Voiko tämä "uusi" onni onnistua?

[Kokemuksia kellään?]

Tapasimme 2,5v vuotta sitten ja ihastuimme toisiimme todella voimakkaasti. Olimme molemmat varattuja, lapsia molemmilla. Itselläni oli liitto ollut jo pitkään huono ja edellisestä kriisistä oli vain hetki aikaa kun tapasin tämän miehen. Tällä miehellä vähän samanlainen tausta. Tästä alkoi "salasuhde", jossa ei kylläkään seksiä ollut, mutta pidimme yhteyttä tiiviisti koko ajan, päivittäin, ja huomasimme rakastuneemme. Nähtiin aina kun voitiin jne. Muutaman kerran jäätiin kiinnikin viesteistä. Tunsimme suunnatonta syyllisyydentunnetta tästä kaikesta, koska kuitenkin meillä oli perheet taustalla, vaikka kaikki merkit näyttikin että erot on tulossa. Ja ei MEIDÄN takia (toki vaikutti) vaan kaiken muun vuoksi miksi oli jo mennyt pitkään huonosti oman puolison kanssa.

Itse olin vielä valmis yrittämään exäni kanssa kaikkeni, mutta hän ei ollutkaan enää valmis. Halusi eroa ja itsekin ymmärsin että niinhän se on... Aikani myös surin tätä. Kokoajan tämä toinen mies kuitenkin oli kuvioissa mukana, vaikka olinkin valmis jättämään jopa hänet, sielunkumppanini, pelastaakseni oman liittoni.

Tämän toisen miehen liiitto päättyi sitten talvella, ja omasta liitostani tehtiin eropäätös keväällä. Tällä hetkellä olemme molemmat vapaita, asumme yksin ja hoidamme lapsiamme vuoroviikoin. Koko tämän ajan olemme olleet toistemme "tukihenkilöitä" erojemme kanssa (joojoo tiedetään...) ja pitäneet tiiviisti yhteyttä ja tätä omaa suhdettamme hengissä. Kaikkea olemme yhdessä nähneet ja kokeneet ja ihmettelen että tämä sivusuhde (tai ihastus tai mikä vaan..) on pysynyt hengissä ja tässä on ollut mieletön tahto mukana kaiken sen syyllisyydentunteet ja muun keskellä mitä tämä kauhea tilanne on aiheuttanut. Rakkaus on pysynyt.

Nyt olemme päättäneet jatka suhdettamme kun olemme vihdoinkin oikeasti vapaita ja meillä on periaatteessa täysi oikeus olla yhdessä. Olemme päättäneet kuitenkin olla edelleenkin erittäin varovaisia, emmekä ole esim. julkisesti yhdessä vielä. Rakastamme toisiamme ja uskomme että olemme oikeita toisillemme.

Olemme molemmat käyneet terapeutilla purkamassa erojamme jne. Oma terapeuttini on sitä mieltä että uutta suhdetta ei saisi heti aloittaa. Mutta en ymmärrä itse toisaalta miksi ei. Olen työstänyt omaa eroani ja entistä liittoani vähintään kaksi vuotta. Viimeinen vuosi oli täysin seksitöntä eikä suhdetta ollut käytännössä ollenkaan. Eroa vaan työstettiin ja työstettiin. Tuntuu siis että se on aika pitkälti käsitelty ja osin myös surtu jo alta pois. Toki edelleenkin olen haikea välillä ja lapsia on ikävä jne.

Voiko tämä uusi suhde nyt oikeasti onnistua? Tottakai pelkään että tässäkin käy huonosti, mutta toisaalta minulla on tosi vahva usko ja halua jatkaa tämän miehen kanssa. 2.5v takana jo, ja tuntuu että rakkaus ja haaveet vaan lisääntyy!

Onko vastaavia kokemuksia kenelläkään?

 

["vieras"]

Mitään takeitahan suhteen onnistumisesta ei ikinä voi antaa, mutta toivotaan että rakkautenne kestää.

 

[naama]

Eihän kukaan voi tietää koskaan, minkään suhteen onnistumisesta! Itse vain pessimistinä ajattelisin, että sama kuvio voi toistua joskus uudestaan, jommankumman löytäessä vaikeuksien keskellä ns.olkapään. Mutta toisaalta taas, elämähän jää kokonaan elämättä, jos ei uskalla elää ja ottaa riskejä. Ainutlaatuinen/ainutkertainen elämä ihan jokaisella meistä, ja sääli se olisi jättää elämättä tai elää huonossa suhteessa. Sitten taas, kun lapsiakin elämänmenossa mukana, niin lapsellisesti toivoisi, että ainakin kaikkensa yrittäisi sen "perusperheen" eteen tehdä, ennenkuin lähtisi katselemaan mukavampia suhteita.
Mutta varmasti on paljon onnistuneita uusperhekuvioita, ja toivottavasti teillekin sellainen siunaantuu ja kaikki menee mukavasti !

 

[alkuper.aloittaja]

Nin ei voikaan kukaan antaa takeita mistään tietenkään. Tämänkin olemme tiedostaneet, ja molemmat on valmiita nyt tekemään asioita ihan eri tavalla mitä vanhoissa suhteissa. Emme haluaisi toistaa samoja virheitä. Lisäksi molemmilla, vaikka kuulostaa hullulta ja typerältä, oli oikeasti ehkä täysin väärät ihmiset rinnalla. Olemme sen ikäisiä, että jossain vaiheessa se perhe vain perustettiin, ehkä väärän ihmisen kanssa, vaikka sen silloin tajusikin jollain lailla, kaikki vain tapahtui. Emme ole siis mitään kovin nuoria enään, mutta lapset vaativat hoitoa ja huolenpitoa molemmilla vielä vuosia. Ajattelemme asioista samalla tavalla, meillä on samanlainen huumori, pidämme samanlaisista asioista jne jne. Tuntuu todellakin siltä kun vakka ja kansi olisivat kohdanneet. Silti minä myöskin pessimistinä pelkään että jotain tapahtuu ja tämä onni viedään pois. Toisaalta haluaisin kerrankin pystyä täysin heittäytymään ja antautumaan suhteelle joka tuntuu oikealta.

 

[naama]

Nin ei voikaan kukaan antaa takeita mistään tietenkään. Tämänkin olemme tiedostaneet, ja molemmat on valmiita nyt tekemään asioita ihan eri tavalla mitä vanhoissa suhteissa. Emme haluaisi toistaa samoja virheitä. Lisäksi molemmilla, vaikka kuulostaa hullulta ja typerältä, oli oikeasti ehkä täysin väärät ihmiset rinnalla. Olemme sen ikäisiä, että jossain vaiheessa se perhe vain perustettiin, ehkä väärän ihmisen kanssa, vaikka sen silloin tajusikin jollain lailla, kaikki vain tapahtui. Emme ole siis mitään kovin nuoria enään, mutta lapset vaativat hoitoa ja huolenpitoa molemmilla vielä vuosia. Ajattelemme asioista samalla tavalla, meillä on samanlainen huumori, pidämme samanlaisista asioista jne jne. Tuntuu todellakin siltä kun vakka ja kansi olisivat kohdanneet. Silti minä myöskin pessimistinä pelkään että jotain tapahtuu ja tämä onni viedään pois. Toisaalta haluaisin kerrankin pystyä täysin heittäytymään ja antautumaan suhteelle joka tuntuu oikealta.

Nyt kun isot ratkaisut on jo tehty, niin älä mieti niitä mahdollisia tulevia pettymyksiä: Pelolla et voita mitään, ja jää se elämä nimenomaan elämättä. Heittäydy täysillä tähän hetkeen ja siihen rakkauteen/onneen, mitä juurikin tänään/nyt tunnet! Ei ole takuita huomisesta, eilinen meni jo ja teillä/sinulla on vain tämä hetki, tässä ja nyt, joten ELÄ se ja nauti!

 

["ellu"]

Hienoa, jos ero on puitu noinkin perusteellisti, niin minusta terapeutin voi vaihtaa, mutta tämän miehen voit pitää. Tottakai se suhde voi kestää, se riippuu teistä! Ei ole mielestäni standardia, milloin eronnut voi alkaa seurustella jos te kuitenkin olette hienotunteisia muutosten suhteen lastenkin suhteen ja heidät huomioiden!