Uusioperheen perustus ongelmia

[henniz]

[QUOTE="aapee";23251529]Tuntuu, että ette lue kunnolla ja ymmärrä. Me etsitään omaa taloa kokoajan, miehen asunto on remontoitava. Se ei onnistu jos siellä asuu. Senkin takia mies muutti tänne. Tämä tosiaan ei tunnu kunnolla yhdessä asumiselta, kun tämä on ollut vain mun ja lasteni koti. Nyt täällä on jokunen miehen tavara... Miehen mielestä on ollut parempi, että lapsi on enemmän äidillään. Ei mies ole niin kauhean hyvin jaksanut lapsen kanssa niitä yksinäisiä viikkoja. Ollaan siis tämä koko aika oltu "joka toinen viikko" suhteessa. Lapsi viikoilla ei ehditä juuri nähdä. Että aina miehellä on ollut ikävä, joko lastaan tai mua. Minusta se takaisin muutto pysäyttäisi kaiken. En uskalla ostaa sitä omaa, jos ei mies ei pysty vähän aikaa sopeutumaan tähän tilanteeseen, että saadaan asiat siihen kuntoon että päästään kunnon asuntoon.[/QUOTE]

Onko sulla lapset koko ajan, vai jokatoisen viikon?

 

[myös uusperheellinen]

[QUOTE="uusperheellinen";23251492 begin_of_the_skype_highlighting**************23251492******end_of_the_skype_highlighting]Täälläkin suht tuore uusperhe, ja vaik meillä ei juuri tuollaisia ongelmia olekaan (miehen lapsi on jokatoisen viikon täällä), on niitä ongelmia sit muunlaisia.. Lasten kasvatuksesta tullut erimielisyyttä (luonnollista kun kaksi eri tapaa pitäis yhtäkkiä muokata yhdeksi), riitatilanteissa aina havaittavissa "sinun lapsi-minun lapsi" -asetelma, omaansa puolustaa jos muksuilla riita, joka epäselvä, kynsin hampain. Itsekin syyllistyn tähän, mies vielä enemmän. Kyllä uusperhe on hankala perhe.. Kaikille todellakin totuttelemisasia, en olis ikuna uskonut et minullekin niin iso asia.. Siihen vielä Exät vinkumaan ja mussuttamaan mustasuukkaisuksissaan.. Huh!
Mut periksi ei anneta! Aikuiset rakastaa toisiaan eikä halua erossa olla. Aikaa tarvii et perhe on perhe, lapset ei koskaan tietenkää tule olemaan yhtä rakkaita, oma on aina tietysti rakkaampi, mut se et se ei näkyis ristiriitatilanteissa niin helposti, se olis jo saavutus.
Olis kiva kuulla jo pitkäikäisemmiltä uusperheiltä missä vaihees heillä "helpotti", millaista uusperhe-elämä on tällähetkellä kun asiat on lutviutuneet kohilleen jne.[/QUOTE]


Meillä on ollut onnellinen uusperhe pian kahdeksan vuotta. Molemmilla oli yksi lapsi ja nykyään on kolme yhteistä.
Eksien ei olla annettu sekaantua meidän elämään milläänlailla. Minä en ole edes koskaan tavannut mieheni eksää enkä tiedä miksi pitäisi. Kyllä hän alkuu yritti päästä kyläilemään mutta kun löysi uuden miehen ja on onnellinen hänen kanssaan niin rauhoittui kyllä.
Ja edellisten liittojen lapsistamme olemme yhtälailla vastuussa kuin yhteisistämme ja molemmat ovat kyllä ihan tasapainoisia ja hyvinkasvatettuja nuoria.

 

[KatieXX]

Miten muuten miehen exä on ottanut tuon että mies yhtäkkiä vetää tapaamiset minimiin?

 

["aapee"]

Minusta miehesi käytös on täysin ymmärrettävää. Teidän ei olisi pitänyt vielä muuttaa yhteen, vaan miksi oli niin tarpeellista hoitaa homma noin ripeästi? Teidänhän täytyy joka tapauksessa hommaa uusi kämppä, joten nyt mies joutuu muuttamaan kahteen otteeseen. Teidän olisi pitänyt odottaa vaikka muutama kuukausi ja katsoa rauhassa mieluisaa asuntoa, jonka jälkeen muutatte kaikki saman katon alle. Jos halusitte nyt ensin kokeilla yhdessäasumista, niin olisittehan voineet tehdä niin, että miehellä olisi yhä ollut oma kämppä, ja hän olisi tullut "vapaaviikoillaan" yksin teille asumaan.

Ai ripeästi? Yhdessä ollaan oltu kohta vuosi. Ja koko sen ajan ollaan "asuttu" yhdessä se joka toinen viikko. Lapsi viikonloput on vietetty yhdessä osoitteessa. Me halutaan asioista pysyvämpää ja selkeämpää. Miehenkin mielestä on ollut raskasta kulkea kahden kodin väliä. Nyt olisi siis tarkoitus saada yksi ja pysyvä koti meille kaikille.. Me ei voida muuttaa suoraan yhteiseen kotiin jonnekki muualle. Kuten sanoin, meidän täytyy ostaa se talo ja myydä miehen asunto. Ei ole niin helppoa noin vain lähteä johonkin muuttamaan. Minun lapsellani alkaa vielä syksyllä koulu, niin se tekee pienen kiireen muuttaa sinne missä sitten halutaan asua. Ettei tarvitse koulua vaihtaa.

 

[palstakka]

Miten muuten miehen exä on ottanut tuon että mies yhtäkkiä vetää tapaamiset minimiin?

No se varmaan kirjottelee tänne, että exällä on uus idioottimuija, jonka takia se ei enää välitä lapsestaan (vaikka totuus on ihan toinen :kieh!

 

["aapee"]

Miten muuten miehen exä on ottanut tuon että mies yhtäkkiä vetää tapaamiset minimiin?

Miten luulisit, syytti tietysti minua. Että minä määräilen mitä miehen täytyy tehdä. Kuulemma vaadin olemaan vähemmän lapsensa kanssa. Se on ollut vain ja ainoastaan miehen oma päätös, jo ENNEN meidän yhteenmuuttoajatuksia..

 

[KatieXX]

[QUOTE="aapee";23251622]Ai ripeästi? Yhdessä ollaan oltu kohta vuosi. Ja koko sen ajan ollaan "asuttu" yhdessä se joka toinen viikko. Lapsi viikonloput on vietetty yhdessä osoitteessa. Me halutaan asioista pysyvämpää ja selkeämpää. Miehenkin mielestä on ollut raskasta kulkea kahden kodin väliä. Nyt olisi siis tarkoitus saada yksi ja pysyvä koti meille kaikille.. Me ei voida muuttaa suoraan yhteiseen kotiin jonnekki muualle. Kuten sanoin, meidän täytyy ostaa se talo ja myydä miehen asunto. Ei ole niin helppoa noin vain lähteä johonkin muuttamaan. Minun lapsellani alkaa vielä syksyllä koulu, niin se tekee pienen kiireen muuttaa sinne missä sitten halutaan asua. Ettei tarvitse koulua vaihtaa.[/QUOTE]

Usein seurustellaan vuosia jos kuviossa on mukana lapsia. Jotkut eivät koskaan muuta yhteen tai muuttavat yhteen sitten kun lapset lentäneet pesästä. Varsinkin teini-ikäisten kanssa yhteenmuutto ei oikein ole hyvä idea.

 

[KatieXX]

[QUOTE="aapee";23251645]Miten luulisit, syytti tietysti minua. Että minä määräilen mitä miehen täytyy tehdä. Kuulemma vaadin olemaan vähemmän lapsensa kanssa. Se on ollut vain ja ainoastaan miehen oma päätös, jo ENNEN meidän yhteenmuuttoajatuksia..[/QUOTE]

No, aika ikävän oharin mies tuossa tekee ja on ymmärrettävää että exä on suuttunut tuosta.

 

[palstakka]

[QUOTE="aapee";23251645]Miten luulisit, syytti tietysti minua. Että minä määräilen mitä miehen täytyy tehdä. Kuulemma vaadin olemaan vähemmän lapsensa kanssa. Se on ollut vain ja ainoastaan miehen oma päätös, jo ENNEN meidän yhteenmuuttoajatuksia..[/QUOTE]

Näin täysin ulkopuolisena saa kyllä kans sen vaikutelman, että kyllä sulla vaan on vaikutusta asiaan, vaikka kovasti muuta väitätkin.

 

["aapee"]

Onko sulla lapset koko ajan, vai jokatoisen viikon?

Viikot mulla, yleensä viikonloput isällä.

 

[gfnkas]

No, aika ikävän oharin mies tuossa tekee ja on ymmärrettävää että exä on suuttunut tuosta.

Taidat olla sinä tuo exä? Mieshän tässä mäntti on. Exä oli se joka halusi erota ja vielä antaa mies hänen määrätä asumisistaan. Joo tottakai se ottaa exääkin päähän kun on aina lapsi nyt jaloissa ja eikä ole niin paljoa aikaa uudelle miehelle. Ratkaisu: lapsi miehen luo asumaan.

Kyllä voi mieskin olla tossunalla! Ei mulle ainakaan edes kelpaisi tuollainen äijä.

 

[777]

Ap:lle tiedoksi että tää palsta on täynnä eksiä. Koskaan et saa mitään ymmärrystä tai myötätuntua kun olet nyksä.

 

["aapee"]

Näin täysin ulkopuolisena saa kyllä kans sen vaikutelman, että kyllä sulla vaan on vaikutusta asiaan, vaikka kovasti muuta väitätkin.

Tottakai mulla on vaikutusta, ilman mua mies ei ois muuttamassa mihinkään ja eläisi vanhaa elämäänsä. Mutta en ole käskenyt tekemään mitään lapseensa liittyvää. Olen pysytellyt kauempana, saavat exänsä kanssa päättää lapsiasiat.

Niin, ehkä mies ei vain ole valmis. Onhan tämä iso muutos. Miksi minä olen enemmän kuin valmis? Haluan vain tasaisen elämän, ilman ees taas ravaamista. Kuin myös mies on sanonut haluavansa...

 

[KatieXX]

Taidat olla sinä tuo exä? Mieshän tässä mäntti on. Exä oli se joka halusi erota ja vielä antaa mies hänen määrätä asumisistaan. Joo tottakai se ottaa exääkin päähän kun on aina lapsi nyt jaloissa ja eikä ole niin paljoa aikaa uudelle miehelle. Ratkaisu: lapsi miehen luo asumaan.

Kyllä voi mieskin olla tossunalla! Ei mulle ainakaan edes kelpaisi tuollainen äijä.

Vanhemmat olivat sopineet vuoroviikoista, nyt mies yksipuolisesti lähti rikkomaan tuota sopimusta. Jos on kerran väsännyt lapsia tähän maailmaan niin heistä pitää myös sitten huolehtia vaikka tulisi ero/uusi suhde. Siis järjestää asumiskuvionsa siten että voi huolehtia lapsesta kuten on sovittu.

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

No mun mielestä se on miehen tehtävä nyt vaan päättää mitä haluaa. Olisi pitänyt miettiä jo vähän etukäteen että pystyykö olemaan lapsestaan noin paljon erossa, siinä mielessä miehen turha alkaa ap:ta ainakaan syyttelemään. Eli mies koville ja miettimään lopullinen päätös: jatkaako saman katon alla ja näkee lastaan harvemmin sen aikaa kun uusi asunto löytyy vai palaako sinne vanhaan kämppäänsä. Sen jälkeen kun päätös on tehty niin on turha nurista enää mistään..

 

["aapee"]

Taidat olla sinä tuo exä? Mieshän tässä mäntti on. Exä oli se joka halusi erota ja vielä antaa mies hänen määrätä asumisistaan. Joo tottakai se ottaa exääkin päähän kun on aina lapsi nyt jaloissa ja eikä ole niin paljoa aikaa uudelle miehelle. Ratkaisu: lapsi miehen luo asumaan.

Kyllä voi mieskin olla tossunalla! Ei mulle ainakaan edes kelpaisi tuollainen äijä.

Exän mielipiteillä tuntuu olevan vähän liikaa merkitystä mitä mies tekee. Joskus pelkäänkin, kuten nyt, että exä on sanonut jotain ja mies tekee niinkuin exä käskee. "Lapsen parhaaksi". En tiedä, on sellainen tuuliviiri tämä mieheni, vaikka häntä rakastankin.

 

["Näinpä"]

Ap:lle tiedoksi että tää palsta on täynnä eksiä. Koskaan et saa mitään ymmärrystä tai myötätuntua kun olet nyksä.

Huomattu tämä.

 

["aapee"]

Vanhemmat olivat sopineet vuoroviikoista, nyt mies yksipuolisesti lähti rikkomaan tuota sopimusta. Jos on kerran väsännyt lapsia tähän maailmaan niin heistä pitää myös sitten huolehtia vaikka tulisi ero/uusi suhde. Siis järjestää asumiskuvionsa siten että voi huolehtia lapsesta kuten on sovittu.

Vuoroviikko oli mieheni idea. Lapsen äiti olisi halunnut alkaa "yh:ksi", alussa jo puhui että lapsi isällään joka toinen vkl olisi hyvä hänen mielestään. Mutta mies ei suostunut, ja minä olin kannustamassa että älä suostu. Että ei se eksä siellä minun tietääkseni asiaa sure, että lapsi enemmän hänellä tällä hetkellä.

 

[palstakka]

[QUOTE="aapee";23251846]Vuoroviikko oli mieheni idea. Lapsen äiti olisi halunnut alkaa "yh:ksi", alussa jo puhui että lapsi isällään joka toinen vkl olisi hyvä hänen mielestään. Mutta mies ei suostunut, ja minä olin kannustamassa että älä suostu. Että ei se eksä siellä minun tietääkseni asiaa sure, että lapsi enemmän hänellä tällä hetkellä.[/QUOTE]

Näistä saa mielikuvan, että mies erosi tavattuaan sut. Onko näin? Tai ainakin aloitte seurustella heti eron jälkeen? Voi vaikuttaa aika lailla exän suhtautumiseen tuokin.

 

[henniz]

[QUOTE="aapee";23251733]Tottakai mulla on vaikutusta, ilman mua mies ei ois muuttamassa mihinkään ja eläisi vanhaa elämäänsä. Mutta en ole käskenyt tekemään mitään lapseensa liittyvää. Olen pysytellyt kauempana, saavat exänsä kanssa päättää lapsiasiat.

Niin, ehkä mies ei vain ole valmis. Onhan tämä iso muutos. Miksi minä olen enemmän kuin valmis? Haluan vain tasaisen elämän, ilman ees taas ravaamista. Kuin myös mies on sanonut haluavansa...[/QUOTE]

a) Mies keipaa niitä lapsettomia aikoja/viikkoja. Oliko sinun luona kaikki viikot maanantaista sunnuntaihin sinun ja sinun lasten kanssa kun omansa oli äidillä? Kaipaa varmaan rauhaa, omaa aikaa, ilman lasten ääniä. Ymmärrettävää jos on tottunut hiljaisiin päiviin välillä. Oma mieheni mietti tämän asian vuoksi melko pitkään ennenkuin päätti et haluaa muuttaa yhteen minun kanssani.

b) Exä luultavasti syyllistää taustalla, jos mies on yhtäkkiä muuttanut tapaamisia.

c) Teille muuttaminen oli huonoin vaihtoehto yhteenmuuttamis-suunnitelmassa. Mies tuntee ehkä olevansa vieras. Olosuhteet ymmärrän ja miksi näin toimitte: hulluahan se olis suoraan ostaa yhteistä kotia ja muuttaa sinne kokeilematta ensin kuinka toimii se 24/7 yhdessä oleminen, ilman sitä pakopaikkaa, omaa asuntoa. Fiksusti siis teitte, vaikka ideaalisin tilanne olis ollu se yhteenmuutto UUTEEN kotiin, kaikille, mut aina ei elämä mene ideaalisti.

Nyt aika vaan näyttää sopeutuuko miehes vai ei. Missään nimes hänen ei ole hyväksyttävää tiuskia sun lapsille, ne on täydellisen syyttömiä tilanteeseen. Mut ihminen on ihminen ja jos tuntee syyllisyyttä, se näkyy ulospäin valitettavasti. Aikuisen pitäis vaan osata käyttäytyä niinku aikuinen. Toiset siihen pystryy ja toiset ei

 

["vieras"]

Eiköhän sen yhteenmuuton aika ole sitten kun kaikki osapuolet mahtuvat siihen, nyt te olette yhden lapsen heivanneet yhteenmuuttamisen kustannuksella pois. En minä ainakaan sen takia että saan jonkun kanssa asua samassa tuvassa, omaa lastani uhraisi.

 

["aapee"]

Ap:lle tiedoksi että tää palsta on täynnä eksiä. Koskaan et saa mitään ymmärrystä tai myötätuntua kun olet nyksä.

Okei Hyvä tietää! Olenhan itsekin eksä, mutta mielestäni harvinaisen ystävällinen ex-mieheni nykyistä kohtaan. Oikeastaan en halua puuttua heidän elämäänsä millään lailla.

 

["aapee"]

Näistä saa mielikuvan, että mies erosi tavattuaan sut. Onko näin? Tai ainakin aloitte seurustella heti eron jälkeen? Voi vaikuttaa aika lailla exän suhtautumiseen tuokin.

Ei näin. Alettiin seurustella puolisen vuotta eron jälkeen. Kun taas miehen eksä otti heti uuden ja muutti saman katon alle.

 

[palstakka]

[QUOTE="aapee";23251920]Ei näin. Alettiin seurustella puolisen vuotta eron jälkeen. Kun taas miehen eksä otti heti uuden ja muutti saman katon alle.[/QUOTE]

Joo joo. Paha nainen. Hyvä mies. Näin aina...

 

["aapee"]

a) Mies keipaa niitä lapsettomia aikoja/viikkoja. Oliko sinun luona kaikki viikot maanantaista sunnuntaihin sinun ja sinun lasten kanssa kun omansa oli äidillä? Kaipaa varmaan rauhaa, omaa aikaa, ilman lasten ääniä. Ymmärrettävää jos on tottunut hiljaisiin päiviin välillä. Oma mieheni mietti tämän asian vuoksi melko pitkään ennenkuin päätti et haluaa muuttaa yhteen minun kanssani.

b) Exä luultavasti syyllistää taustalla, jos mies on yhtäkkiä muuttanut tapaamisia.

c) Teille muuttaminen oli huonoin vaihtoehto yhteenmuuttamis-suunnitelmassa. Mies tuntee ehkä olevansa vieras. Olosuhteet ymmärrän ja miksi näin toimitte: hulluahan se olis suoraan ostaa yhteistä kotia ja muuttaa sinne kokeilematta ensin kuinka toimii se 24/7 yhdessä oleminen, ilman sitä pakopaikkaa, omaa asuntoa. Fiksusti siis teitte, vaikka ideaalisin tilanne olis ollu se yhteenmuutto UUTEEN kotiin, kaikille, mut aina ei elämä mene ideaalisti.

Nyt aika vaan näyttää sopeutuuko miehes vai ei. Missään nimes hänen ei ole hyväksyttävää tiuskia sun lapsille, ne on täydellisen syyttömiä tilanteeseen. Mut ihminen on ihminen ja jos tuntee syyllisyyttä, se näkyy ulospäin valitettavasti. Aikuisen pitäis vaan osata käyttäytyä niinku aikuinen. Toiset siihen pystryy ja toiset ei

Minullakin oli alussa joka toinen viikko lapset, eli rauhallistakin on ollut. Nyt rauhallisia on viikonloput. Melkein kaikki lapsettomat hetkensä mies on viettänyt minun luona. Kyllä, sitä mietimmekin että hienointa meille kaikille olisi muuttaa uuteen kotiin, joka ei valmiiksi ole kenenkään koti. Mutta se vain ei ole ollut mahdollista. Tai itseasiassa se on, jos vain mies jaksaisi ja kykenisi nämä muutamat viikot/kuukaudet sopeutumaan tilanteeseen. Hänen lapsi saisi sitten oikean kodin sieltä meidän omasta talosta. Minäkin olen tehnyt asioita sen eteen, että mies saa olla lapsensa kanssa mahdollisimman paljon. Eli olen ollut kotona viikolla hoitamassa hänen lastaan, jotta saa pidennetyn vkl:n olla meidän luona. Myös talvilomaviikolle ehdotin, että lapsi voi tulla tänne, minä kun olen lomalla, mies ei. Kyllähän tämän pitäisi onnistua, mutta kun tuntuu että miehellä vaivaa jokin mitä ei sano. Oman rauhan puute? Minun lapset?