Täällä avunhuuto väsyneeltä kotiäidiltä, toivoisin että mahdollisimman moni ottaisi kantaa jollain tavalla...

["Pipsa6"]

Kuullostaa ihan mun miehelle, ai vaan ole ollut työttömänä 5vuotta ja meillä yksi lapsi. Ja mies lentää ulos pian! Itse olen vielä nuori ja elämää edessä niin miksi tuollaista katselisin? Potkia on persuksille koitettu monelta taholta. Minä haluan miehen ,en lasta.

 

[masentunut]

sitäkin mietin, että onko loppujen lopuksi vika minussa ja osaksi varmasti onkin.

 

["helena"]

Muut olikin hyvin kommentoineet jo sun miehen asiaan, mä kerron miten meillä jakautuu kotityöt.

Mä olen kotona vauvan kanssa, mies käy töissä n. 6 h / pvä sisältäen työmatkat.
Mies hoitaa ruokaostokset, minä suunnittelen ruuat ja teen kauppalistat. Ruoka tehdään yleensä yhdessä.

Minä hoidan pyykit, pesen, kuivaan rummussa, silitän mitä silitetään. Tämän yleensä teen päivällä kun vauva nukkuu.

Mies hoitaa meillä siivouksen. Hän imuroi, pesee lattiat, pyyhkii pölyt, järjestelee, vie roskat, hoitaa tiskit kotona ollessaan. Tämän hän tekee kun vauva nukkuu tai kun minä imetän. Lisäksi hän hoitaa auton, vaihtaa renkaat, pesee sen, siivoaa kellarikomeroa jne. Mies on kyllä aktiivisempi kotitöissä kuin minä, minä ehkä vähän huolellisempi.

Ensisijainen homma miehellä on käydä töissä. Kun hän tulee kotiin, hän ottaa yleensä vauvanhoidosta vastuun, koska haluaa tasaveroisen suhteen lapseensa. Minä saan olla vauvan kanssa koko päivän, hän haluaa olla illalla. Ja sitten hoitaa noita kotitöitä kun ei ole vauvan kanssa. Kun minä pääsen irti vauvasta, yritän opiskella tai käyn ulkona. Meillä on tietysti monessa suhteessa aika helppoa, kun lapsia on vain yksi.

Meillä mies tekee siis tosi paljon kotitöitä ja osallistuu vauvan hoitoon, vaikka käykin töissä. Ja tämä ihan omasta tahdostaan. On hyvin koulutettu reilu kolmikymppinen ihana mies.

 

[flower again]

[QUOTE="vieras";25367596]keitä samalla isommalle puuro heti aamusta kun teet pienellekin. Älä odota et isä tekee sen herättyään, ei tee.
Lähtekää ulkoilemaan.
Valmistat ruuan ja syöt lastesi kanssa. Siivoat jäljet ja laitat pienen nukkuun.
Älä odota mieheltäsi mitään kun ei se niitä tee,tressaat vaan itsesi.
Elät omaa elämääsi lastesi kanssa. Ei sinun tarvitse enään ruokkia moista loista.
Jos ei ajan myötä muutu niin sitten otat ja lähdet sinne missä on vanhempasi.[/QUOTE]

ja kun toteutat kaiken tämän, voit huomata ajan mittaan olevasi paljon onnellisempi. miksi tuhlata aikaa ja energiaa sellaiseen mikä ei taatusti toteudu. jos alat tehdä sinä ja lapset-kuviolla, mies saattaa jopa huomata, ettei siltä enää pyydetä apua, ei sen kanssa myöskään haluta olla. joskus se tehoaa miehen muuttumaan, joskus ei.

voimia toivotan todella!!! olen kokenut jokseenkin saman, henkisellä väkivallalla vaan höystettynä. ja jätin mokoman teko-isän.

 

[Eedla]

No tuollaisia miehiä on paljon. Vai kirjoittaisko että "miehiä", teinin asteelle jääneitä ne on ja perheessä kuin yksi lapsi muiden joukossa. En tiiä mistä tuollaisia sikiää mutta niitä näkyy täälläkin päin monessa perheessä olevan...

 

[voimia]

Mulla oli juuri tuollainen mies. Useita kertoja taisteltiin jopa fyysisesti loppuvaiheessa. Lopulta tuli ero, olin siinä vaiheessa ollut pitkään syvästi masentunut. Olen saanut sen onneksi hoidettua lääkityksen turvin. Tuntui todellakin että olin yksin vastuussa koko perheestä, mitään apua en saanut. Jos sama jatkuu teillä, ei kai oo muuta vaihtoehtoa kuin erota.

 

[haleja<3]

kuulostaa kyllä kieltämättä laiskalta mieheltä..minun mies tekee varmaan melkein enempi kotitöitä kun minä..esim, vaihtaa vaippaa,leikkii lastenkans,tekee monesti iltapuuron, kylvettää aina lapset, yms. ainoa oikeestaan mihin ei osallistu on se että ei tee ruokaa(ei osaa ). hän on kyllä luonteeltaankin kova tekemään kaikkea.

Koittakaa saaha puhuttua ja järjesteltyä niin että mies enempi osallistuu kotihommiin. Ja SINUNKIN pitää ehdottomasti päästä omiin harrastuksiin(siis jos haluat).
itsekkin käyn parikertaa viikossa uimassa, jumpassa tai shoppailemassa ja se on kyllä hirvittävä piristys arkielämään.

 

[haleja<3]

ja lisään vielä että mieheni käy myös töissä, tosin aika lepponen työaika (9-15).

 

[MorbidMama]

No, kannattaa se asia selvittää jos jaksua on. Mulla on kahden vaiheilla oma suhe...mä koen myöskin tekeväni lähes kaiken ja kaikista niistäkin, jotka on sovittu miehen tehtäviksi (tiskarin tyhjennyt, roskien vienti) joudun huomauttelemaan kun herra istuisi koneella aamusta iltaan. Meillä on tiettyjä perusongelmia ollut taas jonkin aikaa ja tiedän, että jos jaksaisimme ne puida niin elämä ei välttämättä olisi niin harmaata...mutta tosiaan, mä teen ihan kaiken. Huvittavinta on se, et miehellä ei oo ees ajokorttia eli autohommatkin kaatuvat mun niskaan.

Näin lomilla tää asia korostuu, arkena mua ei kiukuta niin paljoa, koska mies paiskii töissä ja sen mä ymmärrän, et duunin jälkeen väsyttää. Mies myös hoitaa arkisin pojan jalkapallotreenikuskaamiset joita on 4 iltana.

 

["helena"]

Vähän jäi vajaaksi mun vastaus.

Meilläkin on siis riidelty aina välillä, lähinnä siitä että koska kumpikin ehtii käydä jumpalla tai salilla tai kavereita tapaamassa. Aika kivasti auttoi kun parin viikon ajan merkittiin kalenteriin molempien oma aika, kun saa tehdä mitä huvittaa, myös lähteä pois kotoa. Siitä sitten tarkasti laskettiin, että molemmille tuli viikossa yhtä monta tuntia Poislukien tietty miehen työssäolo.

Jos miehes suostuu niin kokeilkaa ihmeessä. Kyllä sunkin pitää saada välillä happea! Ja luulen tosiaan, että miehesikään ei oo tyytyväinen velttoon elämäntyyliin. Omanarvontunto on paljon kiinni siitä, mitä tekee. Eikä tosiaan tarvii käydä töissä siis. Ja noidankehähän siitä tulee, kun itsetunto on huono, eikä saa sitten kummoista aikaiseksi, niin huononee siitä entisestään.

Kovasti tsemppejä sulle!

 

["-p-"]

Miksi, siis MIKSI te naiset katselette tuollaisia miehiä? Ihan tosissani kysyn. En tajua.

 

[Saraella]

ja mies kun on hokenut, että saisin olla tyytyväinen että hän edes tekee jotain (ja olenkin!). Tuntuu että hän elää siinä uskossa että suurinosa suomen isistä ei tee kotona mitään. Minun isästäni naljailee (tekee siis ihan mitä vaan kotitöitä ja on tehnyt aina), että ei kaikki ole samanlaisia kuin isäsi ja puhuu ihan kuin mun isä olisi ainut suomessa, joka tekee kotitöitä...

Mun kohdalla toi sinetöisi homman, sovinistisika lentäisi pellolle samantien! Suosittelen samaa sinulle, et ansaitse tollaista vätystä vähättelemään itseäsi, yksin on parempi olla.

 

[masentunut]

kiitos paljon vastauksista! En olisi ikinä uskonut, että näin moni ottaa kantaa ja itselle tuli nyt vähän helpompi olo, etten ehkä ole itse ihan hakoteillä sen kanssa mitä "perhe elämän" kuuluisi olla... Rakastan miestä todella paljon ja hän on hyvä luonteinen, mutta tämä arki on pahasti hakoteillä hänen kanssaan. Ehkä tässä eletään jonkunlaista kriisiä, kun lapsia onkin nyt kaksi... Kun ekan kanssa. Toivon syvästi, että saataisiin asiat sovittua miehen kanssa molemmille mieleisiksi, koska ero on todella kauhea ajatus, vaikka se teistä ehkä oudolle kuulostaakin...

 

[uyyu]

En tiedätkö jaksanut edes lukea tekstiäsi loppuun, mutta siltikin on selvää, että sinun kannattaisi ainakin väliaikaisesti ottaa vähän etäisyyttä mieheesi ja muutta omillesi lasten kanssa.

Et ole vastuussa aikuisen ihmisen elämästä, eli miehesti pitäisi pärjätä omillaan, mutta olet vastuussa kahdesta pienestä lapsesta, joten parempi olisi, kun keskittyisit pitämään heistä huolta. Uskon että elämäsi olisi huomattavasti helpompaa ja iloisempaa ja näin parempaa lapsille, kun asuisit keskenään heidän kanssaan.

 

[..]

mee töihin ja jätä mies lasten kanssa kotiin. jos tuntuu että mies ei siitä selviäisi niin ei sitten varmaan selviäisi työstäkään jos joskus sattuisi töitä saamaan. silloin sitten masennuksen hoito ja sairasloma olisi paras vaihtoehto.

 

[Lentokala]

Nyt täytyisi nostaa kissa pöydälle ja selvittää tämä asia miehen kanssa.
Mies saattaa olla turhautunut työttömyyteen ja sitä myötä "laiskistunut" lopullisesti.

Kuitenkin kerroit rakastavasi miestä, joten nousuyritykseen om hyvät mahdollisuudet jos vain mies on samaa mieltä.
Tehkää vaikka nyt ensin ns, työvuorolista, johon molempien tehtävät kirjataan. tämä voisi auttaa alkuun ja jatkossa hommat jakautuisivat luontevammin.

 

["Hmm"]

Itselläni pisti silmään tuo tietokoneelle meno joka välissä. Ettei olisi nettiriippuvainen? Onko pinna kireällä usein, jos ei ole koneella tai jos koneella olo häiriintyy? Meneekö koneelle "nollaamaan" heti, jos alkaa joku asia ärsyttää? Nettiriippuvuutta voidaan hoitaa, jos vaan miehellä on motivaatiota ja jos tunnistaa ongelman!

 

["essi"]

Anteeksi vaan, mutta jos tuo on teidän elämää 90% ajasta, niin se 10%:ko siitä miehestä sitten niin ihanan ja rakastettavan puolison, ja mahtavan isän tekee?! En oikein ymmärrä, koska tuossa kertomassasi ei ole edes mahdollisuuksia rakastaa toista, saati olla hyvä isä, jos ei edes ole lasten kanssa.

 

["noh"]

meillä oli sama tilanne, mies sai potkut, masentui ja oli sängyn pohjalla.minulla pieni vauva kyllä oli tilanne, en tiedä miten jaksoin kai mua joku kannatteli.
kuitenkin mies katsoi vaan filmejä ja oli tietokoneella. kun yritin keskeyttää sanoi että sitten ei tehä mitään ja lähti tuhahtaen pois.
mun on vaikeeta komentaa ketää ja suututtaa joten käperryin omaan kuoreeni,
sain sen verran pahimman yli että lähti työkkärin kursseille. ehkä siitä alko pieni notkahus parempaan, vihdoin mies sai sitten töitäkin. mutta tuo jakso 3 vuotta masennusta oli pitkä, jos joku sanoo että ei voisi pyyhkiä mitään vuosi elämästään minä kyllä haluaisin.
nyt töissä ja elämänhalu palannut

 

[vieraaas]

Onko muille käynyt niin että hoitovapaan jälkeen työtehtävät ovat muuttuneet? Oletteko joutuneet vaatimaan omia töitänne takaisin?

 

[masentunut]

huoh... silloin kun oltiin vielä kahdestaan, kaikki oli jotenkin erillaista ja mies osallistui enemmän, mutta on ollut kyllä aina vastahakonen kotitöissä muuten... En mä silloin tiennyt, että tämä tämmöstä olisi, että mulla vielä olisi yksi aikuinen lapsi...
Ja olen itseasiassa ollut sokea koko asian kanssa, olen vain hieman ihmetellyt, miksi melkein kaikki tuttavani ihmettelevät meidän elämää... Tai aina joku jauhaa että miehen pitäisi olla enemmän kotona... Juu, kyllä on mielestäni kotona nyt enemmän, muttei ole kumminkaan läsnä vaan jossain muualla...
Muutenkin tuntuu, että meidän elämä keskittyy pelkästään miehen menoihin ja sen omaan päivärytmiin... Tuntuu ettei sitä mitään voi suunnitellakaan, kun tuntuu ettei miestä kiinnostaa muua kuin omat harrastukset ja menot...

 

[PunaisenPuutalonÄiti]

Kuulostaa entiseltä kumppaniltani. Hän ei ollut masentunut, laiska ja äitinsä alati passaama ja hemmottelema kylläkin, ja se todella näkyi. Mies ei saanut edes omia jälkiään korjattua kuin useamman kerran pyytelyistä, tai vaikkapa edes likapyykkejä koriin... puhumattakaan siitä, että olisi oikeasti kotitöihin osallistunut. Pyykkikonetta ei edes osannut päälle pistää (eikä halunnut opetellakaan), vaikka ei tosiaan enää mistään teinipojasta ollutkaan kysymys. Keskusteluyrityksistä kaveri vain suuttui ja loukkaantui, eikä tilanne lukuisista yrityksistä huolimatta ruvennut korjaantumaan, sillä mies koki, ettei ole hänen asiansa tehdä yhdään mitään - paitsi kiukutella vauvan itkemisestä. Nuo asiat olivat meidän kohdalla juurikin niitä, jotka johtivat eroon; näin helpommaksi elämän ilman ylimääräistä "lasta".

Mutta sinuna kyllä keskustelisin miehen kanssa ihan perinpohjaisesti. Kertoisin, mikä mielestäni tilanteessa hiertää ja kuuntelisin myös miehen näkemyksen ja mielipiteen asiaa koskien. Koettaisin ratkaista tilannetta aluksi sillä, että mies alkaisi osallistua kodin askareisiin samalla tavalla kuin sinäkin; kotonahan hän kuitenkin on. Jollei tilanne muuttuisi, en jäisi moista katselemaan, todellakaan. Sinä et ole miehesi taloudenhoitaja.

 

[Lilii lisänimetön]

Et ap tainnut kertoa miksi asutte juuri sillä (pikku?)paikkakunnalla - onko siellä ylipäätään mahdollista työllistyä? Hakeeko miehesi töitä? Entä sinun omat työsi, onko sellaista? Entä jos sinä menisit töihin ja isä hoitaisi lapset, jos ei kerran työllisty?

 

["Frozenia"]

Minä en kattelis tuommosta päivääkään. Mieluummin olisin yksinhuoltaja, kuin hoitasin yhtä lisälasta. Jätä koko ukko huomioimatta, kun et kuitenkaan apua saa kerjäämättä. Hoitakoon ite ruokansa, vaatteensa sun muut, sinä kuitenki hoidat jo kodin ja lapset. Eti oma asunto, saat paljon paremmin apua yksinhuoltajana.

Meillä on puolen vuoden ikäinen vauva, ja mies käy töissä 7-16. Senki jälkeen hoitaa kotihommia, tekee lumityöt ja lämmittää uunin jos en ole ehtinyt, välillä imuroi ja hoitaa tiskit, siivoilee keittiötä, hoitaa vauvaa että minä pääsen käymään esim. kaupassa yms. Viikonloppusin hoitaa vauvaa aamut, kun herää kuitenkin aikaisin, ja antaa minun nukkua pitkään. Minä hoidan yöt kokonaan, aika harvoin on tosin mitään tutin laittoa kummempaa, on äidin unenlahjat periny Ainoa, joka on (lähes) täysin minun vastuulla on ruoanlaitto ja vauvan vaatehuolto, mies änkeäisi varmaan vaikka nukenvaatteet sille päälle, jos sattus olemaan päällimmäisenä laatikossa

 

["huoh"]

Mä tekisin itsestäni tahallani invalidin, sairaalapotilaan. Miehen olisi silloin ihan pakko tarttua ohjiin.