Vähän typerä kysymys: pitääkö ottaa asia esiin vai ei

[miettii]

Yleissääntöhän on, että lasten on saatava itse muodostaa mielipiteensä ihmisistä ja asioista. Eli tarkoitan, että en ole koskaan sanonut lapsilleni, että joku ihminen "sieltä syvältä", tai muutenkaan kovin vahvasti määrännyt mitään. Muutenkin varonut haukkumasta lasten kuullen miehellekään ketään.
Meillä siis lapsetkaan eivät puhu negatiivisesti kenestäkään. Vaan kaikki ihmiset ok.

Mutta se kysymys: jos lapsella on täysin pas.kat isovanhemmat. Ei ole sellaisia kirjojen isovanhempia, jotka omistautuisivat lapsenlapsilleen, vaan siis esim. oma isäni on narsisti. Häntä kiinnostaa hän itse ja siinäpä se. Ei ole koskaan muistanut edes kortein tai puhelinsoitoin omien lastensa tai lastenlastensa syntymäpäiviä (naurettava ajatuskin, mahdoton ajatus, heh), jos muistaisi ei voisi ostaa korttia kun se maksaa rahaa, (itse syö erittäin hyvin ja elää oikein leveästi, huolehtien omasta ruokavaliosta ja liikunnasta, näin elänyt koko elämänsä, itselleen, vältellyt työntekoa jotta ei tarvitse maksaa elatusmaksuja lapsistaan).

Siis kun en ole lukenut kirjallisuutta lapsuudesta, ja olen niin vanha, että en muista omaakaan lapsuutta, niin ihmettelevätkö nuo meidän lapset hiljaa mielessään miksi heidän isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita heistä kuten kirjoissa ja kuten naapurien lapsista ollaan, ja pitäisikö heille sanoa jotain, että heissä ei ole mitään vikaa, vaikka eivät kysykään mitän tai ihmettele ääneen ainakaan mitään.

(ei kukaan tajunnut ihan varmasti)

 

[Scarlett O Harava]

Mä olen miettinyt, että mitä tytölle sanoo kun tajuaa, että toinen mummu puuttuu. Likka ei tunnista isänsä äitiä eikä exän mielestä ole niin väliäkään. Että mitä sanoo likalle syyksi ettei olla toisen mummun kanssa tekemisissä. Kyseessä siis alkoholisti, josta kyllä kuulin että olisi lopettanut juomisen, mutta tiedä tuota sitten...

 

[Keittiönoita]

Vastaat, jos lapsesi kysyy. Muuten ei tarvitse ottaa asiaa esille. Vastaat myös lapsesi kysymyksiin puolueettomasti etkä tuo siihen vastaukseesi omia mielipiteitäsi mukaan. Lapsi voi sitten isompana muodostaa omat käsityksensä ihmisistä, mutta siihen asti hänellä on oikeus olla osa "ihaan kivaa sukua". Jos mustamaalaat lapsesi isovanhempaa lapsellesi, samalla mustamaalaat myös oman lapsesi. Samaa sukua kun ovat kuitenkin.

 

[miikku]

Vastaat, jos lapsesi kysyy. Muuten ei tarvitse ottaa asiaa esille. Vastaat myös lapsesi kysymyksiin puolueettomasti etkä tuo siihen vastaukseesi omia mielipiteitäsi mukaan. Lapsi voi sitten isompana muodostaa omat käsityksensä ihmisistä, mutta siihen asti hänellä on oikeus olla osa "ihaan kivaa sukua". Jos mustamaalaat lapsesi isovanhempaa lapsellesi, samalla mustamaalaat myös oman lapsesi. Samaa sukua kun ovat kuitenkin.

Tämä oli aivan älyttömän hyvin sanottu. Peesaan täysin!

 

[ap]

Vastaat, jos lapsesi kysyy. Muuten ei tarvitse ottaa asiaa esille. Vastaat myös lapsesi kysymyksiin puolueettomasti etkä tuo siihen vastaukseesi omia mielipiteitäsi mukaan. Lapsi voi sitten isompana muodostaa omat käsityksensä ihmisistä, mutta siihen asti hänellä on oikeus olla osa "ihaan kivaa sukua". Jos mustamaalaat lapsesi isovanhempaa lapsellesi, samalla mustamaalaat myös oman lapsesi. Samaa sukua kun ovat kuitenkin.

Niin, kun ei tarkoitus ollut mustamaalata, vaan mietin, että miettiikö lapsi (varsinkin isompi) mielessään, miksi hänestä ei olla kiinnostuneita. Olen tähän saakka enemmänkin valehdellut, että hänestä kysytty vaikka ei olekaan...
Jos isoisä käy, hän huutaa (puhuu isosti) omia asioitaan ja kyselee mieheltä kaikenlaista, mutta ei edes huomaa lapsia. Mietin, pitäisikö sanoa, jotain, että hän on sellainen kuin on... äh
Tuo esikoinen kun on sellainen, että ei oikein osaa tunteitaan eritellä eikä ilmaista itseään kovin hyvin, ei osaa sanoa mitä tarvitsee ja haluaa, eli ei ole kovin hyvä ilmaisemaan itseään, ja mietin, miettiikö hän hiljaa mielessään asioita. Pienempi taas kysyy jos jokin asia vaivaa ja sanoo ääneen enemmän. Hänestä en niinkään huolehdi.

 

[ap]

Vastaat, jos lapsesi kysyy. Muuten ei tarvitse ottaa asiaa esille. Vastaat myös lapsesi kysymyksiin puolueettomasti etkä tuo siihen vastaukseesi omia mielipiteitäsi mukaan. Lapsi voi sitten isompana muodostaa omat käsityksensä ihmisistä, mutta siihen asti hänellä on oikeus olla osa "ihaan kivaa sukua". Jos mustamaalaat lapsesi isovanhempaa lapsellesi, samalla mustamaalaat myös oman lapsesi. Samaa sukua kun ovat kuitenkin.

Niin, kun ei tarkoitus ollut mustamaalata, vaan mietin, että miettiikö lapsi (varsinkin isompi) mielessään, miksi hänestä ei olla kiinnostuneita. Olen tähän saakka enemmänkin valehdellut, että hänestä kysytty vaikka ei olekaan...
Jos isoisä käy, hän huutaa (puhuu isosti) omia asioitaan ja kyselee mieheltä kaikenlaista, mutta ei edes huomaa lapsia. Mietin, pitäisikö sanoa, jotain, että hän on sellainen kuin on... äh
Tuo esikoinen kun on sellainen, että ei oikein osaa tunteitaan eritellä eikä ilmaista itseään kovin hyvin, ei osaa sanoa mitä tarvitsee ja haluaa, eli ei ole kovin hyvä ilmaisemaan itseään, ja mietin, miettiikö hän hiljaa mielessään asioita. Pienempi taas kysyy jos jokin asia vaivaa ja sanoo ääneen enemmän. Hänestä en niinkään huolehdi.

mieheltä kyselee siis sellaista, mikä koskee häntä itseään. mies kun tietää ja tuntee paljon asioita, niin kyselee apuja ,jos käy, eikä käy muulloin, kuin silloin kun tarvitsee jotain apuja.

Ei tullut kuopustakaan katsomaan, kun piti metsästää ja marjastaa, kun oli syntynyt, vaikka välimatkaa vain vähän. Ei siis kiinnosta pätkääkään, riittäisi kun käy rippijuhlan ja ehkä ylioppilasjuhlan. (ovat kai huonoa sukupuoltakin, tyttöjä kun ovat)

Minun isä on siis vain itsestään ja omasta hyvinvoinnista kiinnostunut. Eikä lapsia muutenkaan isovanhemmilla ole siunattu.

 

[Keittiönoita]

Olen edelleen sitä mieltä, että lapselle vastataan, kun lapsi kysyy. Jos asia askarruttaa sua, voithan johdatella keskustelua vaikka jossain saunomis- tai ruokapöytätilanteessa tai muuten vaan siihen suuntaan, että isoisä tulee puheeksi. Jos lapsesi "tarttuu syöttiin" ja kysyy jotain, sitten vastaat. Jos lastasi ei kiinnosta asia, annat asian olla. Kaikki ihmiset eivät ole läheisiään varauksetta rakastavia, mutta myös lapset osaavat uisein laittaa sellaiset ihmiset omassa arvomaailmassaan "evvk-asemaan".

 

[evita]

Ymmärrän oikein hyvin tilanteesi etenkin, kun lapsesi on pohdiskelevaa sorttia. Joidenkin asioiden kanssa mietin vähän samanlaisia juttuja oman esikoiseni kanssa.

Väkisin asiaa ei varmaan tarvitse ottaa esille, mutta voithan esimerkiksi sopivassa välissä sanoa, että koska ihmiset yleensäkin ovat erilaisia, niin myös isovanhemmat ovat. Kaikki isovanhemmat eivät vietä yhtä paljon aikaa lastenlastensa kanssa kuin toiset jne.

Sitä voi minusta korostaa, että se ei ole mitenkään lapsen vika, vaan kyse on aikuisten valinnoista.

Suurta numeroa tästä asiasta ei tarvitse tehdä, vaan voi odottaa kunnes lapsi itse muodostaa selkeän käsityksen sukulaisistaan. Sitten voi jutella asiasta enemmän ja syvällisemmin.

 

[Narkissos]

Mä oon myös aika lailla sillä linjalla, että vastataan kun lapset kysyy asioita. Mutta olen myös sitä mieltä, että lapselle voi kertoa myös negatiivisia asioita sukulaisista, kunhan ei tee ylilyöntejä vaan pyrkii esittämään asiat ilman suurta tunnelatausta. Mun suvun menneisyydessä esimerkiksi on hankalia asioita, jotka liittyy pettämisiin ja siihen, että lapsia on usealle naisille, petettyihin lupauksiin ynnä muuhun ikävään. Itse olen lapsena ja nuorena mielessäni miettinyt paljonkin sellaisia teemoja kuten "miksi mä en kelvannut?" tai "miksi joku toinen perhe kelpasi paremmin?" ym, ja sen myötä mä haluan suojella lapsiani itsesyytöksiltä ja turhilta spekulaatioilta kertomalla tarvittaessa, että erilaisista asioista johtuen jotkut aikuiset joskus tekevät asioita, jotka vahingoittavat toisia ja aiheuttavat pahaa mieltä. Olen pyrkinyt kertomaan asioista mustamaalaamatta ja haukkumatta, yrittänyt selittää että vaikka jotkut asiat ovat kurjia, aikuiset silti toimivat niin, omien heikkouksiensa, murheidensa ynnä muiden ongelmiensa takia. Että tekoja ei tarvitse hyväksyä, ei edes niitä tehneitä ihmisiä, jos ei voi, mutta silti ei tarvitse kulkea haukkamassa ketään koska jokainen yrittää kuitenkin elää omaa elämäänsä parhaansa mukaan. Tai jotain sellaista, anteeksi jos vastaukseni on kamalan sekava. :/

 

[ap]

Mä oon myös aika lailla sillä linjalla, että vastataan kun lapset kysyy asioita. Mutta olen myös sitä mieltä, että lapselle voi kertoa myös negatiivisia asioita sukulaisista, kunhan ei tee ylilyöntejä vaan pyrkii esittämään asiat ilman suurta tunnelatausta. Mun suvun menneisyydessä esimerkiksi on hankalia asioita, jotka liittyy pettämisiin ja siihen, että lapsia on usealle naisille, petettyihin lupauksiin ynnä muuhun ikävään. Itse olen lapsena ja nuorena mielessäni miettinyt paljonkin sellaisia teemoja kuten "miksi mä en kelvannut?" tai "miksi joku toinen perhe kelpasi paremmin?" ym, ja sen myötä mä haluan suojella lapsiani itsesyytöksiltä ja turhilta spekulaatioilta kertomalla tarvittaessa, että erilaisista asioista johtuen jotkut aikuiset joskus tekevät asioita, jotka vahingoittavat toisia ja aiheuttavat pahaa mieltä. Olen pyrkinyt kertomaan asioista mustamaalaamatta ja haukkumatta, yrittänyt selittää että vaikka jotkut asiat ovat kurjia, aikuiset silti toimivat niin, omien heikkouksiensa, murheidensa ynnä muiden ongelmiensa takia. Että tekoja ei tarvitse hyväksyä, ei edes niitä tehneitä ihmisiä, jos ei voi, mutta silti ei tarvitse kulkea haukkamassa ketään koska jokainen yrittää kuitenkin elää omaa elämäänsä parhaansa mukaan. Tai jotain sellaista, anteeksi jos vastaukseni on kamalan sekava. :/

Hei, mutta tuota juuri ajoin takaa eilen. Hyvä että kävin kurkkaamassa. Voi tämähän pitäisi ihan tulostaa ja lukea lapselle (jotkut ne osaavat). kun ei todellakaan ole kyse mustamaalaamisesta, vaan sellaisesta, että jotkut lapset eivät kerro aikuiselle sellaisia asioita, joita häpeävät. Kuten esim. kiusaamista ym. ja ehkä miettivät mieleessään että hänessä on vikaa kun esim. mummot ja papat eivät koskaan käy kylässä tai juttele tai kysy mitään tai vietä aikaa, ja toisten viettävät...

Juuri tätä tarkoitin. Kiitos.