Täällä avunhuuto väsyneeltä kotiäidiltä, toivoisin että mahdollisimman moni ottaisi kantaa jollain tavalla...

[kielletty]

[QUOTE="vieras";25367596]keitä samalla isommalle puuro heti aamusta kun teet pienellekin. Älä odota et isä tekee sen herättyään, ei tee.
Lähtekää ulkoilemaan.
Valmistat ruuan ja syöt lastesi kanssa. Siivoat jäljet ja laitat pienen nukkuun.
Älä odota mieheltäsi mitään kun ei se niitä tee,tressaat vaan itsesi.
Elät omaa elämääsi lastesi kanssa. Ei sinun tarvitse enään ruokkia moista loista.
Jos ei ajan myötä muutu niin sitten otat ja lähdet sinne missä on vanhempasi.[/QUOTE]

Mie tein näin. Enemmän tai vähemmän hyvä päätös, siis siinä mielessä että vanhempieni mielestä olin eronnut turhan heppoisin perustein eivätkä auttaneet oikeastaan koskaan. Ero kuitenkin oli paras ratkaisu ikinä!

 

[Sapfo]

Ap sun pitää nyt toimia koska miehesi ei siihen pysty. Hae ensiksi ulkopuolista apua ja näkemystä tilanteeseenne. Esimerkiksi neuvolan kautta saa apua. Jos miehesi ei suostu juttelemaan niin sano että se on sitten adjö. Koska ihan eka vaatimus on musta miehen halukkuus muuttaa asioista. Jos hän ei halua/jaksa/näe syytä niin mitä järkeä on missään enää teidän suhteessa!

Asiat voivat alkaa pikku hiljaa muttua kunhan miehesi saadaan heräteltyä. Masennusta, jos se sitä on, on vaikea murtaa hetkessä tosin. Mutta joka tapauksessa miehesi masennus ei ole sinun syysi eikä sinun tarvitse elää näin kuin elät. Jos mies pistää vastaan tai muutoksia ei tule niin sinuna ottaisin aikalisän ja muuttaisin lasten kanssa pois. Ehkä tämäkin herättelisi miestäsi? Joka tapauksessa sun pitää keskittyä nyt saamaan itsellesi inhimillinen elämä. Oli se sitten miehesi kanssa tai ilman häntä.

 

["minä"]

En jaksanut kaikkien muiden vastauksia lukea, mutta älä nyt ainakaan laita 2-vuotiasta kärsimään tilanteesta. Eli laita puuro lapselle aamulla, vaikka mies nukkuisikin. Kyllähän 2-vuotiaalla on pitäisi olla jo aamupala ja lounas syötynä, kun miehesi herää!

Jotenkin jäi vähän sellainen kuva, että itselläsikin arki hukassa. Ulkoiletteko? Tapaatko muita aikuisia? Organisoi sinä oma arkesi, älä uppoa miehesi mukana. Jos mies on viisi vuotta ollut työttömänä, niin aika pahalta kuulostaa tilanne.

Ja omaa aikaakin kannattaa ottaa, ei odottaa. Sovit itsellesi menoa vaikka kahdeksi aamuksi klo 9-11. Sovit asiasta miehesi kanssa, eihän hän voi millään tuossa tilanteessa kieltäytyäkään ottamasta pariksi tunniksi vastuuta lapsista. Autat samalla miehesi saamaan vähän normaalista rytmistä kiiinni.

 

["nuuh"]

Onko miehesi koskaan ollut töissä? Hakeeko töitä mistään? Opiskeliko mitä alaa ja oliko tosissaan? Kelpaisiko mikä työ tahansa? On vaan outoa että jo viisi vuotta ollut kotona, miksi? Olisiko jo kannattanut vaihtaa paikkakuntaa? Onko lähelläkään esim siellä 30km harrastepaikassa isompaa kylää/kaupunkia mistä löytyisi töitä paremmin? Tajuaa siis autojen päälle eli korjaamoa, rengasliikkeitä, varaosaliikkeitä, romuttamoja, pesuja tai jokin kuski. Eikö näiltä aloilta löytyisi MITÄÄN sieltä päin?

 

[masentunut]

mies haki kahteen aikuiskoulutukseen viimevuonna, alat joihin haki kiinnostaa häntä. Mutta ei vaan jostain syystä päässyt. Tässä pari kuukautta sitten oli tilanne, että mies olisi päässyt palkkatuella töihin, työkkäristä soittivat tuolle työnantajalle, niin työnantaja sanoi että eivät ota kuin naisia! :O Ja tuo ala on kyllä semmonen missä voi yhtä hyvin olla nainen kuin mieskin töissä... mun mielestä miehellä on ollut tosi paska tuuri noissa jutuissa... Tuo yksikin koulutus olisi ollut sellainen, minkä kautta olisi varmasti saanut töitä, mutta ei niin ei... Tuli kieltävä vastaus ja minäkin näin sen.
Tällä paikkakunnalla on oikeastaan kaikki ystävät ja lähisukulaiset, se on ainut asia mikä jäisi kaivelemaan varmasti miestä, jos muutettaisiin täältä pois.

 

[hup]

Mulla ei ole paljoakaan kokemusta masennuksesta, mutta voisiko masennus nyt sitten (muka) olla tuollaista, että kotona ei jaksa kuin perseellään istua ja tapittaa konetta, mutta samalla jaksaa huidella tuntikaupalla omilla menoillaan pitkin kyliä harrastamassa? Osa-aikamasennusta vai?

Nettiriippuvuus voisi tietty selittää sen, että kököttää koneella tunteja, yölläkin, ja se taas selittää sen, että on niin vaikea hilata se ahteri ylös aamulla, mutta mikä muu selitys muka voisi kattaa nuo harrastemenot, kotona pelkän lorvehtimisen ja kiukuttelun ja muun vätystelyn kuin patalaiska luonne ja ylisuuret luulot omasta hyödyllisyydestään perheelle yhtä aikaa vaimon tekemän työn törkeän aliarvostamisen kanssa?

 

["äiti"]

nyt sit ne ystävät ja sukulaiset apuun kerran asuvat vieressä.

 

[masentunut]

ja mies meinaa hakea nyt maaliskuussa alkavaan aikuiskoulutukseen, mutta se on eri paikkakunnalla ja sinne valitaan vain kahdeksan... Moneen kertaan kuullut sen, että noihin työkkärin kautta järjestettäviin koulutuksiin otetaan ensimmäisenä omat paikkakuntalaiset ja sen oon huomannut itsekin. Kai tämä on monen osapuolen turhautumista yhtäaikaa ja menee vain pahemmaksi. Toivon kädet ristissä että mies valittaisiin tuonne kouluun, kun kiinnostusta olisi alalle.
Tänään saatiin puhuttua vähän asioita, ihan asiallisesti ja vikahan on minussakin, teen jo kaiken ennen kuin mies ehtii tehdä elettäkään... Mutta pitää nyt suunnitella se päivärytmi ja molemmille sitä omaa aikaa sopivasti. Kyllä huomaan, kun itsekin pääsen joskus kaverin luo kylään tai käymään muualla, että kotiin tullessa on energinen ja hyvä olo En kyllä huomaa vaatiakkaan tuota omaa aikaa, mies jää kyllä ihan mieluusti lasten kanssa, mutta itsellä on niin vähän juttuja/paikkoja mitä voisi tehdä tai minne mennä. Odottelisihan tuolla tallissa yksi entisöintiprojekti, ajattelin että käyn sen kimppuun nyt ensimmäisenä, siinä edes jotain muuta tekemistä mulle näin ensalkuun.

 

["vieras"]

Samaan kiinnitin huomiota.
Onko tämä nyt sitä laadukasta kotihoitoa muka?! Lapsi päiväkotiin niin ei tarvitse olla nälissään iltapäivään asti, eikä katsoa kahta uupunutta/masentunutta vanhempaa.

Lapset päivähoitoon joksikin aikaa tai ainakin osaksi päiviksi viikossa, jotta vanhemmat tai varsinkin äiti saa uusia voimia itselleen.
Itse olen ratkaissut kotitöiden kertymisen sillä, että jos jotain jää tekemättä niin se jää. Oma mieheni on töissä ja tulee kotiin noin viideltä. Lapset vie päivällä ajan ja ehkä saan tiskit koneeseen ja pyykit koneeseen päivällä. Tyhjennykset teen kun mies kotona. Tätä varmaan moni kauhistuu, mutta meillä on koti kuin pommin jäljiltä muuten. Lattiat on täynnä vauvojen tavaroita ja vaatenippuja nurkissa(lasten ulkovaatteet kun muuten ne hukassa aina). Voi jos olisin onnellinen jos joku kävisi siivoamassa, mutta itse olen tottunut olemaan tässä sotkussa, koska en vaan ennätä, en jaksa ja jos yrittäisin olla täydellinen niin varmasti hajoaisin. Nyt kun annan luvan kodin olla rempallaan voin hyvin ja ennätän olla lasten kanssa. Tilanne ei tätä aina ja siivoan jos joku tulossa käymään tai ennen juhlapyhiä tms., mutta muuten meidän arkielämä on sotkuista.

 

[vrs]

Ryhdistäydy nainen! Loppuu toi lusmuilu; molemmilta.


Tässä teille päivärytmi:

*Aamupuuro klo 8 KAIKILLE.

*KAIKKI menee klo 9 ulos. Siihen mennessä on syöty, pukeuduttu ja toinen täyttänyt tiskikoneen, toinen laittanut pyykit päälle.

*Klo 11 laitetaan lounasta: toinen kokkaa ja toinen ripustaa nyt ne pyykit. KUKAAN ei mene tietokoneelle, ei edes "kurkkaamaan vaan".

*Klo 12 muksut päiväunille ja vanhemmille hetken rauha.

*Klo 14-15 välipala ja tässä vaiheessa JOKA TOINEN PÄIVÄ miehelle omaa aikaa ja JOKA TOINEN PÄIVÄ SINULLE omaa aikaa.

*klo 17 illallinen jonka se joka EI ollut vapaa-ajalla valmistaa lasten kanssa ja loppuilta rauhoitutaan KAIKKI yhdessä

*18.30 iltakylpy, 19.00 puuro ja 19.30 muksut maate.
Illalla aikuisten yhteistä tai omaa aikaa ja MOLEMMAT menette nukkumaan viimeistään 23.00


Tämän printtaat NYT ja isket miehelle handuun. Hän noudattaa tätä tai itkee ja noudattaa tätä. Valitusoikeutta ei ole, se meni silloin, kun munansa pilluus pukkas. Tollanen peli EI vetele!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25374220]Lapset päivähoitoon joksikin aikaa tai ainakin osaksi päiviksi viikossa, jotta vanhemmat tai varsinkin äiti saa uusia voimia itselleen.
Itse olen ratkaissut kotitöiden kertymisen sillä, että jos jotain jää tekemättä niin se jää. Oma mieheni on töissä ja tulee kotiin noin viideltä. Lapset vie päivällä ajan ja ehkä saan tiskit koneeseen ja pyykit koneeseen päivällä. Tyhjennykset teen kun mies kotona. Tätä varmaan moni kauhistuu, mutta meillä on koti kuin pommin jäljiltä muuten. Lattiat on täynnä vauvojen tavaroita ja vaatenippuja nurkissa(lasten ulkovaatteet kun muuten ne hukassa aina). Voi jos olisin onnellinen jos joku kävisi siivoamassa, mutta itse olen tottunut olemaan tässä sotkussa, koska en vaan ennätä, en jaksa ja jos yrittäisin olla täydellinen niin varmasti hajoaisin. Nyt kun annan luvan kodin olla rempallaan voin hyvin ja ennätän olla lasten kanssa. Tilanne ei tätä aina ja siivoan jos joku tulossa käymään tai ennen juhlapyhiä tms., mutta muuten meidän arkielämä on sotkuista.[/QUOTE]

Saanko kysyä että minkä kokoinen asunto teillä on? Me asutaan kolmen laspsen kanssa kolmiossa,lapset 5v, 2v ja 1v. Ei meillä oo kämppä kuin pommin jäljiltä..leluille on oma paikkansa johon ne raivataan kun leikki loppuu. Kaikilla on eteisessä oma naulakkonsa ja oma muovikori jossa on pipot ja hanskat. Osta sellasia isoja muovilaatikoita tai rottinkikoreja tai jotain ja mätä siihen kaikki ylimääränen? Kivempi edes yks iso mötikkä jossain nurkassa kuin miljoona pientä jalan alla

 

["vieras"]

Mulla ei ole paljoakaan kokemusta masennuksesta, mutta voisiko masennus nyt sitten (muka) olla tuollaista, että kotona ei jaksa kuin perseellään istua ja tapittaa konetta, mutta samalla jaksaa huidella tuntikaupalla omilla menoillaan pitkin kyliä harrastamassa? Osa-aikamasennusta vai?

Itselläni olo paranee usein edes vähän iltaa kohti, ja jaksan silloin tehdä asioita joita en aamulla haluaisi edes ajatella. Tosin en lähde huitelemaan silloin pitkin kyliä, vaan alan tehdä kotitöitä joita en ole päivän aikana saanut tehtyä.

Lisäksi joskus helpottaa, kun lähtee pois kotoa.

Masennus voi ilmetä monin tavoin. Kommentti osa-aikamasennuksesta oli aika typerä, moni masennusta sairastava käy esimerkiksi normaalisti töissä ja saattaa tavata ystäviään jne. ilman että työkaverit tai tutut osaavat edes arvata henkilön olevan masentunut...

Vaikka mies olisi masentunut, olen silti sitä mieltä, että hänen pitää osallistua kodin arkeen. Kotitöitä ja lapsenhoitoa voi koittaa jakaa vaikka niin, että mies on aktiivisempi illalla, jos silloin on parempi olo.

Mies voi toki olla pelkästään laiskakin, eikä masentunut, mutta kannattaa jutella ja selvitellä, voisiko olla masennusta tai jotain muuta hoidettavissa olevaa taustalla. Myös esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa todella kovaa väsymystä.

 

[hup]

[QUOTE="vieras";25374327] Masennus voi ilmetä monin tavoin. Kommentti osa-aikamasennuksesta oli aika typerä, moni masennusta sairastava käy esimerkiksi normaalisti töissä ja saattaa tavata ystäviään jne. ilman että työkaverit tai tutut osaavat edes arvata henkilön olevan masentunut...
[/QUOTE]

Myönnän hölmön kärkevyyteni, mutta tosiaan kokemattomana minulla on ollut sellainen mielikuva, että ensin jaksaa jotakin niin kauan kuin jaksaa ja sitten täysstoppi. Siksi minusta kuulosti omituiselle, että mies jaksaa mennä noin paljon menojaan ja moni ehdottaa syyksi masennusta. Nyt tiedän tämänkin, kiitos, kun vaivauduit.

Tuossa ylempänä "vrs" teki fiksusti, kun teki oikein valmiin aikataulumallin, siitä voi olla apua useammallekin, joka hoksaa ottaa onkeensa. Malliesimerkki siitä, että kun tarpeeksi monelta kysyy apua, aina joku keksii jotakin. Palstan parhaita puolia!

 

[masentunut]

Ryhdistäydy nainen! Loppuu toi lusmuilu; molemmilta.


Tässä teille päivärytmi:

*Aamupuuro klo 8 KAIKILLE.

*KAIKKI menee klo 9 ulos. Siihen mennessä on syöty, pukeuduttu ja toinen täyttänyt tiskikoneen, toinen laittanut pyykit päälle.

*Klo 11 laitetaan lounasta: toinen kokkaa ja toinen ripustaa nyt ne pyykit. KUKAAN ei mene tietokoneelle, ei edes "kurkkaamaan vaan".

*Klo 12 muksut päiväunille ja vanhemmille hetken rauha.

*Klo 14-15 välipala ja tässä vaiheessa JOKA TOINEN PÄIVÄ miehelle omaa aikaa ja JOKA TOINEN PÄIVÄ SINULLE omaa aikaa.

*klo 17 illallinen jonka se joka EI ollut vapaa-ajalla valmistaa lasten kanssa ja loppuilta rauhoitutaan KAIKKI yhdessä

*18.30 iltakylpy, 19.00 puuro ja 19.30 muksut maate.
Illalla aikuisten yhteistä tai omaa aikaa ja MOLEMMAT menette nukkumaan viimeistään 23.00


Tämän printtaat NYT ja isket miehelle handuun. Hän noudattaa tätä tai itkee ja noudattaa tätä. Valitusoikeutta ei ole, se meni silloin, kun munansa pilluus pukkas. Tollanen peli EI vetele!

Kiitos, tuo oli hyvä esimerkki Pitää käyttää tuota pohjana. Poikkeus vaan, että meillä herää kersat 9-10 aikaan, mutta useimmiten klo.9. Eikä esikoinen tahdo enää kovin hyvin nukkua päiväunia :/

Eiköhän se tästä lähde Pistää tosissaan miettimään ja taitaa olla elämän muutos edessä