tänä aamuna sain viimeksi kuulla, että "mitä se haittaa vaikka nukun puoleenpäivään?"
miestä ei saa ylös sängystä kirveelläkään, yksi aamu heitin kylmää vettä päälle ja tuosta mies suuttui ja lähti...
Hän on hyvä isä ja osaa olla lasten kanssa, mutta... ei se riitä minulle.
Mun pitää aina erikseen pyytää miestä tekemään jokin kotityö. Hän tekee sen viivyttelemällä tai muka unohtaa tehdä. Tekosyitäkin on vaikka muille jakaa, miksi ei voi muka tehdä jotain... Tuo reilu 2vuotiaskin on jo huomannut sen ja ottanut isistä mallia "ei ***** voi tulla, *****lla on pää pipi"
En tiedä onko mies miten vakavasti masentunut, mutta tarpeelliseksi se ei itseään osaa kokea, ja luovuttanuthan tuo on. Ja syrjäytynyt se on, eikä tiedä mitä aikuisen miehen elämä edes voisi olla. Jokainen yrityksesi tehdä jotain on ärtymyksen tulosta eikä ärtynyt opettaja herätä kuin vastustusta.
Aloita siitä, että opetat ystävällisesti mutta lujasti miehen joko hoitamaan tiskit tai pyykit tai imuroinnin. Sitten katsot, että homma tulee hoidetuksi. Jos ei tule, niin laitat tekemään uudelleen kunnes on tehtynä. Ja idea on molemmille oltava selvä, että homma vähitellen siirtyy vastuuta myöten miehen haltuun. Ja sitten hyväksyt sen, että miestä ahdistaa opetteluvaiheessa paljonkin ja kiukutteluksi menee, etkä syytä häntä siitä vaan teet selväksi, että ahdistuksesta huolimatta näin toimitaan, vaikka oletkin valmis kuuntelemaan jos on paha olla.
Ja muuten toimit niin, että kerrot että kohta sun pitää tiskata ja nyt on vartti aikaa aloittaa. Jos ei tapahdu, niin viet tiekasta johdon. Kun tapahtuu, niin kiität ihan aidosti. Kerrot, että hänen panoksensa on tärkeä ja itseasiassa välttämätön, ja että uskot että jonain päivänä mies kykenee tekemään vähintään sen kuin miehet keskimäärin.
Eli valjasta raivosi hyötykäyttöön, kesytä se lujuudeksi ja itsetietoisuudeksi. Mieti mikä on kohtuullista, ja asetat tavoitteen välitavoitteineen, että puolet siitä kohtuullisesta on saavutettava esim. vuodessa. Arvosta miehen jokaista pientäkin saavutusta, vaikka ne eivät tulisi tarpeeksi nopeasti. Eläimen koulutuksen salaisuuskin piilee siinä, että pitää osata kehua heti kun tapahtuu mitään muutosta haluttuun suuntaan, ja poistaa kaikki painostus hetkeksi. Sitten vain jatketaan ja uskotaan koko ajan asiaansa. Tehdään huonot vaihtoehdot vaikeiksi, ja hyvät helpoiksi. Yksinkertaista, vaikkei aina helppoa. Kun ensimmäiset askeleet otetaan hyvässä hengessä, niin jatkokehitys voi olla nopeaakin. Pidä siitä huolimatta pitkän ajan tavoitteet mielessä.
Niin kuin asiat nyt ovat, niin mieshän on aivan oikeassa siinä, että on yksi lysti nouseeko hän puoliltapäivin, koska hän ei kerran mitään osaisi tehdä. Älä vertaa miestä unelmiesi mieheen ja suutu joka hetkestä jonka mies osoittautuu riittämättömäksi. Vaan lähde siitä, että tässä yksilössä on nyt vikaa, joka on miehen itsensä korjattavaksi liian suuri juttu. Vastustus ja pitkin hampain tekeminenkään eivät ole paheita, vaan ihan selvä juttu. Kun olo on kehno, niin sitä ei halua pahentaa entisestään yrittämällä tehdä jotain, missä tuntee itsensä riittämättömäksi.
Mies varmasti haluaa olla rauhassa ja saada jatkaa turvallisella vaikka vaarallisen kapealla polullaan. Mutta ei hän nauti epäonnistuneisuudestaan vaikka uhmalla niin uskottelisikin. Ette siis viime kädessä ole vihollisia.