Vaimo vs mies koira-asiassa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja koti:
yhteinen ja sinne ei mielestäni tule ottaa elukoita jos toinen ei halua. Niin se vaan menee. Eli miehen puolella olen.
Meillä minä eli vaimo haluaisin 2 kissaa ja mies ei joten emme ota kissoja.

Yhteinen koti, ja en tiedä, heittäsinkö nuo kotiteatterievhkeet helvettiin täältä, kun vievät tilaa ja keräävät pölyä. kun eivät ole sellaiset mitä haluan, kun en ylipäänsä halua mitään hiton kotiteatterivehkeitä!

ehkä se eläin on eri asia kuin kotiteatteri. Heittäydytpä lapselliseksi. Ongelmahan ratkeaa kun muutat erilleen ja otat koiran ja nautit koiran seurasta pitkinä iltoina onpahan koira seurana. NIH!
Jos vastaukset ei kelepaa kun ei olla sun puolella niin ei kannata kysellä mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Ja hoitoa ja rakkauttako koira ei minulta saa?? Sitäpaitsi, miehellä on yksi aika suuri syy asialle, ei ole muka rahaa! Mulla on säästötilillä monta tonnia, joita olen kerännyt just koiraa varten jne. Ja jos miehen mielestä syy on raha, niin miten hitossa se raaskii ostaa melkeen tonnin vehkeet, joista ei puhu mulle mitään, ja vielä just ennen joulua, joten siitäkään ei ole kauaa...

Pyydä häneltä muu perustelu kuin raha. Tosin joudut varaamaan 100e kuussa koiraan, mutta monelta mieheltä menee jo moottorivehkeisiin enemmän. Pelkkä raha ei voi olla este. Mutta kyllä sinun pitäisi pystyä kääntämään miehen pää suosiolla eikä voimalla.

Harrastaako miehesi kenties metsästystä? Sorsajahtiin noutaja olisi todella hyvä kaveri. Ehkä voisit ylipuhua miehesi metsästyksen aloittamiseen? Markkinoi asiasi oikein niin saat haluamasi :)

Harrastaa metsästystä, mutta vetokoiraa tai paimenkoiraa olen ajatellut. Voishan sitä katsoa vielä niitä noutajia, ja kysellä, että josko kiinnostuis koirasta, joka hakee sorsat. Mihin saat 100 ? uppoamaan kuussa koiraan? Ruoka ei maksais meille mitään, koska serkkuni on töissä eläintarvikeliikkeessä ja antaa sieltä ainakin melkein ilmaset muonat (omistaa siis liikkeen). Mies harrastaa kaikkee autoon liittyvää, joten kyllä silläki sitä rahaa uppoo noihin vehkeisiin, enkä mä ole siitä mitään koskaan nalkuttanut, ennenku noista kotiteatteriveheksitä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja jooo-o:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja koti:
yhteinen ja sinne ei mielestäni tule ottaa elukoita jos toinen ei halua. Niin se vaan menee. Eli miehen puolella olen.
Meillä minä eli vaimo haluaisin 2 kissaa ja mies ei joten emme ota kissoja.

Yhteinen koti, ja en tiedä, heittäsinkö nuo kotiteatterievhkeet helvettiin täältä, kun vievät tilaa ja keräävät pölyä. kun eivät ole sellaiset mitä haluan, kun en ylipäänsä halua mitään hiton kotiteatterivehkeitä!

ehkä se eläin on eri asia kuin kotiteatteri. Heittäydytpä lapselliseksi. Ongelmahan ratkeaa kun muutat erilleen ja otat koiran ja nautit koiran seurasta pitkinä iltoina onpahan koira seurana. NIH!
Jos vastaukset ei kelepaa kun ei olla sun puolella niin ei kannata kysellä mitään.

Kyllä ne kuule kelpaa, saankai kuitenkin puolustautua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Ja hoitoa ja rakkauttako koira ei minulta saa?? Sitäpaitsi, miehellä on yksi aika suuri syy asialle, ei ole muka rahaa! Mulla on säästötilillä monta tonnia, joita olen kerännyt just koiraa varten jne. Ja jos miehen mielestä syy on raha, niin miten hitossa se raaskii ostaa melkeen tonnin vehkeet, joista ei puhu mulle mitään, ja vielä just ennen joulua, joten siitäkään ei ole kauaa...

Pyydä häneltä muu perustelu kuin raha. Tosin joudut varaamaan 100e kuussa koiraan, mutta monelta mieheltä menee jo moottorivehkeisiin enemmän. Pelkkä raha ei voi olla este. Mutta kyllä sinun pitäisi pystyä kääntämään miehen pää suosiolla eikä voimalla.

Harrastaako miehesi kenties metsästystä? Sorsajahtiin noutaja olisi todella hyvä kaveri. Ehkä voisit ylipuhua miehesi metsästyksen aloittamiseen? Markkinoi asiasi oikein niin saat haluamasi :)

Harrastaa metsästystä, mutta vetokoiraa tai paimenkoiraa olen ajatellut. Voishan sitä katsoa vielä niitä noutajia, ja kysellä, että josko kiinnostuis koirasta, joka hakee sorsat. Mihin saat 100 ? uppoamaan kuussa koiraan? Ruoka ei maksais meille mitään, koska serkkuni on töissä eläintarvikeliikkeessä ja antaa sieltä ainakin melkein ilmaset muonat (omistaa siis liikkeen). Mies harrastaa kaikkee autoon liittyvää, joten kyllä silläki sitä rahaa uppoo noihin vehkeisiin, enkä mä ole siitä mitään koskaan nalkuttanut, ennenku noista kotiteatteriveheksitä...


no ehkäpä miehellä painaa vaa´assa enemmän se et ei halua ottaa sitä vastuuta siit koirasta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Hankala se on yhden ihmisen koiraa hoitaa. Aina tulee tilanteita että tarvitsisi jonkun apua syöttämisessä, ulkoiluttamisessa tai jossain muussa. Ja jos pariskunnan toinen osapuoli on tehnyt asian selväksi ettei osallistu niin aika noloa se on käydä naapuria kysymässä syöttämään vaikka toinen olisi kotona.

Noin juuri. Vaikka periaatteessa normaalisti pystyisikin yksin huolehtimaan koirasta niin tulee noita erityistilanteita kun vaikka on itse kipeänä tai lapsi tms. Ja se koiran lenkittämiseen käytetty aika on sitten poissa jostain muusta, eli vaikkei mies konkreettisesti itse sitä oiraa ulkoiluttaisikaan niin ehkä hän joutuu sinun käyttäessäsi koiraa lenkillä ottamaan enemmän vastuuta muista töistä ja lapsista. Mikä voi aiheuttaa närää jos hän on yhä koko koira-ajatusta vastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vuf:
Tosin joudut varaamaan 100e kuussa koiraan,

Ihan vaan uteliaisuudesta, miten päädyit ko. summaan??

Vedin päästäni esimerkkinä. Oikeasti tuo johtuu rodusta ja yksilöstä sekä omistajasta. Ruoka, lääkärinkulut, näyttelyt, tottelevaisuuskoulutus yms maksavat. Pelkkä kotikoira joka syö samaa ruokaa ihmisten kanssa ei toki vie lähellekään tuota summaa, ellei sitten sairastele. Mutta ap:n tapauksessa koiran hoitolat tulevat maksamaan, jollei hän saa isäntää mukaan.
 
Eikö sinua ap haittaisi sitten se ajatus, että miehesi ei mahdollisesti pitäisi tästä sinun koirastasi? Saattaisihan siinä tosin käydä niin, että tykästyisi söpöön pentuun ja sitä kautta mieli muuttuisi, mutta entäs jos ei?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Harrastaa metsästystä, mutta vetokoiraa tai paimenkoiraa olen ajatellut. Voishan sitä katsoa vielä niitä noutajia, ja kysellä, että josko kiinnostuis koirasta, joka hakee sorsat. Mihin saat 100 ? uppoamaan kuussa koiraan? Ruoka ei maksais meille mitään, koska serkkuni on töissä eläintarvikeliikkeessä ja antaa sieltä ainakin melkein ilmaset muonat (omistaa siis liikkeen). Mies harrastaa kaikkee autoon liittyvää, joten kyllä silläki sitä rahaa uppoo noihin vehkeisiin, enkä mä ole siitä mitään koskaan nalkuttanut, ennenku noista kotiteatteriveheksitä...
Ehkä tingit rodusta ja valitset spanielin tai noutajan. Myös muita metsästyskoirarotuja on pilvinpimein, ota miehesi mukaan valitsemaan rotua. Osta hänelle metsästysaiheisia lehtiä, joissa puhutaan koirista yms. Muutaman kuukauden päästä miehesi ei enää edes muista kumman idea oli hankkia koira.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja jooo-o:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja koti:
yhteinen ja sinne ei mielestäni tule ottaa elukoita jos toinen ei halua. Niin se vaan menee. Eli miehen puolella olen.
Meillä minä eli vaimo haluaisin 2 kissaa ja mies ei joten emme ota kissoja.

Yhteinen koti, ja en tiedä, heittäsinkö nuo kotiteatterievhkeet helvettiin täältä, kun vievät tilaa ja keräävät pölyä. kun eivät ole sellaiset mitä haluan, kun en ylipäänsä halua mitään hiton kotiteatterivehkeitä!

ehkä se eläin on eri asia kuin kotiteatteri. Heittäydytpä lapselliseksi. Ongelmahan ratkeaa kun muutat erilleen ja otat koiran ja nautit koiran seurasta pitkinä iltoina onpahan koira seurana. NIH!
Jos vastaukset ei kelepaa kun ei olla sun puolella niin ei kannata kysellä mitään.

Kyllä ne kuule kelpaa, saankai kuitenkin puolustautua?

Kai aikuinen ihminen kuiteskin tajuaa mitä eroa on koiralla ja kotiteatterilla ja niiden hankinnalla ja ei hankinnalla. Eivät ole mitenkään toisiinsa verrattavia asioita. Järki käteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vuf:
Tosin joudut varaamaan 100e kuussa koiraan,

Ihan vaan uteliaisuudesta, miten päädyit ko. summaan??

Vedin päästäni esimerkkinä. Oikeasti tuo johtuu rodusta ja yksilöstä sekä omistajasta. Ruoka, lääkärinkulut, näyttelyt, tottelevaisuuskoulutus yms maksavat. Pelkkä kotikoira joka syö samaa ruokaa ihmisten kanssa ei toki vie lähellekään tuota summaa, ellei sitten sairastele. Mutta ap:n tapauksessa koiran hoitolat tulevat maksamaan, jollei hän saa isäntää mukaan.

Koira tarvii hoitajan matkojen ja pidempien päivien ajaksi eikä sekään ole ilmaista. Alkuun pentu voi saada paljonkin tuhoa aikaan asunnossa...

Jonkun koiran kanssa selviää pienillä menoilla, mutta joskus se tulee todella kalliiksi. Liäsksi on se vastuu, mikä varmaan ap:n miehelläkin painaa lopulta enemmän kuin raha.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Koira tarvii hoitajan matkojen ja pidempien päivien ajaksi eikä sekään ole ilmaista. Alkuun pentu voi saada paljonkin tuhoa aikaan asunnossa...

Ja tulilinjalla olisi varmasti myös miehen kallis kotiteatteri.
 
Koira on niin iso asia, että jos toiselle ei koiran tulo taloon sovi, ei koiraa voi ottaa.

Mies joutuu sietämään koiran karvoja, kuolaa, pentukoiran pissaa ja kakkaa kunnes koira on sisäsiisti, koiran riehuntaa ja reuhontaa varsinkin pentuiässä jne. jne.

Ja entäs kun tulee se päivä että katkot kinttusi? Kuka koiran tuolloin ulkoiluttaa?

Meillä laskettiin koirien kuluja vuonna 2008 ja 800? oli keskimääräinen summa, jota yhteen koiraan meni. Ja meillä ei ollut mitään ennakoimattomia, isoja leikkauksia tms. jotka hintaa olisivat nostaneet.

Ja jos oiken paskamaisesti käy niin mies kitisee koiralle itselleen sen olemassaolosta. Siskoni mies harrastaa tätä ja se on kyllä äärimmäisen syvältä hanurista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kysymys ap*lle, missä asutte? Voitteko rakentaa tarhan ulos, jos kerta vetokoiria suunnittelette? Huskeja kun ei tarvitse edes päästää asuntoon.

Asutaan maalla, ja tuossa pellolla ois hyvä tila tarhalle (on minun isäni peltoa) ja mun vanhemmat asuu lähellä (500m) joten ei sekään ole ongelma, voivat käydä ruokkimassa koiria kun ollaan pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Koira on niin iso asia, että jos toiselle ei koiran tulo taloon sovi, ei koiraa voi ottaa.

Mies joutuu sietämään koiran karvoja, kuolaa, pentukoiran pissaa ja kakkaa kunnes koira on sisäsiisti, koiran riehuntaa ja reuhontaa varsinkin pentuiässä jne. jne.

Ja entäs kun tulee se päivä että katkot kinttusi? Kuka koiran tuolloin ulkoiluttaa?

Meillä laskettiin koirien kuluja vuonna 2008 ja 800? oli keskimääräinen summa, jota yhteen koiraan meni. Ja meillä ei ollut mitään ennakoimattomia, isoja leikkauksia tms. jotka hintaa olisivat nostaneet.

Ja jos oiken paskamaisesti käy niin mies kitisee koiralle itselleen sen olemassaolosta. Siskoni mies harrastaa tätä ja se on kyllä äärimmäisen syvältä hanurista.

Kirjoitinki jo, että vanhempami asuvat lähellä, joten siinä on varmat hoitajat, kun olemme pois. Ja melko harvoin reissataan, kerran pari kesässä ja ehkä talvilomalla jossain, joskus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Koira on niin iso asia, että jos toiselle ei koiran tulo taloon sovi, ei koiraa voi ottaa.

Mies joutuu sietämään koiran karvoja, kuolaa, pentukoiran pissaa ja kakkaa kunnes koira on sisäsiisti, koiran riehuntaa ja reuhontaa varsinkin pentuiässä jne. jne.

Ja entäs kun tulee se päivä että katkot kinttusi? Kuka koiran tuolloin ulkoiluttaa?

Meillä laskettiin koirien kuluja vuonna 2008 ja 800? oli keskimääräinen summa, jota yhteen koiraan meni. Ja meillä ei ollut mitään ennakoimattomia, isoja leikkauksia tms. jotka hintaa olisivat nostaneet.

Ja jos oiken paskamaisesti käy niin mies kitisee koiralle itselleen sen olemassaolosta. Siskoni mies harrastaa tätä ja se on kyllä äärimmäisen syvältä hanurista.

Kirjoitinki jo, että vanhempami asuvat lähellä, joten siinä on varmat hoitajat, kun olemme pois. Ja melko harvoin reissataan, kerran pari kesässä ja ehkä talvilomalla jossain, joskus.

No entäs ne muut kohdat? Lähinnä se että miehen pitää tosiaan koiraa pystyä sietämään ja mielestäni siitä jopa ihan aidosti pitämään jos kerran samassa talossa asuvat.

Mä en voisi kuvitellakaan elämääni ilman koiria joten pystyn jossakin määrin ymmärtämään miltä susta tuntuu. Mutta tuntuu se kuinka pahalta tahansa, niin faktaa on että molempien pitää sitä koiraa haluta tai edes olla asiaan suostuvaisia jottei siitä tule turhaa riitaa jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä mies haluaa koiran, minä en. Lähes suoraan on sanottu, että minä saan sitten lähteä kävelemään. Saas nähdä milloin se päivä koittaa.

Jatkan vielä, että tää on oikeastaan ihan näppärää. Kun koira tulee ovesta sisään, on se mulle selvä merkki lähteä ovesta ulos :laugh:
 
meillä kävi niin että minä tahdoin koiraa, siitä keskusteltiin kauan ja hartaasti eli varmaan 5 vuotta kun mies ei ollut tottunut eläimiin, meille sitten otettiin käppänä = ei koirankarvoja, aivan ihana luonne ja välillä riittää pikkuinenkin lenkki ja kävikin niin että koirasta tulikin miehen koira:) mies on ollut ihan myyty tämän nelisen vuotta ja innokkain lenkkeilijä, puhumattakaan kynsien leikkaamisesta, korvakarvojen nyppimisestä jne...
 
Ota vaan koira ja kuuntele sitä ukon vittuilua koko se aika kun elukka on hengissä. Joka käänteessä tulee kommenttia kuin apteekin hyllyltä "No tota minä silloin ajattelin kun oli pakko saada koira, olis kannattanut silloin sunkin miettiä tarkemmin" jne jne, loputtomiin.
 
Ytimekkäästi: minä ottaisin koiran ja pistän miehen pellolle. Tämä ei nyt sitten ole välttämättä mikään kehotus, mutta minusta tuo teidän tilanteenne on sellainen, että minä en sitä sulattaisi. Mies ei todellakaan voisi tehdä jotain tonnin ostoja minulle mitään ilmottamatta ja sitten nillittää ja ei edes keskustella minun suuresta haaveestani.

Ymmärrän minäkin sen että koira on eri asia kuin kotiteatteri ja mieskin luultavasti tulisi jossain vaiheessa koirasta jotenkin häiriintymään, mutta jos pohjalla ei ole oikeaa pelkoa tai inhoa (jälkimmäisessä tapauksessa luultavasti en edelleenkään haluaisi olla kyseisen ihmisen kanssa, ei eläimiä vaan voi inhota) niin minusta on ihan perseestä että toiselle niin tärkeää asiaa ei voi edes harkita vain oman laiskuuden takia. Jos se mies nyt joutuisi sitä rakkia käyttämään kusella pari kertaa vuodessa ja laittamaan kuppiin jotain sapuskaa niin ei se maailma siihen kaadu, ja sellaisen tekee mielellään puolison puolesta.

Meillä on kissoja joista mies ei juuri välitä paskan vertaa, mutta hyvin niitä täällä silti hoidetaan ja mies osaa arvostaa sitä, kuinka tärkeitä nuo kissat ovat minulle, ja nykyään myös meidän tyttärellemme. Kissanhiekkoihin hän ei suostu koskemaan kun ne pistävät hänet niin kovasti yökkimään, mutta tuo nyt ei minua haittaa. Luultavasti hoitaisi nekin jos ihan pakko olisi.

Ja juu, en ole sitä mieltä että miehen pitäisi olla "kyllä kultsi, mitä vaan", mutta toisen vuosien unelma ja säästöjen kohde pitäisi edes ottaa vakavasti, eikä vaan sanoa "ei" ja asiasta ei keskustella sen enempää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Millenia:
Ytimekkäästi: minä ottaisin koiran ja pistän miehen pellolle. Tämä ei nyt sitten ole välttämättä mikään kehotus, mutta minusta tuo teidän tilanteenne on sellainen, että minä en sitä sulattaisi. Mies ei todellakaan voisi tehdä jotain tonnin ostoja minulle mitään ilmottamatta ja sitten nillittää ja ei edes keskustella minun suuresta haaveestani.

Ymmärrän minäkin sen että koira on eri asia kuin kotiteatteri ja mieskin luultavasti tulisi jossain vaiheessa koirasta jotenkin häiriintymään, mutta jos pohjalla ei ole oikeaa pelkoa tai inhoa (jälkimmäisessä tapauksessa luultavasti en edelleenkään haluaisi olla kyseisen ihmisen kanssa, ei eläimiä vaan voi inhota) niin minusta on ihan perseestä että toiselle niin tärkeää asiaa ei voi edes harkita vain oman laiskuuden takia. Jos se mies nyt joutuisi sitä rakkia käyttämään kusella pari kertaa vuodessa ja laittamaan kuppiin jotain sapuskaa niin ei se maailma siihen kaadu, ja sellaisen tekee mielellään puolison puolesta.

Meillä on kissoja joista mies ei juuri välitä paskan vertaa, mutta hyvin niitä täällä silti hoidetaan ja mies osaa arvostaa sitä, kuinka tärkeitä nuo kissat ovat minulle, ja nykyään myös meidän tyttärellemme. Kissanhiekkoihin hän ei suostu koskemaan kun ne pistävät hänet niin kovasti yökkimään, mutta tuo nyt ei minua haittaa. Luultavasti hoitaisi nekin jos ihan pakko olisi.

Ja juu, en ole sitä mieltä että miehen pitäisi olla "kyllä kultsi, mitä vaan", mutta toisen vuosien unelma ja säästöjen kohde pitäisi edes ottaa vakavasti, eikä vaan sanoa "ei" ja asiasta ei keskustella sen enempää.


riittääkö perusteluksi ihan vaikka vaan se et ei halua siitä koirasta itselleen vastuuta ottaa?? Ei aina oo kyse laiskuudesta ja ap:n kirjoituksista päätellen mies ei mikään laiska ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja chrissy:
Alkuperäinen kirjoittaja Millenia:
Ytimekkäästi: minä ottaisin koiran ja pistän miehen pellolle. Tämä ei nyt sitten ole välttämättä mikään kehotus, mutta minusta tuo teidän tilanteenne on sellainen, että minä en sitä sulattaisi. Mies ei todellakaan voisi tehdä jotain tonnin ostoja minulle mitään ilmottamatta ja sitten nillittää ja ei edes keskustella minun suuresta haaveestani.

Ymmärrän minäkin sen että koira on eri asia kuin kotiteatteri ja mieskin luultavasti tulisi jossain vaiheessa koirasta jotenkin häiriintymään, mutta jos pohjalla ei ole oikeaa pelkoa tai inhoa (jälkimmäisessä tapauksessa luultavasti en edelleenkään haluaisi olla kyseisen ihmisen kanssa, ei eläimiä vaan voi inhota) niin minusta on ihan perseestä että toiselle niin tärkeää asiaa ei voi edes harkita vain oman laiskuuden takia. Jos se mies nyt joutuisi sitä rakkia käyttämään kusella pari kertaa vuodessa ja laittamaan kuppiin jotain sapuskaa niin ei se maailma siihen kaadu, ja sellaisen tekee mielellään puolison puolesta.

Meillä on kissoja joista mies ei juuri välitä paskan vertaa, mutta hyvin niitä täällä silti hoidetaan ja mies osaa arvostaa sitä, kuinka tärkeitä nuo kissat ovat minulle, ja nykyään myös meidän tyttärellemme. Kissanhiekkoihin hän ei suostu koskemaan kun ne pistävät hänet niin kovasti yökkimään, mutta tuo nyt ei minua haittaa. Luultavasti hoitaisi nekin jos ihan pakko olisi.

Ja juu, en ole sitä mieltä että miehen pitäisi olla "kyllä kultsi, mitä vaan", mutta toisen vuosien unelma ja säästöjen kohde pitäisi edes ottaa vakavasti, eikä vaan sanoa "ei" ja asiasta ei keskustella sen enempää.


riittääkö perusteluksi ihan vaikka vaan se et ei halua siitä koirasta itselleen vastuuta ottaa?? Ei aina oo kyse laiskuudesta ja ap:n kirjoituksista päätellen mies ei mikään laiska ole.

Meillä on kissa...jota kohtaa mä ajoittain tunnen ääretöntä ärsytystä ja jos se olisi vain ja ainoastaan musta kiinni, niin meillä ei olisi YHTÄÄN kissaa.

Tuosta kissasta on mulle haittaa. Mä en joudu sen hiekkista siivoamaan, enkä joudu sille sapuskaakaan antamaan kuin muutaman kerran vuodessa, mutta...

Edellisillalla menin nukkumaan klo 21...takana 4 viikkoa yövalvomisia vauvan kanssa. Mies vei koirat klo 22:15 ulos ja mitä tekeekään tuo saatanan katti...HUUTAA! Ja huutaa niin kauan, että herään ja mulla palaa totaali taulu. Seuraavaksi sain unenpästä kiinni klo 00:30 jälkeen ja aamulla ylös taas klo 7, helkutin huonost nukutun yön jälkeen.

Eikä ollut ensimmäinen kerta...eikä tule olemaan viimeinen kerta.

Tuo katti osaa avata ovet joten koskaan ei voida esim. nukkua ovi kiinni sillä jos katti päättää tulla makkariin niin sehän tulee. Nuku siinä sitten päikkäreitä kun mies hoitaa lapsia...ei siinä metelissä nuku erkkikään jos pitää pitää ovi auki.

On näitä esimerkkejä enempikin, mutta nämä nyt äkkiseltään tuli mieleen.

Mä pystyn siis ihan hyvin ymmärtämään sen, ettei joku halua elukkaa kotiinsa, vaikkei joutuisikaan hoitamaan sen päivittäisiä toimia. Niistä ON vaivaa koko perheelle, niin se vain menee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja chrissy:
Alkuperäinen kirjoittaja Millenia:
Ytimekkäästi: minä ottaisin koiran ja pistän miehen pellolle. Tämä ei nyt sitten ole välttämättä mikään kehotus, mutta minusta tuo teidän tilanteenne on sellainen, että minä en sitä sulattaisi. Mies ei todellakaan voisi tehdä jotain tonnin ostoja minulle mitään ilmottamatta ja sitten nillittää ja ei edes keskustella minun suuresta haaveestani.

Ymmärrän minäkin sen että koira on eri asia kuin kotiteatteri ja mieskin luultavasti tulisi jossain vaiheessa koirasta jotenkin häiriintymään, mutta jos pohjalla ei ole oikeaa pelkoa tai inhoa (jälkimmäisessä tapauksessa luultavasti en edelleenkään haluaisi olla kyseisen ihmisen kanssa, ei eläimiä vaan voi inhota) niin minusta on ihan perseestä että toiselle niin tärkeää asiaa ei voi edes harkita vain oman laiskuuden takia. Jos se mies nyt joutuisi sitä rakkia käyttämään kusella pari kertaa vuodessa ja laittamaan kuppiin jotain sapuskaa niin ei se maailma siihen kaadu, ja sellaisen tekee mielellään puolison puolesta.

Meillä on kissoja joista mies ei juuri välitä paskan vertaa, mutta hyvin niitä täällä silti hoidetaan ja mies osaa arvostaa sitä, kuinka tärkeitä nuo kissat ovat minulle, ja nykyään myös meidän tyttärellemme. Kissanhiekkoihin hän ei suostu koskemaan kun ne pistävät hänet niin kovasti yökkimään, mutta tuo nyt ei minua haittaa. Luultavasti hoitaisi nekin jos ihan pakko olisi.

Ja juu, en ole sitä mieltä että miehen pitäisi olla "kyllä kultsi, mitä vaan", mutta toisen vuosien unelma ja säästöjen kohde pitäisi edes ottaa vakavasti, eikä vaan sanoa "ei" ja asiasta ei keskustella sen enempää.


riittääkö perusteluksi ihan vaikka vaan se et ei halua siitä koirasta itselleen vastuuta ottaa?? Ei aina oo kyse laiskuudesta ja ap:n kirjoituksista päätellen mies ei mikään laiska ole.

Meillä on kissa...jota kohtaa mä ajoittain tunnen ääretöntä ärsytystä ja jos se olisi vain ja ainoastaan musta kiinni, niin meillä ei olisi YHTÄÄN kissaa.

Tuosta kissasta on mulle haittaa. Mä en joudu sen hiekkista siivoamaan, enkä joudu sille sapuskaakaan antamaan kuin muutaman kerran vuodessa, mutta...

Edellisillalla menin nukkumaan klo 21...takana 4 viikkoa yövalvomisia vauvan kanssa. Mies vei koirat klo 22:15 ulos ja mitä tekeekään tuo saatanan katti...HUUTAA! Ja huutaa niin kauan, että herään ja mulla palaa totaali taulu. Seuraavaksi sain unenpästä kiinni klo 00:30 jälkeen ja aamulla ylös taas klo 7, helkutin huonost nukutun yön jälkeen.

Eikä ollut ensimmäinen kerta...eikä tule olemaan viimeinen kerta.

Tuo katti osaa avata ovet joten koskaan ei voida esim. nukkua ovi kiinni sillä jos katti päättää tulla makkariin niin sehän tulee. Nuku siinä sitten päikkäreitä kun mies hoitaa lapsia...ei siinä metelissä nuku erkkikään jos pitää pitää ovi auki.

On näitä esimerkkejä enempikin, mutta nämä nyt äkkiseltään tuli mieleen.

Mä pystyn siis ihan hyvin ymmärtämään sen, ettei joku halua elukkaa kotiinsa, vaikkei joutuisikaan hoitamaan sen päivittäisiä toimia. Niistä ON vaivaa koko perheelle, niin se vain menee.



:flower: :flower:
 

Yhteistyössä