Täällä avunhuuto väsyneeltä kotiäidiltä, toivoisin että mahdollisimman moni ottaisi kantaa jollain tavalla...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja masentunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;25367608:
Ei kun ilmeisesti klo 13-14 asti, jos mies herättyään vielä vitkuttelee sen puuron kanssa pari tuntia.

samaa jäin miettimään...
ei kai kukaan voi pitää 2-vuotiasta nälissään iltapäivään asti?!??
 
En tiedä onko mitään säännöllistä enää tässä perheessä, muuta kuin miehen harrastusrytmi. Tuntuu että yksin mulle on liikaa töitä, enkä ehdi senkään takia tekemään lasten kanssa kaikkea tai toisinpäin. Eli jos annan aikaani lapsille, niin jää kotityöt tekemättä ja seuraavana päivänä saa tehdä kahdenpäivän edestä hommia jne...

Tietenkin miehen puolustus on tähän, "netissä voi esittää ihminen mitä vaan", eli en ihmettelisi, jos teidänkin mielipiteitä vähättelisi... Ja toinen puolustus on se että "sinä olet äiti ja olet äitiyslomalla, niin eikö sinun kuulukin tehdä kotona töitä"
 
[QUOTE="vieras";25367638]samaa jäin miettimään...
ei kai kukaan voi pitää 2-vuotiasta nälissään iltapäivään asti?!??[/QUOTE]
Samaan kiinnitin huomiota.
Onko tämä nyt sitä laadukasta kotihoitoa muka?! Lapsi päiväkotiin niin ei tarvitse olla nälissään iltapäivään asti, eikä katsoa kahta uupunutta/masentunutta vanhempaa.
 
Voisitteko muuttaa eri seudulle? Saisikohan isä virtaa pitää huolta kodista, jos ilmoittaisit tekeväsi silloin tällöin siivouskeikkaa. Vierittäisit näin vastuuta hänellekin. Parasta olisi jutella yhdessä asioista vaikkapa perheneuvolassa?
 
Jutteleppa seuraavan kerran neuvolassa tilanteestanne. Tuntuu että tarttisitte jonkun ulkopullisen ammattilaisen apua, joka saisi miehen tolkkuihinsa, hakemaan töitä tai sitten niin että sinä menisit ap töihin ja mies jäisi hoitamaan kotiin lapsia vaikka avustettuna ensialkuun.

Mies on selvästi masentunut omasta tilanteesta ja tarvitsee muutosta elämäänsä ja samalla varmasti myös sinun tilanteesti helpottuisi. Kannattaisi varmaan nyt alkuun sopia säännöliset päivät, koska mies jää lasten kanssa kotiin ja sinä pääset pois kotoa ihan mihin tahansa, kaupoille, ulkoilemaan, kuntoilemaan jne....

Jaksamista!
 
kyllä minä yleensä ehdin jotakin lapselle antamaan ennen tuota puoltapäivää tai teen se puuron, kun tuntuu niin paljon helpommalle tehdä itse kuin odottaa toista...

Ihan kauheata, en olisi uskonut ikinä olevani tässä tilanteessa :(

Mies tuntuu vastaan hangoittelevan eniten muualle muuttoa, luulenpa ettei keksisi "mitään tekemistä" muualla asuessamme tai jotain... En tiedä ahdistaa ja mies ihmettelee ja kiukuttelee, miksi olen perseeseen ammuttu karhu niin usein tai oon masentunut...
 
Usko pois, sunkin elämäsi helpottuu todella paljon kun teet selkeämmän päivärytmin. Saat paljon enemmän aikaiseksi, pienemmällä ajalla. Ei tarvi olla mikään minuuttiaikataulu, mutta joku selkeämpi rytmi päivälle.

Ihan ensimmäiseksi otat säännöllisen aamupalan ja aamutoimet lapsille. Kun heräätte, syötte puolen tunnin sisällä siitä heräämisestä. Lapsikin jaksaa paremmin leikkiä, ja mieli ala on paljon parempi.

Tietty rutiini ja järjestelmällisyys helpottaa elämää todella, todella paljon.
 
Ja toinen puolustus on se että "sinä olet äiti ja olet äitiyslomalla, niin eikö sinun kuulukin tehdä kotona töitä"

Ja hän on isä, ja työttömänä, eikö hänen kuulukin tehdä kotona töitä! Mitäs ap jos sinä menisit töihin ja antaisit ukonnahjuksen hoitaa kotityöt ja lapset, kun kerran on kotona.

Minä kyllä lemppaisin hyvin äkkiä pihalle tuollaisen laiskapussin.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Saraella
Mene aluksi vaikka perheneuvolaan juttelemaan, yksin tai miehen kanssa. Pyydä miestä tekemään vaikka netissä masenustesti, ja patista varaamaan aika lääkärille jos saa siitä pisteitä. Voihan mies olla laiska, epäoikeudenmukainen ja välinpitämätön ihan huvikseenkin (kun tietää, että sinä huolehdit kaikesta), mutta voi olla mahdollisesti myös masentunut. Masentunutkin kykenee sen puuron keittämään tai vaipan vaihtamaan ainakin kun on pakko, mutta kokemuksesta tiedän, että kunnolla masentunut ei makaa puoleen päivään kotona laiskuuttaan, vaan olo voi olla niin henkisesti kuin fyysisestikin niin huono, että toimintakyky laskee. Ja vaikka mies saisi masennusdiagnoosin, voitte silti sopia hänen tehtäväkseen osan kotitöistä tai lastenhoidosta.
 
tänä aamuna sain viimeksi kuulla, että "mitä se haittaa vaikka nukun puoleenpäivään?"

miestä ei saa ylös sängystä kirveelläkään, yksi aamu heitin kylmää vettä päälle ja tuosta mies suuttui ja lähti...

Hän on hyvä isä ja osaa olla lasten kanssa, mutta... ei se riitä minulle.

Mun pitää aina erikseen pyytää miestä tekemään jokin kotityö. Hän tekee sen viivyttelemällä tai muka unohtaa tehdä. Tekosyitäkin on vaikka muille jakaa, miksi ei voi muka tehdä jotain... Tuo reilu 2vuotiaskin on jo huomannut sen ja ottanut isistä mallia "ei ***** voi tulla, *****lla on pää pipi"

En tiedä onko mies miten vakavasti masentunut, mutta tarpeelliseksi se ei itseään osaa kokea, ja luovuttanuthan tuo on. Ja syrjäytynyt se on, eikä tiedä mitä aikuisen miehen elämä edes voisi olla. Jokainen yrityksesi tehdä jotain on ärtymyksen tulosta eikä ärtynyt opettaja herätä kuin vastustusta.

Aloita siitä, että opetat ystävällisesti mutta lujasti miehen joko hoitamaan tiskit tai pyykit tai imuroinnin. Sitten katsot, että homma tulee hoidetuksi. Jos ei tule, niin laitat tekemään uudelleen kunnes on tehtynä. Ja idea on molemmille oltava selvä, että homma vähitellen siirtyy vastuuta myöten miehen haltuun. Ja sitten hyväksyt sen, että miestä ahdistaa opetteluvaiheessa paljonkin ja kiukutteluksi menee, etkä syytä häntä siitä vaan teet selväksi, että ahdistuksesta huolimatta näin toimitaan, vaikka oletkin valmis kuuntelemaan jos on paha olla.

Ja muuten toimit niin, että kerrot että kohta sun pitää tiskata ja nyt on vartti aikaa aloittaa. Jos ei tapahdu, niin viet tiekasta johdon. Kun tapahtuu, niin kiität ihan aidosti. Kerrot, että hänen panoksensa on tärkeä ja itseasiassa välttämätön, ja että uskot että jonain päivänä mies kykenee tekemään vähintään sen kuin miehet keskimäärin.

Eli valjasta raivosi hyötykäyttöön, kesytä se lujuudeksi ja itsetietoisuudeksi. Mieti mikä on kohtuullista, ja asetat tavoitteen välitavoitteineen, että puolet siitä kohtuullisesta on saavutettava esim. vuodessa. Arvosta miehen jokaista pientäkin saavutusta, vaikka ne eivät tulisi tarpeeksi nopeasti. Eläimen koulutuksen salaisuuskin piilee siinä, että pitää osata kehua heti kun tapahtuu mitään muutosta haluttuun suuntaan, ja poistaa kaikki painostus hetkeksi. Sitten vain jatketaan ja uskotaan koko ajan asiaansa. Tehdään huonot vaihtoehdot vaikeiksi, ja hyvät helpoiksi. Yksinkertaista, vaikkei aina helppoa. Kun ensimmäiset askeleet otetaan hyvässä hengessä, niin jatkokehitys voi olla nopeaakin. Pidä siitä huolimatta pitkän ajan tavoitteet mielessä.

Niin kuin asiat nyt ovat, niin mieshän on aivan oikeassa siinä, että on yksi lysti nouseeko hän puoliltapäivin, koska hän ei kerran mitään osaisi tehdä. Älä vertaa miestä unelmiesi mieheen ja suutu joka hetkestä jonka mies osoittautuu riittämättömäksi. Vaan lähde siitä, että tässä yksilössä on nyt vikaa, joka on miehen itsensä korjattavaksi liian suuri juttu. Vastustus ja pitkin hampain tekeminenkään eivät ole paheita, vaan ihan selvä juttu. Kun olo on kehno, niin sitä ei halua pahentaa entisestään yrittämällä tehdä jotain, missä tuntee itsensä riittämättömäksi.

Mies varmasti haluaa olla rauhassa ja saada jatkaa turvallisella vaikka vaarallisen kapealla polullaan. Mutta ei hän nauti epäonnistuneisuudestaan vaikka uhmalla niin uskottelisikin. Ette siis viime kädessä ole vihollisia.
 
ja mies kun on hokenut, että saisin olla tyytyväinen että hän edes tekee jotain (ja olenkin!). Tuntuu että hän elää siinä uskossa että suurinosa suomen isistä ei tee kotona mitään. Minun isästäni naljailee (tekee siis ihan mitä vaan kotitöitä ja on tehnyt aina), että ei kaikki ole samanlaisia kuin isäsi ja puhuu ihan kuin mun isä olisi ainut suomessa, joka tekee kotitöitä...
 
[QUOTE="vieras";25367383]Masentuneelta ja passatulta kuulostaa mies, elää kuin teini ja sinä olet hänenkin äitinsä.[/QUOTE]

Minäkin ajattelin lukiessani, että tuohan kuulostaa teini-ikäiseltä, joka vastahakoisesti ja pakotettuna tekee ne muutamat kotityöt joihin äiti määrää. Ja todennäköisesti mies on masentunut.

Olisiko sellainen mahdollista, että yksinkertaisesti joskus lähtisit vaikka sitten vauvan kanssa (tai vielä parempi, ihan yksin) vaikka edes päiväksi muualle ja jättäisit miehen selviämään lastenhoidosta. Voisi silmät avautua..
 
eli musta olisi kiva tietää, mitä kaikkea teidän miehet tekee kotona, jos joltain työtön mies löytyy tai silloin kun mies on lomalla...

Olimme juuri viikon joululomalla, meillä lapset 2v 9 kk sekä 6 kk. Mies hoiti lomallaan lapsia suunnilleen 50/50 kanssani ja näin mahdollisti minullekin lomaa. Meillä vauva ei heräile öisin juurikaan, mutta lomalle osui muutama levottomampi yö. Tällöin minä hoidin yöheräämiset, mutta mies nousi aamulla lasten kanssa ja minä nukuin puoleenpäivään. Tällä välillä mies hoiti lasten ruokailut, vauvan vaipanvaihdot, vauvan päiväunille laiton, leikki esikoisen kanssa jne. Ei tarvinnut yhtään huolehtia että "pärjääkö". Kyllä pärjää, omien lastensa kanssa!

Arkena päävastuu lapsista on minulla, mutta iltaisin lastenhoito jakaantuu suunnilleen tasan. Viikonloppuaamuisin minä nukun pitkään ja mies hoitaa lasten aamut edellä kuvatulla tavalla. Minusta mun mieheni on mahtava isä. Toki hänellä ei ole kaikkiin asioihin samanlaista rutiinia kuin minulla kotona olevana on eikä hän aina huomaa jos jotain tarvitsisi tehdä, siis tyyliin alkaa laittaa ruokaa. Mutta silloin kyllä ystävällinen pyyntö auttaa.
 
Kyselit mitä muiden miehet tekee. Meillä mies imuroi ja tekee ruokaa paljon useammin kuin minä, laittaa pyykkejä koneeseen ja kuivumaan. Minä vien ne kaappeihin, koska mies ei erota mikä on kenenkin vaate. Mies huoltaa lasten luistimet, sukset, pyörät ym, minä huolehdin läksyjen tarkastukset (jos on tarpeen) ja nuorimman harrastukseen kuskauksen. Leipominen, vaatteiden hankkiminen ja korjaaminen ovat ainoita vain minun vastuullani olevia kotitöitä, muihin mies osallistuu vähintään 50%.
Meillä ei ole enää vauvaikäistä. Vauva-aika oli minullekin tosi väsyttävää. Tissivauvat eivät tyytyneet isälle ja vastuu vauvasta jäi hyvin pitkälti minulle.
Neuvoisin sinua ottamaan omaa aikaa. Jättämään lapset isälle vaikka lenkin ajaksi ja vähitellen pidentämään aikaa. Keikkatyö auttaisi irrottautumaan hetkeksi kotiympyröistä. Kirjoituksesi perusteella arvelen, että miehesi on masentunut ja syrjäytymässätyöelämästä ja tarvitsee ammattiapua. Olet hänelle huoltaja ja perheessänne ainoa aikuinen. Voimia!
 
Tietenkin miehen puolustus on tähän, "netissä voi esittää ihminen mitä vaan", eli en ihmettelisi, jos teidänkin mielipiteitä vähättelisi... Ja toinen puolustus on se että "sinä olet äiti ja olet äitiyslomalla, niin eikö sinun kuulukin tehdä kotona töitä"

Tästä loksahti kirjaimellisesti suu auki! :O Aivan mahtava kommentti kotona loisivalta mieheltä! Huh huh.

Mun mies tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia todella paljon. Vauvaakin hoitaa iltaisin ja viikonloppuisin. Mä olen hoitovapaalla nyt, joten koitan tehdä kotihommia suurimman osan ja loput tehdään yhdessä. Lomilla kaikki on 50/50 ja silloin mies on lasten kanssa enemmän kuin minä. Nytkin on uimassa isojen ja kummipojan kanssa.
 
Tietenkin miehen puolustus on tähän, "netissä voi esittää ihminen mitä vaan", eli en ihmettelisi, jos teidänkin mielipiteitä vähättelisi... Ja toinen puolustus on se että "sinä olet äiti ja olet äitiyslomalla, niin eikö sinun kuulukin tehdä kotona töitä"

Ja mies kun on "työtön", niin silloin kuuluukin olla kotonakin tekemättä mitään? Salli mun nauraa.

Minusta teidän perheenne tilanne kuulostaa suoraan sanottuna jo kohta lastensuojelun asialta, siis jos lapset eivät saa ruokaa tarvitessaan jne.
 
Kuulostaa ihan meidän perheen elämältä, mieheni on tosin sairaslomalla ja hänellä on diagnoosina vakava masennus. Mies kyllä tekee mitä pyydän, mutta oma-aloitteisesti ei mitään ja hänen on vaikea päästä aamuisin sängystä ylös. Hän ei kyllä jaksa myöskään harrastaa mitään eikä halua nähdä juuri ketään. Todella raskasta on!!
 
Sinun tilanteessasi heittäisin miehen pellolle tai menisin itse töihin.

Sinun työssäollessasi miehen olisi pakko ryhdistäytyä, jos ei onnistu niin en näkisi eväitä yhteiselämän jatkamiseen.
 
eli musta olisi kiva tietää, mitä kaikkea teidän miehet tekee kotona, jos joltain työtön mies löytyy tai silloin kun mies on lomalla...

Kun mieheni KÄY töissä, hän hoitaa silti kauppareissut kotimatkallaan (minä teen listan), lämmittää talon kotiin tultuaan (puulämmitys), leikkii lasten kanssa, käyttää esikoisen 2,5v pesulla, vaihtaa tarpeen mukaan vaippoja, antaa tarpeen tullen lapsille syötävää ja käyttää pari kolme tuntia illasta omassa pajassaan, lisätuloja hankkimassa. Hoitaa ruohonleikkuun, lumityöt, hankkii ja pienii puita, siivoaa rännit ja korjaa kaiken, mikä on rikki.

Kun hän EI KÄY töissä, hän hoitaa edellämainitut, tekee pajassa pidempää päivää, saattaa ottaa esikoisen mukaan ja he joko ulkoilevat hiekkalaatikolla tai he lähtevät johonkin pieneen reissuun ja käyvät kahvilla ja mehulla. Silloin minä pääsen helpolla, kun pienempi on ainoana hoidettavana, ehkä nukkuukin.
 
niin... pahalta tuntuu ja varmasti miehestäkin... Tiedän että hän sisimmässään havaitsee ongelman, ettei kumminkaan ihan puupää ole. Asioille olisi vaan pitänyt tehdä paljon aijemmin jotain... :(
 

Yhteistyössä