Vieläkin eskariin meno on vaikeaa :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jellonainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Jellonainen

Aktiivinen jäsen
22.07.2007
13 143
3
36
Tuo kohta 6v täyttävä esikoinen on ollut todella hankala viimeisen kuukauden, kiukuttelua ihan koko ajan. Välillä tuntuu että päiviin on vaikea saada mitään positiivista tekemistä yhdessä, kun joka asia pitää vääntää vaikeamman kautta (syömiset, pukemiset, jopa käsienpesut). Tiedän että 6-vuotiaan elämä voi olla vaikeaa kun pitäisi yhtäaikaa olla sekä iso että pieni, mutta tytön kanssa on ihan hirveää!

Tänäkin aamuna tytön ensimmäinen lause oli valitusta pikkusiskosta ja kiukutteli jotain muutakin. Sitten kun kerroin että tänään jään kotiin koska olen kipeänä, kuuntelin esikoisen yskimistä ja sanoin että hänkin saa jäädä kotiin, niin asenne muuttui täysin! Nyt kotona on iloinen tyttö joka höpöttää hyväntuulisena jatkuvalla syötöllä, sen sijaan että murjottaisi hiljaisena ja suuttuisi jos yritän puhua hänelle.

En tiedä mikä siellä eskarissa varsinaisesti mättää, tyttö on temperamentiltaan kyllä hitaastilämpiävä, joten sopeutuminen saattaa senkin takia kestää kauan. Eskariopelle kyllä annoin jo palautetta että alun olisi voinut toteuttaa pehmeämminkin. Nyt minulla ei ollut oikein mitään tietoa esim. päivän kulusta, niin että olisin lapselle voinut kertoa mitä siellä tapahtuu ja missä järjestyksessä.

Olen aika epätoivoinen koska tunnelma kotona on niin synkkä, koko ajan joudun komentamaan lasta kun mikään ei enää onnistu nätisti sanomalla. Torstaina on 6v-neuvola ja aion puhua asiasta terkan kanssa, mutta en tiedä mitä hänkään voi tehdä. Kasvatusneuvola tms. loisi luultavasti vain paineita tytölle, koska hän ei nytkään halua puhua tunteistaan tai edes kertoa päivän tapahtumista (yritän kyllä päivittäin kysellä, mutta se saa lapsen suuttumaan).

Tuntuu että sitä haastavammaksi vanhemmuus käy, mitä vanhemmaksi lapsi tulee. Mutta niinhän sen kai kuuluu ollakin.
 
Eskari-ikä on rankkaa...kuten totesit, lapsi on samalla sekä iso että pieni.

Oletko kuitenkin vienyt lapsen eskariin, protestoinnista huolimatta? Eräs tuttu lähtee aamulla viemään lastaan eskariin, ja kun lapsi saa eskarin eteisessä huutokohtauksen eikä suostu jäämään sinne, niin lapsi viedään takaisin kotiin (isä on kotona). Mielestäni se on...no, todella typerää. Annetaan lapsen määrätä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja !!!!!:
Ton ikäisillä saattaapi olla uhmaikä!

Niin kai onkin, mutta silti eskariin meneminen tuntuu ahdistavan lasta kovasti. Olen yrittänyt antaa eskari ja päiväkotipäivän jälkeen lapsille aikaa jutella päivän tapahtumista, mutta eskarilainen sulkeutuu vain kuoreensa eikä halua kertoa päivästään ensimmäistäkään asiaa.
 
Kannattaa kyllä ottaa opettajaan yhteyttä ja kysellä, että miten tytöllä on mennyt. Onko ystäviä, onko leikeissä mukana, yleinen viihtyvyys jne.. Voit myös pyytää opettajalta, että kertoo kirjallisena minkälaisia päiviä eskarilaisilla yleensä on.

Minä olen eskarissa avustajana ja kyllä silloin tällöin joku lapsi saattaa haluta kesken päivän kotiin, mutta se menee pian ohi. Tuo kuulostaa kyllä vähän huolestuttavalta. :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Eskari-ikä on rankkaa...kuten totesit, lapsi on samalla sekä iso että pieni.

Oletko kuitenkin vienyt lapsen eskariin, protestoinnista huolimatta? Eräs tuttu lähtee aamulla viemään lastaan eskariin, ja kun lapsi saa eskarin eteisessä huutokohtauksen eikä suostu jäämään sinne, niin lapsi viedään takaisin kotiin (isä on kotona). Mielestäni se on...no, todella typerää. Annetaan lapsen määrätä.

Nyt kun itsekin opiskelen, niin pitäähän minun viedä lapset hoitoon. Kyllä tyttö sanoo usein ettei halua eskariin, mutta olen aina sanonut että minun pitää mennä kouluun ja eskarissa on kivaa tekemistä ja kavereita sinulle. Mitään huutokohtauksia tyttö ei saa ihmisten ilmoilla, koska hän on aika ujo eikä tee itsestään numeroa.
 
Meillä oli tuo eskari vuosi ihan järjettömän hankala tytön kanssa.
Eskarissa tykkäsi olla ja yhteistyö eskarin kanssa meillä sujui hyvin.
Aamut todella hankalia lähteä ja aina en edes saanut tyttöä ekariin kun on pienempiäkin sisaruksia joten en voinut vaan napatakainaloon ja viedä...
Isä kesken töidensä välillä kävi viemässä jne.
Päiväkodista tuli palautetta,että kevätpuoli esikoululaisilla yleensäkin hankala...

Keväällä otinkin yhteyttä perheneuvolaan kun ajattelin,että ennen koulua on tuota asiaa käsiteltävä.
Eniten sain kuitenkin apua ihan Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta jossa käsitellään 6-vuotiaiden käytöstä.
Eli tätä KUNINGAS ikää : )
Oli kuin olisin lukenut kaikki lapseni käytösmuutokset tuolta ja helpotti käsitellä häntä.

Nyt on reipas ekaluokkalainen ja iloisin mielin aamuisin uorittaa aamutoimet ja lähtee kouluun.
Uskomaton muutos parissa kuukaudessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jellonainen:
Tuo kohta 6v täyttävä esikoinen on ollut todella hankala viimeisen kuukauden, kiukuttelua ihan koko ajan. Välillä tuntuu että päiviin on vaikea saada mitään positiivista tekemistä yhdessä, kun joka asia pitää vääntää vaikeamman kautta (syömiset, pukemiset, jopa käsienpesut). Tiedän että 6-vuotiaan elämä voi olla vaikeaa kun pitäisi yhtäaikaa olla sekä iso että pieni, mutta tytön kanssa on ihan hirveää!

Tänäkin aamuna tytön ensimmäinen lause oli valitusta pikkusiskosta ja kiukutteli jotain muutakin. Sitten kun kerroin että tänään jään kotiin koska olen kipeänä, kuuntelin esikoisen yskimistä ja sanoin että hänkin saa jäädä kotiin, niin asenne muuttui täysin! Nyt kotona on iloinen tyttö joka höpöttää hyväntuulisena jatkuvalla syötöllä, sen sijaan että murjottaisi hiljaisena ja suuttuisi jos yritän puhua hänelle.

En tiedä mikä siellä eskarissa varsinaisesti mättää, tyttö on temperamentiltaan kyllä hitaastilämpiävä, joten sopeutuminen saattaa senkin takia kestää kauan. Eskariopelle kyllä annoin jo palautetta että alun olisi voinut toteuttaa pehmeämminkin. Nyt minulla ei ollut oikein mitään tietoa esim. päivän kulusta, niin että olisin lapselle voinut kertoa mitä siellä tapahtuu ja missä järjestyksessä.

Olen aika epätoivoinen koska tunnelma kotona on niin synkkä, koko ajan joudun komentamaan lasta kun mikään ei enää onnistu nätisti sanomalla. Torstaina on 6v-neuvola ja aion puhua asiasta terkan kanssa, mutta en tiedä mitä hänkään voi tehdä. Kasvatusneuvola tms. loisi luultavasti vain paineita tytölle, koska hän ei nytkään halua puhua tunteistaan tai edes kertoa päivän tapahtumista (yritän kyllä päivittäin kysellä, mutta se saa lapsen suuttumaan).

Tuntuu että sitä haastavammaksi vanhemmuus käy, mitä vanhemmaksi lapsi tulee. Mutta niinhän sen kai kuuluu ollakin.

Ihan normaalia tuon ikäiseltä. On vaikeaa kun alkaa olla jo aika iso ja kotona jo vaaditaan vähän enemmän mutta silti haluaisi olla vielä pieni. Meillä ollut nyt puoli vuotta pelkkää vääntöä samanikäisen pojan kanssa ja loppua ei näy. Tsemppiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Villivadelma:
Kannattaa kyllä ottaa opettajaan yhteyttä ja kysellä, että miten tytöllä on mennyt. Onko ystäviä, onko leikeissä mukana, yleinen viihtyvyys jne.. Voit myös pyytää opettajalta, että kertoo kirjallisena minkälaisia päiviä eskarilaisilla yleensä on.

Minä olen eskarissa avustajana ja kyllä silloin tällöin joku lapsi saattaa haluta kesken päivän kotiin, mutta se menee pian ohi. Tuo kuulostaa kyllä vähän huolestuttavalta. :|

Aluksi en oikein saanut mitään palautetta päivästä, mutta sen jälkeen kun itse annoin opelle palautetta, ovat hoitajat alkaneet hakiessa jotain kertoa päivästä. Päiväkodissa oli niin ihanaa kun hoitajat itse tulivat kertomaan mitä kaikkea ovat tehneet ja miten lapsen päivä on sujunut, tuolla eskarissa toiminta on paljon koulumaisempaa (eskari onkin koululla ja hoito on osin yhdessä koulun ap- ja ip-kerhon kanssa). Tytölle olisi varmasti tehnyt hyvää vielä vuosi päiväkotiympäristössä, mutta täällä ei eskarin käyminen päiväkodissa ole mahdollista. Niin ja hoitajia eskarissa on vain yksi 13 lasta kohden, mikä on minusta erittäin iso miinus juuri niiden hiljaisten lasten kannalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja koululaisen äiti:
Eniten sain kuitenkin apua ihan Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta jossa käsitellään 6-vuotiaiden käytöstä.
Eli tätä KUNINGAS ikää : )
Oli kuin olisin lukenut kaikki lapseni käytösmuutokset tuolta ja helpotti käsitellä häntä.

Tuolla olenkin käynyt ja on kyllä paljon asiaa, tunnistan paljon lapsen muutoksia sieltä.
 
Niin ja päiväkodista jäin myös kaipaamaan niitä ihanan äidillisiä hoitajia, ryhmässä kaikki olivat ikähaarukassa 40-60v, ja he todella tuntuivat nauttivan työstään ja ohjasivat lapsia esim. kaverisuhteissa. Eskarin hoitajat tuntuvat enemmän ehkä kavereilta lapsille, vaikka ainakin toisella on itselläänkin eskari-ikäinen lapsi. En tiedä olisiko esim. neuvolapsykologin kautta mahdollisuus saada lausunto, että lapseni tarvitsee erityistä tukea. PK-ryhmässä joillain lapsilla sellainen kai olikin, ja ryhmässä oli siksi ylimääräisenä hoitajana yksi ryhmäavustaja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jellonainen:
Alkuperäinen kirjoittaja Villivadelma:
Kannattaa kyllä ottaa opettajaan yhteyttä ja kysellä, että miten tytöllä on mennyt. Onko ystäviä, onko leikeissä mukana, yleinen viihtyvyys jne.. Voit myös pyytää opettajalta, että kertoo kirjallisena minkälaisia päiviä eskarilaisilla yleensä on.

Minä olen eskarissa avustajana ja kyllä silloin tällöin joku lapsi saattaa haluta kesken päivän kotiin, mutta se menee pian ohi. Tuo kuulostaa kyllä vähän huolestuttavalta. :|

Aluksi en oikein saanut mitään palautetta päivästä, mutta sen jälkeen kun itse annoin opelle palautetta, ovat hoitajat alkaneet hakiessa jotain kertoa päivästä. Päiväkodissa oli niin ihanaa kun hoitajat itse tulivat kertomaan mitä kaikkea ovat tehneet ja miten lapsen päivä on sujunut, tuolla eskarissa toiminta on paljon koulumaisempaa (eskari onkin koululla ja hoito on osin yhdessä koulun ap- ja ip-kerhon kanssa). Tytölle olisi varmasti tehnyt hyvää vielä vuosi päiväkotiympäristössä, mutta täällä ei eskarin käyminen päiväkodissa ole mahdollista. Niin ja hoitajia eskarissa on vain yksi 13 lasta kohden, mikä on minusta erittäin iso miinus juuri niiden hiljaisten lasten kannalta.

Meidän ryhmässä on myös 13 lasta, opettaja plus minä. Siis onko siellä opettajan lisäksi avustajaa/hoitajaa?
Meidänkin eskari on koulun kanssa samoissa tiloissa, mutta olemme pyrkineet pitämään kuitenkin eskarin eskarina, eikä liian koulumaisena. Tietysti kun olemme koulun tiloissa, niin vapaan leikin aikana ei voi huutaa ja riehua niin paljon kuin jos olisimme päiväkodin tiloissa. Kuitenkin seinän takana on oikea koululuokka, joka yrittää opiskella.
Että jollain tavalla vaikuttaa varmasti tuo kouluympäristö teidänkin eskarilaisilla. Kieltämättä olemme myös miettineet, että olisi helpompaa jos eskari ei olisi koululla, mutta tilanne nyt on mikä on ja siihen on sopeuduttava.
Kannustan sinua rohkeasti kysymään opettajalta miten päivät etenevät. Sen avulla voisit tytöltä sitten kysellä koulupäivästä.
Tyyliin, "Miten teillä meni ulkoleikit tänään, pelasitteko jotakin vai leikittekö omia leikkejä?", "Minkälaisia tehtäviä teitte eskarikirjasta, olivatko ne mielestäsi helppoja tai vaikeita?" jne.. Ehkä noin saisit selville onko päivässä ollut jotain epämiellyttävää?
 
päivähoidon kanssa, ,nyt molemmat pienryhmässä eskarissa, eikä vois reippaampia olla!!! Iloista puheensorinaa aamulla, vaatteet löytyy ja keloakin jo kysellään...mahtava muutos ryhmän vaihdoksella!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Villivadelma:
Meidän ryhmässä on myös 13 lasta, opettaja plus minä. Siis onko siellä opettajan lisäksi avustajaa/hoitajaa?
Meidänkin eskari on koulun kanssa samoissa tiloissa, mutta olemme pyrkineet pitämään kuitenkin eskarin eskarina, eikä liian koulumaisena. Tietysti kun olemme koulun tiloissa, niin vapaan leikin aikana ei voi huutaa ja riehua niin paljon kuin jos olisimme päiväkodin tiloissa. Kuitenkin seinän takana on oikea koululuokka, joka yrittää opiskella.
Että jollain tavalla vaikuttaa varmasti tuo kouluympäristö teidänkin eskarilaisilla. Kieltämättä olemme myös miettineet, että olisi helpompaa jos eskari ei olisi koululla, mutta tilanne nyt on mikä on ja siihen on sopeuduttava.
Kannustan sinua rohkeasti kysymään opettajalta miten päivät etenevät. Sen avulla voisit tytöltä sitten kysellä koulupäivästä.
Tyyliin, "Miten teillä meni ulkoleikit tänään, pelasitteko jotakin vai leikittekö omia leikkejä?", "Minkälaisia tehtäviä teitte eskarikirjasta, olivatko ne mielestäsi helppoja tai vaikeita?" jne.. Ehkä noin saisit selville onko päivässä ollut jotain epämiellyttävää?

Nyt minullekin on jo auennut päivän järjestys kun eskaria on kuukausi takana. Olemme vihdoikin saaneet myös lukujärjestyksen, niin tiedän myös mikä on minkäkin päivän teema, mutta lapsi ei halua vastata kun kyselen juuri noita esimerkkinä antamiasi juttuja. Hän suuttuu ja tiuskaisee että ei leikkinyt mitään, ei halua kertoa jne. Olen yrittänyt selittää että kun ei olla moneen tuntiin nähty, haluaisin kuulla mitä lapsi on päivän aikana puuhaillut, mutta ei auta. Joskus kyllä ohimennen mainitsee kenen kanssa on leikkinyt, mutta jos yritän kysyä vaikka että "no, mitäs te leikitte", niin taas tyttö suuttuu. Argh!

Eskarissa on tällä hetkellä ilmeisesti 18 lasta (aluksi piti olla 22, onneksi määrä on hiukan vähentynyt). Eskariajan 9-13 läsnä on eskariope ja avustaja, aamulla ja iltapäivällä yksi hoitaja (eskariavustaja on joko aamu- tai iltapäivällä, toisen vuoron tekee toinen hoitaja). Noista 18 lapsesta ilmeisesti 4 käy pelkkää eskaria, eli ei ole hoidossa.
 
Ja jotenkin minusta tuntuu että ongelma ei ehkä ole siinä itse eskaripäivässä (sen mitä lapsi joskus kertoo eskariopesta, tehtävien teosta, Salaisesta maasta ja Kisu Pikkukuusta, se on aina innostunutta), mutta se vapaan touhuilun osuus aamu- ja iltapäivällä on se, mistä ei puhuta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hmmm :
en kyllä nyt yhtään tajua että millä perusteilla sä saisit avustajan lapselles luokkaan??

En henk.koht. avustajaa kaipaakaan, mutta ainakin päiväkodissa oli ryhmään annettu yleinen avustaja, koska siellä oli erityistä tukea tarvitsevia lapsia (puheenkehityksen häiriöitä, kuulohäiriöitä ainakin). Mietin että jos vaikka psykologi suosittelisi että lapseni tarvitsee enemmän ohjausta esim. sosiaalisissa tilanteissa, ryhmään saataisiin lisää henkilökuntaa. tuo 1 hoitaja/13 lasta on todella vähän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jellonainen:
Ja jotenkin minusta tuntuu että ongelma ei ehkä ole siinä itse eskaripäivässä (sen mitä lapsi joskus kertoo eskariopesta, tehtävien teosta, Salaisesta maasta ja Kisu Pikkukuusta, se on aina innostunutta), mutta se vapaan touhuilun osuus aamu- ja iltapäivällä on se, mistä ei puhuta.

Tiedätkö se on monelle vaikeaa. Meillä koko ryhmä on hipihiljaa kun tehdään tehtäviä ja kaikki ovat hienosti mukana. Mutta kun alkaa vapaa leikki, niin alkaa myös nahistelut, tappelut, riidat jne. Kysy opettajalta miten tytöllä menee vapaassa leikissä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Villivadelma:
Alkuperäinen kirjoittaja Jellonainen:
Ja jotenkin minusta tuntuu että ongelma ei ehkä ole siinä itse eskaripäivässä (sen mitä lapsi joskus kertoo eskariopesta, tehtävien teosta, Salaisesta maasta ja Kisu Pikkukuusta, se on aina innostunutta), mutta se vapaan touhuilun osuus aamu- ja iltapäivällä on se, mistä ei puhuta.

Tiedätkö se on monelle vaikeaa. Meillä koko ryhmä on hipihiljaa kun tehdään tehtäviä ja kaikki ovat hienosti mukana. Mutta kun alkaa vapaa leikki, niin alkaa myös nahistelut, tappelut, riidat jne. Kysy opettajalta miten tytöllä menee vapaassa leikissä?

Pitää hoitajilta kysellä enemmän. Eskaripäivän aikana ei juuri vapaata leikkiä olekaan, ja eskariope taas ei ole läsnä kuin sen eskariajan. Olenkin miettinyt mikä koulutus hoitajilta oikein vaaditaan, koska ainakin toinen toimii myös koulunkäyntiavustajana (vai kouluavustajana, niissäkin taitaa olla jotain eroa). Pedagogisia taitojahan tuossa paljon tarvittaisiin.
 
Ja hitaastilämpiävä tyttö meilläkin. Erona se, että kyllä kertoo kertomistaan mikä mättää, ja näyttää tunteensa niin kotona kuin eskarissakin... (mikä on välillä äärettömän raskasta, valituksen kuunteleminen siis, mutta sinänsä kai hyvä asia kuitenkin...). Meillä opet aivan superihania ja auttavat minkä voivat, myös leikkikavereita löytyy aina. Ja silti jokailtainen valitus alkaa viimeistään nukkumaan mennessä; en halua mennä, siellä on tyhmää jne. Jätettäessä tuhertaa itkua ja kieltää aikuista lähtemästä, tosin jää kuitenkin kun vain ilmoitan lähteväni (tarrapalkkiosysteemi käytössä, tarra / hyvä "jääminen")

Eli eskarissa näyttää viihtyvän, aamut ja illat kotona vaikeita. Koskahan alkaisi helpottamaan...?
 

Yhteistyössä