Rupsahtanut äiti vs. normaali nainen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Phoebsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
No entäs sitten te, jotka sanotte olevanne rupsahtaneita, miten teidän muu elämä menee? Mistä olette kiinnostuneita? Mikä on se teidän juttunne, joku muu kuin lapset siis?

Miellän itseni hiukan rupsahtaneeksi koska ennen vartaloni oli kiinteä ja lihaksikas. Nyt vatsani pömpöttää ja olen hiukan lihonut. Imetyksen takia rintani suurenivat niin paljon, että vanhat vaatteet eivät mahtuneet päälle. Vatsa ei oikein palaudu. Siis entiseen nähden olen rupsahtanut, mutta uskoisin jonkun silmissä olevani nätti. Meikkaan ihan omaksi iloksi melkein aina hiukan. Jos meikkaaminen mielletään huolitelluksi olemiseksi, niin olen sitä. Mutta siis joku missi voi kokea olevansa rupsahtanut kun ei voi raskauden jälkeen mennä alusvaatekuvauksiin, mutta muiden mielestä hän voi silti olla kaunotar. Joku ruma ihminen taas voi hiukan petrata ulkonäköään lasten saannin myötä, mutta muista saattaa näyttää rupsahtaneelta. Rupsahtaminen on tosiaan suhteellista.

Se voiko toteuttaa itseään voi olla muustakin kiinni kuin siitä, että ei halua. esim. itse jouduin luopumaan suuresta intohimostani, harrastuksestani olosuhteiden pakosta jo ennen lasta. Lapsi ei siis mitenkään vaikuta tähän. Suren asiaa, mutta en ole keksinyt mitään muuta mikä minua oikeasti kiinnostaisi. Minusta on oikeasti paljon kivempaa mennä lapsen kanssa vaikka rannalle kahlaamaan kuin bailaamaan. Sitä paisti joillekin muutama vuosi on lyhyt aika. Itse haluan nauttia siitä ajasta kun lapsi on pieni, ehdin kaikkea muuta myöhemmin, mutta koska minulla on yksi lapsi en koe tätä aikaa koskaan enää. Saatan katua jos en leiki lapseni kanssa ja jaa sitä ihanaa lapsen maailmaa. Minulla ei oikeasti ole mitään sellaista jota voisin hirveästi tehdä joka minua kiinnostaisi. Ei kaikilla ole mahdollista tehdä itseään kiinnostavia asioita jos kiinnostuksen kohteet ovat vaikeasti saatavilla. En ainakaan itse jaksa vain muodonvuoksi mennä bailaamaan, jotta todistaisin jotakin. Se ei vaan kiinnosta ja tylsistyn baareissa. En ole itseäni kadottanut koska oikeasti miellän lapseni seuran kiinnostavammaksi kun jotkut jonninjoutavat baareissa käynnit.
Äitejä on monenlaisia, se mikä toiselle on itsensä kadottamista toiselle ei ole.
 
Olen kateellinen naisille, jotka ovat pitäneet itsestään huolta äitiydestä huolimatta. Juuri tänään mietin sitä kuinka huonosti sovin tähän meidän perheen "kuvaan". Lapset ovat suloisia ja hyvin puettuja. Mies on komea ja kulkee puku päällä töissä. Asunto (ja kesäasunnot) ovat tilavia ja hyvillä paikoilla, autot ovat uusia mersuja. Mutta minä, voih... Olen päästänyt itseni lihomaan about 15 kiloa, vaatteeni ovat aivan järkyttäviä risaisia ja vauvan puklua täynnä olevia verkkareita. Hiukset sojottavt joka suuntaan ja hyvä jos kerran päivässä viitsin edes hampaani pestä. Olen kymmenen kertaa kamalamman näköinen mitä esim. meillä käyvät siivoojat. Olen todellinen häpeäpilkku itselleni nykyään...
 
Ei mullakaan täydellistä rupsahdusta oo vielä tullut. :D Ja toivon ettei tulisikaan. Saa sitä itsestään huolehtia ja pitääkin huolehtia. Siinä missä lapsistaankin. Ulkonäön suhteen en ihan hirveän fanaattinen ollut ennen raskaaksi tuloa enkä ole vieläkään. Tietyt hygienia jutut pitää olla kunnossa vaikkei joka päivä meikkaisikaan.
 

Yhteistyössä