Vaimo bailaa joka viikonloppu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja EAalto
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ka-blam ehti jo ilostua, että asiamme selviävät. Ikävä kyllä eivät ole selvinneet. Asiasta on käyty paljon keskustelua Tukiasema.netissä, ks.
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=37187&c=79&p=1&pm=1
 
Mainitsit tuossa toisessa ketjussa, että voisit lähteä itsekin tanssimaan, mutta kun tuo toinen on huippuhyvä. Hei, jostain se huippuhyväkin on aloittanut. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Älä vertaa itseäsi muihin.

Olisin antanut mitä vain siitä, jos ex-mieheni olisi harjoitellut edes perusaskeleet. Hänellä vaan oli lähes samat selitykset kuin sinulla ja pelko, jos ei osaakaan. Itse en epäillyt hänen oppimiskykyä ikinä. Miehen tanssimattomuus ei ollut syynä eroomme, mutta välillä käy mielessä, mitä jos....
 
Kirjoitit tuolla toisessa ketjussa, kuinka vaimosi ja hänen "ystävänsä" olivat yhdessä itkeneet, kuinka teillä kaikilla on paha olla. Jätä nämä kaksi nyt itkemään ja tanssimaan keskenään, ota ero ja unohda koko nainen. Olet tuntenut hänet vasta vuoden ja kysypä itseltäsi, paljonko hän on tuonut sinulle iloa ja paljonko surua ja tuskaa. Olisiko elämänne onnellista, vaikka tämä "ystävä" poistuisi kuvioista, nurkan takana on kohta toinen "ystävä" ja sama rumba jatkuu. Niinkuin jo aiemmin totesin, näyttää siltä että vaimosi on uunottanut sinut liittoon jonkin syyn vuoksi... rahan? Turvallisen elämän? Asunnon?
 
Samaa mieltä tulen kanssa.
Valitettavasti vaimosi on erittäin itsekäs ihminen. Epäonnistumisia tulee, minulla on tunne, että vaimosi pyrkii takaisin, mutta eiköhän sinua ole jo tarpeeksi loukattu.

Sitä sattuu, että törmää tuollaisiin ihmisiin, usko kuitenkin, että hyviäkin ihmisiä on vielä olemassa.

Voimia.
 
Olipa mielenkiintoinen keskustelu tuolla tukiasemassa. Nyt oivalsin tuosta tanssimisesta jotain. Minä olen tanssinut pienestä asti, ja tykkään liikkua musiikin mukaan, niin tanssien kuin liikuntaesityksinäkin. Musiikista myös pidän, soittaen ja laulaen. Ne ovat olleet minulla harrastuksina. Mieheni ei osannut tanssia muuta kuin kapakassa kävelyhitaita. Vuosia tämä meidän erilaisuus oli ongelma.

Sitten sovimme tuttavamiehen kanssa, että hän käy tanssittamassa minua, jos olimme yhtämatkaa tanssipaikoissa. Mieheni kanssa tanssin hitaat. Tämä kai auttoi siihen, että mieheni lähti lopulta tanssikurssille. Eka vuosi oli takkuamista. Mutta siitä se lähti. Väliin on jäänyt pari vuotta, mutta nyt olemme kolmatta vuotta lavatanssikurssilla, ja nyt alkaa sujua.

Mutta tuossa välillä tunsin itseni oudoksi, kun miehen opettelu otti joskun minun pinnaa lujille. Kaipasin niin osaavaa viejää, ja jos joskus pääsin tanssimaan tämän minun varatanssittajan kanssa, kappaleet loppuivat aivan liian aikaisin. Podin huonoa omaa tuntoa siitä. Mutta tuolla jonkun ent.himotanssijan juttu helpotti, nimim. taisi alkaa P:llä. Nainen kaipaa kokenutta viejää, mutta hatunnosto niille miehille, jotka lähtevät opettelemaan tanssia! Kyllä se kannattaa.
Mutta voimia ja viisaita ratkaisuja EAallolle.
 
Ymmärrän täysin, että nainen voi hurahtaa tanssiin. Hän saa tanssista oikeastaan kaikkea, mitä nainen voi toivoa? Mutta toisaalta, jos tanssista tulee elämää suurempi harrastus ja pariksi ei kelpaa kuin parhain, niin valinta on tehty. Kansanomaisesti sanottuna ap:n vaimo on seonnut ja ajattelee kovin lyhytjännitteisesti. Kyllä asia vielä hänellekin valkenee, mutta ei sitä kannata jäädä odottelemaan.
 
Ap:n vaimohan on hurahtanut myös karaokeen ja pysäköidyssä autossa tuntitolkulla istumiseen.

Mielestäni siinä, että käy vaikka kerran viikossa tai kahdessa tanssimassa, ei ole mitään pahaa. Tanssit alkavat kello 20-21 ja kestävät noin yhteen (?). Ja tosiaan, voihan E.Aaltokin lähteä humpalle ja tanssia niitä helpompia kipaleita vaimon kanssa ja muita sitten jonkun "rivissä" olevan kanssa. Tanssien jälkeen sitten porukalla rupattelemaan tee-kupposen ääreen yökahvilaan tai jompaan kumpaan kotiin.

... vaan nyt ei taida olla kyse pelkästä tanssimisesta, joten nämä neuvot eivät ole päteviä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja N40:
Mainitsit tuossa toisessa ketjussa, että voisit lähteä itsekin tanssimaan, mutta kun tuo toinen on huippuhyvä. Hei, jostain se huippuhyväkin on aloittanut. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Älä vertaa itseäsi muihin.
Vaimo tanssii mieluummin tuon toisen miehen kanssa. Olen kysynyt häneltä. Itse olen hyvin rytmitajuinen ja sanoisin, että päihitän 90% miehistä, mutta kilpatanssijan kanssa pääsee suoraan huipulle.
 
Eaalto, jos aiot erota, niin kerro tälle tanssiparille asiasta, niin hän tietää millaiseen päätökseen asia on menemässä ja silloin vaimosi voi tajuta, että tanssipari ei kanna vastuuta tapahtuneesta pätkääkään. tanssipari vaikuttaa erittäin tyhmältä mieheltä.
 
Kävin nyt lukemassa tukiaseman keskustelun. Todennäköisesti vaimollasi ei ole aikomustakaan luopua sivusuhteestaan. Tuo, että hän pyysi tanssipariaan risteilylle olisi minulle viimeinen niitti, se osoittaa mitä hän todella ajattelee sivusuhteestaan. Vaikka saisitkin tämän episodin selvitettyä, niin sinulla on vaimo, joka pystyy siihen uudelleen. Nyt olisi sopiva hetki tyhjentää pöytä ja niellä pettymykset ja surra surut. Älä kiusaa itseäsi enää, tai jos haluat sivusta seurata tuota, niin saat vaimosi takaisin parissa vuodessa, koska lennosta otettu suhde ei kestä hänellä. Mutta vaikka saisit kaiken korjattua, niin tuo ei unohdu ja mikä takaa, että olisit enää onnellinen. Eroa hyvä mies ja heti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Eaalto, jos aiot erota, niin kerro tälle tanssiparille asiasta, niin hän tietää millaiseen päätökseen asia on menemässä ja silloin vaimosi voi tajuta, että tanssipari ei kanna vastuuta tapahtuneesta pätkääkään. tanssipari vaikuttaa erittäin tyhmältä mieheltä.

Muuten hyvä idea kertoa tanssipartnerille, mutta hänen ei kuulu kantaa mitään vastuuta ap:n parisuhteesta. Se on näiden kahden kauppa ja näyttää, että vaimolla ei ole ihan kaikki kotona tai sitten on erittäin välinpitämätön koko liitosta.

Eli kannattaako jatkaa ihmisen kanssa, joka lupauksista ja neuvoista huolimatta ei luovu tästä partneristaan?
Sivusuhteeltahan tuo on vaikuttaa, jos pitää johonkin risteilyllekin raahata mies mukaan.
Sinä, ap, taidat olla tässä nyt se kolmas pyörä.
 
olen usein miettinyt, että miten ihmiset jotka lähtevät suhteeseen varatun kanssa selittävät sen asian itselleen, että lähtevät petturin ja valehtelijan kelkkaan, sillä tälläisiäkin petturit kaikki ovat.
Hekö luulevat, että he ovat niin paljon parempia, fiksumpia, seksikkäämpiä kuin tuon varatun kumppani ja tuo pettää vain siksi kun sillä on niin kamala puoliso.

Miten he perustelevat itselleen, että ovat suhteessa epäluotettavaan ihmiseen vai eikö heille sellaiset asiat merkitse mitään? Missä itsekunnioitus?
 
Kolmannella osapuolella ei ole mitään tekemistä kahden ihmisen välisen sopimuksen kanssa, ei yksityis- eikä liike-elämässäkään.

Luultavimmin näiden kahden kahdenvälisen suhteen yhteinen tekijä (nainen) osaa selittää asiat parhain päin kummallekin osapuolelle, että homma toimii. Hän on tässä se päätekijä ja vastuullinen.

Ja tottakai sille kolmannelle uskotellaan hänen olevan paljon parempi kuin se toinen, ei kai siinä muuten kukaan pysyisi. Sopivasti sääliä, myötätuntoa, väärinymmärretyn osaa, seksiä peliin, niin kaikki menee täydestä.

Kertomalla kolmannelle osapuolelle oman näkemyksi asiasta voit valaista hänelle kokonaisuutta. Hänhän on kuitenkin kuullut vain väritetyn ja yksipuolisen näkemyksen.
Mutta vastuuta hänelta on epärealistista vaatia.
 
Itsekkyyden eräs ilmentymä on väittää, että kolmas olisi jotenkin ilman vastuuta tilanteessa, missä tietää kaverinsa olevan varattu. ja se vastuu on moraalinen vastuu.

Esim. alkamalla seurustelemaan pienten lasten äidin kanssa, on osallisena monenlaisessa surussa, mitä siitä seuraa. Vain tunteiltaan kylmä ihminen jättää huomioimatta tämän ja edesauttaa perheen hajoamista.
 
Itse kunnioitan muiden ihmisten parisuhdetta. Jos haluaa kahden kauppaan kolmannen, niin miksi ei voi ensin erota? Jos ei halua erota, niin reilua olisi kertoa kumppanille, että liitossa on nykyään kolme.

Sepä se, jos liikemaailmassa tunkee toisen apajille ja yrittäää vetää välistä, joutuu pahimmassa tapauksessa linnaan. Mikä siinäkin on, että moraalisesti moni tuomitsee materiaan kohdistuvan loukkauksen suurempana syntinä kuin loukkauksen ihmistä kohtaan.
 
Kommentoin tänne koska en halua kirjoittaa siihen toiseen ketjuun.

Vähän outo oli ilmapiiri keskustelussanne. Jollakin tapaa epätodellinen. Tulee mieleeni, että suhde ei kuitenkaan ollut sitä miltä se näytti, varsinkaan vaimosi puolelta. Ja oman puolesi sinä tiedätkin.
Nyt ei ole lainkaan epäselvää mitä vaimosi tekee, mutta älä suoraan ota takaisin, kun hänen suhteensa päättyy myöhemmin tähän tanssikaveriin?
Järkyttävää, että toisen matkaan lähtevä petaa mahdollista epäonnistumistaan ja pitää paluuta mahdollisena. itsekkyyden lisäksi hän on röyhkeä, ainakin minun mielestäni.
 
Moi,

tämä keskustelu on käyty täydellisempänä Tukiasemalla,
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=37187&c=112

mutta kun täälläkin on sitä kommentoitu laitan tännekin pari viimeistä viestiäni:

Loppu häämöttää.

Vaimo on muuttamassa perjantaina. Koko viikko on niin kiireinen, että pakkaaminen piti hoitaa aika pitkälle jo viikonloppuna.

Mitään kiistaa ei ole tullut mistään.
Otatko sinä tämän? No sehän oli sinun alunperin. No mutta kun se sopii niin hyvin tähän paikkaan. No joo, kyllähän minä siitä tykkään.
Minulla on näitä salaattikulhoja kaksi, sinä voisit ottaa toisen, tuon keltaisen, joka sopii lautasiisi.
Jne.

Kun homma konkretisoituu näin pitkälle, se tuo tunteet pintaan. Perjantai-ilta meni yi puolen yön pakatessa. Kun sitten odottelin vaimoa iltapesulta nukkumaan, hoksasin, että siinä meni meidän viimeinen perjantaimme. Sitten menee viimeinen lauantai, viimeinen sunnuntai. Kaikki siitä eteenpäin on viimeistä, lopun tekemistä. Itku tuli.

Vaimo tuli iltapesulta ja me itkimme yhdessä. Välillä koko yhteisitkeminen alkoi tuntua niin huvittavalta, että räjähdimme nauruun. Ja sitten taas itkimme. Ja muistelimme hyviä aikoja.

Kerroin, että lopulta olen onnellinen tästä kaikesta. Olen onnellinen siitä, että sain elää näin upean vuoden. Löysin itsestäni uuden ihmisen, ihmisen, joka osaa rakastaa. Ja sitten lopulta toisenkin uuden ihmisen: ihmisen, joka ei mustasukkaisuudessaan hallitse itseään.

Minun oli vaikea puhua rakkaudesta ennen tätä suhdetta. Vaimon kanssa r-alkuiset sanat (joita kutsun ärräpäiksi) sen kun pursuavat suustani, en voi estää niitä. Ja lopulta ärräpäät muuttuivat perinteisen merkityksen ärräpäiksi.

Ja me nauroimme taas silmät kyynelissä: löysin ensin itsestäni uuden, vahvasti tuntevan ihmisen. Ja sitten lopussa toisen. Ja molemmat päästelivät ärräpäitä.

Ja sitten taas itkimme. Ja pidimme toisiamme kädestä, hyväilimme vaivihkaa hieman hiuksia ja niskaa.

Ja aamulla nukuimme pitkään, loikoilimme pitkään vierekkäin ja nautimme rauhallisesta yhteiselosta.


Toivottavasti tämä tunnelma säilyy loppuun asti. Joka ei siis ole katkera, vaan pohjimmaisena tunteena on onni, että olemme saaneet kokea tämän kaiken.

EAalto
 
En kehdannut laittaa tätä samaan viestiin tuon edellisen kanssa.

Jostain syystä minulle on parin viime viikon aikana ollut tarjolla naisseuraa enemmän kuin koskaan elämäni aikana. En tiedä, onko tämä tilanne tuottanut jotain ylimääräistä testosteronia, vai mistä on kyse. Olen kapakeissa ja vastaavissa käydessäni tullut puhuneeksi paljon ihmisille. Näistä asioista ja muustakin. Ehkä tuo avoimuus on ollut avain.

Kaksi naista on antanut minulle puhelinnumeronsa. Kolmas antoi mielellään, kun itse pyysin. Yksi on rupesi ihan suoraan puhumaan seksistä: "No, oletko jo harrastanut seksiä muiden kanssa." Yhtenä iltana kolme eri naista haki minua tanssimaan. Yksi keskeytti keskusteluni toisen naisen kanssa, kun halusi tanssia. Yhden kanssa samaan suuntaan taksilla mentäessä tilanne meni jo aika herkäksikin.

Vaikkei se olekaan sitä, mitä haluan, se on ihan hyvää lohtua. Elämä jatkuu. Ainoa riski elämässäni tällä hetkellä on mielestäni se, että alan kaljoitella liikaa. Mutta kun sen tiedostaa, sitä voi tarkkailla. Mielekkäiden asioiden ympärillä elämä pysyy kasassa. Tärkeimpänä on seurata lasten kasvamista, kehittyä edelleen työssä, jatkaa hyvää harrastusta - ja tavata mielenkiintoisia, viehättäviä naisia. Siinä on aika paljon aineksia hyvään elämään.

EAalto
 
Vaimosi menetti sinussa hyvän miehen tyhmyyttään, nyt tiedät olevasi varuillaan, et voi luottaa edes kauneimpaan tunteeseen. Toivotaan , että kohtaat rehellisen ihmisen,joka on kuten sinäkin.
 

Yhteistyössä