Moi,
tämä keskustelu on käyty täydellisempänä Tukiasemalla,
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=37187&c=112
mutta kun täälläkin on sitä kommentoitu laitan tännekin pari viimeistä viestiäni:
Loppu häämöttää.
Vaimo on muuttamassa perjantaina. Koko viikko on niin kiireinen, että pakkaaminen piti hoitaa aika pitkälle jo viikonloppuna.
Mitään kiistaa ei ole tullut mistään.
Otatko sinä tämän? No sehän oli sinun alunperin. No mutta kun se sopii niin hyvin tähän paikkaan. No joo, kyllähän minä siitä tykkään.
Minulla on näitä salaattikulhoja kaksi, sinä voisit ottaa toisen, tuon keltaisen, joka sopii lautasiisi.
Jne.
Kun homma konkretisoituu näin pitkälle, se tuo tunteet pintaan. Perjantai-ilta meni yi puolen yön pakatessa. Kun sitten odottelin vaimoa iltapesulta nukkumaan, hoksasin, että siinä meni meidän viimeinen perjantaimme. Sitten menee viimeinen lauantai, viimeinen sunnuntai. Kaikki siitä eteenpäin on viimeistä, lopun tekemistä. Itku tuli.
Vaimo tuli iltapesulta ja me itkimme yhdessä. Välillä koko yhteisitkeminen alkoi tuntua niin huvittavalta, että räjähdimme nauruun. Ja sitten taas itkimme. Ja muistelimme hyviä aikoja.
Kerroin, että lopulta olen onnellinen tästä kaikesta. Olen onnellinen siitä, että sain elää näin upean vuoden. Löysin itsestäni uuden ihmisen, ihmisen, joka osaa rakastaa. Ja sitten lopulta toisenkin uuden ihmisen: ihmisen, joka ei mustasukkaisuudessaan hallitse itseään.
Minun oli vaikea puhua rakkaudesta ennen tätä suhdetta. Vaimon kanssa r-alkuiset sanat (joita kutsun ärräpäiksi) sen kun pursuavat suustani, en voi estää niitä. Ja lopulta ärräpäät muuttuivat perinteisen merkityksen ärräpäiksi.
Ja me nauroimme taas silmät kyynelissä: löysin ensin itsestäni uuden, vahvasti tuntevan ihmisen. Ja sitten lopussa toisen. Ja molemmat päästelivät ärräpäitä.
Ja sitten taas itkimme. Ja pidimme toisiamme kädestä, hyväilimme vaivihkaa hieman hiuksia ja niskaa.
Ja aamulla nukuimme pitkään, loikoilimme pitkään vierekkäin ja nautimme rauhallisesta yhteiselosta.
Toivottavasti tämä tunnelma säilyy loppuun asti. Joka ei siis ole katkera, vaan pohjimmaisena tunteena on onni, että olemme saaneet kokea tämän kaiken.
EAalto