Vauva ja äiti kotona ja esikoinen hoitoon - miksi ihmeessä?

[joopajoooop]

Mä en oikein ymmärrä tota vouhkausta siitä, miten rankkaa on hoitaa kaikki lapset kotona ja kuinka äiti on väsynyt ja kiukkuinen jos esikoinen on kotihoidossa jne jne. Mikä tässä kotona hoitamisessa nyt on niin kamalan rankkaa, kysyn minä? Itselläni kaksi lasta kotona, esikoinen 2v9kk ja kuopus 10kk. Kumpikaan ei ole mikään "täydellinen kiiltokuvalapsi", siis esim. uhmaa on esikoisella riittänyt ja vauvakin on silloin tällöin valvottanut, mutta en silti ole "väsynyt ja kiukkuinen" ja "huuda lapsilleni". Ei mun päiväni ole mitään sohvalla laiskottelua mutta en koe tätä myöskään ylivoimaisen rankaksi. Päivät kuluvat mukavasti kotipihalla tai puistossa ulkoillen, syöden, vähän keittiötä siivoten ja päiväunia nukkuen! Lapset eivät edes nuku aina samaan aikaan, mutta silti saan kyllä tarpeeksi levähdettyä. Olen useimmiten ainakin vähän väsynyt, ja ehkä kerran viikossa minulla on päivä, jolloin olen nukkunut yöni hyvin ja olo on todella virkeä.
En yritä pitää kotia paraatikunnossa, kunhan pahimmat ruokaroiskeet pyyhin seiniltä.
Oliskos niin, että nykyajan äidit tarvitsisivat hieman löysempää pipoa lastenhoitoon?
Tämä kaikki tietysti omasta näkökulmastani kirjoitettuna; en voi tietenkään puhua kaikkien perheiden puolesta.
Ajatuksia?

 

[monenlaisia tilanteita]

Niinpä, eihän kaikilla rankkaa olekkaan. Itse olen nyt puolitoista vuotta herännyt joka yö tunnin kahden välein... Ja lapsia on vasta yksi ja toista en kyllä edes harkitse ennenkuin tämä tästä vähän helpottuu. Taapero nukkuu huonosti ja on lisäksi normaalia vähäunisempikin. Nyt ei nuku enää päikkäreitäkään joka päivä. Ja silloin kun nukkuu, niin maksimissaan tunnin.

 

[The Other Way]

Puistossa ulkolaiset äidit ihmettelee miksi EN vie 3-vuotiasta päiväkotiin sosiaalisten suhteiden takia. Teet niin tai näin, teet aina väärinpäin Enpä jaksaisi kytätä viekö mun tuttavaäidit lapsiaan päiväkotiin vai ei. Molempi parempi! Mutta mikäs siinä, jos saa iloa siitä, että voi pilkata toisten ratkaisuja ja kiillottaa omaa kruunuaan alentamalla muita äitejä. Äiti on äidille susi! Sen olen saanut oppia.

 

[noniinpäniinpäniin]

Mä en oikein ymmärrä tota vouhkausta siitä, miten rankkaa on hoitaa kaikki lapset kotona ja kuinka äiti on väsynyt ja kiukkuinen jos esikoinen on kotihoidossa jne jne. Mikä tässä kotona hoitamisessa nyt on niin kamalan rankkaa, kysyn minä? Itselläni kaksi lasta kotona, esikoinen 2v9kk ja kuopus 10kk. Kumpikaan ei ole mikään "täydellinen kiiltokuvalapsi", siis esim. uhmaa on esikoisella riittänyt ja vauvakin on silloin tällöin valvottanut, mutta en silti ole "väsynyt ja kiukkuinen" ja "huuda lapsilleni". Ei mun päiväni ole mitään sohvalla laiskottelua mutta en koe tätä myöskään ylivoimaisen rankaksi. Päivät kuluvat mukavasti kotipihalla tai puistossa ulkoillen, syöden, vähän keittiötä siivoten ja päiväunia nukkuen! Lapset eivät edes nuku aina samaan aikaan, mutta silti saan kyllä tarpeeksi levähdettyä. Olen useimmiten ainakin vähän väsynyt, ja ehkä kerran viikossa minulla on päivä, jolloin olen nukkunut yöni hyvin ja olo on todella virkeä.
En yritä pitää kotia paraatikunnossa, kunhan pahimmat ruokaroiskeet pyyhin seiniltä.
Oliskos niin, että nykyajan äidit tarvitsisivat hieman löysempää pipoa lastenhoitoon?
Tämä kaikki tietysti omasta näkökulmastani kirjoitettuna; en voi tietenkään puhua kaikkien perheiden puolesta.
Ajatuksia?

Et tosiaankaan voi puhua kaikkien puolesta. Sinä koet asiat noin, joku toinen toisin. Sinun tapasi ei ole yhtään sen parempi kuin sen toisenkaan.

 

[hiukan kärkevää]

Mua huvittaa niin tämä maalailu tämän asian suhteen: ulisevat lapset, äiti ja vauva viihteellä, piiiitkät hoitopäivät jne.

Useimmat parjatut "virikelapset" ovat pk:ssa vain osaviikkoisesti ja silloinkin lyhennettyä päivää. Näin ainakin kaikki tuntemani tapaukset, omamme mukaanlukien.

Liikuttavaa maalailua, että lapset ulisevat pk:ssa ja äiti shoppaa / juo kahvia vauvan kanssa! Ei meillä ainakaan ole koskaan perääni ulissut, tuntuu siellä ihan aidosti viihtyvän.

Hoitoaikakin menee ihan kotihommien pyörittämiseen, ruoan laittamiseen, pyykin pesuun, kaupassakäyntiin ja muuhun arkiseen. Harvoin viitsin kaupungille lähteä, toki joskus joku poikkeaa kahville. Hoitopäivien aikaan keskitän kampaajakäynnit, asioiden hoitamiset ja muut. Vauvan ollessa pieni nukuin pois pahinta väsymystä.

Aina jos on tiedossa jotain extrakivaa, esikoinen pitää ylim. vapaapäiviä, jotta päästään yhdessä vaikka kaverin luo leikkimään.

 

[ap kerhotoiminnasta]

Ap on kiinnostuneena seurannut keskustelun saamia käänteitä. Kiitos ajatuksistanne!

Muuta yleispätevää tästä aiheesta ei voine sanoa, kun perheiden tarpeet ja tilanteet vaihtelevat niin paljon, mutta ainakin näiden tyytyväisten osaviikkolasten kohdalla kyseessä on yhteiskunnalle (ja sitä myötä kaikille veronmaksajille!) erittäin kallis kerhotoiminnan muoto.

Ehkäpä meidän äitien kannattaa siksi tehdä keskenämme "rauha" tässä vaikeassa kysymyksessä ja alkaa vaatia esikoisille esimerkiksi laadukkaita, hyvin järjestettyjä puolipäiväkerhoja. Äidit ja vauvat saisivat lepotaon ja esikoiset virikkeensä ja kaverinsa, ja yhteiskunnan kalliisti tukemia päivähoitopaikkoja, joista on monin paikoin pulaa, ei käytettäisi osapäiväiseen/viikkoiseen virikehoitoon. Tietenkin hyvin järjestetty kerhotoimintakin maksaa paljon, mutta ehkä kuitenkin vähemmän kuin se, että osaviikkoiset lapset vievät välillä kokoviikkoisia paikkoja (toki usein viikko jaetaan kahden perheen kesken).

Se, että lapset vaihtuvat päiväkodissa kesken viikon, on ymmärtääkseni henkilökunnan kannalta vähintäänkin haastavaa ja tekee hankalaksi suunnitella ja järjestää toimintaa pitkäjänteisesti. Kunnon kerhotoiminta voisi olla mielekkäämpää niin lasten kuin hoitajien kannalta.

Mitä arvelette?

 

[meillä]

Meillä on molemmat lapset kotona (2v ja 7kk). Olen välillä väsynyt ja taatusti huudan tuolle kaksivuotiaalle uhmikselle. Joskus mietin, että olisi pitänyt vaan viedä se hoitoon, pääsisivät kaikki tässä perheessä vähän helpommalla. Niin ja meillä pääsee kerhoon vasta 3-vuotiaat, joten kunnallinen päivähoito on ainoa mahdollisuus, jos haluaa tuon ikäisen edes kerran viikossa johonkin kodin ulkopuolelle.

 

[ap jatkaa kerhotoiminnasta]

Vielä lisäys: tuota yllä ehdottamaani laadukasta kerhotoimintaa (tai päiväkotiin erillisiä puolipäiväryhmiä näille esikoislapsille?) tarvittaisiin siis tietenkin myös 1-3-vuotialle. Muutenhan se ei tuo olennaista ratkaisua juuri siihen lähtötilanteeseen, josta aloitin keskustelun: vauva kotona, alle 2-vuotias lapsi hoidossa.

 

[töitä äitiyslomalla]

Ap on kiinnostuneena seurannut keskustelun saamia käänteitä. Kiitos ajatuksistanne!

Muuta yleispätevää tästä aiheesta ei voine sanoa, kun perheiden tarpeet ja tilanteet vaihtelevat niin paljon, mutta ainakin näiden tyytyväisten osaviikkolasten kohdalla kyseessä on yhteiskunnalle (ja sitä myötä kaikille veronmaksajille!) erittäin kallis kerhotoiminnan muoto.

Ehkäpä meidän äitien kannattaa siksi tehdä keskenämme "rauha" tässä vaikeassa kysymyksessä ja alkaa vaatia esikoisille esimerkiksi laadukkaita, hyvin järjestettyjä puolipäiväkerhoja. Äidit ja vauvat saisivat lepotaon ja esikoiset virikkeensä ja kaverinsa, ja yhteiskunnan kalliisti tukemia päivähoitopaikkoja, joista on monin paikoin pulaa, ei käytettäisi osapäiväiseen/viikkoiseen virikehoitoon. Tietenkin hyvin järjestetty kerhotoimintakin maksaa paljon, mutta ehkä kuitenkin vähemmän kuin se, että osaviikkoiset lapset vievät välillä kokoviikkoisia paikkoja (toki usein viikko jaetaan kahden perheen kesken).

Se, että lapset vaihtuvat päiväkodissa kesken viikon, on ymmärtääkseni henkilökunnan kannalta vähintäänkin haastavaa ja tekee hankalaksi suunnitella ja järjestää toimintaa pitkäjänteisesti. Kunnon kerhotoiminta voisi olla mielekkäämpää niin lasten kuin hoitajien kannalta.

Mitä arvelette?

"Se, että lapset vaihtuvat päiväkodissa kesken viikon, on ymmärtääkseni henkilökunnan kannalta vähintäänkin haastavaa "

Se on henkilökunnallekin helpotus, että kaikki lapset eivät ole koko ajan täyspäiväisinä hoidossa. Se on myös muille lapsille siellä etu ja mukavampi meille vanhemmille. Ei henkilökunta voi olla niin kyvytöntä, että osa-aikaiset lapset saisivat jotenkin pakan sekaisin. Tai tiedättekö ollenkaan muiden työpaikkojen haasteista.

Mitä järkeä on viedä pieni lapsi vieraaseen hoitopaikkaan "kerhoon"? Jos tarve on osa-aikahoidolle, niin kaikista paras on se tuttu, turvallinen ja hyväksi koettu oma hoitopaikka.

 

[ap vastaa töitä äitiyslomalle]

Tiedän muiden työpaikkojen haasteista kyllä. Tuo arveluni perustui parin alalla työskentelevän henkilön minulle kertomaan, mutta ehkä tulkinta oli liian jyrkkä. Tämän näkökohdan olen kuitenkin kuullut joistain päiväkodeista, joten ainakin joissain pk:ssa se koetaan ongelmana. Tietenkin toivon, ettei kaikissa.

Tuo viimeinen kappaleesi ("Mitä järkeä on viedä pieni lapsi vieraaseen hoitopaikkaan "kerhoon"? Jos tarve on osa-aikahoidolle, niin kaikista paras on se tuttu, turvallinen ja hyväksi koettu oma hoitopaikka.") ei päde siihen tapaukseen, josta tämä keskustelu lähti liikkeelle: hoitoon viedään pieni lapsi, joka ei ole ennen vauvan syntymää ollut ikinä päiväkodissa. Hänellä ei silloin voine olla turvallista ja hyväksi koettua omaa hoitopaikkaa. No, pahoittelut saivartelusta, pisti vain silmään.

 

[Kom sii kom saa]

Hei ap, olet mielestäni esimerkillinen keskustelija! Ja tämä ketju on minusta ihan onnistunutta keskustelua kaiken kaikkiaan näinkin hankalasta aiheesta.

 

[mielikka]

En nyt ota kantaa mikä on parasta lapselle, ei kai sellaista olekkaan. Tarkoitan, että tilanteita on niin erilaisia ja myös perheitä.
Mutta tässäkin keskustelussa ihmettelen tiettyjä asioita. Toki jatkuvasti huutava äiti ei ole parasta seuraa lapsilleen, mutta eikös normaaliin elämään kuulu kaikenlaisia tunteita?! Ei kai elämän ole tarkoitus olla niin siloiteltua ja aina ihan auvoista.
Tuttavapiiristä löytyy päiväkodissa olevia lapsia ja silti niissäkin perheissä huudetaan. Ja myös niitä perheitä, joissa ehkä olisi syytä harkita lasten viemistä hoitoon.
On myös yksi tuttava, joka murehti, että kuinka saisi esikoisen menemään hoitoon (lapsi ei sinne halunnut), kun vauvan kanssa olisi niin helppo shoppailla. Joten en yhtään ihmettele, jos joku arvostelee. Mutta siltikään ei saisi yleistää.

 

[Päiväkodin vieressä asuva]

Tapahtui eräässä päiväkodissa. Pieni alle 2-vuotias lapsi huusi melkein koko ulkoilun ajan. Olisi halunnut syliin. Hoitaja tokaisi: en ota sua syliin!
Olisi mielenkiintoista tietää, että mitä kyseisen lapsen vanhemmat ovat mieltä päivähoidon tasosta.
Tai kuten yksi hoitaja kertoi yhdestä hoidossa olevasta lapsesta, joka ei vielä osannut kävellä. "Ei sitä kukaan jaksa kanniskella, siinä se istuu pulkassa koko ulkoilun ajan".

Toinen tapaus eri päiväkodista. Tuttavani oli hetken aikaa töissä siellä. Kertoi, että tädit juorusivat ringissä, mutta autas armias, kun vanhemmat tulivat hakemaan, oltiin niin olevinaan. Varmaan vanhemmat pitivät päiväkotia oikeinkin ihanana paikkana.

Joten kuinka moni oikeasti voi olla varma päivähoidon laadusta?!

Monet tuttavien päiväkodissa olevista lapsista eivät todellakaan ole oppineet käyttäytymään päiväkodissa. Kielenkäyttö on selkeästi rumempaa, ovat fyysisesti "kovempi otteisia". Eivät osa yhtään sen enempää jakaa lelujaan.
Ovat kai sitten "sosiaalisempia", mutta ovatko sitä jotenkin paremmalla tavalla. Vai onko se nimenomaan nykyajan trendi, että oppii jo pienestä pitäen pärjäämään tässä kovassa maailmassa?

Tuosta tuli mieleen vielä yksi tarina. Lapset huutelivat rumia sanoja porukalla päiväkodin aidan ylitse. Olin aika järkyttynyt, että jo niin pienet osaavat. Toki sen kotonakin oppivat. Mutta nuo lapset tuntuvat tutustuvan kaikkeen tuollaiseenkin paljon pienempänä.

 

[Ammattilaisen suusta kuultua]

En ole lukenut koko ketjua, mutta alkuperäiseen aiheeseen:

Tuntemani päiväkotiopettaja (KTM) kertoi, että lapsi kyllä sopeutuu mihin tahansa, mutta kauheinta oli olla töissä, kun äiti toi pienen vauvan kanssa kaksivuotiaan hoitoon aamulla aikaisin. Kyseinen äiti siis jaksoi herätä kuudelta ja pakata lapset vain, jotta voisi tuupata sen kaksivuotiaan hoitoon koko päiväksi (lapselle työpäivä).

Että kuulemma se kaksivuotias hyvin tajuaa, että äiti menee uuden vauvan kanssa jonnekin eikä hän pääse mukaan. Ja kyllähän surullinenkin lapsi sopeutuu, pakko kun on.

 

[ihmetystä,]

Edellinen teksti herätti sellaisen mietteen, että eikö muissa päiväkodeissa ole tapana keskustella perheen tilanteesta vanhempien ja päiväkodin johtajan kesken, mikä siis on parasta perheen kannalta. Meillä päiväkodin johtaja suositteli lapsen (2-vuotta) jäävän osa-aikaiseen hoitoon, vauvan ollessa pieni. Hän nimenomaan painotti sitä, että lapsen esim. puheenkehitys (meillä hidasta niin kuin muukin oppiminen) voisi kehittyä muiden lasten esimerkin myötä paremmin. Hän oli myös sitä mieltä, että vauva-aikana äiti voi myös levähtää ja keskittyä myös pieneen vauvaan paremmin näinä osa-aika päivinä, kun toinen on hoidossa. Emme ole vielä tehneet päätöstä, viemmekö lapsemme hoitoon 2x6h/viikossa.
Siis tuohon edelliseen viestiin vielä, että meillä päiväkodissa siis keskustellaan myös hoitajien kanssa tilanteesta ja etsitään perheelle paras mahdollinen ratkaisu. Näin ei ainakaan sitten tarvitse hoitajien kailotella ja ihmetellä perheiden asioita tuttavilleen. Eikö muuten päiväkodin henkilökunnalla ole mitään vaitiolovelvoitetta perheiden asioista? Ainakin pienellä paikkakunnalla tuollaiset kertomukset kyllä menisi perheen tietoon aika nopeesti (siis mitä heistä kylillä juorutaan)

 

[mama84]

piti nostaa tämä vanha ketju koska koskettaa juurikin omaa tilannetta. Meille syntyi alkukesästä toinen lapsi ja esikoinen jatkaa nyt syksyllä normaalisti tarhassa. Vauvalla oli kesän ajan hirmuinen koliikki joka repi kyllä tätä äitiä suuntaan jos toiseenkin. Oli todella hankala herätä aamulla seitsemältä puuhailemaan esikoisen kanssa kun ensin vauva oli valvottanut koko yön. Mutta nyt kun vietiin esikoinen vietiin tarhaan niin jaksaa paljon paremmin. Esikoinen viihtyy tarhassa koska siellä on leikkikavereita ja päiväksi niin paljon puuhaa. En itse pystyisi keksimään tytölle niin paljon tekemistä päivällä jotta hän olisi tyytyväinen. Kesällä hän esitti "vaikean" puolensa kun huomasi ettei äiti koko aikaa voi hänen kanssa olla vaikka kotona onkin. Koska vauva vei suurimman osan ajasta. Tarhasta tullessaan hän on niin iloinen ja onnellinen. Ja tottakai illat puuhataan yhdessä perheenä kaikkea kivaa. Vauvankin koliikki on helpottanut jo jokin aika sitten ja saan nukkua melkein täysiä öitä. Se, että lapsi viedään tarhaan on minusta joissain tapauksissa lapsenkin kannalta pelastus kun saa olla kavereiden kanssa eikä kotona väsyneen ja kiukkuisen äidin ja vauvan kanssa. Tarhassakin ovat hoitajat olleet sitä mieltä että ehdottomasti saa tuoda hoitoon kun kotona tilanne sitä vaatii. Ja samaan tarhaan menee tämä kuopuskin sitten ensi keväänä joten saavat siellä sisarukset olla päivät yhdessä kun palaan töihin. En ymmärrä että miksi tätä niin jotkut kiritisoi isoon ääneen. Jos jotkut äidit jaksavat olla lasten ja vauvan kanssa kotona niin se on hatun noston paikka Kaikille ei sellaisia hermoja ole suotu. Mutta muistakaa nyt, että se tarha on lapsen kehityksenkin kannalta niin hyvä paikka. Perheen yhteisestä ajasta ei ole pois jos joku lapsista on tarhassa sillä kyllähän illat ja viikonloput puuhataan ihan spesiaalisti jotain koko porukalla. Ja lapset ovat tyytyväisiä. Muistan itsekin miten kivaa tarhassa oli ja päivät meni leppoisesti ja oli ihanaa tulla sitten aina kotiin äidin ja pikkuveljen luo.

 

[eräsvain]

Mä olen aikaisemmin ajatellut, että itsestään selvästi nyt 2-v. lapsi otetaan pois hoidosta, kun toinen lapsi syntyy. Mutta nyt en olekaan enää niin varma. Koska olen huomannut, että ihan tosissaan lapsi odottaa, että pääsee hoitoon. Meillä lapsi on perhepäivähoidossa ja selvästi kaipaa kavereitaan hoidossa. En tiedä miten pph:lla osapäivähoito onnistuisi. Kun perhepäivähoitajista vasta pula onkin. Jollain tapaa tuntuisi ikävältä viedä joltain pph-paikka. Päiväkotiin en lasta hoitoon siirtäisi kuitenkaan vaan sitten otetaan kotiin.

En tiedä miten tilanteen tässä vielä ratkaisen, mutta hirvittävän ikävältä tuntuu sekin, että sitten jatkossa lapsi ei enää kavereitaan näkisi.

Itse en ole huolissani omasta jaksamisesta kahden lapsen kanssa. Vaan siitä että lapsi menettää nykyiset hyvät kaverinsa kotiin jäädessä. Toki voi käydä seurakunnan kerhoissa, joissa näkee muitakin lapsia. Itse kun en tunne läheltä muita lapsiperheitä, muut lapsituttavuudet olisivat lapselta aika vähissä. Uusiin ihmisiin tutustuminen ei tapahdu hetkessä eikä tosiaan ole naapurissa pieniä lapsia...

 

[minä ajattelen tämän näin]

Olen ajatellut että jos ja kun meille tulee toinen vauva, on toinen tenava tietenkin kotona myös. En vain keksi yhtään hyvää syytä (jos siis ei ole äidillä masennusta tms vakavaa jonka vuoksi apua tarvittaisiin oikeasti) miksi lapsella olisi parempi hoidossa kuin kotona äidin ja sisaruksen luona.

 

[exactly]

Olen ajatellut että jos ja kun meille tulee toinen vauva, on toinen tenava tietenkin kotona myös. En vain keksi yhtään hyvää syytä (jos siis ei ole äidillä masennusta tms vakavaa jonka vuoksi apua tarvittaisiin oikeasti) miksi lapsella olisi parempi hoidossa kuin kotona äidin ja sisaruksen luona.

Aivan!

 

[pitkään jonottanut]

Lapseni hoitopaikassa on yhteensä 12 lasta, joista 7:llä on äiti kotona. Paikka on erittäin haluttu ja sinne oli pitkä jono. Vanhemmat pitävät lapsiaan hoidossa osin sen vuoksi, että saavat pitää hoitopaikan....aivan turhaan siis. Itse olen työssäkäyvä äiti ja tuntui epäreilulta, kun naapuruston kotiäidit kuskasivat lapsiaan ko. hoitopaikkaan ja meidän lapselle "myönnettiin" paikka toisesta kaupunginosasta.

 

[Aikuinen äiti ja nainen]

Olen aivan hämmästynyt siitä, että lapsia viedään hoitoon vaikka äiti on kotona vauvan kanssa. Kyllä todellakin pitää paikkansa, että nykyinen sukupolvi on pelkkää pullamössöä.

Sitä sitten puolustellaan lapsen edulla ja oikeudella saada leikkikavereita jne. Pyh, sanon minä. Mistään muusta ei ole kyse kuin äidin mukavuudenhalusta. Älkää hankkiko useampia lapsia kuin jaksatte hoitaa!

"Jos jotkut äidit jaksavat olla lasten ja vauvan kanssa kotona niin se on hatun noston paikka Kaikille ei sellaisia hermoja ole suotu. "
Voi elämän kevät! Normaalia on se, että äiti jaksaa olla kotona vauvan JA vanhemman/vanhempien lasten kanssa ja viihdyttää heitä kaikkia yhdessä asettamatta vauvaa aina ja kaikessa etusijalle. Toki hänen tarpeensa tulee tyydyttää ja häntä hoitaa, mutta ei asettamalla toiset lapset toiselle sijalle. Lapsille riittää kodin arjen normaali puuhastelu ulkoiluineen, puistossa käynteineen ja siellä olevien leikkikaverien kanssa leikkiminen. Ja jos ei ennalta tunne muita lapsiperheitä, niin sitten tutustutaan!

En todellakaan ymmärrä näitä uusavuttomia nuoria äitejä, jotka eivät mitään jaksa, edes sitä lyhyen öyhyttä aikaa elämässään, jonka lasten pikkulapsivaihe kestää...

 

[meil,]

No miten suhtautua siihen, että päiväkodista suositellaan osa-aikaista hoitoa (2xviikossa) kolmivuotiaalle, kun äiti on vauvan kanssa kotona. Tätä siis suositteli päiväkodinjohtaja sekä hoitajat?

 

[Aikuinen äiti ja nainen]

No miten suhtautua siihen, että päiväkodista suositellaan osa-aikaista hoitoa (2xviikossa) kolmivuotiaalle, kun äiti on vauvan kanssa kotona. Tätä siis suositteli päiväkodinjohtaja sekä hoitajat?

No siihen on varmasti joku syy? Ja kaksi kertaa viikossa (eikä kai 8h/päivä?) on ihan eri asia kuin (lähes) kokoaikainen hoito. Kolmi-nelivuotiaat jo pääsevät erilaisiin kerhoihin, leikkikouluihin, muskareihin jne., jotka heille riittää seuran tarpeeseen vallan mainiosti (tai se pari vajaata päivää tarhassa). Sen sijaan joku parivuotias ihan varmasti voi parhaiten äidin ja siarusten seurassa kotona, jos kotona joka tapauksessa joku on.

 

[pienemmän näkökulmasta]

Meillä on päädytty ratkaisuun jossa lapsi jatkoi osa-aikaisena tarhassaan vaikka itse jäin äitiyslomalle. Tosin lapsi on jo lähes 4v. Mutta mun mielestä näistä keskusteluista unohtuu kokonaan se, mikä on pienemmälle lapselle parasta. Meillä on 4 päiväinen viikonloppu, jolloin siis esikoinen on kotona ja tiistaisin kun esikoinen on tarhassa, niin pienempi (nyt 11kk) selvästi nauttii siitä, että tilanne on rauhallsempi. Ei tarvitse koko ajan taistella huomiosta ja leluista vaan saan rauhassa pörrätä lattialla ja istua sylissä rauhassa niin kauan kuin haluaa. Eli kaikki mikä esikoiselle oli itsestään selvyyttä onkin ylellisyyttä tälle toiselle ja senkin takia olen todella tyytyväinen meidän ratkaisuun. Enkä yhtään väheksy sitä asiaa, että pääsen itsekin paljon helpommalla kun ei tarvitse jatkuvasti kutsua meille kavereita tai viedä esikoista jonkun kaverin luo. Eli kyllä, olen myös laiska äiti, joka hankittuaan useamman lapsen ajattelee silti välillä myös itseään.

 

[monenlaista arkea]

Olen aivan hämmästynyt siitä, että lapsia viedään hoitoon vaikka äiti on kotona vauvan kanssa. Kyllä todellakin pitää paikkansa, että nykyinen sukupolvi on pelkkää pullamössöä.

Sitä sitten puolustellaan lapsen edulla ja oikeudella saada leikkikavereita jne. Pyh, sanon minä. Mistään muusta ei ole kyse kuin äidin mukavuudenhalusta. Älkää hankkiko useampia lapsia kuin jaksatte hoitaa!

"Jos jotkut äidit jaksavat olla lasten ja vauvan kanssa kotona niin se on hatun noston paikka Kaikille ei sellaisia hermoja ole suotu. "
Voi elämän kevät! Normaalia on se, että äiti jaksaa olla kotona vauvan JA vanhemman/vanhempien lasten kanssa ja viihdyttää heitä kaikkia yhdessä asettamatta vauvaa aina ja kaikessa etusijalle. Toki hänen tarpeensa tulee tyydyttää ja häntä hoitaa, mutta ei asettamalla toiset lapset toiselle sijalle. Lapsille riittää kodin arjen normaali puuhastelu ulkoiluineen, puistossa käynteineen ja siellä olevien leikkikaverien kanssa leikkiminen. Ja jos ei ennalta tunne muita lapsiperheitä, niin sitten tutustutaan!

En todellakaan ymmärrä näitä uusavuttomia nuoria äitejä, jotka eivät mitään jaksa, edes sitä lyhyen öyhyttä aikaa elämässään, jonka lasten pikkulapsivaihe kestää...

Itsekkin olen periaatteessa sitä mieltä, että lapset pitäisi hoitaa kotona jos jompakumpa vanhemmista on kotona. Mutta tilanteita on niin monenlaisia, että en kyllä lähtisi näin jyrkkiä mielipiteitä laukomaan.
Itselläni on vasta yksi lapsi ja haaveet toisesta on kyllä haudattu toistaiseksi, sillä en mitenkään selviäisi arjesta kahden muksun kanssa. En ainakaan jos toinenkin osoittautuisi yhtä suuritarpeiseksi. Esikoisella on mm. atooppinen iho ja allergioita ja muutenkin taitaa olla huono nukkumaan. Viimeiset puolitoistavuotta olen herännyt lähes joka yö tunnin välein ja päiväuniakaan meillä ei nukuta niin, että itse pystyisin nukkumaan.
Olen täysin varma että kahden tai vaikka kolmenkin "normaalin" muksun kanssa pärjäisin/jaksaisin hienosti. Mutta elämä kyllä nyt on aivan toisenlaista kuin tuttavaperheissä joissa on "helpot" lapset. Entäpä jos eka lapsi on helppo ja toinen hankala? Saattaakin tulla aivan yllätyksenä, että arki voi olla uskomattoman rankkaa...