Täällä avunhuuto väsyneeltä kotiäidiltä, toivoisin että mahdollisimman moni ottaisi kantaa jollain tavalla...

[masentunut]

En tiedä edes mistä aloittaisin, tuntuu kuin olisin uponnut suohon ja vajoan vajoamistani siihen... Perheeni kanssa. Mielestäni kodissani vallitsee epäoikeudenmukaisuus, töissä, lasten hoidossa ynnämuussa.

Ensimmäisenä, ennen mitää kertomuksia kerron, että minä olen reilu 2vuotiaan ja alle vuoden vanhan vauvan kotiäiti. Mieheni on ollut työtön 5vuotta, opiskellut tuossa välillä yhden kerran, eikä siitä saanut ammattia. Eli mieskin on "kotona". Ehkä jo tässä vaiheessa monella soi hälytyskellot tai sitten ei?

Kerron perinteisimmäin päivän, mitä meidän taloudessa tapahtuu 90%:tia päivistä vuodessa.

Aamulla: Minä herään lasten kanssa. Mies jää nukkumaan, koska ei väsyneenä jaksa nousta, kun on taas valvonut aamuyöhön istuen tietokoneella tai tv:tä katsoen.
Teen kaikki aamutoimet lapsille, mutta joskus jätän aamupuuron tekemättä 2vuotiaalle, josko se isä voisi tehdä sen...
Olen lasten kanssa ollut hereillä 2-3tuntia, olen vienyt nuorimman nukkumaan vaunuun, niin mies nousee ja kello on silloin noin 12. Mies menee istumaan tietokoneelle ja yleensä jämähtää siihen, saatan pyytää tekemään puuron (jos en itse ole aamulla ehtinyt) tai jotain muuta kaksi vuotiaalle. Mies vitkuttelee ja vitkuttelee, ehkä tunnin tai kaksi niin saa tehdä sen puuron, minun silmiin näyttää hieman vastahakoiselle.

Päivä/iltapäivä: Mies on ollut n.2tuntia hereillä, niin alkaa jo pukeutumaan siihen malliin, että on harrastukseen lähdön aika. Ja mies lähtee... On siellä minimissään 2tuntia, joskus olen jopa alkuiltaan asti yksin lasten kanssa kotona. Tuo harrastus, on hänen kotipaikassaan...
Minä sillä välin, siivoilen, tyhjennän/täytän astianpesukoneen, olen 2vuotiaan kanssa, pyykkään alusta loppuun, vien roskia, kerään roskia, kaikki nuo tavalliset mitä nyt yleensä kotona ollessa tehdään... Koko koti on päivittäin kuin myrskyn merkki ja joudun siivoamaan täällä ihan hulluna...

Iltapäivällä/illalla: mies tulee kotiin, istuu arvatkaas minne? Syödään, mies on vähän aikaa lasten kanssa ja palautuu sitten koneelle tai lähtee jonnekin vähäksi aikaa (esim.vaikka kauppaan jos sinne asiaa). Ilta tulee, valmistelen vauvaa iltatouhuihin ja mies keittää vanhemmalle puuroa ja vie hänet yleensä nukkumaan. Vanhempi menee nukkumaan n. klo 9. mutta vauva jää valveille ja saattaa valvoa yöhönkin asti, klo 24.00 ei ole mikään harvinaisuus. Yleensä tuolloin klo.9 alkaa sitten miehen vapaa-aika taas, hyvin harvoin suostuu vaihtamaan vauvalle vaippaa, voi ehkä antaa vauvalle velliä pullosta samalla kun istuu koneella, niin että vauva istuu sitterissä. Tai on hänen kanssaan sen 10-15minuuttia, että voin käydä vessassa, laittaa pyykit kuivumaan tai tyhjentää paakit kissanhiekkalaatikoista...

Yöllä: vauva herää 4-10kertaa ja vaatii aina tissin suuhun, mies ei osallistu yöheräilyihin. Olen yrittänyt miehelle sanoa, että hänen pitäisi yrittää herätä öisin, niin vauva lopettaisi syönnit, kun ei sitä tissiä voi mieheltä vaatia... Tuohon saan vastauksen, että sillä ei ole yhtään mitään vaikutusta, kuka vauvan kanssa herää öisin ja vauva kuulemma vain itkee miehen yrittäessä tyynnytellä. Niinhän se varmaan itkeekin, kun on vain äitiin "oppinut". Eli minä hoidan vauvaa 95% vuorokaudessa.

Voisin kirjoittaa tähän ikuisuuden kaikkea, muttei sitä kukaan jaksaisi lukea... Mun vastuulla tuntuu olevan kaikki... Omaa aikaa saan harvemmin kuin kerran viikossa... Ja olen todella väsynyt, kun 24/7 pitää olla äiti ja vastuussa kodista...

 

["vieras"]

Miehesi on masentunut ja kadottanut elämänhallinan ja normaalin päivärytmin. Miehelle pitäisi kiireesti saada mielekäs työpaikka. Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Voi kuinka kurja tilanne.

 

[Lilii lisänimetön]

Antaisitko miehesi lukea tuon mitä kirjoitit ap? Voisit kokeilla? Sitten voisit ehdottaa, että hän kirjoittaisi oman näkemyksensä teidän elämästänne.

Vaikea kuvitella miten siedät tuollaista elämää.

Miten miehesi on noin pitkään ollut työtön, eikö mitään ole tarjolla?

Entä jos sinä menisit töihin?

 

[hup]

Yksinhuoltajana sulla olisi vapaata joka toinen vkl, jos isästä on ottamaan lapsia... Ja vaikkei olisikaan, sun ei tarvitsisi pestä miehen pyykkiä ja siivota sotkuja. Sulla olisi siis yksi "lapsi" vähemmän taakkana.

Mutta ensialkuun: Laita listalle viikon työt, omasi ja miehen. Listaa myös kumpaisenkin "oman ajan" kesto mahdollisimman tarkkaan. Näytä lista viikon loputtua miehelle. Ellei mies herää silloin, keskustele vakavasti. Jos sekään ei auta, muuta muualle. Mies tajuaa ehkä silloin, miten paljon teet, kun kaikki ei tulekaan eteen valmiina.

 

["vieras"]

Jos kerran olet puhunut asiasta miehellesi, oletko? Ja jos asioihin ei tule muutosta, niin miksi ihmeessä olet vielä tuollaisessa suhteessa? Tuosta ei saa kukaan mitään, ei sinä eikä lapset!

 

["hmm"]

Onko sinulla työpaikka odottamassa?/Oletko menossa milloin töihin?

Miehesi täytyy saada jaloilleen, vaikka ymmärrän kyllä että pitkäaikaistyöttömän on vaikea tällaisina aikoina ryhdistäytyä ja työllistyä.

 

["leena"]

miehen kanssa vakava keskustelun paikka. vaadit osallistumaan arkeen ja heräämään teidän kanssa samaan aikaan ja ulos lasten kanssa jotta saat levätä. ja mies illalla ajoissa nukkumaan. en katso tuolaista ollenkaan!!! jätä joskus vaan lapset miehelle hetkeksi ja lähde ulos siis happihypylle. siperia opettaa!

 

["vieras"]

Masentuneelta ja passatulta kuulostaa mies, elää kuin teini ja sinä olet hänenkin äitinsä.

 

["Saraella"]

Minä tekisin miehellesi selväksi, että joko asiat muuttuu, tai suhde loppuu. Miksi hoidat 3. lasta siinä ohella? Pärjäisit itsekin paremmin ilman tommoista vätystä..

 

[Anatolia]

Heittäisin äijän pihalle ja alkaisin oikeaksi yh:ksi. Käytännössähän olet sellainen jo, mutta vailla asianmukaisia taloudellisia etuuksia ja mahdollisia viikonloppu- tai vuoroviikkovapaita.

 

[Mep]

5 vuotta työttömänä on tajuttoman pitkä aika. Asutteko jossain syrjäseudulla?

Vakavan keskustelun paikka on totisesti. Olitko itse töissä ennen lasten hankintaa? (toivottavasti, koska muutenhan tuossa paletissa ei ole järjen häivää, anteeksi vaan...)

Opiskelemaan tai mihin vaan pimeisiin hanttihommiin mies ainakin.

 

[masentunut]

en valittaisi, jos mies kävisi töissä... Ja tämän tekstin meinaan näyttää miehelle, jos saan vastauksia.

 

["hmm"]

Sinun kirjoituksesi oli kuin minun suustani. Sillä erolla vain, että meillä on yksi lapsi. Omaa aikaa olen saanut kun olen vain lähtenyt ja jättänyt lapsen tyyliin telkkarin eteen valmiiksi syötettynynä ja sanonut miehelleni että hoitaa lapsen. Hoito onkin sitten ollut sitä luokkaa, etten ilman omantunnontuskia ole pois ollut. Mies istuu koneella ja huomio lapsen vasta kun kymmenennen kerran lapsi nykii hiasta tms. (lapsi nyt 5 vuotias).

Ei paljon huvita minnekään lähteä, mutta joskus on ollut pakko että jaksaa. Kotona toisen tiedostaminen jatkuvasti koneella tai nukkumassa raastaa hermoja niin paljon että tekisi mieli huitaista pannulla päähän.

Nyt vasta herään siihen ajatukseen, kun joku mainitsi, että olisko minunkin mieheni masentunut.. Siihen on jotenkin helpompi suhtautua, kuin ajatukseen laiskasta ikiteinistä..

 

[masentunut]

olin siivoustöissä kunnes aloin odottamaan esikoista, muita ei täällä syrjäseudulla ole tarjolla. Kyllä tuo mies yrittää hankkia rahaa, myymällä autoja ja varaosia, mutta ei niistäkään niin paljoa tule...

Tunnen itseni todellakin joskus yh:iksi, ja että mies on minun lapseni...

Miehellä riittää aina rahat ajaa 30km päivässä ja ostaa tupakat, mutta ruokaa kun pitäisi ostaa, raha löytyy useimmiten minulta. Jos ei sitten mies ole voittanut pelikoneesta rahaa tai saanut enemmän rahaa myymistään osista yms...

 

[kojootti]

Ei käy laatuun. Yhdessä olette perheen perustaneet, ja jos tilanne on se, että kumpikin on kotona, työt jaetaan 50-50.

 

["elämä on"]

Minä en ymmärrä miksi teit kaksi lasta mehen kanssa, jolla ei ole minkäänlaista otetta elämään:O Harva mies muuttuu lasten saamisen myötä niin, että laiskasta tulee vastuuta ottava isä.

 

["vieras"]

olin siivoustöissä kunnes aloin odottamaan esikoista, muita ei täällä syrjäseudulla ole tarjolla. Kyllä tuo mies yrittää hankkia rahaa, myymällä autoja ja varaosia, mutta ei niistäkään niin paljoa tule...

Tunnen itseni todellakin joskus yh:iksi, ja että mies on minun lapseni...

Miehellä riittää aina rahat ajaa 30km päivässä ja ostaa tupakat, mutta ruokaa kun pitäisi ostaa, raha löytyy useimmiten minulta. Jos ei sitten mies ole voittanut pelikoneesta rahaa tai saanut enemmän rahaa myymistään osista yms...

Mielestäni te tarvitsette nyt elämällenne täysin uuden suunnan. Minkälainen asumistilanteenne on? Voitteko muuttaa pois sieltä syrjäkyliltä paikkaan jossa molemmille löytyisi edes sitä paskaduunia? Mikä teidät pitää siellä, jos ei työtäkään löydy?

Ensin pitäisi saada mies pois sieltä työttömyyden syövereistä, takaisin meidän muiden joukkoon, ettei syrjäytyminen syvenisi.

 

["äiti"]

oletteko naimisissa?
minkä ikäisiä olette?
Onko ehkäisy nyt kunnossa?
Onko teillä tukiverkostoa?

 

[masentunut]

tänä aamuna sain viimeksi kuulla, että "mitä se haittaa vaikka nukun puoleenpäivään?"

miestä ei saa ylös sängystä kirveelläkään, yksi aamu heitin kylmää vettä päälle ja tuosta mies suuttui ja lähti...

Hän on hyvä isä ja osaa olla lasten kanssa, mutta... ei se riitä minulle.

Mun pitää aina erikseen pyytää miestä tekemään jokin kotityö. Hän tekee sen viivyttelemällä tai muka unohtaa tehdä. Tekosyitäkin on vaikka muille jakaa, miksi ei voi muka tehdä jotain... Tuo reilu 2vuotiaskin on jo huomannut sen ja ottanut isistä mallia "ei ***** voi tulla, *****lla on pää pipi"

 

[eri mieltä]

[QUOTE="elämä on";25367492]Minä en ymmärrä miksi teit kaksi lasta mehen kanssa, jolla ei ole minkäänlaista otetta elämään:O Harva mies muuttuu lasten saamisen myötä niin, että laiskasta tulee vastuuta ottava isä.[/QUOTE]

Miksi ei muuttuisi? Kyllähän äiditkin muuttuvat. En minä ole ennen lapsia ollut mitenkään ahkera. Joka päivä myöhästyin töistä vähäsen, kotia en jaksanut aina siivota ja vapaapäivinä nukuin usein jopa kahteen. Aikaa ei tuntunut riittävän mihinkään.

Nyt lapsien saannin jälkeen on pakko nousta ajoissa. Lapset tarhaan ennen töihin menoa, arkiset rutiinit haltuun, koti suht siistinä. Usein jää jopa aikaakin kyläilyyn kun päivät on organisoitu hyvin. Joskus kyllä huvittaa oma elämä ennen lapsia, kuinka laiska olenkaan ollut

 

[123rfjkbvdtjvi]

Olette kumpikin aika tehokkaasti ulkoistaneet miehesi teidän arkielämästänne.

Mun mielestä oleellista on se, että tuntuuko sinusta siltä että miehestä on sinulle enemmän taakkaa kuin apua. Vaikuttaa siltä, että väsymyksestä huolimatta pärjäät oikein hienosti niinkin, että perheessä on vain yksi aikuinen. Seuraavaksi miettisin sitten sitä, että onko sinun ja lasten (tai sitten teidän kaikkien neljän) pakko asua siellä syrjäkylillä, jos töitä ei ole kummallekaan, ja rahaa palaa siihen että pitää käydä autolla kaupassa 30km päässä.

 

[---]

Aamulla: Minä herään lasten kanssa. Mies jää nukkumaan, koska ei väsyneenä jaksa nousta, kun on taas valvonut aamuyöhön istuen tietokoneella tai tv:tä katsoen.
Teen kaikki aamutoimet lapsille, mutta joskus jätän aamupuuron tekemättä 2vuotiaalle, josko se isä voisi tehdä sen...
Olen lasten kanssa ollut hereillä 2-3tuntia, olen vienyt nuorimman nukkumaan vaunuun, niin mies nousee ja kello on silloin noin 12. Mies menee istumaan tietokoneelle ja yleensä jämähtää siihen, saatan pyytää tekemään puuron (jos en itse ole aamulla ehtinyt) tai jotain muuta kaksi vuotiaalle.

Ja 2v on siellä nälissään 12 asti?

 

["vieras"]

keitä samalla isommalle puuro heti aamusta kun teet pienellekin. Älä odota et isä tekee sen herättyään, ei tee.
Lähtekää ulkoilemaan.
Valmistat ruuan ja syöt lastesi kanssa. Siivoat jäljet ja laitat pienen nukkuun.
Älä odota mieheltäsi mitään kun ei se niitä tee,tressaat vaan itsesi.
Elät omaa elämääsi lastesi kanssa. Ei sinun tarvitse enään ruokkia moista loista.
Jos ei ajan myötä muutu niin sitten otat ja lähdet sinne missä on vanhempasi.

 

[123rfjkbvdtjvi]

Ja 2v on siellä nälissään 12 asti?

Ei kun ilmeisesti klo 13-14 asti, jos mies herättyään vielä vitkuttelee sen puuron kanssa pari tuntia.

 

[Mrs Bean]

Tuntuis siltä että teidän elämää helpottais jonkun verran selkeemmät rytmit. Jos saisit miehen sen verran kuuntelemaan että saisitte sovittua yhteisen rytmin elämään. Ulkoilua kaksi vuotiaalle kunnolla, niin ei kotikaan ehkä ole niin sotkussa. Jos mies ei saa itseään aamuisin ylös, niin josko se ottaisi iltapäivällä tai illalla joitain hommia huolehtiakseen. Sovitte siis muutaman asian jotka tehdään joka päivä suunnilleen samoihin aikoihin, kummallekkin joku homma, niin muu päivä rytmittyy kyllä siinä mukana. Nukkuuko kaksi vuotias päiväunia? Ulkoilu ja säännölliset ruokailut helpottais ehkä sunkin oloa?