Sirarkateus aikuisena, miten pääsen tästä eroon?

[tän ketjun ap]

Oletko jutellut vanhempiesi kanssa ap?

En tästä aiheesta. Mää jauhan tän nyt itelleni ensin niin selväksi että mulla ei mene pasmat sekaisin jos ja kun aika koittaa

 

[tän ketjun ap]

tsekataas vielä aukeisko itsenäisyyspäivänä jutusta pohdintoja.

 

[se toinen tuulikaapiton]

kyllähän tuo musta vaikuttaa, että yksi lapsista on joutunu vanhempien kateuden kohteeksi. Kun luen noita esimerkkejä, niin vaikuttaa useinkin että tarkoitus ei ole syrjiä yhtä lasta, vaan sitä yhtä ei nähdä lapsena ollenkaan, paremminkin ehkä omana sisaruksena. eli tarttis ite pystyä näkemään vanhemmat niin etäännytetysti, että näkökulman vaihto onnistuu. Sitten ei ehkä satu niin paljon.

kiva jos vielä kommenteeraat, pidän muutaman päivän tätä auki selaimessa.

 

[tän ketjun ap]

kiva jos vielä kommenteeraat, pidän muutaman päivän tätä auki selaimessa.

Kommenteeraan toki jos keksin jotain sanottavaa. on tää mullakin ainaki toistaiseksi suosikeissa, että saan katsottua onko immeisillä vielä mielipiteitä lisää

 

["jep"]

kyllähän tuo musta vaikuttaa, että yksi lapsista on joutunu vanhempien kateuden kohteeksi. Kun luen noita esimerkkejä, niin vaikuttaa useinkin että tarkoitus ei ole syrjiä yhtä lasta, vaan sitä yhtä ei nähdä lapsena ollenkaan, paremminkin ehkä omana sisaruksena. eli tarttis ite pystyä näkemään vanhemmat niin etäännytetysti, että näkökulman vaihto onnistuu. Sitten ei ehkä satu niin paljon.

kiva jos vielä kommenteeraat, pidän muutaman päivän tätä auki selaimessa.

Tässä varmaan on perää.
Eli on olemassa vanhempia jotka eivät tajua että heidän kuuluisi olla tasapuolisia lapsiaan kohtaan. Eivät ehkä näe itseään enää vanhempina kun lapset täysi-ikäsiiä.

 

["vieras"]

Meillä vähän samaa, äitini ostaa veljen perheelle kaiken mitä keksivät pyytää, ja vähän enemmänkin. Molemmat kuitenkin olemme töissä, sekä minä että veljeni. Sitten vielä kehtaa puhelimessa aina mainostaa mitä on veljen lapsille ostanut. Pärjään minä tietysti ja lapsetkin ilmankin näitä muistamisia mutta joskus se vähän satuttaa että mikä syy siihen on ettei mun lapset ole mitään. Serkkupoika kun sairastui niin sinne rientävät apuun lastenhoitoon mutta täällä kun olivat sain tehdä ruoat ja passata ja illalla kun ajattelin että huh, nyt lähden vähän kaupungille niin äitini keksi että kun hänellä on ollut niin rankka päivä lastenhoidossa niin he lähtee ostoksille.

Sitähän se on että sukulaisiaan ei voi valita mutta ystävänsä voi.

 

[tän ketjun ap]

[QUOTE="jep";22615711]Tässä varmaan on perää.
Eli on olemassa vanhempia jotka eivät tajua että heidän kuuluisi olla tasapuolisia lapsiaan kohtaan. Eivät ehkä näe itseään enää vanhempina kun lapset täysi-ikäsiiä.[/QUOTE]

mut vaikkei lapsiaan kohtaan niin olis edes lapsenlapsille tasapuolisia...

 

["jep"]

mut vaikkei lapsiaan kohtaan niin olis edes lapsenlapsille tasapuolisia...

Juu, ei kai siinä, he kai ajattelevat että velvollisuudet on hoidettu kun nuorinkin on sen 18v. sitten saa tehdä mitä haluaa ja suosia ketä ja kanen lapsia haluaa.

Kai ihminen on susi, joka nauttii kun saa harjoittaa hajota ja hallitse -politiikkaa. Vai voiko ihminen, vanhempi, olla oikeasti niin ilkeä?

vai eivätkö nämä vanhemmat vain tajua? en tiedä.Itselläni samanlainen. En oikeastaan pidä mitään yhteyttä. vastaan puhelimeen kun soittaa. Ja juttelen mukavia. Olen sanonut kyllä asioista myös suoraan. Ja jotain parannusta tapahtui hetkellisesti.

Mutta jos ei koko ajan ole sanomassa, niin sama jatkuu. Kertoo puhelimessa miten on auttanut siskoa ja tehnyt sitä ja tätä siskon lasten kanssa ja miten siskon pakastin on täynnä hänen poimimiaan marjoja jne.

Ehkä ei kannattaisi edes puhelimeen vastata, koska paha mielihän siitä aina tulee. Kyllä meidänkin lapsille maittaisivat marjat.

 

[tän ketjun ap]

[QUOTE="jep";22617673]Juu, ei kai siinä, he kai ajattelevat että velvollisuudet on hoidettu kun nuorinkin on sen 18v. sitten saa tehdä mitä haluaa ja suosia ketä ja kanen lapsia haluaa.

Kai ihminen on susi, joka nauttii kun saa harjoittaa hajota ja hallitse -politiikkaa. Vai voiko ihminen, vanhempi, olla oikeasti niin ilkeä?

vai eivätkö nämä vanhemmat vain tajua? en tiedä.Itselläni samanlainen. En oikeastaan pidä mitään yhteyttä. vastaan puhelimeen kun soittaa. Ja juttelen mukavia. Olen sanonut kyllä asioista myös suoraan. Ja jotain parannusta tapahtui hetkellisesti.

Mutta jos ei koko ajan ole sanomassa, niin sama jatkuu. Kertoo puhelimessa miten on auttanut siskoa ja tehnyt sitä ja tätä siskon lasten kanssa ja miten siskon pakastin on täynnä hänen poimimiaan marjoja jne.

Ehkä ei kannattaisi edes puhelimeen vastata, koska paha mielihän siitä aina tulee. Kyllä meidänkin lapsille maittaisivat marjat.[/QUOTE]

Mä en oo sanonut oikeastaan missään vaiheessa suoraan. No välillä on semmosia kausia ettei tapahdu mitään jännää. Mutta sitten taas kun ajattelee laajemmin, tulee mieleen kaikenlaista.

Marjoista tuli mieleen et vanhempani on ostanu siskon kaikille lapsille uudet harrastusvälineet. Polkupyörää, suksia, luistimia. Ja monena vuonna siis, noihan on kasvaville lapsille aika lyhytikäisiä. Meille ei kuulunu mitään sellasta.

 

["hello"]

voikun et kadehtisi. voi kyllä ymmärtää että susta tuntuu epäoikeudenmukaiselta. ei tasan käy koskaan huomio. ja jotkut eivät edes huomaa tälläisiä. voisitko vihjaista jotain? joskus vanhemmat kiintyvät enemmän ja samaistuvat enemmän johonkin lapseensa, joka on pienenä vaikka sairastanut tai ollut muuten heikko tai vaikea ja avun tarpeessa. Ehkä siskosi on oikeasti ongelmaisempi ja tarvitsevampi kuin sinä? voisitko kuitata rakkaudella, antaen anteeksi, helpommin sanottu kuin tehty. on kyllä ikävää epäoikeudenmukaisuus, mutta älä sinä sure sitä, olethan arvokas ihminen.

 

["jep"]

Minä lopetin yhdessä vaiheessa kokonaan yhteydenpidon, kun olin aikani yrittänyt saada lapset näkemään isovanhempiaan edes joskus. No, ei kelvannut, vaikka pyysin ja pyysin.

Kun sitten lopetin yhteydenpidon, en vastannut puhelimeen, niin alkoi tulla hätääntyneitä soittoja. Ja kirjeitä. Ja kerroin ajatukseni. Jotain parannusta, hetkeksi.
tuosta on nyt vuosia. Sama jatkuu, sama vanha tahti. Minä tai lapseni eivät merkitse mitään verrattuna toisiin lapsenlapsiin. Nyt en enää jaksa välittää.

 

[tän ketjun ap]

[QUOTE="jep";22617734]Minä lopetin yhdessä vaiheessa kokonaan yhteydenpidon, kun olin aikani yrittänyt saada lapset näkemään isovanhempiaan edes joskus. No, ei kelvannut, vaikka pyysin ja pyysin.

Kun sitten lopetin yhteydenpidon, en vastannut puhelimeen, niin alkoi tulla hätääntyneitä soittoja. Ja kirjeitä. Ja kerroin ajatukseni. Jotain parannusta, hetkeksi.
tuosta on nyt vuosia. Sama jatkuu, sama vanha tahti. Minä tai lapseni eivät merkitse mitään verrattuna toisiin lapsenlapsiin. Nyt en enää jaksa välittää.[/QUOTE]

Miten sä "selität" sen lapsille? ihmetteleekö ne?

Mä tykkäisin pitää 15v hääpäiväjuhlat, kymppikin kun jo jäi juhlimatta, kun en oikein tiedä ketä sinne kutsuisin ja mitä siitä tulis. Siis kyllähän me väkeä saatais ihan kavereista + miehen sukulaisista, mutta liekö semonenkaan korrektia. Ja mä tiedän että jos vanhemmat pyydetään, niin ne tulee jos on tullakseen, eihän mun hääpäivä ole mitenkään tärkeä juttu. Ja jos ne tulee, niin äiti kumminkin keksis jotain moitittavaa joko ideasta, juhlista sinänsä tai vieraista.

 

[tän ketjun ap]

nostan jepille

 

["jep"]

Eivät osaa suuremmin ihmetellä, koska yhteydenpito on aina ollut vähäistä.
ja olen kyllä jotain selittänyt esikoiselle, että en ole koskaan ollut se läheinen lapsi, mutta omani ovat minulle yhtä tärkeitä.

 

[totuus on]

Jaksoin lukea vihdoinkin koko ketjun läpi ja olis pitäny lukea jo aikaisemmin eli oletko ap kuullut koskaan läheisriippuvuudesta?
Kertomasi voisi olla osaltaan sitä ja toiset ovatkin maininneet jo sen kateuden sinua/perhettäsi kohtaan ja alemmuuden tunteen vanhempiesi taholta.
Sä et ole valmis maksamaan hintaa saadaksesi "rakkautta" vanhemmiltasi ja et myöskään sitä silloin saa toisin kuin siskosi, joka todennäköisesti on kovin ahdistunut ja henkisesti pahoinvoiva ja todella riippuvainen äidistäsi ja tekee äidin rakkauden eteen mitä vaan...

 

["vieras"]

Jaksoin lukea vihdoinkin koko ketjun läpi ja olis pitäny lukea jo aikaisemmin eli oletko ap kuullut koskaan läheisriippuvuudesta?
Kertomasi voisi olla osaltaan sitä ja toiset ovatkin maininneet jo sen kateuden sinua/perhettäsi kohtaan ja alemmuuden tunteen vanhempiesi taholta.
Sä et ole valmis maksamaan hintaa saadaksesi "rakkautta" vanhemmiltasi ja et myöskään sitä silloin saa toisin kuin siskosi, joka todennäköisesti on kovin ahdistunut ja henkisesti pahoinvoiva ja todella riippuvainen äidistäsi ja tekee äidin rakkauden eteen mitä vaan...

Omasta mielestä se on tässä toisin päin. Minusta ap on riippuvainen.

 

[totuus on]

[QUOTE="vieras";22624857]Omasta mielestä se on tässä toisin päin. Minusta ap on riippuvainen.[/QUOTE]

Läheisriippuvuutta ei voi olla ilman molempia osapuolia! Se on kahden tai useamman henkilön tapa solmia tiivis suhde ja samaalla hyvin tukahduttava.
Siitä, joka pääsee irti täsät kierosta suhteesta aletaan puhua juurikin "suvun mustana" lampaana, koska se ei enää toimi niiden pelisääntöjen mukaan mitä läheisriippuvuuteen tarvitaan.

 

["vieras"]

Läheisriippuvuutta ei voi olla ilman molempia osapuolia! Se on kahden tai useamman henkilön tapa solmia tiivis suhde ja samaalla hyvin tukahduttava.
Siitä, joka pääsee irti täsät kierosta suhteesta aletaan puhua juurikin "suvun mustana" lampaana, koska se ei enää toimi niiden pelisääntöjen mukaan mitä läheisriippuvuuteen tarvitaan.

Läheisriippuvaisuutta voi olla vaikka olisikin huonot suhteet. Ja ap:n puoleltahan suhde on vanhempiin nähden pinnallisesti hyvä, koska ei pane vastaan, vaikka kohtelu on mitä on. Lieassa siinä kuitenkin on, kun ei pysty asettamaan rajoja.

Siskosta ap ei ole sanonut asioita, joista olisi pääteltävissä minusta yhtään mitään, muuta kuin että kohtelu on parempaa ja pettymyksiä on hänen kohdallaan siedetty enemmän.

Päihdelinkki > 415 Läheisriippuvuus

 

["vieras"]

http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/laheisriippuvuus-tukahduttaa/

Minusta nämä kertovat ap:sta.

 

[totuus on]

[QUOTE="vieras";22625261]Läheisriippuvaisuutta voi olla vaikka olisikin huonot suhteet. Ja ap:n puoleltahan suhde on vanhempiin nähden pinnallisesti hyvä, koska ei pane vastaan, vaikka kohtelu on mitä on. Lieassa siinä kuitenkin on, kun ei pysty asettamaan rajoja.

Siskosta ap ei ole sanonut asioita, joista olisi pääteltävissä minusta yhtään mitään, muuta kuin että kohtelu on parempaa ja pettymyksiä on hänen kohdallaan siedetty enemmän.

Päihdelinkki > 415 Läheisriippuvuus[/QUOTE]

Läheisriipuvuuden ei tarvitse liittyä alkoholiin. Sukupolvesta toiseen voi olla peräti opittu tapa toimia suhteissa.
Alkoholin kanssa läheisriippuvuuskin saa uusia kuvioita ja niitä ei tässä yhteydessä kylläkään mainittu?

 

["vieras"]

Läheisriipuvuuden ei tarvitse liittyä alkoholiin. Sukupolvesta toiseen voi olla peräti opittu tapa toimia suhteissa.
Alkoholin kanssa läheisriippuvuuskin saa uusia kuvioita ja niitä ei tässä yhteydessä kylläkään mainittu?

Juu, en tarkoittanut, että alkoholi liittyisi ap:n ja vanhempien suhteeseen.

 

[tän ketjun ap]

Tottahan se on, että riippuvuussuhteessa kaikilla osapuolilla on oma paikkansa. Ja ongelmia tulee siinä kohtaa kun joku tai jotkut tahtovat siitä irtaantua ja vaihtaa pyörien suuntaa

 

[tän ketjun ap]

nostin

 

[mievaan]

luepa Lahjakkaan lapsen draama niminen kirja. Ei ehkä sisarkateuteen auta, mutta voi auttaa ymmärtämään miksi vanhemmat käyttävät omia lapsiaan joskus tietämättäänkin omiin tarkoitusperiinsä. Esim. vanhemmat voivat kertoa jotenkin, että olet hyväksytty ja rakastettu vain jos teet näin näin ja näin, mutta jos tuot ilmi negatiivisia tunteita, äiti ei enää niin rakastakaan sinua. Ja se kai kietoutuu jotenkin vanhempien omiin kokemuksiin avuttomuudesta, ja lapsuudesta, jossa heiltäkin on ehkä otettu valta pois. Aikuisina he käyttävät sitä lapsiinsa.

Äh, vaikeaa selittää. Hyvä kirja kuitenkin...

 

[tän ketjun ap]

Nyt siskon lapset ovat vanhemmilleni menossa joulusta loppiaiseen. On kuulema tärkeää että sisko saa levätä. Ei hällä siis mitään ihmeempiä, mutta kun "sillä on varmaan niin rankkaa kun on työ ja lapset"... Anteeks? niin mullaki. Mutta en valita, itse olen kullanmuruni tehnyt ja ollaan tää määräkin mitoitettu niin että rahkeet riittää niitä hoitamaan. Ja kuten olen tässä ketjussa moneen kertaan sanonut, en edes antaisi lapsia noin pitkäksi aikaa pois kotoa. Mutta jotenkin pistää harmittamaan, kun itse olen tämän viikon sairaslomalla, ja vanhemmillakin vapaata. Sanovat puhelimessa "aijaa, koita levätä", mutta siinä se. No miehen äidillä on onneksi vapaata ja kiinnostusta, niin sain oikeasti levätä aamupäivällä. Ihan eri fiilis hoitaa lapsia ja kotia taas loppupäivä, kun sai kuumeeseensa pienet päikkärit. On tää vähän epistä.