä kaikenmaailman serkunkaimoja, mutta jos isä ja/tai vauvan sisarukset viettää siellä aikaa, niin luulisi hiukan ymmärtävän. Monilla muilla osastoilla on kipeämpiäkin ihmisiä ja siellä yleiset vierailuajat on tunteja.

Muoks: ja kaikki nuo vessassakäymiset ynnä muut on ihan normaalia ihmisen toimintaa. Mitä väliä sillä on, jos suoliston äänet kuuluu huoneen puolelle? Ne on kuitenkin sulle vieraita ihmisiä, joita et todennäköisesti edes tapaa enää sen jälkeen. Ja jokainen vähänkään fiksu ihminen tajuaa, että juuri synnyttäneellä on vähän erilaisia tarpeita ja vaivoja kuin terveillä.

Mä taas ajattelen niin, että hirveän moni nykyään ei ajattele muuta kuin sitä omaa napaa. Mun mies-minä-me-mä haluan. Vierailuajat synnyttäneiden osastolla myös isälle ja sisaruksille ois ihan jees siinä missä muuallakin niin kauan kun joutuu jakamaan huoneen toisten kanssa. En minä ainakaan kaipaa kauheaa härdelliä ja vieraita ihmisiä ympärilleni, jos yritän imettää ja vaikka kätilö yrittää ohjata ja avustaa tai kuikata alapään tikkejä tms. Ja kysellä suolentoimintaa.
Isä on toki tärkeä vauvalleen ja äidille, mutta ellei perhehuonetta tai omaa huonetta ole saatu, niin ehkä sen pari päivää selviytyy ihan niiden vierailuaikojen turvin.

Niin ja siis tarkoitan että ei minua oman perheen läsnäolo toki imetystilanteissa jne. haittaa mutta jos verhon takana alle puolen metrin päässä on vieras isä ja verhon raosta kuikkivia tenavia, niin kyllä häiritsee. Ja uskon että häiritsee monia muitakin.

 

[daniela]

Onko niin, että jos tehdään sektio niin perhehuonetta ei ole mahdollista saada? Vai miten on? Tuli vaan mieleen..

 

[jossu]

onneksi oulussa saavat käydä vain isä ja sisarukset huoneessa ja hekin joutuvat noudattaa vierailuaikoja. tällainen hyvä käytäntö siellä synnyttäneiltä tulleen palautteen takia.

ei ole hauska yrittää kerätä voimia synnytyksen jälkeen, jos väkeä lappaa jatkuvasti, eikä yhtään saa olla rauhassa "omassa huoneessa"!

 

[assi]

Kannattaisko ap:n harkita kotisynnytystä... Mä kyllä ymmärrän sen, jos tupa on jatkuvasti täynnä kaikenmaailman serkunkaimoja, mutta jos isä ja/tai vauvan sisarukset viettää siellä aikaa, niin luulisi hiukan ymmärtävän. Monilla muilla osastoilla on kipeämpiäkin ihmisiä ja siellä yleiset vierailuajat on tunteja.

Muoks: ja kaikki nuo vessassakäymiset ynnä muut on ihan normaalia ihmisen toimintaa. Mitä väliä sillä on, jos suoliston äänet kuuluu huoneen puolelle? Ne on kuitenkin sulle vieraita ihmisiä, joita et todennäköisesti edes tapaa enää sen jälkeen. Ja jokainen vähänkään fiksu ihminen tajuaa, että juuri synnyttäneellä on vähän erilaisia tarpeita ja vaivoja kuin terveillä.

Mä taas ajattelen niin, että hirveän moni nykyään ei ajattele muuta kuin sitä omaa napaa. Mun mies-minä-me-mä haluan. Vierailuajat synnyttäneiden osastolla myös isälle ja sisaruksille ois ihan jees siinä missä muuallakin niin kauan kun joutuu jakamaan huoneen toisten kanssa. En minä ainakaan kaipaa kauheaa härdelliä ja vieraita ihmisiä ympärilleni, jos yritän imettää ja vaikka kätilö yrittää ohjata ja avustaa tai kuikata alapään tikkejä tms. Ja kysellä suolentoimintaa.
Isä on toki tärkeä vauvalleen ja äidille, mutta ellei perhehuonetta tai omaa huonetta ole saatu, niin ehkä sen pari päivää selviytyy ihan niiden vierailuaikojen turvin.

Niin ja siis tarkoitan että ei minua oman perheen läsnäolo toki imetystilanteissa jne. haittaa mutta jos verhon takana alle puolen metrin päässä on vieras isä ja verhon raosta kuikkivia tenavia, niin kyllä häiritsee. Ja uskon että häiritsee monia muitakin.

ja toisissa paikoissa huonekaveri tai hänen miehensä olettavat, että heidän vanhemmat lapset ovat kaikkien muidenkin mielestä nii ihanania, kun tulevat hyppimään vieraiden äitien sängyille... ja kaiken huippu oli ,kun kaveri oli osastolla imettämässä vauvaansa, niin huonekaverin mies tuli siihen ihasteleen hänen vauvaansa...

 

[joo]

Onneks Oys:ssa on rajoitetut vierailuajat, MYÖS ISILLE! Mur.

 

[kalamama]

Mulla on toinen synnytys edessä helmikuussa, ja nyt jo jännittää miten kestän osastolla olon.. Esikoisen kanssa meillä oli perhehuone, ja se oli ihanaa. Nyt oon jo sanonut miehelle että ihan mielelläni menen osastolle, saan levätä jne. Mutta ottaako ne vauvan ollenkaan hoidettavaksi jos minä tarvitsen unta? Ja toinen mikä huolettaa on se että tulee hirmuinen ikävä miestä ja esikoista, nyt jo itkettää (sori, hormoonit.. ) ajatus että olisin "yksin" monta päivää. En mä miestä vauvan hoitoon tarvinnut ekallakaan kerralla, vaikka hän hoitikin suurimmaksi osaksi vaipanvaihdot yms, vaan seuraksi. Synnytyksen jälkeen tuppa olemaan noin niinkun henkisesti aika herkillä. Mun mies ei pääse hengailemaan sairaalaan koko päiväksi, kun käy varmaan ne päivät vielä töissä ja on illat esikoisen kanssa. Montako päivää nykyisin "pidetään" sairaalassa, ja onkohan Joensuussa olenkaan mahdolinen ns. polikliininen synnytys?

 

[ap]

Hirveetä että tuolla ylempänä luki kuinka huonekaverin mies oli tullut kyttäämään kuinka toinen äiti imetti vauvaansa. Eikö mitään järkeä päässä? Toisella kesk. palstalla luki että joku oli joutunut huumeäidin huonekaveriksi, ja siellä oli käynyt sosiaalityöntekijät ja olleet monta tuntia, niin tämä kirjoittaja oli ajettu huoneesta pois ja joutunut oleskelemaan ja nukkumaan käytävillä että sossut sai rauhassa keskustella huonekaverin kanssa. Siis ihan uskomatonta ja tuollaisesta pitää vielä maksaa täysi hinta sairaalalle!
Joo, ja en kestäisi että huonekaverin mies ja lapset viettää koko päivän huoneessa. Muksut kurkkii verhon läpi eikä ole yhtään omaa rauhaa missään. Mene sitten johonkin siivouskomeroon imettämään jos haluat olla rauhassa... Ja meidän sairaalassa niitä perhehuoneita ei ole ollenkaan.
Ja tosiaan eka synnytys oli rankka ja siinä kun koitti toipua tikkeineen ja pukamineen, eikä pystynyt istumaan kuin uimarenkaan päällä, ja käveleminenkin oli aika hankalaa ja vauvanhoidossa opettelua kun kaikki oli uutta niin en todellakaan olisi jaksanut jos huonekaverilla olisi ollut mies ja lapset koko päivän siellä huoneessa. Ja kun lääkäri kävi joka päivä tutkimassa alapäätä ni tosi kiva jos vieras mies ja lapsia olisi häilännyt siellä verhon takana ja olisi saanut pelätä että joku kurkkaa verhon takaa. Ja kerro siinä tosiaan sitten sille lääkärille että mitenkäs se on suoli tänään toiminut ja mitenkäs pukamat jaksaa kun tiedät että kaikki kuulee sen keskustelun kun se verho ei mitenkään ääntä eristävä ole...

 

[äitix4]

olin kolmannelta pitempää sairaalassa .Eka kk ennen synnytystä ja 9pv jälkeen.
Oyksissa.
Kamalaa aikaa kun huonetoverini ei suostunut antaman lisämaitoa vaikka lapsi huusi ja huusi.Häneltä oli aina tullut maitoa paljon.
Lopulta kun paino vain laski pakottivat antamaan maitoa.Laski siis todella!

Nukuin suihkuhuoneessa tyynyn ja lakanan kera koska huonetoverin vauva todella huusi eikä hän poistunut huoneestaan edes syömään vaan toimitti hoitajilla ruuaan itselleen. Hän ei halunnut altistaa lasta pöpöille joten lasta ei kukaan muu saanut hoitaa eikä rauhoitella.

Siellä tuli suihkuhuoneessa tosiaan nukuttua muutamma yö kun vauva oli valohoidossa.Onneksi suihkut oli valohoitohuoneita vastapäätä kuulin itkunki paremmin.

 

[Mussupussu]

olin kolmannelta pitempää sairaalassa .Eka kk ennen synnytystä ja 9pv jälkeen.
Oyksissa.
Kamalaa aikaa kun huonetoverini ei suostunut antaman lisämaitoa vaikka lapsi huusi ja huusi.Häneltä oli aina tullut maitoa paljon.
Lopulta kun paino vain laski pakottivat antamaan maitoa.Laski siis todella!

Nukuin suihkuhuoneessa tyynyn ja lakanan kera koska huonetoverin vauva todella huusi eikä hän poistunut huoneestaan edes syömään vaan toimitti hoitajilla ruuaan itselleen. Hän ei halunnut altistaa lasta pöpöille joten lasta ei kukaan muu saanut hoitaa eikä rauhoitella.

Siellä tuli suihkuhuoneessa tosiaan nukuttua muutamma yö kun vauva oli valohoidossa.Onneksi suihkut oli valohoitohuoneita vastapäätä kuulin itkunki paremmin.

Voi! Kuulostaa niin tutulta! Mun ei annettu nukkua missään muualla kuin huoneessa. Karkailin sieltä metelistä nukkumaan milloin minnekin, mutta aina hoitajat löysivät ja aloittivat sen läpsimisen. Siis todella nöyryyttävää! Ja kävi tosi sääliksi sitä lasta, kun äitinsä oli sellainen, ettei suostunut vastaanottamaan apua. Ainut hyvä puoli tossa kokemuksessa on, että ens kerralla asiat EI VAAN VOI mennä huonommin!

Toivon parempaa onnea KAIKILLE synnyttäjille!

 

[vieras]

mun ukko oli kaikki 3päivää ryyppäämässä kun olin sasiraalassa, ei siis häirinny ketää. Kerran kävi mua ja vauvaa vilaseen....

 

[Poppeliini]

Mä lukeudun myös sitten näihin ei-toivottuihin huonekavereihin . Mun mies oli aamusta iltaan, tosin oltiin päivällä aika monta tuntia lasten teholla tytön luona (tai välillä mies oli siellä yksinkin). Itse en olisi päässyt mitenkään omatoimisesti ekoina päivinä sinne, koska jalat lähti alta kun nousi pystyyn. Ja vessankin tarvitsin taluttajan, eikä ruokatajotinta voinut kuvitellakaan itse kantavan. Eli oisko mun pitänyt vain maata osastolla ja antaa lapsen olla yksin teholla?

Viikko vierähti sairaalassa yhteensä, onneksi oli ikkunapaikka (vaikka vähän pidempi matka vessaan..) niin ei ehkä niin häiritty sitä toista huonekaveria (vaihtui muuten yhteensä 4 kertaa), ja mies ei todellakaan ole kovaääninen. Kun tytön lopulta sain osastolle, niin onneksi ei ollut kovain itkevää sorttia. Nukkui ja söi hyvin =) . Huonekaverit oli ihan ok, osalla vieraili miehet osastolla ja jollakin tais olla myös joitakin muita vieraita. Itse asiassa mua pelottaa myös, että tällä kertaa huhtikuussa tulee ei-niin-kivat huonekaverit huoneeseen :ashamed:

 

[leijona76]

Mun mies oli paljon sielä osastolla, auttamassa mua ja vauvaa kun en haavan kanssa selvinny aivan itse eikä hoitsut ehtineet. Hoiteli myös poikaa kun nukuin päivällä pois monen vuorokauden univelkaa eikä vauva ollu sellanen nukkujatyyppi. Jos oli huoneessa niin oltiin hissunkissun tai sitten otti sängyn sinne käytävään/oleskelutilaan. Eipä tää koti mihinkään karanu silläaikaa kun se osastolla oli.

Ja vieraita mulla oli tasa kaksi kertaa, eka aamuna äiti hiippaili ominluvin pistäytymään ja toisella kertaa ei ollu edes huonekaveria kun oli vieraita.

 

[vieras]

joo en minäkään tykkää huonekaverin miehestä tai muusta vieraísta. Viime kerralla oli tosi raivostuttavaa koko päivä kuunnella toisten jaaritusta joka ei itseä kiinnostanu pätkääkään. Jotenkin siinä on kokoajan semmonen salakuuntelijan ja ylimääräinen olo.

 

[poikienäiti84]

Mä olen kanssa sit tällainen huono huonetoveri ku ekan kanssa mies oli paikalla aamusta iltaan kunnes saatiin perhehuone. Mulle tehtiin sektio ja haava tulehtui pahasti enkä ite kyennyt lasta hoitaa, 3,5viikkoa yhteensä sairaalas oltiin. Kyllä musta oli kivempi et oli oma mies apuna lapsen kans ettei tarvinut koko ajan hoitajia pyydellä. Neljän hengen huoneessa eka viikko oltiin. Mut mun vauva ei häirinny ketään ainakaan öisin ku oli hoitajilla ja ne toi vaan sitä syömään, kunnes sit saatiin se perhehuone.

Toisen kans oltiin kahden hengen huonees ja mies paikalla taas aamusta iltaan ja aamupäivän (1-2h) myös esikoinen 11kk paikalla kunnes mummo haki sen aina pois. Mut oli mun huonetoverinki mies paljon paikalla ja molemmat oli tosi mukavia. Eikä mua häirinny imettää vaik huoneessa oli vieraitakin.