Uskollinen mies

[säde]

Hei Ellit!

Auttakaa minua, olen pulassa miesystäväni kanssa. Kaikki on suhteessamme hyvin ja viihdymme toistemme seurassa kaiken sen rakkauden keskellä (takana seurustelua nyt vuosi), mutta terävänä kivenä molempia hiostaa toisinaan miehen mustasukkaisuus.

Mies on itse ihastunut entisen liittonsa aikana, josta lumipallona lähtenyt vyörymään sitten siihen saakka, että he olivat ex-vaimon kanssa päättäneet erota. Tietysti taustalla on paljon muutakin, mutta mies katuu ihastumistaan ja pitääkin ehdottoman luottamuksen edellytyksenä rehellisyyttä ja puhumista - kuten minäkin. Ihastumisia jne tulee ja menee ja kumpikin kokee sen luonnollisena osana elämää, mutta molempien arvoihin kuuluu jatkuva suhteen lujittamaninen.

Mutta siitä mustasukkaisuudesta, jota en voi ymmärtää. Hän sanoo usein, että olen kaunis ja iloinen ihminen, joka vetää ihmisiä ärsyttävällä tavalla puoleensa (miehiä). En ole koskaan kuullut, että jotakin ärsyttäisi - varsinkaan rakkaintani, kirjaimellisesti olemassaoloni. Pukeudun siististi enkä ole nyt mikään tavallista kaduntallaaja ihmeellisempi, tulen ihmisten kanssa toimeen hyvin luonteeni ansiosta, mutta toisaalta en ole mikään jokaseuran puhujapönttökään. Olen monta kertaa kysynyt, mitä minun pitäisi sitten itselleni tehdä. Hän ei osaa vastata.

Olemme olleet muutaman kerran ravintolassa yhdessä ja pari näistä kerroista on loppunut ikävällä tavalla: ensimmäisellä kerralla olimme vanhan työkaverini ja hänen puolison seurassa istumassa iltaa, kun työkamun mies vahvasti humaltuneena tarrasi yhtä äkkiä rintaani. Olimme koko pöytäseurue ällikällä lyötyjä ja minua kuvotti koko tapahtuma niin, että lähdimme pois. En tänäkään päivänä tiedä miksi hän teki niin! Toisella kerralla olimme mieheni kanssa lähdössä ravintolasta, niin joku vanha äijä puristi minua takapuolesta. Kivahdin miehelle ja oma mieheni raivostui vielä lisää hänelle. Koko tilanteesta tuli valtava episodi.

Humalatila teettää mitä teettää, mutta mielestäni mies on tehnyt asiasta valtavan numeron.

Nyt olimme viime viikonloppuna pitkästä aikaa viettämässä iltaa ja saimme aikaiseksi sanaharkkaa ravintolassa. Lähdin kotiin nukkumaan ja tänään mies kertoi, että hän oli jatkanut tästä vielä yökerhoon, jossa oli hakenut naisen tanssimaan hitaita, koska oli ajatellut, että minä vedän miehiä puoleeni, niin miksei hänkin.

Olin seota päästäni, vaikka asiassa ei todellakaan ole mitään itsessään niin kauheata. Olen vain niin raivoissani miehelleni, koska hän ei kestä että käyn kuntosalilla (koska kuitenkin jossain joku mies kyttää minua), en käy kavereitteni kanssa ravintolassa (sillä asiasta kehkeytyy aina jotain - ""oletko jättänyt jotain kertomatta"" hässäkkää) ja tämä viimeisin: hän on mustasukkainen miestenhuomiosta, johon voin sanoa, etten ole edesauttanut asiassa.

Tietysti parisuhteessa ulkopuolelta tuleva huomio ärsyttää ketätahansa, mutta olenko menettämässä järkeni vai mistä on kysymys, kun tuntuu että mies piti hyväksyttävänä ""kostaa"" minulle, koska olen minä.

Mies on itse ulkonäöltään ja vartaloltaan komea, mutta sen edelle on mennyt hänen vannottamansa ehdoton luotettavuus, koska hän on ""entisessä liitossaan ihastumisen vaarat oppinut"" ja tässä nyt ollaan, en tiedä enää mihin uskoa.

Olenko ihan neuroottinen ja vanhanaikainen? Mulla on niin sekavat ajatukset, että auttakaa minua selvittämään tätä sotkua.

Mukavaa kevättä kaikille.

 

[Petetty]

Lyhyesti:
Yksi juttu on varma! Ette tule viettämään 'kultahääpäivää', ette edes hopea...
Joten tee sinä ratkaisusi ajoissa!
Surullista!!!!!!

 

[Siivooja]

Et sinä ole vainoharhainen ja neuroottinen. Miehesi on sairaalloisen mustasukkainen. Mahtaa olla jotain suurta epävarmuutta, jota hän sillä yrittää tasoittaa. En ole asiantuntija tässä asiassa, mutta sen tiedän, ettei se itsestään vuosien varrella parane, tämä tauti. Siis sairaus ja sairautta pitää hoitaa.

 

[kokemusta on]

No siksi miehesi reagoi noin vahvasti, koska on itse aikanaan ""tehnyt omat temppunsa"" ja nyt epäilee sinua siitä mihin itse on sortunut aikanaan. Eli meinaan sitä että hän pelkää sitä, että ""sorrut"" näihin muihin miehiin jotka osoittavat kiinnostusta sinua kohtaan, etkä pysykään hänelle uskollisena.

Sitä mies pelkää! Ja se on tavallaan seurausta (""rangaistus"") hänen omista tekemisistään.

Uskon että tilanne on sinulle erittäin raastava, koska eihän se ole millään tavalla sinun vikasi jos miehet osoittavat kiinnostusta ja huomiota sinua kohtaan. Ja kun et todella ole tehnyt mitään vastaavasti näille miehille, osoittanut siis omaa kiinnostustasi joten tilanne on varmasti rasittava. Vaikka kuinka vakuutat miehellesi että et ole kiinnostunut muista, hän epäilee silti sinua aina ja joka tilanteessa, koska pelkää että sinäkin teet samoin kuin hän on aikanaan tehnyt itse.

Teidän pitää puhua asiasta ja miehesi erityisesti olisi selvitettävä itselleen tuo mustasukkaisuusasia. Useimmiten mustasukkainen tekisi itse jotain jos puolison silmä välttäisi, joten mustasukkaiset pelkäävät toisen tekevän sitä mitä he itse tekisivät...

 

[säde]

Kiitos viesteistänne. Nousee kyyneleet silmiin, kun voi tästä jollekin edes sanoa. Kaikki on tietysti ulospäin hienosti, mutta olen todella tämän mustasukkaisuuden kanssa solmussa.

Päivällä miehen kanssa soitellessa tästä viikonlopusta, mies ei kertaakaan pahoitellut että on loukannut minua. Jos kertoisin itse, että olen mennyt hitaita tanssimaan jonkun miehen kanssa, mulla olisi jo pää vadilla. Mies tuli juuri kotiin ja mököttää. Ilmeisesti jonkinlainen psykologinen ase, jotta murtuisin ja kaikki olisi hyvin. Kai on avattava enemmän näitä silmiä ja ymmärtää kuinka paljon tuhoa menneisyys ja mustasukkaisuus voi tulevaisuuteen tuoda, jos asialle ei oikeasti tee mitään.

 

[faktahomma]

Se joka itse eniten pettää epäilee eniten toista.

 

[Jonna]

Keskustele asiat miehen kanssa. Älä annan yhtään periksi millekään mökötyksille ja muille tempuille. Kerro vaan järjestelmällisesti miltä sinusta tuntuu. Anna miehelle aikaa miettiä asioita jos pystyy siihen. Sitten jos ei pysty, eikä edes suostu yrittämään, niin jossain vaiheessa ota ainakin aikalisä suhteesta. Jos mies sitten tulee takaisin ja on miettinyt juttuja aidosti, niin voitte yrittää aloittaa alusta pienin askelin, tapailemalla ilman sitoumuksia.

 

[anna]

Kuulostaa tutulta. Me pääsimme asiasta yli. Meilläkin oli mm. tuollainen episodi, että riitelimme laivalla ravintolassa, minä lähdin nukkumaan, ja sitten tulin hakemaan miestäni ravintolasta myöhemmin, jolloin hän vain tokaisi, että olen varmaan ollut jonkun miehen kanssa. Että se sattui!

Pystyimme keskustelemaan asiasta, mutta mustasukkaisuuskohtaukset jatkuivat. Sitten päätin mennä terapiaan, koska tiesin jotenkin alitajuntaisesti, että huono itsetuntoni oli esteenä sille, että mies olisi terveesti kunnioittanut minua. Olin toki aina osannut argumentoida hänen väitteensä naurettaviksi, ja hän tiesi myös hölmöytensä, muttei asia vaan mennyt eteenpäin. Huonona hetkenä häneltä petti kantti ja taas riideltiin.

Terapia ei itsessään tuonut mitään uutta siihen meidän keskusteluun, mutta lakkasin tietyllä tavalla kuuntelemasta ja yrittämästä ymmärtää hänen ahdistuksiaan. Ne eivät olleet minun vikani eikä mitään mitä minä tein, olisi voinut vaikuttaa siihen, miten hän VALITSI reagoida. Emme terapiassa edes kauheasti keskustelleet tästä riidan aiheesta, mutta jotenkin se voima, jonka sain ajatuksesta, ettei minun tarvinnut hyväksyä mieheni yritystä olla joku ylin auktoriteetti minun elämässä, edes parisuhdesellaisessa, muutti omaa suhtautumistani.

En oikein osaa suositella mitään ratkaisua. Keskustelu, ainakaan sillä tavalla, jolla olette nyt yrittäneet ratkoa asiaa, ei tunnu auttavan. Pystyisitkö sinä asettamaan miehellesi ""vastavaatimuksia"", jotta hän ymmärtäisi oman vallankäyttönsä luonteen? En tarkoita mitään terrorisointia, vaan selkeää rajanvetoa, ettei sinulla ole vastuuta hänen menneisyyden traumoistaan, ja koska sinä et ole tehnyt mitään väärää, sinun ei tarvitse hänen kotkotuksistaan kärsiä.

Miestä voi ehkä auttaa myös näkemään, ettei tuo sairaalloinen käyttäytyminen mitenkään lisää hänen onnen tunnetta omassa elämässään. Tai motivoida häntä jotenkin muuten muuttamaan käytöstään (muulla kuin kiristyksellä/uhkailulla;/).

Tsemppiä. Älä alistu, eläkä vielä luovuta!!

 

[vaimo]

Mustasukkaisuus ei lopu koskaan vaikka muuttuisit kuinka. Mustasukkaisuuden voi lopettaa vain miehesi. Itse asiassa se, että jätät menot ystävien kanssa, kertoo miehellesi että niissä on ollut jotain epäilyttävää, koska oikeista ystävistään kukaan ei luopuisi.

 

[N46]

Minusta aika rajoittavalta tuntuu tuokin, että jos hitaita tanssii jonkun toisen kanssa (kun on ilman puolisoa liikenteessä) on ""pää vadilla"".

Suhteestanne puuttuu luottamus ja ilman sitä ei oikestaan suhteessa ole mitään, miksi jatkaa.

 

[näin on useimmiten,]

mutta kyllä voi epäillä ilman,että olisi pettänyt toista, mikäli tämä toinen on joskus jäänyt kiinni pettämisestä

 

[Meikämaija]

Kyllä ne mustat sukat tulee omasta päästä, ei siinä kumppanin tekemisiä tarvita. Kasvamista ja kehittymistä tarvitsee mustasukkainen itse, ei hänen terveellä itsetunnolla varustettu kumppaninsa. Mustasukkaisuus ei koskaan ole rakkautta, se pitää muistaa.

Itselläni oli tuon taudin riivaama ex-mies. Olin kilteistä kiltein ja kunnollisin vaimo, mitä olla voi, muttta sekään ei estänyt epäilemästä. Sensijaan hänen oma käyttäytymisensä ja elämäntapansa ei kestänyt samaa seulaa, minulla olisi ollut monenlaista syytä epävarmuuteen ja kohtauksiin.

Nykyinen mieheni on itsetunnoltaan terve, koskaan ei tarvitse jännittää hänen käyttäytymistään ja saan olla oma itseni. Voin jutella ja nauraa kaikkien ihmisten kanssa vapaasti, sitä ei tulkita väärin. Elimme pitkään eri paikkakunnillakin, eikä sekään tuonut ongelmia meille kummallekaan.

Joten, mustasukkainen omasta halustaan ja ongelmastaan tietoisena hoitamaan itseään, ei siinä toisten sanomiset auta yhtään. Hänellä on oma totuutensa. Toivotaan, että hän ei sentään käy käsiksi, sillä sekin on heille tavallista ajan kanssa.

 

[Jere]

Ei näin pitkää ruikutusta kukaan jaksa loppuun asti lukea.

 

[anna]

Tästä 'vaimon' tekstistä tuli mieleen tarkennus omaan tekstiin. Eli että kun opin itse laittamaan rajat, miehessä nimenomaan alkoi muutos, ja nyt meillä ei ole ollut näitä riitoja enää ollenkaan.

 

[semmottista]

Aika oudolta tuntuu lukea tekstiäsi Säde, sillä se on kuin suoraan omasta elämästäni.

Minulla kanssa suhde miehen kanssa, joka on aikanaan vaihtanut lennossa suhteesta suhteeseen ainakin 2 kertaa, näin olen hänen kauttarantain jutuistaan ymmärtänyt. (eli uusi on ollut jo kuvioissa ennen kun edellinen suhde on loppunut, mikä on minun mielestäni pettämistä, mutta hänestä ei, koska edellinen suhde oli joka tapauksessa loppumassa, vain sinettiä vaille) Minun pitkät sinkkujaksoni ovat epäilyttäviä, vaikken todellakaan ole railakasta elämää viettänyt, mutta hänen parisuhteissa viettämänsä elämä on kunnollisen ihmisen elämää, vaikka kumppani onkin vaihtunut matkan varrella.
Hän on mielestäni mustasukkainen, vaikkei omasta mielestään ole.

Ja tässä esimerkkejä: Hänen mielestään kaikki vastaantulijat katsovat minua ja minä heitä, flirttailen kaikille ja kaikkialla, ja duunissakin vain nuolen pomon persettä. Salilla kun joskus käymme venyttelen kuulemma tahallani niin että miehet voivat katsella persettäni ja pidän treenatessa, ja muutenkin, paljastavia vaatteita (siis verkkahousuja ja t-paitaa ihan siksikin ettei tulisi sanomista)

Hammaslääkärissä käynnin todistin hänelle kuitilla ja siinä näkyvällä kellonajalla ym ym.

Hän on kuulevinaan että puhelimeeni tulee viestejä ja odottaa että kerron jos joku on päivän aikana soittanut. Eipä sillä, en ole suhteen aikana pitänyt yhteyttä oikeastaan keneenkään ja sitähän hän ei usko, vaan uskoo, että pidän sitä vastoin kunnon puhelinrallia kaikki päivät läpensä. Hän myös on sitä mieltä, että pidän puhelintani äänettömällä kotona kun se ei koskaan soi, vaikken pidä, ja sen hän voi koska vaan tarkistaa...

Jo hiusten kampaaminen tai hampaiden peseminen peilin edessä tai tekee minusta narsistisen oman peilikuvan rakastajan ja jos olen nyppinyt kulmakarvat tai vaikka pistänyt hajuvettä olen aina kerjäämässä huomiota muilta miehiltä. Meikkaaminen ei tule kuuloonkaan sillä sitä epäilystä ja valittamista ei jaksa kuunnella. Helpommalla pääsee kun antaa olla.

Suhteen alussa kävimme pari kertaa minun kavereitteni (jotka hänkin tuntee) juhlimassa. Ystävän häissä halasin paria miespuolista ystävääni kun ei oltu nähty vuosiin ja kerran ravintolan tiskillä vaihdoin pari sanaa vanhan tuttavan kanssa niin siitä sai kuulla viikkoja.

Kyselyt ja epäilyt hän esittää usein ikään kuin vitsinä ja pikkupöksyjen tarkastaminen pitäisi kai olla hauskakin juttu. Minä en siinä huumoria nää. Olen sanonut hänelle etten noita vitsejä ymmärrä ja kerran hän tunnustikin ettei ne kaikki ihan vitsiä ole. Mutta kun minä olen niin epäluotetava ettei voi lenkillekään päästää kun minuuttiaikataululla, josta ei myöhästytä...

 

[semmottiselle]

Tuo kuulostaa jo aika sairaalle jos mies tutkii vaimonsa pikkupöksyjä!!!!

Oletko ajatellut, että entäpä jos alkaisit elää elämää itseäsi varten ja heivaisit moisen ukon kuvatuksen pihalle? tuskin tuollaista kyttäämistä jaksat hamaan tulevaisuuteen saakka, ainakaan täysijärkisenä?!

 

[Nakemys]

Ikava kylla hyvin mustasukkaiset ja pettamisesta epailevat seka aiheettomasti syyllistavat!) ihmiset reagoivat nain, silla he itse ovat hyvin alttiita pettamiseen.

He siis projisoivat omat tunteensa, ajatuksensa ja heikot puolensa kumppaniinsa.

Han syyllisti sinut siita etta itse tanssi hitaita jonkin naisen kanssa, vaikka asia on ilmeisesti mennyt niin etta han vain ""antoi luonnolleen"" periksi ja koska ei halua tata itselleen ja sinulle tunnustaa, sanoi etta sina ja saamasi huomio oli hanen syynsa tehda tallaista.

Sina et siis ole mikaan sekopaa. Ongelma tuntuisi viestisi perusteella olevan miehessasi. Ihmiset heijastavat omia ajatuksiaan ja halujaan toisten ""ominaisuuksiksi"". Taman han on jo aiemmalla kaytoksellaan edellisessa suhteessa seka nyt sinun kanssasi osoittanut.

Hanella on paljon kasvettavaa.