Kerron miksi minä en jätä 1-vuotiastani koskaan yksin. Siksi, että perusturvallisuus ja perusluottamus kehittyvät ensimmäisten elinvuosien aikana ja haluan niiden olevan mahdollisimman hyvät. En halua lapseni heräävän (kertaakaan) huutamaan ja kuvittelevan (koska olen ajamassa nurmikko tai saunassa) tulleensa hylätyksi. Vauvahan ei tiedä, että äiti tulee pian, ei vaikka joka ikinen kerta aiemmin äiti olisi tullut pian. En halua että hän kaatuu pinnasängyssä ja satuttaa edes vähän itseään, ja itkee yksin. Haluan ylipäätään olla paikalla pian kun hän herää, koska ei tuon ikäisen tarvi vielä olla yksin. Enkä halua ottaa sitä riskiä että kuitenkin kävisi jotain, mitä tahansa, enkä olisi paikalla. En siis jättäisi lastani yksin kotiin, edes hetkeksi.
En ole hysteerinen, mutta tehnyt riittävästi lastensuojelutyötä ja päivähoitotyötä ja käynyt kouluni lasten kehityksestä. Sinä teet äitinä omat ratkaisusi, mutta minä en tekisi sinun ratkaisujasi.