Suuret tuloerot

[Suski]

""Onko teidän muiden mielestä systeemimme reilu?""

Ei ole. Mies kartuttaa jatkuvasti omaa omaisuuttaan, käyttää rahansa omien lainojensa lyhennyksiin, sinä ostat teille kulutustavarat ja ruoan ja elätät yhteisen lapsenne. Jos teille tulee ero, miehelle jää kaikki pysyvä omaisuus ja sinulle luu käteen ja maantie.

 

[Viviann]

Liki 30 vuoden kokemuksella! Lopeta tuo liitto ja vikkelään. Jos toinen on pihi tuollaisten tulojen kanssa niin ei se tule koskaan muuttumaan.
Ja voin sanoa, että tässä puhuu se joka meidän perheessämme oli huomattavasti suurempi tuloinen. Ei tullut mieleenikään pihistellä yhteisistä menoista. Ajattelin aina että se maksaa jolla on rahaa. Kunnes huomasin että maksoin jopa miehen hutsureissut hotelleissa... niin pihi oli ettei edes siihen laittanut omia rahojaan.
Mutta takaisin tosielämään: jos ihminen on pihi niin mikään ei muuta sitä seikkaa.

 

[Mimuli]

En ymmärrä mitä valitat. Saat asua todennäköisesti todella mukavasti ja autokin käytössä. Olisiko elintasosi sama esim. yksinhuoltajana, entä onnistuisiko opinnot niin kuin nyt? Saat miehesi kautta hyvää elintasoa ja onneakin. Periaatteessa olen sitä mieltä että parin tulee jyvittää tulojaan eli vähemmän saava maksaa prosentuaalisesti vähemmän. Minusta teillä meneekin näin. On hienoa ettei miehesi pidä sinua kuin huoraa maksaen kaiken, vaan olettaa että olet itsellinen nainen ja saat itsetuntosi siitä. Maksaisitko muuten itse hyvätuloisena miesystäväsi kaikki toiveet tuosta vaan, jakaisit kaiken puoliksi ja et ottaisi omasta työstäsi itsellesi mitään ylimääräistä? Uskon, että olet miehellesi mitä parhain, edustavin nainen ei hän varmasti sivelläeläjää huolisikaan, mutta älä edes yritä muuttua sellaiseksi vain siksi että tiedät että taloudellisesti miehesi voisi sinusta sellaisen tehdä. Jos sinua kohtaisi todellinen uhka vaikkapa sairauden muodossa, uskon että miehesi tukisi kaikin voimin talouttasi. Jos ei niin silloin sinä voisit kyseenalaistaa asioita. Muistathan, että on kiva aikaansaada itse asioita, omaa onnea, ei saada kaikkea valmiina! Ellet sitten halua alkoholisoitua, masentua ja huomata nelikymppisenä että et tiedä mitä tehdä nyt kun olo on ihan tyhjä ja mitään ei osaa.

 

[yks]

""nam""

>>""Ja muuten, niistä normiopiskelijan tuloista voi todellakin säästää etelänmatkoihin ja ostaa vaatteita Vero Modasta, kun syömiset ja juomiset, harrastukset ja asumiset suhteuttaa oikein. ""

Ja jos sinä olet tuota mieltä, niin miten useat opiskelijat valittavat tukien riittämättömyyttä välillä kansanliikkeiden voimallakin

Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuttaa säästää ulkomaanmatkoihin, jos ei esim. ole työssä ja/tai asumiskustannukset ovat isommat, mitä pystyy kattamaan millään asumislisällä. Ja eroa on reilimatkalla ja ap:n miehen lomamatkoilla

Eikä ap häviä mitään, vaikka ei saa asumistukea, kun ei joudu asumisesta maksamaan penniäkään, päinvaistoin hänellä todella saattaa olla käytössään suuremmat tulot kuin opiskelijoilla yleensä. Tai lapsia omaavilla opiskelijoilla, jotka saattavat olla toimeentulotuella lapsilisistä huolimatta.

 

[yks]

Ap ei saanutkaan opintotukea, vaan oli työssä...

Lapsilisää ei ollut mainittu, mutta se varmaan menee suoraan lapsen kuluihin, kun ap:n palkka oli erikseen mainittu ?

 

[ap]

Jos tilannettani vertaa keskiverto (=köyhyysrajan alapuolella) elelevän opiskelijan tilanteeseen, niin tokihan elän ihan mukavasti. Rahat riittää ruokaan ja vähän muuhunkin. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, vaan siitä miten tulot pitäisi jakaa perheessä, jossa toinen tienaa rutkasti enemmän kuin toinen, ja on kuitenkin yhteinen lapsi, eli kyllä tilanne on mielestäni rinnastettavissa avioliittoon. Tilanne olisikin aivan toinen, jos vain elelisimme kaksistaan saman katon alla.

Mutta kokeilkaa te muut katsella vuosikausia vierestä kun toinen syö kaviaaria ja itse pistelet lenkkimakkaraa, noin niinkuin vertauskuvallisesti. Jos ette ole vastaavassa tilanteessa olleet, ette kyllä voi sanoa, etteikö pieni kateus ja katkeruus pikkuhiljaa valtaisi mieltänne.

Jos ihminen ei parisuhteessa ole juurikaan valmis jakamaan omastaan kertoo se jo mielestäni aika paljon myös muusta luonteesta. Eli kaikki mulle ja muista ei niin väliä. Kotitöillähän ei ole luonnollisesti mitään arvoa, ne kuuluvat naisen elämään automaattisesti oman työn ohella!

 

[Rikasrakas]

Keskustelin asiastasi mieheni kanssa ja hän ei ainakaan millään ymmärrä miestäsi. Hänenkin mielestään teidän tulisi jakaa yhteiset tulonne tasan.

Ihmettelen miestäsi, ettei hän ymmärrä arvostaa sinun panostasi esim. kotitöihin ja olethan hänen lapsensa äiti! Eikö se jo ole riittävä peruste jakaa omaisuutensa?? Olethan antanut miehellesi suurimman lahjan elämässä, jota ei edes rahalla voi saada.

Nyt sinun on keskusteltava tästä asiasta miehesi kanssa ja turvattava sekä oma että lapsesi tulevaisuus. Et saa tehdä ilmaista työtä kenellekään. Tuollaisella ajatusmaailmalla, jota miehesi edustaa sinä voisit aivan hyvin hinnoitella kotona tekemäsi työn, seksin ja jopa synnyttämisen!

Kyllä teidän rahanne kuuluvat olla yhteisiä. Vaadi miestäsi avaamaan yhteinen tili ja hoidat sieltä kaikki perheen kulut. Omista ylimääräisistä henkilökohtaisista menoistasi voisit itse vastata. Kyllä nekin oikeastaan kuuluisivat miehellesi, koska tienaa noin hyvin.

Oletteko ajatelleet mennä avioliittoon? Se ainakin virallistaisi asemasi. Voisiko miehesi olla sinusta epävarma ja siksi ei ole valmis taloudellisiin uhrauksiin?

Koeta jaksaa!

 

[Alma]

Kyllä ap plussan puolelle taitaa jäädä. Jos lasket esim. auton arvon, verot, vakuutukset, asumiskulut jne. niin mieti, paljonko sinulla niihin menisi rahaa. Ei taitais tonni riittää, vai?

Miksi miehesi pitäisi lahjoittaa sinulle rahaa? Oisit tyytyväinen siihen, että hän tarjoaa sinulle hyvät elämisen puitteet ja mahdollistaa sen, että ylipäätään pystyt opiskelemaan.

Se, että hän ostelee viihde-elektroniikkaa ym. kodin vempaimia, niin eikös se ole hyvä? Kai sinäkin saat niistä nauttia, vai kuunteleeko hän kuulokkeilla musiikkia?

Unohtaisit tuon ahneen puolesi ja nauttisit siitä mitä sinulla on, etkä kadehtisi sitä mitä miehellä on. Iloinen ja reipas mieli, niin eiköhän se mieskin ala arvostamaan sinua naisena ja kumppanina ja voipi itselläsikin olla hauskempaa, ilman ainaista kyräilyä.

Hyvällä tuulella ja hymyllä saat itsellesi ja perheellenne rakennettua ne puitteet, että liittonne kestää edes tuon opiskeluaikasi. En yhtään ihmettelisi, vaikka miehesi pitäisi sinua säälistä luonaan sen aikaa kun opintosi kestää. Jaksisitko itse katsella kumppania, joka on koko ajan naama kateudesta kireänä...

 

[möö]

Hassua että rinnastat tyylikkäät vaatteet ja itsevarmuuden.

 

[Ninnu]

Kyllähän tuo vähän kohtuuttomalta kuulostaa, mutta ette ole ilmeisesti vielä aviossa, joten lain mukaan miehellä ei sinuun elatusvelvollisuutta ole. Mutta kyllä tuli sinunkin kommentistasi sellainen kuva, että asut näin vielä pari vuotta kun ei joudu yksiöön, ja sitten kun tienaat hyvin itse, lähdet lapsesi kanssa menemään.

 

[Ninnu]

Miten voi olla avioehto, jos ei ole naimisissa!!! kannattaisi lukea viestit vähän tarkemmin.

 

[Nam]

Tarkoitin, että sillä reilulla 900€ minkä voi saada, jos työskenetelee ja nostaa tukia, pystyy tekemään etelänmatkoja (matkan per vuosi ja äkkilähdöllä). Ei sillä mihinkään Thaimaaseen lähdetä kuukaudeksi samoilemaan. Pelkkä opintotuki 404€ ei kyllä riitä mihinkään, se on ihan totta!

 

[yks]

Ap, ymmärsin pointtisi ja mielestäni miehesi pitäisikin osallistua enemmän lapsen menoihin.

Et kuitenkaan kertonut, mihin se lapsilisä häviää. Saatko sinä käyttää sen lapsen tarpeisiin itsenäisesti ?

En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka vaativat toisen maksavan omia tarpeitaan ja rikkaan puolison nostavan toisenkin elintasoa VELVOLLISUUTENA.

Se menee niin, että jos rikas haluaa toisen elämäntasoa nostaa, niin se tehdään vapaasta tahdosta.

Tässä tulee vastaan arvokysymykset. Jos teillä on puolison kanssa täysin erilaiset arvot suhteessa, kannattaako siinä olla, vaikka olisi miten rikas puoliso tahansa? Epäilen, että köyhän tuolla asenteella olevan miehen olisit jo jättänyt. (Esim. jos mies vaatisi sinua elättämään itsensä.)

Kun opiskelet ja asut ilmaiseksi, vaikka teillä on omat taloudet, en ymmärrä rutinaa, jos käyttöön jää kuitenkin rahaa, vaikka kaviaaria ei saisikaan.

Tai sitten ilmoitat miehellesi, ettet ole tyytyväinen taloutenne hoitoon ja vaadit, että monia kuluja laitetaan puoliksi. Silloin voit varautua siihen, että auto seisoo pihassa ja sinä kuljet bussilla, jos miehesi on kuvailemasi röyhkimys.

Onko ruokakulut niin suuret, että sinun kannattaa laitaa koko järjestelmänne remonttiin?

Jotkut eivät tajua, miten paljon ruoka maksaa. Kerää ne kuitit ja esitä miehellesi laskelma, ehdota pientä lisää ruokabudjettiin. Tai ala ostaa halpoja elintarvikkeita, niin sittenhän rutisee, kun ei ole ""kaviaaria"" leivän päällä ja käy ostamassa itse.

Myös miehen maksamalle päivähoitomaksulle on hyvät perusteet: miehen tulot.

Yritä perustellen esittää miehelle asiasi, niin ehkä saat niille kannatusta.

Uskallatko ottaa puheeksi kotitöiden jakamisen? Tai niiden suhteuttamisen rahan tuomiseen taloudenhoitoon?

Toinen asia on miehesi suhtautumistapa sinuun:

Mielestäni miehen tulisi maksaa ainakin lapsenne matka ja jopa osa sinun matkastasi, jos haluaa perheensä kanssa matkustaa.

Jos sinun pitää maksaa ulkomaanmatkat itse, niin mitä tapahtuu, jos sinulla ei ole varaa matkustaa?

Mitä tapahtuu, jos ilmoitat, että sinulla ei ole varaa matkustaa?

Jos lähteekö yksin matkaan, siinä olisi jo syytä erota...
(Varmaan sinä jäit lastanne hoitamaan kotiin ja siksi tulosi ovat tällä hetkellä viivästyneiden opiskelujen takia pienemmät.)

Jos mies haluaa koko perheen mukaan ja maksaa matkan tai suurimman osan siitä, HYVÄ

 

[sara]

minä en mitenkään ymmärrä sitä, että matkoille lähdettäessä sinun pitäisi vähemmistä tuloistasi säästää erikseen matkarahat. on se nyt kumma kun yhdessä asutaan,että joka penni lasketaan, ruokakuitit näytille?

meillä on aina ollut rahat yhteisiä ja menot suunnitellaan yhdessä, jos jompi kumpi saa rahaa jostain enemmän, silloin meillä yhteisesti on enemmän rahaa.

ei tuollainen kuulosta toisesta välittämiseltä, mitä sinä muuten kotivakuutuksia makselet kun koti on toisen oma, kummalle siitä on hyötyä?

ei mies tosissaan välitä toisesta kun noin tekee, mieti tosissasi, onko teillä rakkautta?
rakkauskin on pitkässä suhteessa aaltoilevaa, välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta teillä ei taia olla ollenkaan?

 

[Pekka]

No jo se on perkele, jotta jos ottaa akan ja tekee sen kans mukuloita niin itkee vielä rahanmenon takia. Hame semmoselle päälle pitäs laittaa, johan tuolle nauraa naurismaan aidatkin. Mitähän olis tästäkin maasta ja elintasosta tullu jos olis vanhempien sukupolvien miehet tuolleen ajatelleet? Nurisematta perheensä elättivät ja niinpä vain elivät aika mukavasti. Nykyajan pullamössösukupolvelle se on vaan raha joka puhuu. Kannattais muistaa että eipä siinä ruumispaidassa niitä taskuja ole.

 

[Vaimo0405]

Tilanteesi kuulostaa kyllä kohtuuttomalta ja meidän perheen mallin perusteella on outoa, että mies ostelee itselleen, muttei yhteiseksi hyväksenne, jos teillä vielä lapsiakin on.:/ On toki niin, että kukin saa käyttää rahansa miten lystää, mutta kun on yhteinen ""yritys"" nimeltä perhe niin luulisi, että sitä haluaisi kuluttaa rahojaan perheeseen (jos ei vaimoon/avopuolisoon, niin edes niihin lapsiin), kun lasten menot ja vaatteet ovat kuitenkin tosi kalliita, eli kummankin osallistuminen tulisi varmasti tarpeeseen.

Itse tienaan kutakuinkin 1400 nettona ja mies 3-4 kertaa minua enemmän. Olemme naimisissa ja mies omistaa kaksi asuntoa, lyhentää lainat ja jos ero tulee, hän ne tietysti pitää. Samoin autot ovat hänen nimissään ja hän hoitaa kaiken niihin liittyvän, koska itse en niitä käytäkään.
Jos käymme ruokakaupassa yhdessä, hän haluaa ehdottomasti maksaa, muuten minä. Itse en käytännössä maksa kuin omat menoni, tv-luvat ja lehdet, ja kun yritän jotain muuta maksella, mies on jo ehtinyt pistää laskut automaattiveloitukseen

Meillä lähinnä riitaa tulee siitä, että mies maksaa niin paljon, että itselleni tulee ihan siipeilijäolo ja tuntuu, että elän hänen kustannuksellaan, vaikka toisaalta on niin, että hän _haluaa_ maksaa. Itsenäiseen toimeentuloon tottuneena se vaan välillä korpeaa, kun tuntuu, että kotitöiden lisäksi en tee mitään tämän talouden eteen... Kodin hankinnat (liinavaatteet, astiat, pesuaineet ym.) toki teen minä, mutta kuitenkin.

Mulla ei ois ikinä rahaa lähteä minnekään, jos matkat pitäisi tehdä niin, että minä maksaisin omat matkani. Olen aika holtiton rahankäyttäjä, ts. kaikki mikä tulee, myös menee, eikä mitään jää säästöön. Toisaalta pienituloisena sinkkuna pystyin elämään niinkin, eli sopeutan menoni tuloni mukaan.

Eli näin meillä.

 

[Rikasrakas]

Vaikka mieheni on maksanut omakotitalomme ja automme, silti puolet talosta on minun nimissäni ja toinen auto on minun nimissäni. Perkele... anteeksi karkea ilmaisu, en ymmärrä miksei näin voisi olla. Minä olen mieheni vaimo ja hän minun mieheni. Olemme samaa perhettä ja omaisuutemme on yhteinen, oli sen tienannut kumpi tahansa!!!!!

Meillä maksetaan menot yhteiseltä tililtä. Olette kummallisia ihmisiä omine rahoinenne! Minun vanhempani ja mieheni vanhemmat ovat myös eläneet näin ja se on luonnollista meille.

 

[Vaimo0405]

Minulle taas on ihan selvää, että jos mies on ennen minua ostanut kaksi asuntoa ja maksellut niistä yksinään lainoja pois, niin hän ne myös saa yksin pitää jos ero tulee. En maksa siis vieläkään lainoista tai vastikkeista mitään, niin minusta olisi aika epäreilua, että eron tullessa yhtäkkiä saisin niistä puolet, kun en ole latin latia laittanut niihin kiinni. Emme siis ole mitään hänen omaisuuttaan ostaneet yhdessä.

Myös avioehto tehtiin minun pyynnöstäni, ja sillä varmistan, että en joudu vastaanottamaan edes mitään lakisääteisiä osuuksia eikä näinollen minua pysty syyttämään siitä, että olisin mieheni rahoista ja omaisuudesta päässyt hyötymään.

 

[nainen]

joopa joo, olisipa mielenkiintoista joskus hinnoitella ne kaikki vuosien aikana tehdyt kotityöt ihan virallisen taksan mukaan, voisipa kotiapulainen tulla kalliimmaksi näille eräille mihen kutjakkeille, jotka eivät arvosta kotiäitejä yms...

 

[Sassy]

No ei tietenkään sulla ole osaa eikä arpaa omaisuuteen minkä miehesi on hankkinut ennen sinua, kyse onkin omaisuudesta joka hankitaan avioliiton aikana, mutta jos on avioehto niin eipä jaeta sitäkään. Suurin osa meistä taitaa kuitenkin olla ns. tavallisia pulliaisia jotka eivät tarvi avioehtoa rahojaan suojelemaan. Jos liitossa on asiat kunnossa niin ei rahasta tarvi kiistellä, se maksaa joka jaksaa ja kykenee, ja jos kovin mustasukkaisesti rahojaan parisuhteessa vahtii, taitaa olla parempi pysyä sinkkuna.

 

[nainen]

ymmärrän sinua erittäin hyvin! Mielestäni se, joka tienaa enemmän, osallistuu ensisijaisesti järkevällä tavalla oman perheensä elatukseen ja erittäin painava syy tähän on vielä lapsi. Sen jälkeen mitä jää, ostellaan ne huvitukset ja elektroniikat, ja epäilenpä, että sitä rahaa kyllä vielä jää sillä rikkaammalla osapuolella.

Olisi eri asia, jos tämä ap makaisi päivät pitkät työttömänä kintut kohti kattoa ilman aikomustakaan saada työtä, mutta hänellähän on päinvastoin opiskelut meneillään ja tekee työtä siinä sivussa. Elikkä hänelläkin on joskus aikomus saada ne vakaat, hyvät tulot. Tämä yhteiskunta valitettavasti suosii melko lailla työllisyystilanteellaan ja palkkatasollaan miehiä. Sen jo huomaa pelkästään siitä, kuinka paljon avoimia työpaikkoja netissä on miehille. Tilannehan alkaa kyllä tosin tätä menoa olla jo 50-50;(, mistä en tietenkään iloitse. Joo, taisipa mennä jo asian vierestä, mutta ajatus tuli varmaan selväksi.

No, onkait se selvä, että sinun tilannettasi helpottaa, että mies lyhentää asuntolainaa, mutta eikö se asunto ole hänen nimissään. Ja, jos miehelläsi ei olisi hyvätuloista työpaikkaa, ettepä ""te"" olisi ikinä harkinnutkaan asunnon ostamista. Hän siis lyhentää tätä asuntoa vain ja ainoastaan itselleen siitä huolimatta, että sinä säästät asumismenoissa.

Siis perhe on aina yhteinen yksikkö, ettekä te ole pelkästään mitää asuinkumppaneita, joilla sattuu olemaan yhteinen lapsi. Miehen ei tarvitse maksaa huvituksiasi, vaan osallistua oman perheensä elatukseen ja tätä kautta sinulle jäisi itselle rahaa niihin sinun omiin huvituksiin yms...edes jonkun verran. Ostakoot siivoojan, lapsenhoitajan/kotiapulaisen kotiinsa, niin voisipa sen jälkeen arvostaa muunkinlaista ""työtä"", kun tajuaa kuinka paljon ulkoistaminenkin maksaa. Olet sinäkin omat huvituksesi ansainnut!

 

[Tepa]

Minusta se kellä on rahaa saa käyttää rahansa niin kuin haluaa. Jos parisuhteessa toinen ei ole viitsinyt kouluttautua ja hommata itselleen tarpeeksi palkkaa, niin eläköön sitten elintasonsa mukaan. Lapsesta toki parempipalkkaisen tulee huolehtia varojensa mukaan, mutta ei puolisosta.

 

[Mari]

Että tuollaisia liittoja on vielä nykypäivänä...muija on kotiorja ja mies makselee sitten elämiset. Minä en olisi päivääkään noin epätasa-arvoisessa suhteessa, minulla on sen verran itsekunnioitusta.

 

[Vaimo0405]

Sassy, yhteinen hankittu omaisuus onkin yhteistä. Tarkensin vain meidän tilanteestamme siltä varalta, että ymmärsin, että RikasRakas olisi ollut sitä mieltä, että vaikka mies maksaisi kaiken, puolet siitä pitäisi silti olla minun nimissäni (en tiedä kenen viestiin hän kommentoi).

Eli yhteinen omaisuus on eri asia, kun on hankittu yhdessä. Toki suurista hankinnoista voi olla syytä tehdä jonkinlainen omistussuhdepaperi erityisesti siinä tapauksessa, että parempituloisempi makselee kaiken.

Aika tavallisia pulliaisia mekin olemme, mutta mies on ollut säästäväinen ja saanut hankittua omaisuutta. Itselläni ei ole sitä pelkoa...

 

[hauska jako]

Tulipa hupaisa jakoajatus,Tepa, kun kirjoitit näin:

<<Minusta se kellä on rahaa saa käyttää rahansa niin kuin haluaa. Jos parisuhteessa toinen ei ole viitsinyt kouluttautua ja hommata itselleen tarpeeksi palkkaa, niin eläköön sitten elintasonsa mukaan. Lapsesta toki parempipalkkaisen tulee huolehtia varojensa mukaan, mutta ei puolisosta.>>

Tarkoitatko tasapuolisuuden vuoksi sitten myöskin näin?: Jos parisuhteessa toinen ei ole viitsinyt opetella tekemään tai ei ehdi tekemään ruokaostoksia, laittamaan ruokaa, tiskaamaan omia astioitaan ja huolehtimaan vaatteistaan, eläköön sitten taitotasonsa mukaan. Lapsesta toki parempitaitoisen tulee huolehtia taitojensa mukaan, mutta ei puolisosta.

Kun parilla on yhteinen lapsi, minun käsitykseni mukaan he yhdessä asuessaan ovat avopari. Tuskinpa ap. on väkisin tunkeutunut miehen luokse asumaan. Voisin kuvitella, että mies on hänet todennäköisesti osittain myös varallisuuttaan apuna käyttäen kumppanikseen pyytänyt. Silloisia lupauksia ja haavekuvien esittämisiä tuskinpa hän enää muistaa. Siksi tuntuu nyt kummalliselta,että mies kohtelee avopuolisoaan ja lapsensa äitiä kuin tämä olisi opiskeleva alivuokralainen.

Aina näissä keskusteluissa on kuitenkin syytä pitää mielessä se, että kaikki asiaan vaikuttavat tosiasiat eivät tule esille, kun ei ole mahdollisuutta kuulla ja saada toisen osapuolen näkemystä asioista.