V
vierailija
Vieras
Sahra Wagenknechtin uusi vasemmistokonservatismi haastaa liberaalin ilmasto- ja pakolaispolitiikan
Saksan suosituimpiin poliitikoihin kuuluva Sahra Wagenknecht ilmoitti maanantaina eroavansa Vasemmistoliiton sisarpuolue Die Linkestä ja perustavansa uuden vasemmistokonservatiivisen Für Vernunft und Gerechtigkeit -puolueen (vapaasti käännettynä ”Järjen ja oikeuden puolesta”). Wagenknechtin itsensä mukaan puolue on niille, jotka ovat aiemmin äänestäneet laitaoikeistolaista Alternative für Deutsclandia – eivät oikeistolaisuuttaan vaan vaihtoehtojen puutteen vuoksi.
Wagenknecht toimi Linken parlamenttiryhmän toisena johtajana vuosina 2015-2019, mutta pakolaiskriisiin, koronarokotuksiin ja Ukrainan sotaan liittyvien erimielisyyksien vuoksi hän on harkinnut oman puolueen perustamista vuodesta 2021 lähtien.
Viimeinen niitti oli lokakuun alun Baijerin ja Hessenin osavaltiovaalit, joissa Linke ei saavuttanut 5 prosentin äänikynnystä.
Wagenknechtin mukaan Saksan tulee luopua ”sokeasta ekoaktivismista” ja ”hallitsemattomasta maahanmuutosta”, minkä lisäksi ”suurkaupunkien vasemmisto” on keskittynyt taistelemaan ennemmin ”outojen vähemmistöjen” kuin ”normaalien ihmisten” puolesta.
Wagenknecht on vaatinut myös Ukrainan aseavun lopettamista, Venäjän sanktioista luopumista sekä diplomaattista ratkaisua sotaan, sillä ”sodat eivät lopu sotimalla”.
Wagenknecht pyrkii hyvinkoulutetun keskiluokan sijaan puhuttelemaan ennemminkin konservatiivisia työläisiä ja yksinyrittäjiä, jotka ovat vieraantuneet puolueista ja ay-liikkeestä ja jotka pelkäävät oman ja lastensa luokka-aseman puolesta.
Esimerkiksi Thomas Piketty on tuonut esiin, kuinka korkeastikoulutetut ovat taipuvaisempia äänestämään vasemmistoa samalla kuitenkin erkaannuttaen tämän ”brahmaanivasemmiston” yhä kauemmas perinteisestä työväestä.
Vastaavanlainen kehitys on ollut nähtävissä myös Suomen vasemmiston piirissä, minkä seurauksena perussuomalaiset ovat kasvattaneet tasaisesti kannatustaan ay-liikkeessä.
Wagenknechtiä on uutisoinnissa laitettu laitavasemmistoon, mutta hänen talouspoliittiset kantansa eivät ole kovinkaan selkeitä: hän on syyttänyt Linkeä talouspoliittisten kysymysten unohtamisesta, mutta vastaavasti hänen kannattamansa ”sosiaalisen markkinatalouden” on syytetty hännystelevän saksalaista ordoliberalismia ja olevan lähempänä Joseph Schumpeteriä kuin Karl Marxia.
Toisaalta Wagenknecht on kritisoinut voimakkaasti uusliberalismia ja yritysten valtaa sekä kannattanut minimipalkan nostoa ja sosiaalietuuksia.
Wagenknecht on nimennyt vasemmiston lisäksi vihreät suurimmaksi vastustajakseen ja puolue voikin houkutella konservatiivisella ilmasto- ja maahanmuuttopolitiikalla AfD:n lisäksi niin maltillisia sosiaalidemokraattien (SPD) kuin kristillisdemokraattien (CDU/CSU) äänestäjiä.
Gallupeissa Wagenknechtin puolue on ollut saamassa noin 10 prosentin valtakunnallisen ja jopa 30-40 prosentin kannatuksen Itä-Saksan osavaltioissa.
Puolue asettuu ehdolle ensi kesäkuun eurovaaleissa, jolloin sen todellinen kannatus sekä vaikutus Linkeen ja AfD:hen nähdään tarkemmin.
Wagenknechtin pyrkimyksenä on estää laitaoikeiston nousu samalla kuitenkin vetäen poliittista keskustaa entistä enemmän oikealle.
Uusi puolue onkin saanut nuivan vastaanoton esimerkiksi Vasemmistoliiton puoluelehdessä, mutta se kannattaa laittaa silti tarkempaan seurantaan, sillä vasemmistokonservatismin kehitys kertoo laajemmin Euroopan työläisten ja alemman keskiluokan suhtautumisesta aikamme kohtalonkysymyksiin, kuten pakolaisuuteen, ilmastonmuutokseen ja kiihtyvään suurvaltakamppailuun.
Saksan suosituimpiin poliitikoihin kuuluva Sahra Wagenknecht ilmoitti maanantaina eroavansa Vasemmistoliiton sisarpuolue Die Linkestä ja perustavansa uuden vasemmistokonservatiivisen Für Vernunft und Gerechtigkeit -puolueen (vapaasti käännettynä ”Järjen ja oikeuden puolesta”). Wagenknechtin itsensä mukaan puolue on niille, jotka ovat aiemmin äänestäneet laitaoikeistolaista Alternative für Deutsclandia – eivät oikeistolaisuuttaan vaan vaihtoehtojen puutteen vuoksi.
Wagenknecht toimi Linken parlamenttiryhmän toisena johtajana vuosina 2015-2019, mutta pakolaiskriisiin, koronarokotuksiin ja Ukrainan sotaan liittyvien erimielisyyksien vuoksi hän on harkinnut oman puolueen perustamista vuodesta 2021 lähtien.
Viimeinen niitti oli lokakuun alun Baijerin ja Hessenin osavaltiovaalit, joissa Linke ei saavuttanut 5 prosentin äänikynnystä.
Wagenknechtin mukaan Saksan tulee luopua ”sokeasta ekoaktivismista” ja ”hallitsemattomasta maahanmuutosta”, minkä lisäksi ”suurkaupunkien vasemmisto” on keskittynyt taistelemaan ennemmin ”outojen vähemmistöjen” kuin ”normaalien ihmisten” puolesta.
Wagenknecht on vaatinut myös Ukrainan aseavun lopettamista, Venäjän sanktioista luopumista sekä diplomaattista ratkaisua sotaan, sillä ”sodat eivät lopu sotimalla”.
Wagenknecht pyrkii hyvinkoulutetun keskiluokan sijaan puhuttelemaan ennemminkin konservatiivisia työläisiä ja yksinyrittäjiä, jotka ovat vieraantuneet puolueista ja ay-liikkeestä ja jotka pelkäävät oman ja lastensa luokka-aseman puolesta.
Esimerkiksi Thomas Piketty on tuonut esiin, kuinka korkeastikoulutetut ovat taipuvaisempia äänestämään vasemmistoa samalla kuitenkin erkaannuttaen tämän ”brahmaanivasemmiston” yhä kauemmas perinteisestä työväestä.
Vastaavanlainen kehitys on ollut nähtävissä myös Suomen vasemmiston piirissä, minkä seurauksena perussuomalaiset ovat kasvattaneet tasaisesti kannatustaan ay-liikkeessä.
Wagenknechtiä on uutisoinnissa laitettu laitavasemmistoon, mutta hänen talouspoliittiset kantansa eivät ole kovinkaan selkeitä: hän on syyttänyt Linkeä talouspoliittisten kysymysten unohtamisesta, mutta vastaavasti hänen kannattamansa ”sosiaalisen markkinatalouden” on syytetty hännystelevän saksalaista ordoliberalismia ja olevan lähempänä Joseph Schumpeteriä kuin Karl Marxia.
Toisaalta Wagenknecht on kritisoinut voimakkaasti uusliberalismia ja yritysten valtaa sekä kannattanut minimipalkan nostoa ja sosiaalietuuksia.
Wagenknecht on nimennyt vasemmiston lisäksi vihreät suurimmaksi vastustajakseen ja puolue voikin houkutella konservatiivisella ilmasto- ja maahanmuuttopolitiikalla AfD:n lisäksi niin maltillisia sosiaalidemokraattien (SPD) kuin kristillisdemokraattien (CDU/CSU) äänestäjiä.
Gallupeissa Wagenknechtin puolue on ollut saamassa noin 10 prosentin valtakunnallisen ja jopa 30-40 prosentin kannatuksen Itä-Saksan osavaltioissa.
Puolue asettuu ehdolle ensi kesäkuun eurovaaleissa, jolloin sen todellinen kannatus sekä vaikutus Linkeen ja AfD:hen nähdään tarkemmin.
Wagenknechtin pyrkimyksenä on estää laitaoikeiston nousu samalla kuitenkin vetäen poliittista keskustaa entistä enemmän oikealle.
Uusi puolue onkin saanut nuivan vastaanoton esimerkiksi Vasemmistoliiton puoluelehdessä, mutta se kannattaa laittaa silti tarkempaan seurantaan, sillä vasemmistokonservatismin kehitys kertoo laajemmin Euroopan työläisten ja alemman keskiluokan suhtautumisesta aikamme kohtalonkysymyksiin, kuten pakolaisuuteen, ilmastonmuutokseen ja kiihtyvään suurvaltakamppailuun.
