Te, joiden miehet reissuhommissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmeissään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihmeissään

Vieras
Lähinnä kysymykseni koskevat teiltä, jotka pyöritätte arkea yksin, kun mies opiskelee tai on töissä muualla.

Miten mies käyttäytyy kotiin tullessaan ja kotona ollessaan? Entä kun hän on poissa?

Meillä minä olen kolmen pienen lapsen kanssa yksin ja mies on kotona vain noin kerran kuussa muutaman päivän. Mies sai viimein töitä pitkäaikaisen työttömyyden jälkeen ja sinä aikana sotki salaa raha-asiansa niin, että pitkään tulee olemaan töissä niin, että makselee vain omia velkojaan ja minä joudun vähäisistä kotiäidin "tuloistani" makselemaan hänelle polttoaineita liikkumiseenkin.
Mies soittelee usein ja valittaa, kuinka on ikävää olla ja riutua töissä. Minä en saa sanoa, että väsyttää täälläkin, koska hän syyllistyy. En myöskään saa sanoa, että pärjään sisulla, koska se tekee hänestä tarpeettoman. Pärjään kyllä itse asiassa nyt paremmin kuin silloin, kun hän oli kotona työttömänä, koska hän ei silloin(kaan) osallistunut arkeen, koska oli niin masentunut työttömänä ja rahattomana.

Kotiin tullessaan hän odottaa naisellisia palveluita ja ajoittaa tulonsa ja mieluiten olonsakin niin, että olen saanut lapset nukkumaan. Olen pyytänyt, että yrittäisi vähän edes auttaa, mutta hän on sitä mieltä, että auttaakin kovasti. Minä vain en sitä huomaa missään. Minusta hän vain vaatii minulta sekä rahoitusta siihen, että pääsee kotiin että palveluita hänelle, koska hän on kaukana työn raskaan raatajana muuten. Vähän sellainen marttyyriasenne hänellä tuntuu olevan.

Lisäksi hän on valtavan mustasukkainen minusta. Hän ei voi ymmärtää, että kolmen pienen lapsen kanssa riittää kyllä tekemistä vuorokaudet ympäri ja sekin jo väsyttää. Olen kuulema väsynyt ihan muista syistä.

Miten saisin miehen ymmärtämään, että minä ja lapset tarvitsemme häntä? Vai eikö minulla ole oikeutta pyytää edes mitään niinkuin mies väittää? Hänen tarpeensa täytyy tyydyttää, jotta hän jaksaisi töissä. Mutta miten ovat minun tarpeeni? Edes lepo joskus? Eikö hänen tarvitsisi olla siitä huolissaan jo ilman pyytämistä? Vai onko reissuhommissa sen verran rankkaa ja yksinäistä, että toista vain on vaikeaa ottaa huomioon?
 
Siis mies käy töissä niin paljon, että on pari päivää kuussa perheensä kanssa ja käteen tästä jää sulle matkakulujen maksamista? Ja silloin, kun mies oli kotona, hän ei tehnyt mitään, koska häntä masensi?

Ja syy siihen, että sinä ja lapset tarvitsette tätä miestä on mikä?




Meillä on näin: mies kotona viikonloput. Mies hoitaa viikonloppuisin lapset ensisijaisesti, kotona tehdään perusteellisempi siivous viikonloppuisin, viikolla minä vaan yritän ylläpitää edes jonkinlaista siisteyttä :D Meidän suhde voi erittäin hyvin ja tasa-arvoisesti reissuhommista huolimatta...
 
Olen kertonut miehelle, että lapset tarvitsisivat häntä olemaan heidän kanssaan edes joskus, tekemään miesten juttuja. Tätä ei ole ollut pitkiin aikoihin ja työttömyysaikana mies ei jaksanut olla lasten kanssa yhtään, koska pinna oli kireällä ja huusi todella vähästä ja paljon.

Olen myös kertonut hänelle, että itse tarvitsisin tsemppiä, kehuja ja tietyissä asioissa lohdutustakin, vaikka ihan tekstareilla. Joskus, edes kerran kuussa kaksi tuntia hän voisi olla kuopuksen kanssa, jotta ehtisin olla kahden vanhemman kanssa edes hetken. Minkäänlaista laatuaikaa ei sillä tavalla ole lasten kanssa yksitellen, kun arjessa on niin paljon pyörittämistä.

Mies on huutanut minulle, että en voi sotkea hänen tarpeitaan ja lapsia keskenään. Itse en ymmärrä tuota kommenttia lainkaan. Lisäksi hän valittaa, että kaipaan hänessä vain työmiestä tekemään hommia kotiin. Näin ei todellakaan ole, vaikka toisaalta musta tuntuisi ihan normaalilta sellainen. Kai miehet muissakin perheissä tekevät perheeseen littyviä töitä tai jopa vielä "miestenkin töitä". Vai olenkohan ihan väärässä?
 
En tosiaan ymmärrä miksi jatkat miehesi kanssa :( Mitä minä ulkopuolisena kuuntelen kertomaasi; miehesi kuulostaa vain riippakiveltä, joka käyttää sinua hyväksi... Miksi suostut tuollaiseen "parisuhteeseen"?
 
Olen odottanut, että kaikki vielä tulee paranemaan. Myös miehen syyllistävällä tyylillä on varmasti oma merkityksensä. Minä ja käytökseni ovat olleet syypäitä kaikkeen pahaan oloomme, jopa työttömyyteen. Siksi olen tehnyt viime vuosina valtavasti itsetutkiskelua ja nytkin mietin, olenko kohtuuton toivoessani mieheltä edes jotakin. Mies raivostuu tuosta sanamuodostakin "edes jotakin", koska kokee itse tekevänsä ja antavansa vaikka kuinka paljon, mutta jo ihan realiteettina se, ettei hän ole paikalla juuri koskaan, vahvistaa hänen kokemuksensa vääräksi. Minulla on täysin tunne, etten saa häneltä mitään, mutta yritän siis tässäkin kysellä mielipiteitä, jotka voisivat ehkä avata minulle asioita uuteen valoon.
 
Mies on siis myös hyvin mustasukkainen, vaikka itse sanookin, ettei kyse ole mustasukkaisuudesta, vaan siitä, että minä olen epäluotettava.

Teen pyykkihuollon lähinnä kellaritiloissa. Siellä on aivan valtava kaaos ja mies on luvannut, että siivotaan se joskus yhdessä. Eipä ole sellaista hetkeä tullut. Mietin, että uskallanko mennä sitä siivoamaan yksin, koska aivan takuuvarmasti mies asian huomattuaan alkaa epäillä minua, että olen siivonnut sen minulle ja salarakkaalleni, jotta voin olla askeettisessa kellarissa hänen kanssaan sitten ilman että lapset siitä tietäisivät ja hänelle puhuisivat.
Tuntuu, että ei voi olla normaalia olla tällaisessa suhteessa, jossa kellarin siivoamisasiassakin pitää olla varpaillaan ja huolissaan.
 
Kuulostaa osin tutulta. Mies on kyllä sinun näkökulmastasi tehnyt itsensä ihan turhaksi. Kaikki vastuu on sinulla; niin lapsista, kodista, kuin näköjään miehestäsikin. Tuo ei todellakaan ole oikein. Miehesi on itsekäs ja käyttää sinua hyväkseen. Voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että tuo ei muuksi muutu niin kauan, kuin hyväksyt tilanteen. Jos et saa miestä näkemään oman toimintansa vääryyttä, on sinun parempi alkaa miettiä mihin sinä tai lapset tuollaista miestä tarvitsette.
 
Näin olen alkanutkin tehdä. Useampi vuosi meni, että en edes saanut käyttää lauseita, joissa on sana "minä". Tai sain toki, mutta ne eivät olleet hyväksyttyjä. Niinpä unohdin sen kokonaan ja elimme motolla "kunhan mies saa töitä, tulemme onnellisiksi jälleen". Omia haaveita tai toiveita ei minulla saanut edes olla.

Olen kuitenkin ymmärtänyt, että en voi laittaa omaa onnellisuuttani riippuvaiseksi miehen työllistymisestä, koska en voi siihen itse yhtään vaikuttaa. Emme keskustele työasioista, emme aikatauluista, emme rahasta muuta kuin mitä minun täytyy laittaa miehen tilille tms. Nyt työllistymisen myötäkin tuntuu siltä, että toden totta, eihän se minun onnelistumiseeni vaikuttanutkaan, eikä mikään ole muuttunut.

Nyt olen jonkun aikaa kertonut miehelle, että minä tarvitsisin tsemppiä, kehuja ja rohkaisua arkeen. Edes sanojen tasolla varmaankin riittäisi. Lisäksi huudottomuus olisi vaatimuksena, koska miehen poissaollessa olen huomannut, kuinka ihanaa on huudoton koti. Mies alkaa joka ikinen kerta jauhaa/lällättää "minä minä minä" ja pian alkaa huuto saatanan egoistista, joka ei tosielämästä ymmärrä mitään.

Vähitellen olen alkanut hahmottaa, että en tosiaan tarvitse miestä ainakaan tuollaisena mihinkään, mutta tähänkään tunteeseen mulla ei ole oikeutta, koska sehän kertoo vain siitä, että hän on ollut epäilyksineen oikeassa: mullahan on siis toinen mies.

Tuntuu jotenkin ihan pattitilanteelta tämä elämä nyt.
 
[QUOTE="alkup";22393856]

Vähitellen olen alkanut hahmottaa, että en tosiaan tarvitse miestä ainakaan tuollaisena mihinkään, mutta tähänkään tunteeseen mulla ei ole oikeutta, koska sehän kertoo vain siitä, että hän on ollut epäilyksineen oikeassa: mullahan on siis toinen mies.

Tuntuu jotenkin ihan pattitilanteelta tämä elämä nyt.[/QUOTE]

Sinulla on täysi oikeus kaikkiin tunteisiisi. Äläkä missään nimessä tukahduta niitä, koska silloin hukkaat itsesi. Sinun pitää tässä tilanteessa kuunnella nimenomaan itseäsi. Miten muuten lapsesi voivat, kun mies on poissa? Tälläkin on iso merkitys.

Kuulostaa siltä, että mies projisoi omat tunteensa sinuun, hänhän tässä on itsekäs, et sinä.

Jos et saa olla oma itsesi, vaan toimit vain miehen tarpeiden tyydyttäjänä ja maksumiehenä, ei ole ihmekään että tilanne tuntuu pahalta. Älä jää tuollaiseen tilanteeseen.
 
Lapset voivat mielestäni ihan hyvin. Mies on ylipäätään osallistunut viime vuosina sen verran vähän, että eivät sillä tavalla kaipaa. Miestenhommiin kaipaisivat häntä, sellaiseen yhdessätekemiseen, jota minä en juurikaan osaa tai ehdi tehdä. He kaipaavat myös lunastusta niihin kaikkiin lupauksiin, joita mies on antanut, mutta joita hän ei kai omassa pahassa olossaan ole pystynyt lunastamaan.

Esikoinen oikeastaan vain muistaa ajan, jolloin mies oli kiltti ja huutamaton. Hän pohtii sitä silloin tällöin ja jotenkin kaihoaa. Sen verran monta vuotta on mennyt työttömyydessä ja huudossa, että siitä on tullut arkipäivää.

Eikä työllistyminen tuonutkaan muutosta, ainakaan ensi kuukausina etenkin, kun mies on päästänyt omat asiansa (joihin en yhtään saa puuttua) aivan retuperälle. Taloudellisesti mies ei ole vuosiin osallistunut kuin negatiivisesti. Olen joutunut pihistelemään, jotta voimme rahoittaa miehen autoa ja muita työllistymiseen välttämättömiä asioita.
 
Harvoin tulen tänne suoraan neuvomaan ketään parisuhteissa eroamaan, mutta elämäntilanteenne kertomasi perusteella kuulostaa kaikkien muiden paitsi miehesi osalta huonolta. Sinun ei ole hyvä olla, lapset eivät saa isästään juuri mitään irti, ja sinä joudut jopa maksumieheksi.

Suosittelen vakavasti miettimään eroa. Olen itse ollut jossain mielessä samoissa tunnelmissa, ja päätymässä samaan ratkaisuun.
 
Js miehesi kanssa ei pysty keskustelemaan asiasta, niin kirjoita hänelle kirje. Laita kaikki asiat paperille, kerro omista tunteistasi, omasta jaksamisestasi, lapsistanne yms.. mies saisi rauhassa pohtia asiaa, eikä keskustelu päättyisi(keskeytyisi huutoon ja haukkumisiin.. Jos miehesi ei sittenkään tajua asian vakavuutta, ei taida edessä olla muuta mahdollisuutta kuin ero.. Ja vaikka miehesi väittää, että senkin taustalla olisi toinen mies, niin et voi sillekään mitään.. joudut muuten koko loppuelämäsi kärsimään tuollaisesta kylmästä miehestä.. usko pois, tiedän mistä puhun.. Lähteminen on vaikeaa, mutta todellakin sen arvoista!
 
Otsikko hämäsi ja avasin. Mies on reissutöissä mutta siihen ne yhtäläisyydet sinun tilanteeseesi verraten jäävätkin. Tuo sinun tilanteesi on tosi kurja. En oikein tajua miksi haaskaat elämääsi tuollaisessa "liitossa"? Katkeroidut ja kohta lapsilla on kaksi samanlaista puupäätä vanhempana. Auta itseäsi ja jätä tuollainen kurja ketale.
 
Mies sanookin, että koen asiat ihan väärin ja itse määräilen kaikesta. Vähitellen silmäni ovat kuitenkin avautuneet sille, että kenties ei ihan olekaan näin. Olen kysellyt itseltäni, mitä minä tai lapset tästä kaikesta saamme, enkä koe kyllä meidän saavan mitään. Kuinka siis voi olla, että minä määräisin kaikesta.
 
Olen kirjoittanut useammankin kirjeen, mutta mies on vain nauranut niille ivallisesti, että tuollaista kehäkolmosensisäpuolella kasvaneiden pikkutyttöjen pelleilyä, ei oikea elämä ole mitään kirjeiden kirjoittelua.
 
[QUOTE="alkup";22399961]Mies sanookin, että koen asiat ihan väärin ja itse määräilen kaikesta. Vähitellen silmäni ovat kuitenkin avautuneet sille, että kenties ei ihan olekaan näin. Olen kysellyt itseltäni, mitä minä tai lapset tästä kaikesta saamme, enkä koe kyllä meidän saavan mitään. Kuinka siis voi olla, että minä määräisin kaikesta.[/QUOTE]

Näin toimimalla miehesi alistaa sinua ja yrittää saada sinut uskomaan, että vika on sinussa. Älä usko miehesi sanoja, luota itseesi ja omiin tunteisiisi.. Miehesi taitaisi tarvita ulkopuolista apua, muttei taida sitä hyväksyä?
 
[QUOTE="alkup";22399961]Mies sanookin, että koen asiat ihan väärin ja itse määräilen kaikesta. Vähitellen silmäni ovat kuitenkin avautuneet sille, että kenties ei ihan olekaan näin. Olen kysellyt itseltäni, mitä minä tai lapset tästä kaikesta saamme, enkä koe kyllä meidän saavan mitään. Kuinka siis voi olla, että minä määräisin kaikesta.[/QUOTE]

Ajattele asiaa nyt ihan järjellä. Mies pitää sinua epäluotettavana yms. Oletko ansainnut moisen kohtelun? Taas huudan täältä tuntemattoman äänellä...ITSETUNTOA PELIIN AKAT JA JÄRKEÄ PÄÄHÄN!
Miehet on tosiaan keksineet että (joitakin) naisia voi vedättää tunteisiin vetoavilla seikoilla ja parisuhdedraamalla, koska naiset tajuaa että miesten kanssa pelataan järjellä?

Sano sille ukolle että lopettaa ja heti tuollaisen vedättämisen ja paskan jauhamisen tai homma on ohi!
 
[QUOTE="alkup";22399975]Olen kirjoittanut useammankin kirjeen, mutta mies on vain nauranut niille ivallisesti, että tuollaista kehäkolmosensisäpuolella kasvaneiden pikkutyttöjen pelleilyä, ei oikea elämä ole mitään kirjeiden kirjoittelua.[/QUOTE]

Siinä tapauksessa näytät miehellesi, että olet tosissasi, etkä suostu enää moiseen alistamiseen. Sanot suoraan, että ellei mies mieti asioita ja puhu kanssasi kunnolla ja asiallisesti, niin edessä ei ole muita vaihtoehtoja kuin ero. Sinä tiedät itsekin, että se on paras ratkaisu, jos mikään ei muutu.. Kerää voimasi ja näytä miehelle, ettet alistu enää hänen valtaansa.. Olisiko miehellä jotaiin paikkaa, jonne muuttaa väliaikaisesti, tai teillä lasten kanssa, jos mies ei suostu muuttamaan?
 
Kuten jo itsekin tiedät, sinä ja lapsesi pärjäätte paremmin ilman miestä eli ei kannata haaskata aikaa ja voimia tuollaiseen suhteeseen. Mä veikkaisin ihan vastaavantapaisia tyyppejä tuntien että miehesi valehtelee sulle useammastakin asiasta.
 
Nyt sanoisin tällä kokemuksella mitä mulla on, vaikea suhde ollut meillä ja mies reissutöissä,mutta ei mitään tollaista.... huuhh "miehesi epäilee että pettäisit kellarissanne kun olet siivonnut sen" hei hei,sullahan ei kellot soi,lieko mies pettää sua kun koko ajan noin epäilee???

ei hyvään ja tasapainoiseen suhteeseen kuulu nuo mistä mainitsit,ei todellakaan.
Osaan nähdä tilanteita nyt hyvinkin selvästi,koska itse elin monta vuotta laput silmillä ja annoin miehen tavallaan hyppyyttää minua.

tuossa sinun tapauksessasi en usko että tilanteet muuttuu enää,tuo asetelma on ollut nuin kauan. Tuo ei ole tervettä! ei miehellä ole reissusta tullessaan oikeutta vaatia sinulta palveluitasi,mitä itse noin kutsuit. Ei sulla leikkaa että tossa mättää kaikki ja pahasti?
 
Miehellä ovat luottotiedot menneet. Onneksi olemme aikanamme muuttaneet minun omistamaani kotiin, eikä omistussuhteissa ole tehty muutoksia. Naimisissa emme ole. Mies ei siis saa väliaikaista asuntoa vuokramarkkinoilta, mutta työpaikkakunnalla on pieni asunto, jossa asuu muutaman muun kanssa yhdessä (mistä tosin valittaa kovasti).

Olen yrittänyt puhua, että jos emme nyt keskustele kunnolla pohjana molempien tekemät kirjalliset listat siitä, mitä on valmis antamaan ja mitä odottaa toiselta, joiden perusteella sitten sorvataan kompromisseja, alkaa mies huutaa, että häntä ei stana uhkailla ja hyvähän sun on kiusattua kiusata.
 

Yhteistyössä