Syyskuun odottajia.....? Huhuu? :) 3

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Masi*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Palmuhiiri:
Kiitos tarkennuksesta! Paperit ehtii siis vielä hyvin, ne on mulla nimittäin vieläkin keittiönkaapissa... Mulla on paha tapa jättää asiat viime tippaan.

Ihanaa häämatkaa huomiselle!

Ajatelkaa, että pian on 30 raskausviikkoa täynnä! Uskomatonta! Me aletaan olla jo ihan loppusuoralla! :o)

Taina 29+4

 
Taina; hei, kyl ne paperit kerkee, vasta itsekin laitoin ne menemään.:) Ei sillä äippäpaketin saamisella ole niin väliä, ja kun päivärahapäätös tehdään viimeisen puolen vuoden tulojen perusteella kuitenkin, niin senkään puolesta hoppu.

Teen miehen työporukoille huomiseksi ruokaa, ja on muuten vaikea vääntää piirakkaa ja paakkelsia, kun itse ei niitä saa syödä, kun ei mitään just nyt kulutakaan. Kyllä noi mullekin maistuis...Mut, varsinaiset intohimon kohteet mun elämässä, viili ja kaurapuuro, onneksi niitä saa syödä!:D Kummallista, että en oo 28:aan vuoteen voinut sietää puuroa ja nyt sitä ei saa riittävästi. Viilikään ei oo mulle mikään herkku ollut, ennen tätä.

Lukiko muuten joku hesarista sen uutisen, jossa lapsia oli jossakin päiväkodissa pakkosyötetty, ja pistetty syömään vielä kerran oksennetut murotkin? Aika kauheaa.

Palmuhiirelle hyvää häämatkaa minunkin puolestani!
 
Vielä ajasta; tää aika menee nyt kyllä jotenkin hurjan nopeaa, en meinaa pysyä perässä. Hermostuttaa kun ei pääse tekemään mitään missään, pitäis tosiaan tehdä tuo Tinttiliinin inventaario ja pistää kaikki turhat kiertoon!
 
Tänään oli taasen neuvola, siellä oli harjoittelija tyttönen mukana ja meininki oli sitten vähän eri :) Painosta ei enää napistu, kun ei kuulema voi edes odottaa että se hirveästi nousisi kun muutenkin olen pieni(jopas ääni vaihtui kellossa..), mutta polille ultraan passittivat kuitenkin varmuuden vuoksi. Käyrätkin on pysyny ihan normaali lukemissa, siinä alarajan ja keskivaiheen puolessa välissä. Hemppa oli noussut ja verenpainekin vähäsen. Polille ne pisti jo senkin takia kun mahasta löyty sellanen patti, kivikova nyrkin kokonen muhkura joka nousee välillä pintaan ja on aika ikävän oloinen. En ole muistanu siitä aikasemmin mainita lääkärillä vaikka se on siellä ollu jo pitkään. Tyräksi epäilivät. Kaikkea sitä tuleekin näin matkan varrella..Supistukset on taas jatkunu ja hiiva otettiin, kun epäili että senkin takia niitä voi tulla??

Masu on kyllä kasvanut ja nyt alkaa pikkusen olemaan jo tielläkin! Kumartelu ei suju ihan niin nohevasti kun aikaisemmin ja istuminen painaa tuonne yläosaan, varsinkin jos joutuu vähänkään selkä kaarella olemaan. Mihin lie sen saan loppukesästä mahtumaan :) Näytän varmasti plussapallon ja hammastikun yhdistelmältä :D!
 
Mullakin oli eilen neuvola, ja pääsin myös neuvolalääkärin juttusille. Olin just edellisenä päivänä sanonut mun miehelle, että toivottavasti on sitten naislääkäri, niin eikös mun tuurilla vastassa ollutkin joku minun ikäiseni mies, joka vaikutti vielä vaivautuneemmalta kuin minä:D Mutta ihan asiansa osaavalta vaikutti, joten ei näänyt mitenkään huonoa fiilistä tuosta käynnistä. Antoi mulle vielä kaksi viikkoa sairaslomaa varmuuden vuoks ja passitti pissakokeisiin. Minulla kun ennen raskautta oli virtsatietulehduksia aika usein, niin nyt lääkäri halusi varmistaa, ettei kyse ole siitä tai mistään muusta tulehduksesta, joka voisi aiheuttaa supistelua. Muuten kaikki oli ok. Hemppa oli 126 ja verenpaine nousi taas normaalilukemiin, joten turhaan olin siitäkin huolissani.

Vauvalla vaikuttaisi olevan kaikki kunnossa. Sf-mitta oli n. 22 cm eli hiukan keskikäyrän alapuolella mennään. Mä kyllä toivonkin, ettei vauva kasva hirveän isoksi, että pystyn itse synnyttämään.

Olenko muuten ainoa, joka on alkanut panikoida tulevaa synnytystä ja lapsen kanssa elämistä yleensäkin? Jotenkin tämä aika kiitää hirveetä vauhtia eteenpäin, ja tuntuu, että h-hetki on ihan lähellä, vaikka vielä on kolme kuukautta laskettuun aikaan. Mieskin alkaa olla paniikissa. Me saatiin eilen neuvolasta kyselylomakkeet, kummallekin omansa, jotka koskee just näitä pelkoja ja odotuksia, yms. Niistä sitten jutellaan seuraavalla neuvolakäynnillä.

Luna 26+6
 
Luna; joo, täällä panikoidaan. :) Nyt mulle vasta selvis, että tässä oikeesti täytyy synnyttääkin. Ja että tätä lapsetonta elämää ei oikeasti ole kovinkaan paljon jäljellä.
Toivotaan, että tästä nyt alkaa hyvät ilmat, niin saat nautiskella sun saikusta. :)

Mulle ei mitään kyselylomakkeita kyllä ole neuvolassa annettu, eikä synnytystä käsitelty millään lailla, vaikka se ois tervetullutta. Onko toi ihan normaali käytäntö? Mua muutenkin vähän rassaa noi neuvolakäynnit, ne on vähän sellaista turhanpäiväistä jaarittelua, eikä niistä saa mitään irti. Ja koko ajan ollaan tietoisia siitä, että siellä on kaikilla hirveä kiire. Kun mieskään ei ole päässyt yhteenkään mun kanssa, niin ensi viikolla ajattelin tilata meille yksityiseltä ihan omat sessiot, siellä sentään voi keskustella kunnolla. Ja muutenkin, uskon että näistä asioista on ihan eri meininki jutella siellä mukavalla sohvalla istuen, kahvin ja pullan kanssa, kun voi halutessaan tsiigailla beibeä myös ultrasta. Siellä on sentään maksava asiakas, ja voi kysellä tyhmiä koko rahan edestä. :D Niinhän ei nimittäin saa käydä, että näen valmennuksessa jonkun shokkivideon ja jään sit kotiin pähkäilemään ja märisemään, että mitä tässä on edessä. Ois kiva keskustella jonkun kanssa, joka sentään on ollut kymmeniä vuosia itse synnärillä töissä.

En tajua, kuinka kauan voi polven parantuminen kestää? Mulla ei oo ikinä ennen ollut polvi tohjona, ja joka aamu herään toiveikkaana, että jes, nyt varmaan mennään jo parempaan! Mutta eipä ei. Onneksi saatiin kiva nuori tyttö hoitamaan koiraa, joten se homma on hoidossa, eikä tarvi katsoa kuinka toi luppakorva hyppii seinille liikunnan puutteesta. Vaikka toi jalka kyllä paranee, niin mun pälli ei kohta enää kestä tätä, että oon suurinpiirtein vankina kotona ja työpäivät työpisteen ääressä. Nyt kun just haluttais mennä niihin miljoonaan paikkaan, jonne en lapsen jälkeen enää noin vain pääse! Mut, eipä tää elämä taida vauvan syntymän jälkeen enää mennä muutenkaan kuten minä suunnittelen, joten ehkä ois vaan aika alkaa hyväksyä ajatus, että asioihin ei aina voi vaikuttaa.
 
En ole VIELÄ kerenny hirveästi panikoimaan tuosta synnytyksestä ym. Sanotaan näin että ennen raskautumista oli aivan tautinen paniikki synnyttämisestä ja en millään ois halunnu edes kuvitella alatiesynnytystä - pelkkää kauhua koko mielikuva. No, nyt on vähäsen ääni muuttunu kellossa ja jopa toivon että saisin synnyttää "normaalisti". Ihan vaan sen takia, että siitä hyvällä tuurilla toipuu nopeammin..Sittenhän sen näkee mikä on homman nimi kun on "täytsi vauhti päällä".

Mutta muuten tässä ei ole paniikkia tullu, remontti on vielä levällään ja joitain tavaroitaki puuttuu mitä pitäs lapselle hankkia. En ihan ole vielä sisäistäny et syksy koittaa todella nopeasti loppupelissä! Tosin en malttaisi enää raskaana olla, vaan se nyytti olisi jo kiva saada syliin :) Mutta toivottavasti olisi ihan hyvän aikaa vielä kasvamasa!

Noi neuvolakäynnit on aika lapputässätäytätämämitataannäinjaheippa-meininkiä täälläkin. Ei siinä käteen jää mitään ja turha mistään rueta keskustelemaan ainakaan syvällisemmin. Mites teillä noin työpaikan puolesta, tarjottiinko sairaskassan jäsenyyttä äitiysloman ajaksi? Itelleni tarjottiin, joutuu tosin vähäsen maksamaan siitä kuukausittain, mutta ajattelin ottaa sen kuitenkin. Kun se korvaa poliklinikkamaksut kokonaan ja omavastuu lääkkeissäkin on vaan 10% + kaikkia muita etuuksia. Tosin työsopimus loppuu juuri sopivasti elokuun lopussa ja jatkosta ei ole varmuutta vaikka kovasti ne on kyselly haluanko jatkaa..Sormet ristissä!

Aurinko paistaa ulkona kyllä niin makosasti että on painuttava pihalle!

 
Meillä, kun nämä työvuorot miehen kanssa menee aikalailla ristiin (kummatkin tekee sellaisia sekalaisia vuoroja ja mies vielä yötyötäkin), niin ei olla yhdessä käyty neuvolassa kuin silloin ensimmäisen kerran ja sitten muutamassa valmennuksessa. Jotenkin en ole edes miestä kaivannut tavan neuvolakäynneille, kun ei siellä tähän mennessä olla kuin tarkistettu paino, verenpaine, pissa, sf-mitta, kyselty vointi ja kuunneltu sydänäänet sekä tarkkailtu lapsen liikkeitä. En tiedä sitten onko nyt loppuajasta jotain sellaista neuvolassa, et miehenkin kannattaisi sinne tulla... Alussa silloin luvattiin, että synnytystä käsitellään sitten loppu raskaudesta...

Mites teidän miehet on osallistunut neuvolakäynneille? ottaako neuvolatädit isätkin paljon huomioon?

Mulla olisi seuraava neuvola keskiviikko aamuna. Saa nähdä paljon paino on taas noussut. Se hiivatin neuvolan vaaka aina näyttää kiloa enemmän kuin meidän kotivaaka...

Minä niin haluaisin jo jäädä saikulle mammaloman alkuun asti. Vielä olisi kolme viikkoa töitä, mutta ei enää jaksaisi olla yhtään. Täytyy neuvolassa jutella asiasta, ja kenties varata työterveys lääkärille aika loppu viikosta... Mulle vaan toi saikun hakeminen on niin vaikeata.

Minulla kyllä on pitkin raskautta ollut paniikkia niin synnytyksestä kuin lapsen hoitamisestakin. Nyt etenkin, kun h-hetki lähestyy lähestymistään, tulee välillä aina kauhea paniikki, miten elämä muuttuu ja miten sitä pärjää lapsen kanssa ja parisuhteessa. Olen tässä viime iltoina lukenut äitiyspakkauksen oppaita erityisesti imetyksestä :).

Minulle ihmiset on ihastellut miten pieni maha minulla on, mutta nyt on alkanut mietityttää miten isoksi se vielä kasvaa. Sitä kyllä tulee tosi kömpelöksi, kun nytkään ei tee kauheasti mieli kumarrella ja kyykistellä. Nukkuminen on alkanut myös olemaan hankalaa, kun ei saa asentoa ja kädet ja jalka puutuu helposti. Onko muilla ollut puutumis ongelmaa?

Kai tästä olisi jouduttava iltahommiin, koirien kanssa ulos ja pesulle, kun aikainen aamu tiedossa huomenna ;/.

Tähti* rv 31+4
 

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä