Tein syntiä. Luin miehen tekstarit. Jäi kiinni.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Petetty ja sekaisin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Oikeesti nainen, mieti nyt vähän ihan niillä omilla aivoillasikin! :headwall:
Mulle on ihan sama, haluatko jatkaa miehesi kanssa vai et, mutta älä nyt niin tyhmä ole, että uskot, ettei mies ole pettänyt. Varmasti on, sanoi se sitten mitä tahansa. Siltä pohjalta mä sinuna miettisin jatkot.
 
Tuskin siinä mitään menettäisikään. Voihan nainenkin tietysti valehdella... Jos kuitenkin yrittäisit rauhallisesti selittää tilanteen, ja sanoisit, että haluaisit vain kuulla totuuden. Oli se sitten mitä tahansa.

Yritän vielä pistää miehen selittämään niitä viestejä.. jos ei ole edes halukas selittämään niitä antaakseen mielenrauhan minulle.. niin pakko mun on soittaa sille naiselle sitten.

En viitsinyt niitä viestejä kokonaisuudessaan tänne laittaa, mutta ainain suurin osa oli ihan oikeasti sellaisia että niiden merkitys ei ole välttämättä mitenkään yksiselitteinen. Miehen mukaan ovat kuitenkin kavereita ja sanoi että tämä nainen on mukava tyyppi.
 
Pettäjä joka selitteli itsensä pinteestä pois ja sä uskoit kaiken. Soita sille naiselle ja kysyle siltä, mikä on totuus. Vaikka tässä kohtaa on jo sata varmaa että, ukkos on pettäny sua tuon naisen kanssa. Herää nyt ap, kusettaa sua ihan olan takaa. Saisit varmasti paljon paremman miehen, joka oikeesti rakastais sua ja myös tajuis sen, mikä on oikeen parisuhteen merkitys.
 
Olen ollut samassa tilanteessa kun miehesi. Mieheni epäili, mä kielsin. Mies luki viestit puhelimestani, mä selitin ( ja aloin peittää jälkeni paremmin).
Loppujen lopuksi mies sai täysin ulkopuoliselta tiedon, että minulla on suhde toiseen mieheen. Myönsin, mutta kaunistelin ja vähättelin. Enhän mä voinut kertoa että olen rakastunut tuohon toiseen.
Mies sanoi rakastavansa minua ja saatuaan pari päivää sulatella asiaa, hän kertoi että on valmis antamaan anteeksi, jos minä olen valmis poistamaan tuon toisen miehen elämästäni.
Lupasin.
Ja kun ikävä kävi liian kovaksi, palasin tuon toisen kainaloon ja siitä se taas lähti.
Aikaa tuosta kiinnijäämisestä on nyt 1,5v. Silloin toista suhdetta oli kestänyt 6kk. Nyt siis olen ylläpitänyt kahta suhdetta kaksi vuotta, enkä missään tapauksessa ole valmis luopumaan kummastakaan.
Rakastan molempia miehiäni, niin väärin kun se onkin, ja niin sairaalta kun se kuulostaakin.
 
Te kaikki varmaan pidätte minua aivan idioottina.

Tällä menolla kieltämättä juu.

Se on ihan selvää, että mies on pettänyt ja vie sua kuin pässiä narussa. Jos sä haluat olla miehesi pompoteltavana, rakkaudettomassa suhteessa jossa se kiukuttelee sulle, on epämääräisesti pois kotoa jne. ja jossa hyviä hetkiä on lähinnä mukavan viikonlopun muodossa silloin tällöin, niin totta kai sulla on siihen vapaus. Miehesi voi pyyhkäistä suhun jalkasi kotiin tullessaan ja istahtaa sohvalle muistelemaan hekumallista eilisiltaa, jonka vietti jossain ihan muualla kuin kotona. Välillä vilauttaa itsestään sitä ihmistä, johon aikoinaan rakastuit, ja sen voimin vaimo jaksaakin taas seuraavat kuukaudet.

Ai kamala kun mä puhun nyt julmasti. Mutta kun ihan totta, se on täysin sun oma valinta, että haluatko jäädä suhteeseen joka tekee ja tulee tekemään sut onnettomaksi. Vai voisitko kestää sen kivun, joka tulee irtirepäisystä, mutta tulee palkitsemaan sut pitkällä aikavälillä.

Tai sitten tapahtuu ihme ja mies muuttuu ja teistä tulee onnellisia jaadajaadajaa, mutta se on aika epätodennäköistä. Kun eihän tässä ole edes kyse pelkästään tuosta pettämisestä, ei teidän suhde muutenkaan kovin ruusuiselta kuulosta? Olisitte alkujärkytyksen jälkeen varmaan molemmat onnellisempia ilman toisianne.

Tuhannet tsempitykset ja anteeksi kovat sanat!
 
Sun mies ei halua syntipukin, pettäjän, roolia ja mainetta. Mutta ehkäpä se keksii jonkun toisen syyn jättää sinut "siististi". Vaikka oikea syy on siis tämä toinen nainen. Älä ap ole hölmö.
 
Se on 100 % varma että mies on pettänyt, teet itestäs pellen soittamalla sille muijalle. Mies on jo infonnut sitä että sä luit viestit ja varmaan käskenyt muijaa selittämään että 'eihän me nyt herranjumala mitään olla tehty yhdessä, kavereita vaan ollaan' jne.jne.
 
Mitäs luit viestit olisit antanu miehen olla rauhassa! helkutti tuollanen vainoominen saa kenet vaan pettämään! Jos olet kiltti miehelle niin kyllä se jättää vähemmälle muut naiset kun saa kunnioitusta sulta, usko pois.
 
Olen tosi surullinen puolestasi. Minulle kävi samoin. Mieheni oli ihana, sitten kiireinen ja kireä. Viestien löytämisen jälkeen löysimme toisemme uudelleen, niin luulin, ja jonkin kuukauden jälkeen viestejä alkoi taas olla puhelimessa. Matto meni alta monta kertaa. Vuoden jaksoin tätä rallia. Vieläkin on vaikea uskoa, että mieheni pystyi olemaan noin häikäilemätön. Lopulta aloin jo miettiä, olenko itse vain niin ahdasmielinen, että loukkaannun viesteistä ja pikku pusuista "jotka ei tarkoita mitään". Puhuu kauniisti, tekee mitä tahtoo.

Tee ratkaisusi siinä tahdissa kuin on sinulle hyvä. Huomaat kyllä, kun aika on kypsä ja olet valmis uskomaan, että tämä on totta.
 
Onneks mun mies oli aina tosi rehellinen. Silloinkin kun kysyin siltä, että ootko sä pettänyt mua yhen ihmisen kans niin se myönsi sen heti. Me päästiin siitä kuitenkin yli ja jatkettiin yhdessä.
 
Väittikö miehesi tienneensä sun lukeneen ne viestit ennen kuin itse mainitsit asiasta vai sen jälkeen kun aloit kyselemään niistä?
Pyytikö edes anteeksi? Onko nyt poistanut ne viestit? Sallisiko hän samanlaisen "kaverisuhteen" myös sinulle? Onko valmis jatkamaan suhdetta sun kanssasi? Miten mies käyttäytyy; jatkaako elämäänsä niinkuin mitään ihmeellistä ei olisi edes tapahtunut?

Ja uskotko oikeasti että mies lopettaa tuon suhteen siihen naiseen?
Jälkensä varmasti peittää paremmin.
 
Miten menee ap? Ite olen elänyt saman ja epäillyt itseäni ja omaa mielikuvitustani. No ei se mun mielikuvituksen tuotetta ole mutta kaikki on sekavaa kun on petetty ja sekaisin kuten sun nimim myös kertoo. Ota aikaa ja jutelkaa. Teet sit omat päätökset. Ite annoin anteeks ja joskus yritin uskoo selitykset ja uskottelin itelle et kaikki hyvin. Uskomatonta miten paljon ihminen pystyy huiputtaan jopa itteään. Ajan kans aloin nähdä miehen eri silmin ja jonku ajan kuluttua halusin erota ja löysinki lopulta sata kertaa paremman elämän, hetkeekään en oo katunu ainoostaan sitä kuinka kauan hukkasin. Mieluummin vaikka yksin ku yksin huonossa suhteessa.

Kaikki kääntyy kyllä hyväksi, mut elä jätä omaa elämääs elämättä!
 
Ei paljon mitään uutta meillä. Olen yrittänyt puhua miehelle mutta tämä tuntuu suuttuvan aina. Yritin taas kysellä viesteistä ja ei siitä oikein mitään tullut.. en voi tietää suuttuuko mies siksi koska on syyllinen vai loukattu..

Olen tässä vähän mietiskellyt, että pettänyt tai ei.. tämä suhde ei taida oikein muutenkaan toimia enää ja olen kokoajan surullinen ja väsynyt. En tiedä jaksanko tätä enää, vaikka mieheni uskollinen olisikin. Se että olen aina yksin ja että mieheni ei koskaan enää sano edes omatoimisesti rakastavansa minua.. tekee minut hulluksi. Kaipaan rakkautta ja läheisyyttä ja sitä ei mieheni minulle enää anna.. toisinaan jos pyydän niin kyllä, mutta ei se riitä.
 
Että ei kuulosta missään tapauksessa hyvältä. Jos haluat jatkaa ja olla onnellinen, sun on vähintäänkin vaadittava, ettäj mies jättää nuo yömenot ja panostatte oikeasti parisuhteenne ja kommunikaation parantamiseen. Jos molemmilta ei siihen löydy halua (käsitellään pettäminen tai ei, selvää on että miehesi ei puhu nyt totta), ei suhteellanne ole mitään tulevaisuutta. Ja jos rehellinen olen, suosittelisin minäkin nyt ihan uutta alkua, koska mikään ei viittaa siihen, että teidän suhde olisi saatavissa kuntoon. Kun lapsiakaan ei ole, pelkkä tottumus ja helppous ei ole järkevä syy pysyä yhdessä.
 
Meidän naapureilla oli ihan vastaava tilanne noin vuosi sitten. Kauheeta riitelyä vuoden verran, nyt ovat eronneet. Ihanaa kun saa taas nukkua rauhassa, vaikkakin hyvän naapurin menetimme (siis sen vaimon ja heidän lapsensa).
 
Mä olen ollut työkaverini (miespuolinen) kanssa kaveri. Toisinaan nukuttiin samassa sängyssäkin, kun oltiin menty esim. jatkoille duuniporukan kanssa. Ja huom. vaatteet päällä, ei edes koskettu toisiimme. Tykättiin toisistamme tosi paljon, mutta ihan platonisella tasolla, eikä olisi tullut mieleenkään lähetellä tuollaisia viestejä. Vaikea siis minunkin uskoa, että miehesi puhuu totta. Vaikka ovathan ihmiset erilaisia.
 
Siis ilmeisesti et ap tunne tätä naista? Onko mies puhunut hänestä joskus, Maininnut edes sivulauseessa? Puhuuko hän kavereistaan yleensä sinulle mitään? Jos vastaukset ovat "et tunne, ei ole puhunut ja juttelee kavereistaa silloin tällöin" niin aika selvä peli. Tämä "Mukava tyyppi ja kaveri" olisi varmasti jossain kohtaa tullut sinulle ilmi etkä nyt pähkäilisi siellä onko miehelläsi suhde tähän naiseen vai ei.

-toki, aina voi selitellä ja silotella totuutta. Niin tekee yhtälailla pettäjät kuin petetytkin.
 
Siis ilmeisesti et ap tunne tätä naista? Onko mies puhunut hänestä joskus, Maininnut edes sivulauseessa? Puhuuko hän kavereistaan yleensä sinulle mitään? Jos vastaukset ovat "et tunne, ei ole puhunut ja juttelee kavereistaa silloin tällöin" niin aika selvä peli. Tämä "Mukava tyyppi ja kaveri" olisi varmasti jossain kohtaa tullut sinulle ilmi etkä nyt pähkäilisi siellä onko miehelläsi suhde tähän naiseen vai ei.

-toki, aina voi selitellä ja silotella totuutta. Niin tekee yhtälailla pettäjät kuin petetytkin.

En tunne, on maininnut joskus kun on puhunut jostain työasioista, ei paljon puhu työkavereistaan, joskus mainitsee jos jollain on ollut vaikeaa naisasioissa, perheasioissa tms. kyllä.

Ei oo mies vastannu mulle taas koko päivänä puhelimeen. Pakko kai pikkuhiljaa alkaa järjestellä omia asioita.. ei tästä mitään taida enää tulla.
 
Eli on todennäkösesti sen naisen luona. Älä jää roikkumaan tuohon suhteeseen enää, satut itseäs koko aika vaan kovempaa, lopulta huomaat että olet katkera ja vailla itsetuntoa. Alkuun on eron jälkeen vaikeeta ja tuntuu pahalta, yksinäiseltä ja on ihan pallo hukassa. Tiedän tuon omalta kohalta, alku oli vaikeeta ja tuntu että, vaan ahdisti ja masensi. Silti tiesin että oli parempi niin. Mun exä oli väkivaltanen ja petti monta kertaa, annoin aina anteeks kaiken ja lopulta olin itekkin ihan sekasin, etten tienny mikä oli totta ja mikä valhetta ja suljin silmäni kokonaan. Jäi aina kiinni, ratsasin exän puhelinta luppuvaiheessa meijän suhdetta ja sieltäpä noita viestejä paljastu vähän enemmänkin ja sain myös tietää exän kaverilta, mihin mun palkka aina katos :(. Toisten naisten syöminkeihin ja juotaviin+laivamatkoihin. Olin järkyttyny kun kuulin kaiken ton. Me käytettiin molemmat paljon alkoholia, selvinpäin oltiin aika vähän, mä ite join kun en kestäny koko ukkoa selvinpäin ja tavallaan pakenin itteäni, todellisuutta, halusin kieltää totuuden. Lopulta petin ite exää ja tohompa se avoliitto sitten kaatukin ja musta tehtiin syntipukki, sain syyt niskoille jopa exän virheistäkin ja exän isä haukku mut pystyyn. 4v asuttiin yhessä ja on ollu mun suhteista kaikkein hirvein, tossa osasyy miks en juurikaan koskaan puhu mun menneisyydestä kellekkään. Häpeen ja osaltaan on myös sitä, että en vaan kunnolla pysty noista ajoista puhumaan etes mun kavereille, ne tietää jotain vähän sieltä täältä ja sitten vaihdan aina puheenaihetta.

Mun nykynen mies jos pettäis, en pystyis antaa anteeks. Se sattuis jo ihan liikaa, enkä ikikuuna päivänä pystyis hyväksymään sitä, että on pidelly sylissään toista naista. En pystyis myöskään luottamaan enää sen jälkeen ja tuntisin syvää vihaa miestä sekä sitä toista naista kohtaan. Niin, paljon tuli paskaa niskaan exän kanssa, että itteeni en semmoselle enää altistais, ei vaan mun psyyke kestäis sitä. Joten ero tulee samantien jos mun mies pettäis mua. Ja olis se sitten känni hairahus tai pitempi aikanen suhde, niin kaikki loppuis meijän väliltä ja selityksiä en kuuntelis... siinä vaiheessa ei kiinnostais mitään sääli paska juttuja kuunnella ja anteeks anelua.
 

Yhteistyössä