Tinttiliini; mun ensimmäisä hankintoja tulee olemaan lapselle leikkikehä ja koiralle koiraportti. Muuten menisi elämä kyllä tosi monimutkaiseksi, kun ei edes vessassa vois käydä siinä pelossa, että vauva ja koira ehtii tehdä jotain toisilleen. Onneksi on jo tuo paikka katsottuna, mihin koiran voi viedä. Alustavasti kun tässä pari päivää sitten asiasta puhuin, niin ei ollut ihan mahdoton ajatus sekään, että koira jäis sinne pysyvästi, jos se on ainoa vaihtoehto. Itse asiassa mun koira ois todennäköisesti vähintään yhtä onnellinen tuossa uudessa kodissaan kuin mitä meidän kanssa kaupungissa. Se sais olla vapaana kaikki päivät, kulkea uuden omistajan kanssa metsällä ja kalalla ja se luultavasti hemmoteltais piloille alle kahdessa viikossa. Sinne menis hukkaan mun vuosikausien pitkäjänteinen kasvatustyö että hujahtais, kun koiran suurin aivojumppa olis päättää, haluaako se tänään syödä lohta vai makkaraa.
Mulla on sellainen aavistus, että kun vauva syntyy,olen vauvaa kohtaan tosi suojeleva. Voi olla, että nykyinen rakkaus koiraa kohtaan muuttuu ihan muiksi tunteiksi, jos koira näyttää uhkaavan vauvaa. Mut, aika näyttää miten tässä käy - voihan käydä tosi hyvinkin.Tämä "koiraongelma" on varmasti todella yleinen. Mulla on koiran kanssa seuraava tapaaminen ell:n luona parin kuukauden sisällä. Ajattelin kysyä silloin, millaisella käytösterapialla tuohon vauvan syntymään voi varautua, vai voiko mitenkään. Voin sit kirjoitella tänne neuvoja, jos niitä saan.
Mutta, koetetaan nauttia vielä raskaudesta ja koiristamme nyt, kun kaikki on vielä hyvin. Eihän sitä tiedä mitä tässä ehtii vielä tapahtua. Ainoa varma on se, että etukäteen murehtiminen ei yhtään vähennä surua koirasta luopumisesta, jos se on edessä.
Joo, mutta iloisempin asioihin; onko kukaan huomannut tammikuun Suuri käsityö lehteä, jossa teemana on vauvat? Tosi suloisia vaatteita pienille, samoin ohjeet pinnasängyn reunapehmikkeisiin ja vauvan oleskelupeittoon. Ajattelin alkaa vähän katsastella jotain ihania kankaita tuohon peittoon, siinä on niin monta osaa että vois tehdä palan kerrallaan aina sen mukaan, miten jaksaa ja viitsii. Jotakin kun haluttais alkaa pikkuhiljaa tehdä,mutta mihinkään suurempaan ei mun taidoilla ylletä...
