K
Kokemuksia kellään?
Vieras
Tapasimme 2,5v vuotta sitten ja ihastuimme toisiimme todella voimakkaasti. Olimme molemmat varattuja, lapsia molemmilla. Itselläni oli liitto ollut jo pitkään huono ja edellisestä kriisistä oli vain hetki aikaa kun tapasin tämän miehen. Tällä miehellä vähän samanlainen tausta. Tästä alkoi "salasuhde", jossa ei kylläkään seksiä ollut, mutta pidimme yhteyttä tiiviisti koko ajan, päivittäin, ja huomasimme rakastuneemme. Nähtiin aina kun voitiin jne. Muutaman kerran jäätiin kiinnikin viesteistä. Tunsimme suunnatonta syyllisyydentunnetta tästä kaikesta, koska kuitenkin meillä oli perheet taustalla, vaikka kaikki merkit näyttikin että erot on tulossa. Ja ei MEIDÄN takia (toki vaikutti) vaan kaiken muun vuoksi miksi oli jo mennyt pitkään huonosti oman puolison kanssa.
Itse olin vielä valmis yrittämään exäni kanssa kaikkeni, mutta hän ei ollutkaan enää valmis. Halusi eroa ja itsekin ymmärsin että niinhän se on... Aikani myös surin tätä. Kokoajan tämä toinen mies kuitenkin oli kuvioissa mukana, vaikka olinkin valmis jättämään jopa hänet, sielunkumppanini, pelastaakseni oman liittoni.
Tämän toisen miehen liiitto päättyi sitten talvella, ja omasta liitostani tehtiin eropäätös keväällä. Tällä hetkellä olemme molemmat vapaita, asumme yksin ja hoidamme lapsiamme vuoroviikoin. Koko tämän ajan olemme olleet toistemme "tukihenkilöitä" erojemme kanssa (joojoo tiedetään...) ja pitäneet tiiviisti yhteyttä ja tätä omaa suhdettamme hengissä. Kaikkea olemme yhdessä nähneet ja kokeneet ja ihmettelen että tämä sivusuhde (tai ihastus tai mikä vaan..) on pysynyt hengissä ja tässä on ollut mieletön tahto mukana kaiken sen syyllisyydentunteet ja muun keskellä mitä tämä kauhea tilanne on aiheuttanut. Rakkaus on pysynyt.
Nyt olemme päättäneet jatka suhdettamme kun olemme vihdoinkin oikeasti vapaita ja meillä on periaatteessa täysi oikeus olla yhdessä. Olemme päättäneet kuitenkin olla edelleenkin erittäin varovaisia, emmekä ole esim. julkisesti yhdessä vielä. Rakastamme toisiamme ja uskomme että olemme oikeita toisillemme.
Olemme molemmat käyneet terapeutilla purkamassa erojamme jne. Oma terapeuttini on sitä mieltä että uutta suhdetta ei saisi heti aloittaa. Mutta en ymmärrä itse toisaalta miksi ei. Olen työstänyt omaa eroani ja entistä liittoani vähintään kaksi vuotta. Viimeinen vuosi oli täysin seksitöntä eikä suhdetta ollut käytännössä ollenkaan. Eroa vaan työstettiin ja työstettiin. Tuntuu siis että se on aika pitkälti käsitelty ja osin myös surtu jo alta pois. Toki edelleenkin olen haikea välillä ja lapsia on ikävä jne.
Voiko tämä uusi suhde nyt oikeasti onnistua? Tottakai pelkään että tässäkin käy huonosti, mutta toisaalta minulla on tosi vahva usko ja halua jatkaa tämän miehen kanssa. 2.5v takana jo, ja tuntuu että rakkaus ja haaveet vaan lisääntyy!
Onko vastaavia kokemuksia kenelläkään?
Itse olin vielä valmis yrittämään exäni kanssa kaikkeni, mutta hän ei ollutkaan enää valmis. Halusi eroa ja itsekin ymmärsin että niinhän se on... Aikani myös surin tätä. Kokoajan tämä toinen mies kuitenkin oli kuvioissa mukana, vaikka olinkin valmis jättämään jopa hänet, sielunkumppanini, pelastaakseni oman liittoni.
Tämän toisen miehen liiitto päättyi sitten talvella, ja omasta liitostani tehtiin eropäätös keväällä. Tällä hetkellä olemme molemmat vapaita, asumme yksin ja hoidamme lapsiamme vuoroviikoin. Koko tämän ajan olemme olleet toistemme "tukihenkilöitä" erojemme kanssa (joojoo tiedetään...) ja pitäneet tiiviisti yhteyttä ja tätä omaa suhdettamme hengissä. Kaikkea olemme yhdessä nähneet ja kokeneet ja ihmettelen että tämä sivusuhde (tai ihastus tai mikä vaan..) on pysynyt hengissä ja tässä on ollut mieletön tahto mukana kaiken sen syyllisyydentunteet ja muun keskellä mitä tämä kauhea tilanne on aiheuttanut. Rakkaus on pysynyt.
Nyt olemme päättäneet jatka suhdettamme kun olemme vihdoinkin oikeasti vapaita ja meillä on periaatteessa täysi oikeus olla yhdessä. Olemme päättäneet kuitenkin olla edelleenkin erittäin varovaisia, emmekä ole esim. julkisesti yhdessä vielä. Rakastamme toisiamme ja uskomme että olemme oikeita toisillemme.
Olemme molemmat käyneet terapeutilla purkamassa erojamme jne. Oma terapeuttini on sitä mieltä että uutta suhdetta ei saisi heti aloittaa. Mutta en ymmärrä itse toisaalta miksi ei. Olen työstänyt omaa eroani ja entistä liittoani vähintään kaksi vuotta. Viimeinen vuosi oli täysin seksitöntä eikä suhdetta ollut käytännössä ollenkaan. Eroa vaan työstettiin ja työstettiin. Tuntuu siis että se on aika pitkälti käsitelty ja osin myös surtu jo alta pois. Toki edelleenkin olen haikea välillä ja lapsia on ikävä jne.
Voiko tämä uusi suhde nyt oikeasti onnistua? Tottakai pelkään että tässäkin käy huonosti, mutta toisaalta minulla on tosi vahva usko ja halua jatkaa tämän miehen kanssa. 2.5v takana jo, ja tuntuu että rakkaus ja haaveet vaan lisääntyy!
Onko vastaavia kokemuksia kenelläkään?