Sirarkateus aikuisena, miten pääsen tästä eroon?

["jep"]

Just. Ärsyttää tuo soneran mainos, jossa kaiken hajottavaa POIKA lasta ihaillaan. Mutta jos olisi tyttö mainoksessa, niin lähes kaikki katsojat ärsyyntyisivät.

Kyllä se kasvatus on niin selkäytimessä erilainen ja vanhempien ihmisten suhtautumienn vieläkin.

 

[tän ketjun ap]

[QUOTE="jep";22553008]Ja sitäkin olen miettinyt, että itse en voisi olla niin epäreilu toisille, että omisin mummon kokonaan itselleni/Lapsilleni.
Eli kyllä näissä sisaruksissa on vika. He ovat itsekkäitä eivätkä ajattele kuin itseään.[/QUOTE]

Tuokin on totta. Mun lapset ei ole 5 vuoden aikana KERTAAKAAN ollu vanhempieni luona (meidän kanssa tai ilman) siten, ettei siellä olisi ollu siskonlapsia samaan aikaan. Siskonlapset on siellä viikonloppujen lisäksi usein arki-iltoinakin (mikä on tietty tavallaan ok, saahan sitä kyläillä. Mutta ku hoitopäivät huomioonottaen noi on mummolassa paljon enemmän kuin kotona... Lähes kaikki viikonloputa - ainaki 3xkk pe-su, ja ainaki 2-3 arki-iltaa sen lisäksi, + jos joku on sillai kipee ettei voi mennä kouluun tai hoitoon)

 

["vieras"]

Jospa teidän perhe onkin liian "tasokas" ja normaali sinun vanhemmillesi ja he ovatkin ne, jotka kadehtivat sinua? Ovatko äitisi ja sisaresi ovat samasta puusta revittyjä tupakkaa vetäviä alaluokan kauneuskuningattaria ja sinä hiljainen harmaavarpunen?

 

["jep"]

Kai se menee niin, kuten abba laulaa, että "winner takes it all". röyhkeät ja ahneet saavat kaiken, kiltit ja alistetut jäävät kokonaan ilman.

Kyllä ne suositutkin voisivat vaikuttaa tilanteeseen, jos haluaisivat. Mutta kun halua ei ole. On totuttu suositun asemaan.

 

["jep"]

[QUOTE="vieras";22553068]Jospa teidän perhe onkin liian "tasokas" ja normaali sinun vanhemmillesi ja he ovatkin ne, jotka kadehtivat sinua? Ovatko äitisi ja sisaresi ovat samasta puusta revittyjä tupakkaa vetäviä alaluokan kauneuskuningattaria ja sinä hiljainen harmaavarpunen?[/QUOTE]

tässä voisi olla myös perää ap:n kohdalla. Eli se, että vanhemmat jotenkin tuntevat huonommuutta verrattuna aloittajaan, ja sitten yrittävät jostain etsiä vikaa, ap:n lapsista jne. siitä johtuu tuo kiusaaminen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22553068] Ovatko äitisi ja sisaresi ovat samasta puusta revittyjä tupakkaa vetäviä alaluokan kauneuskuningattaria ja sinä hiljainen harmaavarpunen?[/QUOTE]
Ovatko äitisi ja sisaresi KUIN samasta puusta revittyjä tupakkaa vetäviä alaluokan kauneuskuningattaria ja sinä hiljainen harmaavarpunen?

 

[tän ketjun ap]

[QUOTE="vieras";22553068]Jospa teidän perhe onkin liian "tasokas" ja normaali sinun vanhemmillesi ja he ovatkin ne, jotka kadehtivat sinua? Ovatko äitisi ja sisaresi ovat samasta puusta revittyjä tupakkaa vetäviä alaluokan kauneuskuningattaria ja sinä hiljainen harmaavarpunen?[/QUOTE]

jos tää poiki tosta tupakkakommentistani, niin sitäki mää ihmettelen kun oikeesti mun vanhemmatkaan ei ole ikinä polttanu, ja sitä pidettiin aina kammottavana asiana kun me oltiin teinejä.

Ulkoisesti siskoni kyllä muistuttaa enemmän äitiäni kuin minä. Tähän joku viittasi edellisellä sivulla. Mut ei kait sekään nyt tollaseen johtais, kun yleensähän se on kiinnostavaa kattoa, kuka on kenenki näkönen

 

["Niina"]

ymmärrän tunteesi. mun 28v pikkusiskoani pidetään lähinnä 8 vuotiaana ja sisko ottaa tilanteesta kaiken irti, heittäytyy tyhmäksi, avuttomaksi, rahattomaksi, vaikka on kaikkea muuta! Mutta on se kiva kun sille siivotaan, tehdään kaikkea sen puolesta ja maksetaan vaikka mitä....

 

[Tutulta kuulostaa]

Meillä on ihan sama juttu. Veljet ovat tärkeitä ja heidän lapsensa. Minä ja mun lapset aivan eri kastia. Minun lapsille ei riitä aikaa eikä mulle hoitoapua, mutta kun veljeni pyytävät, niin totta kai. Mulle kyllä äitini kehuskelee, että mitä kaikkea on tehnyt toisten lastenlasten kanssa, mutta kun pyydän omaani katsomaan vessassakäynnin ajan, muistaa joka kerta sanoa, että käy äkkiä kans. Ihan niin kuin siellä mitenkään sais kauheesti aikaa kulumaan.

Esimerkkejä eriarvoisesta kohtelusta on lukemattomia: En voi yöpyä äitini luona juhlapyhinä, koska veljeni tarvitsevat nukkumispaikat. Kun perheeni menee kylään, ruokaa tehdään, esim. nakkikeittoa, mutta kun enemmän käyvät veljeni (asuvat lähempänä) tarjolla on usein jotain vähän parempaa.

Itse olen nostanut esikoiseni syntymisen jälkeen kissan pöydälle, mutta mitään suurempaa vaikutusta ei ole ollut. Ehkä äitini puhuu hieman kohteliaammin nykyään minulle. Ennen ei aina edes vastannut, jos jotain kysyin. Oma käyttäytymiseni äitiäni kohtaan on ollut aina paljon parempaa kuin veljieni, jotka eivät kohtele häntä kovin hyvin.

Jos yritän asiasta puhua, äitini alkaa valittaa omasta lapsuudestaan/ei puhu mitään/lyö luurin korvaan.

Jostain psykologian kirjasta luin, että joskus lapsen kohtelu riippuu siitä, monesko hän on ollut perheessä. Esim. jossakin suvussa esikoista on aina syrjitty/suosittu sukupolvien ajan. Minun lapsuudenkodissani on ollut yhtä monta lasta kuin äidin lapsuudenkodissa eli aika monta ja me molemmat ollaan kolmansia - ja hänet on annettu toiseen perheeseen lapsena. En tiedä, onko sattumaa vai ei, mutta olen aina tuntenut itseni jotenkin hylätyksi. Pienenä haaveilin, että oikeat biologiset vanhempani tulisivat hakemaan, mutta sen verran on siskoni kanssa samaa näköä, että taidan ainakin biologisesti ikävä kyllä kuulua siihen perheeseen.

 

["Niina"]

ymmärrän tunteesi. mun 28v pikkusiskoani pidetään lähinnä 8 vuotiaana ja sisko ottaa tilanteesta kaiken irti, heittäytyy tyhmäksi, avuttomaksi, rahattomaksi, vaikka on kaikkea muuta! Mutta on se kiva kun sille siivotaan, tehdään kaikkea sen puolesta ja maksetaan vaikka mitä....

 

[tän ketjun ap]

Jostain psykologian kirjasta luin, että joskus lapsen kohtelu riippuu siitä, monesko hän on ollut perheessä. Esim. jossakin suvussa esikoista on aina syrjitty/suosittu sukupolvien ajan. .

Voi jösses. Nyt kun asiaa alan analysoimaan, tossa on perää!!
Minä olen toinen lapsi.

Isäni muistelee lapsuuttaan hyvänä. Setäni, eli isän lapsuudenperheen toinen lapsi, muistaa päällimmäisenä kovan kurin ja köyhyyden. Pikkuveli on kuitenkin aikuisena "harpannut kauemmas"; on korkeammin koulutettu ja nykyään ns hienommissa oloissa (siis jos katsotaan ulkoiset puitteet) kuin isäni.

Äitinikin perheessä toisena syntynyt sisarensa oli ongelmatapaus jo teininä. Siihen liitty aborttia (mikä etenkin siihen aikaan oli tosi kova ja paheksuttava juttu) ym. Kuoli melko nuorena "omavaikutteisesti".

Samoja esimerkkejä löytyy ylempää sukulaisista. Siis helkutti sentään. Tässäkö tää oli?? Sellasta kysymystä ei näköjään olekaan, mihin ei pohdinnan aihetta tältä palstalta sais! Nyt mua jo melkein naurattaa tää, että sain tähän kipeään ongelmaan analyyttisiä vastauksia palstalta. Mutta oikeesti, vaikkei toi tietenkään koko juttua selitä, niin joku psykologinen yhteys tossa voi olla.

 

[tän ketjun ap]

siis en edellisessä viestissä tarkottanu että setä ois ollu ongelmatapaus. Vaan tarkoitan että setä koki tulleensa kaltoin kohdelluksi.

Ja äidin perheessä taas isäukko oli suoraan sanonu että esikoisen jälkeen syntyneet oli vahinkoja, niin ehkä ne sitten sen johdosta ei kokenu olevansa niintervetullu maailmaan ja se näkyi sitten viimeistään teini-iän ongelmina, joista joko pääsi yli tai sitten ei

 

[tän ketjun ap]

[QUOTE="jep";22553091]tässä voisi olla myös perää ap:n kohdalla. Eli se, että vanhemmat jotenkin tuntevat huonommuutta verrattuna aloittajaan, ja sitten yrittävät jostain etsiä vikaa, ap:n lapsista jne. siitä johtuu tuo kiusaaminen.[/QUOTE]

Tätä olen miettiny, mutta tuntuu niin kummalliselta että voisi olla kateellinen omille lapsilleen. Kun aina kaikki sanoo toivovansa lapsille kaikki ne jutut mitä ei itse ole saanu. Ja jos mahdollista, toivoo että lapset pääsisi elämässä helpommalla kuin itse, jos on ollu vaikeeta. Mutta tohonkin liittyen, tätäkään ajatusta en kokonaan teilaa! Tuli nimittäi mieleen että isähän aina sanoo mulle että saan palkkani niin helpolla (tulkoon joku kerta itse kokeilöemaan työtäni), että sisko joutuu rehkimään pitempiä päiviä jne. Olen aina pitäny sitä vain tähän eriarvoisuus-settiin kuuluvana, mutta... Tuntuu kyllä ehkä vielä pahemmalta ajatella että vanhemmat ois kateellisia omalle lapselleen...

 

[meillä myös]

Joo, tuossakin voi olla perää, että vanhemmat on kateellisia aikuisille lapsilleen. Minun äitini on esim. koko ikänsä asunut samassa talossa eikä ole koskaan käynyt ulkomailla. Eikä ollut ikinä vieraassa työssä (maanviljelijöitä),ei ole saanut opiskella, ei asunut yksin eikä ole myöskään saanut omaa rahaa tms. itsestään selvyyksiä. Eikä kuulemma kaipaakaan mitään noista, ja silti on yrittänyt survoa minua samaan muottiin.

Välillä tuntuu, että äitini on suorastaan pettynyt, kun pärjään elämässäni enkä ole vinkumassa rahaa tai muutakaan apua heiltä. Minulle on koko ikäni hoettu, etten ikinä tule saamaan miestä, kun olen niin omapäinen ja liian itsenäinen.
Erityisen paljon vanhempiani tuntuu riepovan, kun minä en ole nyrkin ja hellan välissä, vaan mieskin tekee meillä ruokaa, siivoaa, laittelee pyykkejä, pärjää lasten kanssa keskenään yms. mitä oma isäni ei ikinä tehnyt eikä tee edelleenkään. Ja mies kuulemma voi hoitaa lapsia, isovanhemmat olisivat ainoa oikea hoitopaikka...

 

[tän ketjun ap]

isovanhemmat olisivat ainoa oikea hoitopaikka...

Meillä muuten kans on sitä, että vanhemmat usein puhuu ihan kuin lapset ois vain minun, ja äiti käy ihan kuin tarkistamassa jos mieheni on keittiössä, kun eihän mies voi tietää palaako joku pohjaan...

 

[kateus lapsia kohtaan]

käyhän niinkin joskus, että ollaan kateellisia omille lapsille kun nämä ovat vielä ihan pieniä. Olen vasta keski-iässä ymmärtänyt, miksi minusta tuli muka-miestennielijä. Saatoin antaa ymmärtää mutten taatusti ymmärtänyt antaa.

Äitini oli isätön, minulla oli puolestaan palvova isä, joka miehenä oli hiljaa kärsivää sorttia eikä kovin lojaali hiljaisessa kiukussaan. Äiti oli niin kateellinen minulle, että oidipuskompleksi taisi mennä vähän pieleen. Tyttärenä mun olis pitäny oppia, että vaikka isä onkin äidin omaisuutta niin isona löydän oman hyvän miehen. Sen sijaan opin, että vaikka isä oliskin mun pikkusormen ympärillä niin äiti ei asiaa kestä, joten yhdenkään miehen miellyttäminen on hävettävä juttu.

Pelkään edelleen naisia pirusti, ja yritän kaveerata miesten kans. Ankeaksihan se käy.

Niin yritin tällä viestiä, että kovin pienellä iällä nuo lapset kiedotaan suvun kuvioihin, ja monimutkaiseksi menee. Tämä mun esimerkki sentään oli jotenkin hyvin konkreettinen, mutta mitäs sitten kun tosiaan mennään niihin menneisiin sukupolviin asti. Äitini pitää mua kai puolitosissaan oman äitinsä reinkarnaationa, ja isä kai samoin, koska jollain tasolla molemmat ovat kuin lapsiani. Anteeksi jos vien harhateille.

Helpottaako sua ajatella, että sun persoonalla ei tartte olla alun perin mitään tekemistä sen kanssa, mitä sulta on alettu odottaa?

 

[tän ketjun ap]

Helpottaako sua ajatella, että sun persoonalla ei tartte olla alun perin mitään tekemistä sen kanssa, mitä sulta on alettu odottaa?

en mä helpotuksesta tiedä, mutta on mielenkiintoista pohtia näitä. Etenkin kun näyttää vastausten perusteela, ettei tää ongelmani ole ihan harvinaislaatuinen

 

["vieras"]

Minusta tuntuu, että ap:ta kilttinä ja mukautuvana luonteena helpottaa enemmän se, ettei tarvitse suoraan vanhempia syyttää, vaan siinä on jotakin "puskurina". Mitään kovin kummoisia tarinoita siihen ei kannata silti alkaa kehittämään. Kyllä se on vanhempiesi syy, miten asiat teidän välillä ovat.

 

["vieras"]

Uskon, että sinua tilanteessa helpottaa kuitenkin se, että sen eriarvoistamisen ovat myös muut nähneet. Aika usein se ei ole niin, vaan musta lammas on musta lammas myös perheen ulkopuolella.

 

[vaikeaa]

Meillä ollut aina samoin. Ensimmäinen niin viisas, vaikka itse pärjäsin koulussa paremmin ja kuopus oikein lellikkihirmu. Olen siis keskimmäinen.
Itsellä jo aikuiset lapset, kuopus vielä kotona. Olen yrittänyt olla niin tasapuolinen lastenlasten hoidoissa ja yökyläilyissä. Siltikin aina jotain täytyy välillä enemmän jelppiä, elämäntilanteesta johtuen. Onneksi eivät ole kateellisia toisilleen tai en ainakaan moista ole havainnut.

 

["jep"]

Meillä ollut aina samoin. Ensimmäinen niin viisas, vaikka itse pärjäsin koulussa paremmin ja kuopus oikein lellikkihirmu. Olen siis keskimmäinen.
Itsellä jo aikuiset lapset, kuopus vielä kotona. Olen yrittänyt olla niin tasapuolinen lastenlasten hoidoissa ja yökyläilyissä. Siltikin aina jotain täytyy välillä enemmän jelppiä, elämäntilanteesta johtuen. Onneksi eivät ole kateellisia toisilleen tai en ainakaan moista ole havainnut.

Ei kukaan varmasti kadehdi sitä että nallekarkit tai hoitoavut eivät täysin mene tasan, vaan joskus toista, joskus toista enemmän. Riittää sekin, että yrittää olla tasapuolinen lapsilleen, vaikka nämä aikuisia.

Nyt on puhuttu näistä isovanhemmista tässä ketjussa, jotka eivät koskaan vilkaise jonkun lapsensa lapsia, mutta jatkuvasti viikottain ovat hoitamassa ja tekemisissä jonkun toisen lapten kanssa. Joiden mielestä aikuisella on vapaus olla tekemisissä kenen kanssa haluaa. Joiden mielestä tällaisista asioista ei saa puhua edes. Tai on heti kateellinen musta lammas. Jotka kehuvat puhelimessa sille mustalle lampaalle, miten ovat taas koko viikon rehkineet kun yhden lapsen lapset ovat koko viikon ollett taas hoidossa, tai miten he hoitavat päivät jonkun lapsen lapsia, niin ei tarvitse viedä hoitoon kunnalliseen. mutta toisen lapsen lapsia ei jakseta edes kerran vuodessa muutamaa tuntia, vaikka ne joka päivä hoidossa olevat olisivat villimpiä ja ilkeämpiä ja heitä olisi enemmmän.

 

["jep"]

nosto

 

[Tutulta kuulostaa]

[QUOTE="vieras";22554061]Uskon, että sinua tilanteessa helpottaa kuitenkin se, että sen eriarvoistamisen ovat myös muut nähneet. Aika usein se ei ole niin, vaan musta lammas on musta lammas myös perheen ulkopuolella.[/QUOTE]

En tiiä, mistä tällaisen päätelmän olet saanut päähäsi, mutta mun kohdallani se pitää todellakin paikkaansa. Tai ainakin piti siihen asti, kun päätin, että mä olen yhtä arvokas kuin kuka tahansa ja en muuhun tyydy. Eli jos joku ei osaa mua kohdella ihmisarvoisesti niin en ole tekemisissä ollenkaan.

Se on ollut kyllä pitkä tie, että osaa vaatia hyvää kohtelua. Helposti olen ajatellut, että tuo ei ehkä osaa hyviä käytöstapoja ja annan sille anteeksi, mutta oikeastihan kyse on siitä, että he ovat nähneet potentiaalisen alistettavan - ja itse tavallaan olen antanut luvan siihen.

 

[Tutulta kuulostaa]

[QUOTE="jep";22555161]Ei kukaan varmasti kadehdi sitä että nallekarkit tai hoitoavut eivät täysin mene tasan, vaan joskus toista, joskus toista enemmän. Riittää sekin, että yrittää olla tasapuolinen lapsilleen, vaikka nämä aikuisia.

Nyt on puhuttu näistä isovanhemmista tässä ketjussa, jotka eivät koskaan vilkaise jonkun lapsensa lapsia, mutta jatkuvasti viikottain ovat hoitamassa ja tekemisissä jonkun toisen lapten kanssa. Joiden mielestä aikuisella on vapaus olla tekemisissä kenen kanssa haluaa. Joiden mielestä tällaisista asioista ei saa puhua edes. Tai on heti kateellinen musta lammas. Jotka kehuvat puhelimessa sille mustalle lampaalle, miten ovat taas koko viikon rehkineet kun yhden lapsen lapset ovat koko viikon ollett taas hoidossa, tai miten he hoitavat päivät jonkun lapsen lapsia, niin ei tarvitse viedä hoitoon kunnalliseen. mutta toisen lapsen lapsia ei jakseta edes kerran vuodessa muutamaa tuntia, vaikka ne joka päivä hoidossa olevat olisivat villimpiä ja ilkeämpiä ja heitä olisi enemmmän.[/QUOTE]

Meillä on just tätä samaa. Mun lapsia ei haluta hoitaa ollenkaan, mutta mulle kyllä kelpaa kehua, mitä on toisten lastenlasten kanssa puuhannut. Hyi häpeä tuollaisia isovanhempia/vanhempia!

Meillä tällaisen kohtelun ketju katkeaa minuun, sillä en tuu kostamaan omaa kohteluani omille lapsilleni. Ja ihmettelen vanhempia, jotka oman pahan mielen haluaa maksattaa juuri omilla lapsillaan.

 

[tän ketjun ap]

Meillä on just tätä samaa. Mun lapsia ei haluta hoitaa ollenkaan, mutta mulle kyllä kelpaa kehua, mitä on toisten lastenlasten kanssa puuhannut.

Meil on just tota!
Ja sitte just jopa niinkin että kehutaan miten kilttejä ne serkut on kun ei itke äidin perään vaikka on pari viikkoa mummolassa, kun mun lapset alkaa kysellä äitiä jo parin tunnin jälkeen. No kai se nyt on tottumusta eikä kiltteyttä sinänsä, mein mukulat ei ole ollu missään yhtä yötä pitempään, siskon lapset on vauvasta asti ollut lomareissujen tai "työkiireiden" aikakaudet mummolassa, jopa siinä määrin että pienin kysyy päiväkodista lähtiessä kumpaan kotiin menee (siis mummolaan vai kotiin)