Viikot yksin lasten kanssa, kokemuksia :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mulish
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

mulish

Aktiivinen jäsen
23.08.2007
4 296
0
36
Muutama kuukausi yksin lasten kanssa, lapsia 4 ja ikää nyt 2kk,2v,3v ja eskari-ikäinen.
Mies siis tekee töitä kauempana ja tulee vapaina kotiin.
Vähän jännittää miten sujuu :D
 
Jos selviätte miehen reissuista ilman suurempaa kriisiä, niin todella olette pitkäpinnaista sakkia. Meillä mies joitakin iltoja viikossa pois, ja meillä yksi ainoa lapsi. Monesti olen asiasta jäkättänyt, koska en yksin halua yhteistä lastamme hoitaa.
 
Kyllä sä pärjäät. Aika pitkälle asennekysymys. Ja jos vain mahdollista, käytä lastenhoitoapua. Tietty sitten voi tulla rankkaa, jos lapset sairaina. Onko sulla mitään turvaverkkoja käytössäsi?
 
Meillä oli 2 vuotta etäsuhde ennenkuin muutimme yhteen. Olin silloin esikoiseni yh ja tottunut olemaan kahden lapseni kanssa. Mutta nyt lapsia kuitenkin jo 4 ja hiukan jännittää miten menee.
Muutetaan toiselle paikkakunnalle ja mies muuttaa sitten syksyllä perässä. Olisin voinut itsekin muuttaa vasta sitten mutta esikoinen joutuisi vaihtamaan koulua, enkä sitä halua.
 
Riippuu asenteesta, mutta minusta se on tosi raskasta. Itse yritän aina saada jonkun toisen aikuisen meille edes joksikin aikaa, sekin on jo paljon kun on toinen aikuinen edes itselle juttuseurana. Tai sitten lähden lasten kanssa esim. mummolaan pariksi päiväksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä sä pärjäät. Aika pitkälle asennekysymys. Ja jos vain mahdollista, käytä lastenhoitoapua. Tietty sitten voi tulla rankkaa, jos lapset sairaina. Onko sulla mitään turvaverkkoja käytössäsi?

Iso mummi asuu siellä mihin muutetaan, eli hätätapauksessa tulee kyllä.
Nyt asutaan liki 400km päässä suvustani ja uudelta paikkakunnalta sukulaisiin vain tunnin ajomatka, joten apu paljon lähempänä kuin nyt.
Nyt olemme miehen kanssa pärjänneet ihan kaksin lasten kanssa ilman apua.
 
Kyllä siitä selviää, mutta mä ainakin jouduin suunnittelemaan ruokalistat ja kaupassakäynnit normaalia paremmin, jättämään tietysti harrastuksen väliin ja olemaan tosi nopea töissä, että ehdin sekä viedä että hakea lapset. Mutta eipä siinä muuten mitään, tavallista arkea. Jos helpottaa, kannattaa sopia vaikka kaverin kanssa iltavierailut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mulish:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä sä pärjäät. Aika pitkälle asennekysymys. Ja jos vain mahdollista, käytä lastenhoitoapua. Tietty sitten voi tulla rankkaa, jos lapset sairaina. Onko sulla mitään turvaverkkoja käytössäsi?

Iso mummi asuu siellä mihin muutetaan, eli hätätapauksessa tulee kyllä.
Nyt asutaan liki 400km päässä suvustani ja uudelta paikkakunnalta sukulaisiin vain tunnin ajomatka, joten apu paljon lähempänä kuin nyt.
Nyt olemme miehen kanssa pärjänneet ihan kaksin lasten kanssa ilman apua.

Tokihan te olette kaksin pärjänneet. Mutta kannattaa vähän ennakoida, että mitä tehdä jos vaikka joutuu vauvan jostain syystä lääkäriin viemään. Koko kööri mukaan vai joku vähän etäisempikin hoitoapu muiden kanssa kotiin siksi aikaa.
 
Asennekysymys. Mulla ei tosin oo neljää lasta vaan kaksi, mutta hyvin niiden kanssa ilman miehen apuakin pärjäsi. Kivempaa on toki nyt, kun ei enää tarvitse olla yksin vastuussa kaikesta.
Joku plan B on kyllä hyvä olla olemassa. Kuka tulee apuun jos apua tarvitaan, jne.
 
Mä olen viikot yksin. Kaks lasta 6v ja 4v ja kolmas tulossa. Meillä tämä on ihan normia arkea, ei mitenkään erityisen raskasta siis. Mies on nyt ollut 4v tällä lailla viikot pois, sitä ennen vuorotöissä mikä minusta oli raskaampaa koska piti ottaa huomioon miehen työvuorot ja nukkumiset yms.

Me käydään viikolla kaupassa lasten kanssa ja hoidetaan asialliset hommat, sitten kun mies tulee viikonloppuna käymään niin ollaan perheen kans ja nautitaan. Miehellä on vapaa viikkoa nykyään joka neljäs viikko mikä kyllä on aika ihana lomaviikko varsinkin näin viimesillään raskaana olevalle :D

Meillä on lasten kanssa ihan omat rutiinit, nuo ei esimerkiksi valvo hirveän myöhään iltaisin, menevät siinä kasin jälkeen nukkumaan jotta mun käpy ei ihan pala :snotty: :ashamed:

Aika paljon käydään kylässä ja meillä käy aika paljon väkeä mikä on tosi hyvä juttu.

Ei se yksinolo niin kamalaa ole,mä oikeastaan ihan tykkään elää näin. =)
 
Kauppareissuja olen jo nyt miettinyt :D Olen ajatellut että miehen ollessa vapailla kerään kaapit täyteen ja muutenkin varaudun paremmin.
Äkillisessä tapauksessa mummi varmaan tulisi, tai ystävä joka asuu samalla paikkakunnalla.
Jos tiedän etukäteen menoja voin hommata jonkun sukulaisista meille.

Toisaalta sitä odottaa että saa olla lasten kanssa yksin, näkee mihin voimavarat oikeasti riittää ja tekee hyvää suhteellekin olla vähän erossa.
Kai sen tässä viimeistään näkee miten luja liitto meillä on :D
 
Mua kauhistuttaa jo valmiiksi: mies lähtee kenttätöihin toukokuuksi, on vain viikonloput kotona. Suunnittelen jo suunnilleen ruokia valmiiksi pakastimeen. Stressaan liikaa. Kaupassakäynnit, pk-matkat, oma aika nollissa, ei pääse jumppaan, argh.

Njaah, tiedossa varmaan palstailua kaikki illat :o
 
Meillä sujui 2 vuotta melkeinpä tuollaisella järjestelyllä. Lapset olivat 2, 1 ja nuorimmainen syntyi, kun järjestely alkoi. Opiskelujen vuoksi jouduttiin sellaiseen ratkaisuun. Monet, siis tosi monet, luulivat, että oltaisiin oltu eroamassa miehen kanssa :/
Viikonloppuisin nähtiin ja aina, kun mies pääsi aikaisemmin viikolla koulusta, niin tuli kotiin.
Minun vinkki on, että kannattaa elää normaalia arkea sinäkin aikana, kun iskä on kotona- eikä tehdä siitä hirveää show-numeroa. Kun elämä taas tuollaisen järjestelyn jälkeen palaa normaaliksi, niin sopeutuminen on kaikille helpompaa, vaikka kivahan se on joskus jotain extraa järkkäillä :D
 
hei!
Minulla myös neljä alle kouluikäistä ja ensi maanantaista alkaen olen myös yksin viikot lasten kans. Meillä tosin nuorin jo 9kk. Kyllä uskon että me pärjätään. heikko lenkki on se, että aikuis kontaktit ovat aika vähissä ja se jos mikä kyselee sitten niitä hermoja.
Mutta voimia mulish sulle =).
 
Meillä lapset menevät 19.30-20 välisenä aikana nukkumaan, paitsi vauva tietenki menee vielä omalla rytmillään. Ja tuosta ajoissa nukkumaan menemisest pidän tiukasti kiinni. Tiedän että tarvitsen illalla pienen lepohetken itselleni =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hanna:
hei!
Minulla myös neljä alle kouluikäistä ja ensi maanantaista alkaen olen myös yksin viikot lasten kans. Meillä tosin nuorin jo 9kk. Kyllä uskon että me pärjätään. heikko lenkki on se, että aikuis kontaktit ovat aika vähissä ja se jos mikä kyselee sitten niitä hermoja.
Mutta voimia mulish sulle =).

Aikuiskontaktit on kyllä vähissä, täällä sekä uudella paikkakunnalla.
Ajattelin kokeilla perhekerhoa jos alkaa yksinäisyys iskemään..vaikka olen huono tutustumaan toisiin ihmisiin ja harvoin naisesta löydän ystävän..en tule oikein kaikkien naisten kanssa toimeen :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja mulish:
Alkuperäinen kirjoittaja hanna:
hei!
Minulla myös neljä alle kouluikäistä ja ensi maanantaista alkaen olen myös yksin viikot lasten kans. Meillä tosin nuorin jo 9kk. Kyllä uskon että me pärjätään. heikko lenkki on se, että aikuis kontaktit ovat aika vähissä ja se jos mikä kyselee sitten niitä hermoja.
Mutta voimia mulish sulle =).

Aikuiskontaktit on kyllä vähissä, täällä sekä uudella paikkakunnalla.
Ajattelin kokeilla perhekerhoa jos alkaa yksinäisyys iskemään..vaikka olen huono tutustumaan toisiin ihmisiin ja harvoin naisesta löydän ystävän..en tule oikein kaikkien naisten kanssa toimeen :whistle:

Perhekerhoon minäki ajattelin suunnata kun kerran saan auton käyttööni. Hulluksihan sitä tulisi jos pitäisi viikot kökkiä täällä kotona ilman autoa kun meiltä ei kävellen mihinkään pääse. Mut ehdottomasti kannatan että suuntaat liikenteeseen=).
 
4,5v putkeen jo näin eletty ja myös muutimme uuteen paikkakuntaan, joten sekin meitä yhdistää. Nyt onneksi kuitenkin meidän isommat lapset ovat jo ala-asteen ylimmillä, joten se auttaa asiaa eli heistä on apua kotitöissä (esim kun olin vatsataudissa) ja voin lenkillekin lähteä vauvan kanssa ja jättää isomat vahtimaan muita.

Oikeastaan ainut iso ongelma lähiaikoina on ollut 3 vuotiaan nukkumaan käyminen. Kun päivinä jolloin ei nuku päiväunia, pitäisi yöunille käydä aiemmin, mutta yksin en tahdo selviytyä iltahommista niin, että saisin hänet sänkyyn, jos muut hereillä ja iltatoimilla.

Perhekerhosta ja muutenkin lasten kautta olen onnekseni saanut kavereita ja sellaisiakin, jkoilta voisi hätätapauksessa saada apua.
 
tsemppiä! Kyllä siitä pärjää kun vaan ottaa sen asenteen. Kokemusta ei ole ihan tuollaisesta mutta sellaisesta et mies tekee 12 tuntisia päiviä ja joskus pidempiäkin. Lähinnä kevät kesä syksy aikaan. Selvitty on vaikka kipeänä raskasta onkin.
 
Mä olin neljän lapsen kanssa yksin, kun mies oli ulkomaankomennuksilla ja pienin oli vauva.
Sain vähän apua viikonloppuisin, mummi tuli silloin siksi aikaa avuksi, kun siivosin ja kävin isommilla kauppaostoksilla. Arki piti pärjätä yksin.
Raskaimmalta mun mielestä tuntui, että ei ollut aikuista jakamassa arkea, vaikka rahallisestihan se kannatti. Miehellekin oli raskasta kuulla miten väsynyt olin (vauvalla ei vielä mitään rytmiä) ja sekin ettei voinut tehdä mitään auttaakseen.
Mä en osaa pyydellä ulkopuolista apua, jos sitä ei tarjota. Ollaan miehen kanssa tavallisesti jaettu paljon arkea niin että kumpikin saa vapaa-aikaa, että osittain oli tottumuskysymyskin. Kyllähän yh-äidit, leskeytyneet jne. pärjää ilman toista aikuista ja niin kai sitä pärjäis itsekin, jos olis pakko. Muutama kuukausi varmasti menee teilläkin aika nopeaan.
Tukiverkkojahan pystyt vaikka etukäteen kyselemään, sulla on niin monta pientä, että oiskohan siellä uudessa asuinpaikassa esim. mahdollista saada joskus perhetyöntekijää tai jotain kodinhoitoapua kotiin? Paremmin varmasti jaksais, jos olis ulkopuolista apua.
 

Yhteistyössä