voi että kun ärsyttää ( kaverin suhtautuminen lasten ruokailuun)...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Hermo menee kun kaverini puuttuu/huomauttelee lapsen ruokailuista! Hänellä itselläänkin lapsia joiden ruokailuista en ole halaistua sanaa sanonut! Molempien lapset (joita ruokailu koskee 4.5v).

Eli asiaan; meillä lapsi hyvin hoikka ja pitkä. Huono ruokahalu usein ja pieniä määriä syö, mutta sen minkä syö on terveellistä. Lisäksi tykkää paljon kaikista kasviksista sekä hedelmistä ja marjoista. Kasvaa omaa käyrää tasaisesti. Periaatteena meillä on ettei tuputeta ja pakoteta ruokailemaan. Jos ei ole nälkä tai ei halua syödä, saa poistua pöydästä mutta seuraavan kerran ruokaa saa vasta normaaliin ruoka-aikaan. Herkkuja ei välissä tipu.

Noh, nyt kaverin kanssa olimme perheiden kera viettämässä aikaa ja lapset naukuivat pullaa sekä keksejä yms. Kaverini antoi lapsille luvan herkkuihin n.tuntia ennen ruokaa. Tiesin jo ettei omalle lapselle enää niiden jälkeen ruoka maita, mutta en puuttunut asiaan kun muutkin lapset saivat luvan herkutteluun ( hän lupasi herkut myös meidän lapselle kun kaikki vierekkäin istuivat).

Sitten kun pääsemme kohta kaikki ruokapöytään ja lapseni närkkii vain pari haarukallista ruokaa niin kaverini alkaa silmiä pyörittelemään ja siunailemaan ettei hän jaksaisi tuollaista ollenkaan (ettei lapsi juuri koskekaan ruokaan)!!!

Hän itse aiemmin lupaa antaessaan sanoi lapselleen että "syöt sitten kaikki ruuatkin mitä äiti sinulle lautaselle laittaa jos herkkuja syöt". Heillä taas aina noin että lapset saavat herkkuja ennen ruokaa ja sitten vaikka syöttämällä pakkosyötetään ruokahaluttomat lapset, mutta ruoka täytyy syödä vaikkei enää nälkä olisikaan. Heidän lasten kohdalla ei tule kuuloonkaan että ruokaa ei syötäisi, on vain pakko. Minusta vaikuttaa etteivät heillä lapset syö nälkäänsä, vaan äitiä miellyttääkseen ja pakotuksen uhalla.

Minusta tuo on väärin ja alkoi meidän lapsen ruokailujen arvostelu ärsyttää suunnattomasti. Mitä mielipiteitä? Olisi tehnyt mieli avata oma sanainen arkku myös...
 
Who cares?Molemmilla perheillä oma suhtautuminen lasten ruokailuun.Sinä olit fiksu,kun et järjestänyt kohtausta ilmeisesti hieman käytöstavat käsittäneen ystäväsi kanssa tämän arvostellessa perhettänne.
 
Minä olen sanonut monta kertaa muille tuosta meidän lapsesta, että se kyllä osaa syödä nälkänsä mukaan tai että kyllä se syö sen verran kuin tarpeelliseksi katsoo. Sen ei pitäisi olla ketään henkilökohtaisesti loukkaava kommentti, mutta välittää ehkä riittävän selkeästi meidän asenteen asiaan. Olet oikealla tiellä, joten varsinkin jos paljon hengailette kyseisen kaverin kanssa, niin yritä keksiä joku selkeä mutta asiallinen tapa sanoa, että teidän lapsi saa säädellä itse paljonko syö. Ei se ole lapsenkaan eduksi jos joku vieras koko ajan naputtaa hänen tavastaan syödä.
 
[QUOTE="vieras";28723384]Kyllä näköjään. Minusta se on pakkosyöttöä jos 4- vuotias sanoo ettei ole nälkä ja äiti ei kuuntele vaan syöttää lapselle kaikki ruuat siitä huolimatta.[/QUOTE]

meillä vasta vajaa kolmevuotias, jota kyllä 'pakkosyötetään'. ei itkuun asti, mutta enemmän pakotetaan syömään kuin lasta huvittaisi. poika on kova liikkumaan. ei tahtoisi keskittyä syömiseen niin pitkään, että saisi riittävästä ruokaa jaksaakseen tohottaa seuraavaan ruokailuun asti.

vaihtoehdot ovat siis
1. "pakkosyöttöä" ja sitten iloista leikkiä ja hyvää mieltä monta tuntia
2. riittämätön syönti lapsen oman valinnan mukaan, hetki iloista leikkiä ja sitten pahaa mieltä ja pää punaisena huutoa ennen seuraavaa ruoka-aikaa
3. jatkuva seisova pöytä josta voi käydä närppimässä ruokia iloisen leikin välissä jatkuvasti.

itse olen valinnut ykkösen ja olen valintaani tyytyväinen. en aina itsekään osaa hillitä mielihalujani (elokuva on kivempi kuin aikainen nukkumaanmeno, otan vielä pari irtokarkkia vaikka se aiheuttaakin ähkymmän olon jne.) enkä vaadi sitä pikkulapseltakaan. -> toki toisten mielestä sitä pitäisi juuri pienestä asti harjoitella, mutta itse ajattelen, että aikuinen asian tietää ja päättää että kohtuullinen määrä syödään. lapsi sitten vaikuttaa pienemmissä määrin, syökö vielä enemmän, ottaako leipää ja maitoa jne.

mielenkiintoista nähdä, miten meillä homma muotoutuu kun on vähän isommasta lapsesta kyse.

ja anteeksi ap, meni nyt ihan ohi aiheen. näköalattomuutta kaveriltasi tuollainen kommentoiti. parasta olisi ehkä ollut sinun asiallisesti perustella oma kantasi siihen perään. (itsekin kyllä olisin tilanteessasi varmaan vaan ollut hiljaa ja harmitellut sitten myöhemmin.)
 
Kaveri oli vähän asiaton kun puuttui teidän lasten syömisiin. Itse olisin ehkä vastannut että arvasin kyllä näin käyvän, kun söivät herkkuja juuri tunti sitten, että eihän ruoka nyt tietenkään vielä maistu.

Mulla on yksi kaveri joka tekee juuri noin, syöttää lapselleen pullaa ja mehua pitkin päivää ja sitten tuskailee ja kiukuttelee kun lapsi ei syö. Olen ihan suoraan (mutta nätisti) sanonut kun heillä käydään ja herkkuja aletaan kaivamaan esille, että syötäisiinkö näitä vasta ruuan päälle niin lapsille maistuu ruoka paremmin. Ei ole vastaan pistänyt, mutta ei silti toimi samalla tavoin oman lapsensa kanssa muulloin vaikka lapsi selvästi syö paremmin kun ei ole annettu herkkuja liian lähellä ruokaa. No oma on asiansa, en ala enempää puuttumaan, mutta omien lasteni syömiseen kyllä katson voivani puuttua.
 
Kuinka hoikka lapsesi todella on? Mitä neuvola sanoo kasvusta, painosta? Voi olla, että sinun kuitenkin ptäisi hieman enemmän "pakkosyöttää" lastasi, tai löytää jonkinlainen kompromissi tilanteeseen. Sillä voi olla, että lapsesi kuitenkin sinun tyylilläsi saa liian vähän ravintoa. Tuon ikäinen lapsi ei osaa välttämättä mitoittaa syömistään oikein, vaan usein syö opittujen tapojensa mukaisesti. Aikuisen tehtävä auttaa muuttamaan näitä tapoja sopiviksi, niin että lapsi saa riittävästi ravintoa. Tällä en tarkoita, että kaverisi tapa toimia tai kommentoida tilannettanne olisi oikein, jokainen vastaa oman lapsensa kasvatuksesta.
 
Kuinka hoikka lapsesi todella on? Mitä neuvola sanoo kasvusta, painosta? Voi olla, että sinun kuitenkin ptäisi hieman enemmän "pakkosyöttää" lastasi, tai löytää jonkinlainen kompromissi tilanteeseen. Sillä voi olla, että lapsesi kuitenkin sinun tyylilläsi saa liian vähän ravintoa. Tuon ikäinen lapsi ei osaa välttämättä mitoittaa syömistään oikein, vaan usein syö opittujen tapojensa mukaisesti. Aikuisen tehtävä auttaa muuttamaan näitä tapoja sopiviksi, niin että lapsi saa riittävästi ravintoa. Tällä en tarkoita, että kaverisi tapa toimia tai kommentoida tilannettanne olisi oikein, jokainen vastaa oman lapsensa kasvatuksesta.

Minkä tahansa ikäinen terve lapsi, vastasyntynytkin, osaa säädellä syömisensä määrää itselleen sopivaksi niin kauan kuin tarjolla on järkevää ruokaa järkevin väliajoin eikä aikuiset (tai myöhemmin muut lapset) sotke lapsen suhdetta ruokaan. Myös lasten ravitsemussuosituksissa sanotaan, että aikuinen päättää mitä on tarjolla, ja _lapsi_ päättää paljonko sitä syö.

Toki jos lapsi on sairas tai lapsen suhde ruokaan on muiden sorkkimisen seurauksena muuttunut epäluonnolliseksi, täytyy aikuisen ehkä ohjata lapsen syömää ruokamäärää ravitsemuksen turvaamisen nimissä. Mutta lähtökohta on luottaa lapseen tässä asiassa. Ja normaalipainon rajoihin mahtuva hoikkuus ei ole vika, jonka perusteella pitäisi kyseenalaistaa lapsen ravitsemustila. Aloittaja kertoo lapsen kasvun olleen tasaista, se on yleensä hyvä merkki. Toki jos aloittajalla on syytä epäillä (neuvolan sanomisten tai lapsen voinnin) perusteella lapsen ravinnonsaannin riittävyyttä, niin asia on selvitettävä, mutta pakkosyöttöehdotus aloitusviestin perusteella on kyllä aika outo veto :) Ongelmaa todennäköisesti ei ole, mutta jos nyt kuitenkin vähän alettaisiin sorkkia lapsen omia nälkäviestejä, varmuuden vuoksi? Koska Suomessa on suuri ongelma leikki-ikäiset lapset, jotka kärsivät aliravitsemuksesta, koska eivät syö tarjottua ruokaa?
 

Yhteistyössä