Oma, eroon päätynyt avioliittoni, on kuin sinun elämäsi.
Elin ulkoisesti ihan siedettävää tilastoperhe-elämää: kaksi lasta, okt pk-seudulla, suhteelisen hyvät työpaikat, ei alkoholi- tms. ongelmia. Harrastimme yhdessä, mökkeilimme ja kävimme kaupassakin yhdessä. Mies on ihan normaalipainoinen ja kuntoinen, ei mitään sairauksia. Hän on ahkera, koulutustaan vastaavassa työssä ja hyvä isä lapsille. Kaiken mittapuun mukaan hän oli ns. "ihannemies".
Mieheni oli minulle enemmän kaveri kuin aviomies. Suhteellisen aktiivisena naisena olisin kaivannut seksielämää enemmän. Sitä oli silloin, kun minä tein aloitteen. Hänen tekemiään aloitteita 15 v. aikana oli yhden käden sormilla laskettavissa ja ne ajoittuivat johonkin ns. suureen tapahtumaan, kuten uuden auton kotiinajamisen iltaan. Useinmiten minun aloitteesta seksin ajankohtaa siirrettiin seuraavaan iltaan jollain tekosyyllä, kuten väsymys. Kuitenkin herra jaksoi valvoa yömyöhään katsoen telkkaria. Jopa b-luokan elokuvat veivät minusta voiton.
Mielestäni yritin tehdä asian hyväksi kaikkeni. Olin estoton, mukautuvainen ja nautin hänestä aidosti. Pukeuduin, ajelin karvat, tein mitä kuvittelin häntä miellyttävän. Toki osan hän pyysi suoraan, tai ilmaisi epäsuorasti seksin ehtona. Seuraavana päivänä loistin kuin Naantalin aurinko. Kaikki ne vuodet minä jaksoin uskoa, että jospa se siitä muuttuisi pikku hiljaa...
Erosimme. En kiellä, etteikö vähäinen seksi olisi ollut eron syy. Minusta tuli se kiukkuinen ja nalkuttava akka. Myös tämän sanoin hänelle suoraan. Olisin ollut tyytyväinen, jos seksitiheys olisi ollut edes puolet suomalaisten käytännöstä. Hänestä syy ei voinut olla siinä, sillä omasta mielestään kaikki oli hyvin, koska minä sain kun halusin. Hmm...sain seur. tai sitä seur. iltana, jos ylipäätään sain ollenkaan, ja aina samalla tavalla. Vaikka mies oli muuten kovin kekseliäs ja mielikuvitusrikas, niin makuuhuoneeseen mielikuvitusta ei riittänyt.
Nyt eron jälkeen olen tajunnut sen, miksi hän käyttäytyi kuten käyttäytyi. Ensinnäkin, meillä oli erilaiset halut. Jos miehen selitys, että "kun siinä tulee hikikin", ei suomeksi tarkoita samaa kuin EVVK, niin ihmettelen. Hän oli haluton, siis haluton samalla tavalla kuin kuulemma moni nainen on. Miehen mielestä meidän elämä oli lähes täydellistä, mitä sitä nyt hyvää valveillaoloaikaa seksiin tuhlaamaan... Toiseksi olen nyt eron jälkeen saanut tietää, että hänellä oli tietynlaisia fetissiajatuksia, joista ei kylläkään minulle koskaan puhunut. Olin mielestäni asian suhteen kovin avoin ja aina valmis keskustelemaan. Jos jotain häneltä nyt kysyisin, minua kiinnostaisi tietää, miksi minä, hänen vihitty vaimonsa, en ollut se, jolle hän olisi mielitekojensa kanssa avautunut. Sillä kun ehkä olisi voitu yksi avioliitto pelastaa.
Nyt uudessa suhteessa olen ottanut takaisin sen, mitä silloin menetin
Myönnettäköön, että uusi mieheni kyllä arvostaa tätä puolta minussa. Minua ei koskaan väsytä, enkä edes tiedä mitä haluttomuus on. Mikäs sen mukavampaa kuin rentoutua työpäivän jälkeen oman kullan kainalossa!
